Hu hellettä... on kieltämättä ihan liian kuuma, meinaa kroppa antaa periksi helteen takia, joten rakkaat lukiat, muistakaa juoda vettä ja pitää itsenne viileänä :D


Katsoin kyynärtaipeessani olevaa sidosta mietteliäänä, lääkäri sanoi, että oloni voi tuntua oudolta ensimmäisen piikin jälkeen, kun injektio alkaa vastustaa muuttumistani. Puin takkini päälle ja napitin sitä mietteliäänä, yksi lempi takeistani oli mennyt pilalle, tahriintuessaan vereen ja se oli otettu poliisin haltuun tutkintaa varten. Kävelin hoitohuoneesta kohti eteistä ja satuin kuulemaan infossa kahden hoitavan juttelevan. – Kuulitko jo kuka oli joutunut ihmissuden kohteeksi? Yksi hoitajista sanoi toiselle, joka pudisti päätänsä ja hörppäsi kahvia. – Thomsson, siitä suuresta yrityksestä. Hoitaja sanoi kuiskien, mutta kuulin heidän puheen hyvin, liiankin hyvin. Toinen hoitajista yllättyi ja peitti suunsa hämmästyksissään. – Eikä? Se Thomsson, joka oli siinä muotilehden kannessakin vasta? Hoitaja sanoi ja ensimmäinen nyökytteli. – Kyllä, juuri hän, mutta asia ei saa levitä. Hoitaja sanoi ja huomasi minun katsova heitä ja piiloutui sermin taakse, jatkoin matkaa ulos. Olin kuullut heidän keskustelun lasikopista, kopista, minne on yleensä muutenkin niin hankala asioida ja havahduin siihen, että kuulin ympäristöni eri tavalla ja katselin ympärilleni, ääniä tuli joka paikasta ja painoi käden korvilleni yrittäen saada äänet hiljenemään ja samassa tunsin käden hartiallani. – Neiti Thomsson. Kuulin jonkun sanovan vierelläni ja yllätyin siitä säpsähtämällä, katsoimme herra Hallin kanssa toisiamme silmin hetken. – Kaikki hyvin? Hall kysyi, nyökkäsin, mutta pudistin sitten päätäni. – Ymmärrän. Tulin hakemaan teitä, lähtekäämme asemalle. Hall sanoi, emmin hiukan. – Olen menossa töihin. Sanoin hiukan vaisusti, Hall katsoi minua kulmien alta ja pudisti päätänsä. – Ette ole nyt työkykyinen, jospa menisimme toimistolle ensin sopimaan hiukan asioita. Hall sanoi, nyökkäsin myöntävästi ja astuin hänen autonsa kyytiin. Menimme poliisiasemalle, missä oli tavanomaisesti vilskettä ja varsinkin nyt, tämän minun juttuni takia ja huomasin, kun katseet seurasivat kulkuani, kun seurasin Hallia hänen toimistoonsa. En välittänyt siitä paljoa, koska se oli tuttua, jos tein jotain huomattavaa ja siitä uutisoitiin. Hall viittoi minua istumaan pöydän äären ja hän kävi hakemassa kahvia minulle. – Voitte polttaa täällä, jos haluatte. Hall sanoi ja siirsi tuhkakuppia lähemmäksi ja kaivoinkin laukustani saman tien tupakan ja sytytin sen, se rentoutti hiukan. – Sana on kiertänyt laitoksella nopeasti, pian se on ulkona. Hall sanoi ja istui pöytänsä äären ja avasi parit kansiot ja tietokoneensa. – Se mitä me teemme osaksenne, on valvoa teitä, kun kuljette ulkona ja ylipäätänsä missään. Hall sanoi ja näytti valvontaan osallistujien työprofiilit ja kuvat. – He kuuluvat osana tiimiä ja tässä näet heidän työvuoronsa. Hall selosti, katsoin heidän kuvia ja karistin tuhkia tuhkakuppiin. – Onko tämä kuinka näkyvää? Kysyin, tämä tule olemaan rankkaa, voin kuvitella sen lööppien määrän, mitä minusta kirjoitetaan. – Pyrimme olemaan huomaamattomia, mutta tarpeeksi näkyviä pedoille. Hall sanoi ja otti hörpyn kahvistansa, otin oman mukini käteen ja join siitä sipaisun. – Näistä viikoista tulee luultavasti hyvin rankkoja, ottaen huomion teidän tämänhetkisen maineen. Tulemme turvaamaan sinua tarvittaessa, jos reportterit käyvät liian lähelle. Hall anoi, nyökkäsin. – Se kuulostaa rauhoittavalta. Kuulin jo hoitajien juoruavan minusta infossa. Sanoin ja havahduin sitä, että olisiko sitä edes kannattanut sanoa, Hall katsoi minua mietteliäänä. – Kuulosi on jo herkistynyt, mikä tarkoittaa, että veresi on saastunut. Hall sanoi tyynenä ja tarkkaili minua. – Ihmissusi tulee hakeutumaan seuraasi tavalla tai toisella, joten sinun on nyt vältettävä mahdollisesti vieraiden ihmisten kanssa olemista ja vältettävä ulkona käymistä. Ja varottava varsinkin miespuolisia. Hall sanoi, loin virneen Halliin, jonka ilme tiukkeni, olisin vääntänyt naljaileva vitsin siitä, että olinhan nytkin vieraan miehen seurassa, mutta. – Vitsit sikseen. Emme halua, että muututte ihmissudeksi. Edellisestä muuttumisesta on parisataa vuotta, joten tämä metsästys oli odotetavissa. Hall sanoi, kuuntelin tarkkaavaisesti. – Onko Von NightWolf tämän takana? Kysyin, Hall kohautti hartioita. – Emme voi sanoa varmaksi, mutta epäillemme. Heidän taustoissaan on paljon mainintaa ihmissusista, mutta suku on hyvin eristäytynyt huhujen takia, mikä hankaloittaa hiukan tarkkailua. Hall kertoi, tumppasin tupakan tuhkakuppiin ja join kahvini loppuun. – Vai niin. Tämä oli kai tässä? Minulla on nyt teidän aikataulut ja tiedot, joten voin varmaan mennä. Sanoin, Hall nyökkäsi ja nousi saattaakseen. – En tarvitse saattajaa, minulla on sentään ylpeyteni. Sanoin itsevarman, Hall yllättyi hiukan ja nyökkäsi sitten myöntävästi. – Hyvää päivän jatkoa sitten neiti Thomsson, Frenne aloittaa tarkkailun tänään. Hall sanoi ja kävi istumaan takaisin tuolillensa, nyökkäsin ja poistuin toimistosta. Toimistohallin vilske jatkui muuttumattomana ja sisälle raahattiin yllättäen mies, jolla oli pedon piirteitä ja hän rimpuili voimakkaasti hunterpoliisien otteessa. Hän huusi jotain karkealla kielellä, jota kukaan ei ymmärtänyt, petojen kieltä. Odotin, että hänet raahattiin ohitseni, en todellakaan halunnut mennä lähelle sitä, mutta yhtäkkiä mies lakkasi rimpuilemasta ja loi katseensa minuun ja katsoi minua hämmästyksestä suurilla, keltaisilla silmillä ja pyrki lähelleni. Hän pääsi yllättäen poliisien otteesta ja samassa hän seisoi edessäni, nuuhkaisten minua ja katsoi minua silmiin. Hänen kätensä oli sidottu selän taakse ja hän polvistui eteeni painaen leukansa vatsani vasten, hänen korvansa menivät luimuun ja hän puhui jotain pedon kielellä. Olin kauhuissani ja tunsin, kun joku kiskaisi minut kauemmaksi tarttuessani minua hartiaan ja vetäisi itseänsä vasten turvaan. Poliisit painoivat miehen maahan ja huusivat sille, mies vain nauroi leveä virne suupielessä, kuuntelin sitä kaikkea kauhulla ja painoin kasvoni Hallin olkapäätä vasten, peittäen käsilläni kasvoni. – Ei mitään hätää neiti Thomsson, vien teidät kotiin. Hall sanoi tyynesti ja katsoi, kun miestä vietiin pois, mies vain katsoi minua ja hoki yhtä sanaa, Lupa Regina.

Kotiin pääsy oli työlästä, heti poliisilaitoksen ulkopuolella oli useampi reportaasi, jotka halusivat haastatella minua, kerrostaloni edessä oli vielä lisää ja Hallin oli työ pitää ne loitolla minusta, kun hän johdatti minua sisälle. Istuin keittiönpöydän ääressä ja tuijotin lasiani, sulatellessani päivän tapahtumia. – Onko sinulla ketään, jonka luokse voisit mennä? Hall kysyi, nojaten tiskipöydän reunaa vasten, kädet puuskassa. Pudistin päätäni. – Ei… minulla ei lähisukulaisia enää ja en ole kenenkään kanssa niin hyvissä suhteissa, että voisin mennä jonnekin. Sanoin hiukan apeana, Hall huokaisi. – Selvä. Tee aikataulu menoistasi ja laita tulemaan sähköpostilla minulle, jotta osaamme ennakoida hiukan liikkeitäsi. Hall sanoi ja suoristautui ja laski käden hartialleni. – Soita milloin vain, jos tarvitset tukea. Hall sanoi ja lähti sitten. Nousin ja heitin takkini naulakkoon ja menin puhelimeni luokse, jonka olin jättänyt latautumaan, avasin sen ja katsoin, kun näyttö täytyi viesteistä ja sähköposteista. Minulla meni loppu ilta selata niitä, suurin osa sähköpostiviesteistä, oli reportaaseista ja halusivat sopia haastatteluista, pomolta oli tullut puhelu ja viesti, että tiedosti tilanteeni ja käski levätä. Loput viestit olivat työkavereilta, he olivat hyvin huolissaan minusta ja yrittäneet useasti ottaa yhteytä. Tongin jääkaapista syötävää ja söin paripäiväisiä tähteitä ja katsoin telkkaria, uutisissa puhuttiin kuumeisesti tapahtuneesta ihmissusi hyökkäyksestä ja siitä, että petohavaintoja alkoi tulla enemmän. Se oli selkeää, että tapahtuma houkutti petoja esiin, mutta sitä ei tiedetä millä perusteella. Katsoin uutisia hiukan sekavin tuntein, minut mainittiin siellä ja myös rinnassani oleva kuva oli levinnyt. Kosketin rintaani ja nousin mennäkseni kylpyhuoneeseen ja riisuin paitani pois, kosketin haava lappua, mikä oli kiinni rinnassani. Otin sen reunasta varovasti kiinni ja aloin irroittaa sitä, se ei tuntunut mukavalta, liima oli ottanut tiukasti kiinni ihoon ja ihon venyttäminen sattui haavoihini hiukan. Sain irrotettua lapun ja huuhtelin haavaa, joka vuosi hiukan yhdestä kohtaa ja kuivasin se taputellen. Katsoin sitä peilistä, se oli kämmenen kokoinen, hyvin siisti ja tarkka jälki. kuin kynällä piirretty. Sydämen läpi meni keihäs, tai joku sen tapainen ja sydämen alareunasta lähti keihään yli kulkeva terävä sakara, vasemmalta oikealle ja takaisin, sen ala reuna kaarsi loivasti alas. Kuvio oli kaunis ja ihailin sitä tovin, kunnes minulle tuli kylmän väreet ja päätin mennä suihkuun, en ollut käynyt suihkussa kahteen päivään, olin ollut eilen niin väsynyt, että olin nukkunut koko päivän, olin herännyt vasta aamulla, mutta aikaisin. Menin suihkun jälkeen tietokoneelle, sillä minua jäi vaivaamaan mitä se pedoksi muuttuva mies oli hokenut asemalla, Lupa Regina, Hain sillä nimellä tietoa netistä ja eteeni aukesi valtava määrä tietoa, aloin selata niitä ja lopetin vasta kahden aikaan yöllä, kun silmäni alkoivat painua kiinni. Menin sänkyyn, en musta mitä kaikkea tietoa löysi, joten katsoisin niitä udelleen aamulla, aamulla ajattelin kirjoittaa myös aikatauluni.