Pahoitteluni pieni viivästys...


Tiistai aamu valkeni synkeänä ja sateisena, katsoin unisena ikkunasta ulos. Kömmin sängystä ylös ja kävin ensimmäisenä vessassa, jonka jälkeen menin keittämään kahvia, istuin ikkunasyvänteessä, sen aikaa, kun kahvi tippui, ikkuna oli raollaan ja poltin tupakkaa. Otin kahvin ja menin tietokoneeni äären ja aloin selata, mitä kaikkea olin löytänyt viime iltana ja olin pudottaa kahvikuppini, mutta sain laskettua sen turvallisesti pöydältä. – Lupa Regina, nimitys, jota käytetään ihmissusien joukossa, kuvaamaan alfa naarasta, susi kuningatarta. Luin ääneen ja selasin muita lähteitä ja siellä esiintyi rinnassani oleva kuva. Jälki oli Lupa Reginan merkki ja se kertoo seuraavasta alfa naaraasta, minkä alfa uros on valinnut. Niskassani kulki kylmät väreet, minut oli valittu ihmissusi alfaksi, mutta miksi. Yritin etsiä sitä tieto netistä, mutta en löytänyt oikein vastausta, vatsani ilmoitti olemasta olosta ja menin jääkaapille ja katsoin sen sisältöä. Minulla ei ollut mitään syömistä, joten joutuisin lähtemään kauppaan tai tilaamaan ruokaa kotiin. Menin ikkunalle ja huomasin vieraita autoja sen pihassa, reportaaseja… he odottivat tilaisuuta päästä haastattelemaan minua, yksi heistä oli myös Huntereiden auto. Otin kännykkäni ja selasin ruokapakkoja, jotka tekivät kotiin kuljetuksia ja tilasin kiinalaista, otin pöydältä Hallin numeron ja laitoin hänelle viestiä, että tilasin kotiinkuljetusta. Sain häneltä vastauksen. -Hyvä kun kerroit, infoan vuorossa olevaa hunteria. Luin viestin, menin ikkunaan ja seurasin autojen liikkeitä ja huomasin yhdessä autossa, kuljettajan nostavan puhelimensa eteensä ja selaavan sitä, virnistin ja havahduin siihen, kuinka hyvin näin heidät hämärässä sateessa ja otin etäisyyttä ikkunasta. – Mitä minulle on oikein tapahtumassa… kuulen kaiken hyvin ja näen nyt tarkasti. Sanoin ääneen ja menin takaisin tietokoneen ääreen ja aloin selata oireita. Havahduin koneen äärestä, kun ovipuhelimeni soi ja menin sen luokse ja painoin kameran päälle, näin että ovella odotti ruokalähetti. – Katsokaa ettei kukaan muu tule ovesta samaan aikaan ja kuudes kerros. Sanoin puhelimeen, näin lähetin nyökkäisevän ja pälyilevän olkansa yli, kuului ovisummerin ääni ja hän astui sisään, näin kamerasta, kun yksi reportaasi yritti kiirehtiä tarttumaan kahvasta, mutta se kerkesi painua kiinni. Naurahdin ja menin hakemaan aamutakkini ja kiedoin sen ylleni, katsoin ettei tukkani sojottanut joka suuntaan ja menin avaaman oven, kun sieltä kuului koputus. Otin ruokatilaukeni vastaa ja maksoin käteisellä, lähetti kiitti tilauksesta ja oli lähteä pois. – Odota. Sanoin vieden tilukseni pöydälle ja otin avaimet pöydältä ja tulin takaisin ovelle. – Ohjaan sinut takakautta ulos. En halua, että ovesta tunkeutuu vieraita sisään, kun lähdet. Lähetti nyökkäsi hiukan epävarmana, hän näytti nuorelta pojalta, hän ei tainnut käsittää mikä tilanne täällä oli menossa ja lähdin ohjaamaan häntä roskakatoksen kautta ulos. – Anteeksi, jos saan kysyä, mutta miksi kuljemme tätä kautta? Poika kysyi, hän oli selkeästi hiukan hermostuksissa ja hänen poskensa hiukan punoittivat. – Ette taida seurata paljoa uutisia. Sanoin hymyillen, kun avasi roskahuoneen oven ja sytytin valon sinne. Poika pudisti päätänsä ja oli hyvin mietteliäs. Avasin takaoven ja vilkuilin ulos ja avasin sen suuremmaksi pojalle. – Hyvä ja hyvää päivän jatkoa. Älkää vilustuttako itseänne. Sanoin hymyillen ja suljin oven hänen astuttuaan ulos, kerkesin nähdä hänen yllättyneen ilmeen, kun hän havahtui viimein siihen, kuka olin ollut. Olin huvittunut ja kiirehdin takaisin asuntoni ja aloin avata pakkauksia, minulla oli hirveä nälkä ja menin ikkunaan seuraamaan tilannetta, kun pari reportaasia seisoi sateessa yrittäen saada haastattelua pojalta, joka oli pyrkimässä takaisin autoonsa. Söin itseni kylläiseksi ja palasin koneen ääreen ja katsoin blogikirjoitusta, missä kerotiin muuttumisesta ihmissudeksi. Kirjoittaja oli oman kertomansa mukaan Von NightWolfeja ja hän kertoi omasta muuttumisesta. Päivitykset tuntuivat jotenkin väkinäisiltä, mutta ne sai minut ajattelemaan, koska huomasin itsessäni samoja juttuja. Kuulon ja näköni oli terävöitynyt, seuraavaksi hajuaistini tulisi voimistuman ja kuntoni tulisi paranemaan. Veren tuoksu tulisi aiheuttamaan tuntemuksia ja tulisin tuntemaa itseni kiihkeäksi ja halua pariutua. Luin blogia hiukan hämmentyneenä, en tiennyt enää mitä ajatella ja hieroin huomaamattani rintani jälkeä, mitä kihelmöi. Havahduin siihen ja raotin yöpaitani kaulusta ja katsoin jälkeä, se oli parantunut yllättävän nopeasti ja menin katsomaa sitä peilin eteen ja sivelin se rosoista pintaa. – Se on parantunut. Vaikuttaako injektio tähän… vai heräävät suden voimani? Mietin itsekseni ja katsoin itseäni peilistä, mitään ulkoista ei ollut minussa vielä muuttunut, mutta siihenkin tulisi lukemani mukaa muutosta. Menin sohvalle istumaan ja selasin puhelintani, työkaverini eivät jättäneet minua rauhaa ja viestitin yhdelle, että tule käymän töissä huomenna. Se sai heidät hiljaiseksi ja heitin puhelimen vierelleni ja huokaisin. - Nämä paripäivää ovat olleet raskaita, haluaisin palata töihin, se saa ajatukseni muualle. Puhuin itsekseni ja avasi telkkarin ja selasin sieltä jotain mielenkiintoista katsottavaa.