Juu tuota... juhannus meni silleen niin kuin perinteisesti juhlien kavereiden kanssa ja nyt ollaan vasta palauduttu rankan työviikonkin aloituksesta. Joten seuraavaa jaksoa luettavaksi :D


Heräsin seuraavan kerran sairaalasta ja kun, vointini sen salli, poliisi tuli kuulustelemaan ja kertomaan mitä oli tapahtunut. Sain kuulla heti akun, että Kent oli menehtynyt saamiinsa vammoihin tapahtuma paikalla, joten häntä ei voitu kuulla ja Llyoid oli teho-osastolla vammojensa takia, joten kaikki jäi minun sanani varaan. – Joten, jos pystytte, niin aloittaisimmeko mistä kaikki sai alkunsa, neiti Thomsson. Tutkiva konstaapeli kysyi, hänellä oli Huntereihin kuuluva poliisi mukana. Olin hetken hiljaa ja yritin kasata ajatuksiani ja tunsin kipua rinnassani ja katsoin sairaala paitani sisään ja näin, että keskellä rintaani oli sidos, poliisi huomasi reaktioni ja lasi käden kädelleni rauhoittavasti. – Palataan vammaasi hetken päästä, kunhan ensin olemme kuulleet tapahtuman kulun. Konstaapeli sanoi rauhoittelevasti, nyökkäsin. – Olin palaamassa kotia, ystävättäreni luota, Lehtokujalta. Oikaisin Von NightWolfien karjapihan kulmalta, mikä on aika yleistä. Sanoin, konstaapeli nyökkäsi myöntävästi. – Satuin törmäämän herra Kentiin ja Llyoidiin ladon kulmalla ja he pyysivät jäämään lasilliselle. Sanoin ja katsoin konstaapelia ja Hunteria. – Löysimme paikalta alkoholijuomia ja tyhjiä pulloja. Konstaapeli sanoi kirjaten kertomaani muistilehtiöön. – En halunnut, että pojat kertoisivat kenellekään, että käytin moista oikaisu reittiä, joten join heidän tarjoaman viinan… mikä oli turhan vahva minulle. Sanoin ja nostin käden otsalleni, päätäni alkoi särkeä ajatellessa asiaa. – Voimme jatkaa huomenna, jos vointinne ei ole hyvä. Konstaapeli sanoi ja oli aikeissa nousta, mutta viitoin odottamaan. – Pystyn jatkamaan, päätäni alkaa vain särkeä, krapula kai… Sanoin ja loin hymyn heille, konstaapeli hymyili takaisin, mutta Hunteri istui ja kuunteli tarkkaavaisesti, hän vaikutti jotenkin hyvin kankealta tyypiltä. – Ymmärrän, että moinen kulkureitti, toiste pihojen kautta, ei tee kovin hyvää teidän maineellenne, neiti Thomsson. Konstaapeli sanoi ja kirjasi jotain vihkoonsa. – Niin… Viina mitä he tarjosivat, oli 80 prosenttista ja se nousi saman tien päähäni. Sanoin, konstaapeli nyökkäsi. – Kentillä oli taipumusta alkoholismiin, mistä olemme hänen kanssaan olleet silloin tällöin tekemisissä. Konstaapeli sanoi ja nosti katseensa ovelle, kun joku astui huoneeseen. – Kas häiritsenkö kuulusteluja? Hoitaja kysyi, hän kantoi tarjotinta kädessään. – Tehkää vain mitä tulitte tekemään, työnne ei saa häiriintyä, vaikka kuulustelemme potilasta. Konstaapeli sanoi ja hoitaja tuli luokseni nyökäten. – Tässä teille hiukan helpotusta krapulaan. Veressänne olevat promillet olivat korkeat. Hoitaja sanoi ja ojensi minulle pilleripurkin, missä oli pari särkylääkettä ja lasin vettä, otin ne mielelläni ja ojensin tyhjän lasin takaisin. – Jos potilaan vointi alkaa huonontua, pyytäisin teitä jättämään hänet lepäämään. Hoitaja sanoi, ennen kuin poistui. – Jatkaisimmeko? Konstaapeli sanoi ja käänsi katseen takaisin minuun, nyökkäsin, olin avaamassa suutani, mutta ne karmeat muistikuvat pomppasivat kerralla mieleni ja kiedoin käteni ympärille, kuin suojellen itseäni. – Viina nousi päähäni niin nopeasti, etten pystynyt vastustaman, kun Kent kävi… En pystynyt sanomaan sitä ja silmiini kirposi kyyneleet, konstaapeli laski käden hartialleni rauhoittavasti. – Ei tarvitse sanoa enempää, tiedämme mitä tapahtui, mutta haluamme kuulla, mikä raateli miehet? Talon työntekijä, joka oli löytänyt Llyoidin maasta verisenä, ei nähnyt mitään muuta, sillä hän oli juossut sisälle hakemaa apua. Konstaapeli sanoi, katsoin konstaapelia hiukan järkyttyneenä ja siirsin katseeni sylin. – Ihmissusi. Kuiskasin, Hunter havahtui sanomaani ja ryhdistäytyi tuolillansa, missä oli hiukan rönöttänyt. – Löysimme sinut tajuttomana Kentin läheltä, mutta et ollut vahingoittunut, kuin hiukan rinnastasi. Konstaapeli sanoi ja osoitti rinnassani oleva haavaa ja kaivoi kansioista kuvan ja näytti sitä minulle. Kuva oli otettu rinnassani olevasta haavasta, kun se oli vielä tuore ja vuosi verta. Katsoin sitä järkyttyneenä ja katsoin hunteria, sillä tiesin, että hän tiesi, mitä tämä tarkoittaa. – Nuoli lävistää sakaraisen sydämen, se on tulevan naaras ihmissuden merkki. Hunter sanoi kylmän viileästi, pitelin päätäni, minusta tuntui, että pyörtyisin. – Tämä riittää tältä päivältä. Keskitytään nyt vain, teidän hyvin vuointin, neiti Thomsson. Konstaapeli sanoi ja nousi. – Lääkäri tulee keskustelemaan kanssanne seuraavista toimenpiteistä. Konstaapeli sanoi ja poistui, hunter jäi vielä huoneeseeni ja katsoi minua mietteliäänä. – Mitä tämä tarkoittaa? En ymmärrä… Sanoin ja katsoin hunteria. – Se ihmissusi merkitsi sinut. Sinusta on tuleva seuraava alfa naaras. Parhaiten ymmärrät asian, kun itse otat siitä selvää internettistä. Me huolehdimme nyt sitä, että niin ei tule tapahtumaan. Hunter sanoi ja lähti sitten pois, jäin huoneeseeni yksin, ei ollut muita potilaita ja huomasin oven raosta, ennen kuin se sulkeutui, että huonettani pidettiin silmällä.

Sain olla rahassa useamman tunnin ja sulatella asiaa, kun lääkäri tuli luokseni sen samaisen hunterin kanssa. – Noniin neiti Thomsson, keskustelkaamme tulevasta hoidostasi. Lääkäri sanoi ja kävi vierelleni istumaan ja avasi kansionsa. Tiesin jo entuudestaan, mihin hoitoon jouduin, sillä olin kuulut sitä paljon uutisissa ja työpaikallani. – Tuoreen tapahtuman ja veriarvojen perusteella, hoitojaksosta tulee lyhyt ja tehokas. Lääkäri aloitti ja kertoi tulevista hoidoista. Minun oli tultava joka maanantai sairaalan, antamaan verinäyte ja ottamaa injektiopiikki, mikä estää säännöllisellä piikityksellä minua muuttumasta ihmissudeksi. Olin kuullut tästä hoitotoimenpiteestä paljon ja sitä oltiin kehuttu. Se toimi loistavasti ihmissusi saastumiselta, mutta heikosti vielä muilta pedoilta, mutta siihenkin oltiin panostettu ja lupaavia tuloksia on saatu. – Parhaiten onnistumisen mittarina toimii rinnassasi oleva merkki. Lääkäri sanoi hymyillen. – Kun se katoaa, hoito on tehonnut. Siitä ei pitäisi jäädä pysyvää arpea. – Tulette kuuden viikon aikana hoitokäynneille, jatkamme sitä tarvittaessa, mutta uskon sen riittävän. Lääkäri vielä kertasi ja poistui sitten, hunter jäi vielä. – Tulemme valvomaan Hunttereiden puolesta teitä, niin kauan, kun merkki näky. Ihmissusi tulee palaamaan luoksenne, tavalla tai toisella. Hunter sanoi ja ojensi minulle käyntikorttinsa. – Tulemme sopimaan asioista sitten paremmin, kun pääsette pois sairaalasta.  Hunter sanoi ja lähti, katsoin korttia, Hunterpoliisi Eric Hall. Nimi kuulosti tutulta ja nyt osasin yhdistä sen naamaan.

 

Pääsin pois sairaalasta vasta seuraavana päivänä, minun piti jäädä tarkkailuun tulehtumisriskin takia, minkä ihmissusi oli tehnyt rintani, luultavammin kynnellänsä. Olin saanut sairaslomaa, mutta halusin palata töihin heti maanantaina, mutta ennen sitä, kävin sairaalassa ottamassa injektion.