Pahoitteluni viime viikon unhoitus... ja varoitukset. Tarinassa K-18 kamaa.


Kaksi miestä katsoivat minua hiukan yllättyneenä, mutta huvittuneena ja tumppasivat tupakansa. – Iltaa neiti Thomsson, yllättävää nähdä teidät näillä nurkilla. Kuuntelinkin, että tuttu huudahdus kului Trevorille. Toinen heistä, pisin ja hiukan tukeva sanoi, virne suupielessä, haistoin heistä alkoholin, kun toinen heistä auttoi minut jaloilleni. Otin tukea seinästä, olin säikähtänyt todella pahasti ja jalkojani heikotti shokin takia, siistin takkiani ja ryhdistäydyin. – Iltaa herrat, Kent ja Llyoid, ilta savuilla? Sanoin, ääneni tärisi, mutta yritin kuulostaa asialliselta. – Siltä näyttää, olimme hiukan juopottelemassa, onhan tänään jo aikainen lauantai. Kent sanoin, hän oli se tukevampi, katsoin kelloani, mikä näytti ylipuolen yön.

– Mutta se tekee tästä mielenkiintoista, mitä te täällä teette, neiti Thomsson? Kent sanoi painottaen lopussa nimeäni ja huomaamatta, he olivat johdatelleet minut ladon edustalle. – Oikaisen vain hiukan pihan poikki, olin ystävättäreni luona. Sanoin tyynesti, oloni hikan helpottuneempana, Kent virnisti. – Taidatte oikaista useastikin, kun Trevor on ruvennut hiljentymään. Huutonne on aina hyvin napakka. Kent sanoi tuumien ja puisteli takkini helmasta pois kuolleita lehtiä, punastuin hiukan noloudesta, nyt he tietävät, että kulje tästä. – Sovitaanko, että tämä jää meidän väliseksi salaisuudeksi, hyvät herrat? Sanoin hyvin muodollisesti, Kent hymyili, Llyoid oli kadonnut jonnekin ja kuulin lasien kilahtavan. – Ilman muuta, mutta maistuisiko neidille pieni ryyppy? Kent kysyi ja viittoi minua tulemaan heinien taakse, seinustan kulmalta. He olivat juopottelemassa salaa heinäladossa, mutta emmin hiukan, tässä oli jokin taka-ajatus, mutta seurasin Kentiä. Parasta oli ottaa se ryyppy, jotta he ovat tyytyväisiä ja pitävät tämän tapaamisen salassa, se ei tekisi hyvää maineelleni. Seurasin Kentiä heinien taakse ja katsoin ympärille, ladon kattovalo riitti valaisemaan kulmauksen, missä oli selkeästi istuttu useamman kerran, pulloja oli paljon ja pientä purtavaakin. Vedin takkini helmoja tiukemmalle itseäni vasten, ettei niihin tartu heinää ja otin minulle ojennetun lasin. Se oli kirkasta ja sitä oli lasissa ainakin neljä senttilitraa. Miehet kohottivat lasit ja kippistelimme, join napsin kerralla alas ja yllätyin sen väkevyydestä ja yskäisin hiukan. – Hmm, hiukan väkevää makuuni. Sanoin ja samassa lasini oli kipattu toinen annos. – Noh, älä ole nyt noin nirso. Olet juonut varmasti paljon erilaisia viinoja. Llyoid sanoi ja kippasi toisen lasillisen kurkusta alas, katsoin lasiani ja pyörittelin juomaa lasissa, se oli paksua, luultavasti yli 60%, mutta kippasin lasillisen kurkkuuni, maku ei ollut enää niin paha. – Minun on nyt jatkettava matkaa, on jo kovin myöhäkin. Sanoin ja ojensin lasin Kentille, joka otti sen käteensä. – Harmi, olisit voinut pitää seuraa vielä hetkisen. Kent sanoi, mutta pudistin päätäni. – Katsotaan joku toinen kerta, hyvät herrat ja mukavaa illan jatkoa. Sanoi ja käännyin kannoillani ja samassa juoma iski päähän ja olin horjahtaa, mutta Kent nappasi minua käsivarresta ja vetäisi itseänsä vasten. – Uppista keikkaa, kuinkas se näin. Kent sanoi virnistäen ja samassa huomasin Llyoidin kädessä olevan pullon etiketin, viina oli 80 prosenttista, pääni ei todellakaan kestänyt noin vahvaa viinaa, vaikka kykenin juomaan alkoholia paljon. – Voisitteko päästää irti. Sanoin ja yritin työntää Kentin pois, mutta hän painoi kasvonsa kaulalleni ja nuuhkaisi. – Tuoksutte oikein hyvälle, neiti Thomsson, sallinette pitää meille vielä seuraa tovin. Kent sanoi ja raotti takkini kaulusta, yritin estää sitä, mutta voimani vajosivat jonnekin syvälle, viinan noustessa päähäni. – Lopettakaa… Sanoin ja samassa Kent kaatoi minut heinille, olin hänen allaan ja en kyennyt työntämään häntä pois, kun hän alkoi avata takkiani ja tunkea kättänsä hameeni alle. – Mene vahtimaan, kerron kun on sinun vuorosi. Kent sanoi ja viittoi Llyoidia poistumaan. – Kent lopeta! Yritin sanoa mahdollisimman vakavana, mutta suustani karkasi henkäisy, kun hän kouraisi rinnoistani, saatuaan takin auki ja katsoi minua istuen hajareisin ylläni. – Olette niin kaunis Milena, et usko kuinka kauan olen odottanut tätä tilaisuutta. Kent sanoi leveästi virnistäen, kehtasikin käyttää etunimeäni ja tartuin hänen ranteisiinsa puristaen kynsilläni. Kent ei ollut kovin mielissään sitä ja löi avokämmenellä minua poskeen, se sai korvani soimaan, Kent tarttui yhdellä kädellä ranteisiini ja vei ne pääni yläpuolelle. – Pidetäänpä ne kynnet aisoissa, kissimirri. Kent sanoi ja alkoi aukaista kauluspaitani nappeja, yritin rimpuilla pois, mutta hän oli painava ja tunsin, kuinka hänen elimensä oli kovana ja painoi haaraväliäni. – Päästäkää irti. Komensin, mutta Kent vain virnisti ja nosti rintaliivini kaulalleni ja alkoi nuolla rintojani ja hyväillä niitä. Ynähdin ja vääntelehdin hänen allaan, en halunnut tätä, mutta se tuntui hyvälle, en voinut hallita suustani pääseviä ääniä, mikä villitsi Kentiä entisestään. Kent avasi housunsa ja näin hänen suuren kalunsa seisovan ryhdikkäästi pystyssä, purin alahuultani, kun Kentin kädet löysivät tiensä klitorikselleni hyväillen sitä ja repien alushousut jalastani. – Lopeta… Yritin anoa, mutta Kent työnsi sormensa sisääni, mikä sai suustani pääsemään eroottisen voihkaisun ja vääntelehtimään hyvästä tunteesta hänen allaan. – Olette mukavan märkä jo. Kent sanoi nuolaisten huuliansa ja haki paikkaa kalullensa ja työnsi sen hitaasti sisääni. Yritin pidellä ääntäni, mutta päästin ilmoille syvän huokaisun, tunsin kun kyyneleet alkoivat virrata poskilleni. Auttakaa nyt joku, en halua tätä, anoin mielessäni, kun Kent alkoi liikkua ensin hitaasti ja työnnöt vain kovenivat, kun hän pääsi vauhtiin. Hänen otteensa olivat rajuja ja minuun sattui, itkin kivusta ja siitä, ette halunnut tätä. Kent nautti olostaan huomattavasti ja hän oli tarttunut lantiooni nostaen sitä hiukan ylemmäksi, saaden työnnöt aivan pohjaan asti. – Helvetti että tunnutte hyvältä… Milena… Kent sanoi huohottaen ja tarttui minua hiuksista kiinni ja taivutti päätäni taakse päin ja suuteli kaulalle. Yritin saada hänet pois raapien hänen käsivarsia, mutta samassa kuulimme Llyoidin huudahduksen, mutta Kent ei välittänyt siitä vaan jatkoi työntäjä. – Lopeta… Yritin sada Kentin lopettaman, jotain tapahtui ulkopuolella, kunnes tunsin, kun Kent irrottautui minusta, mutta jonkun muun vetäisemänä. Jäin huohottamaan paikalleni, kun kuulin Kentin kauhun huudon ja yritin kohottautua käsilleni, mutta voimani olivat niin loppu. Tunsin vatsalleni roiskuvan jotain lämmintä ja kosketin sitä nostaen käteni eteeni. Kauhistuin nähdessäni verta ja sain nostettua itseni kyynärpäitteni varaan ja kasoin edessäni kauhistuttavaa näkyä. Kent roikkui lähes elottomana, suuren, mustan ihmissuden hampaissa, jonka suuret keltaiset silmät katsoivat minua tarkasti. Peto pudotti Kentin maahan ja tuli luokseni, hän seisoi ylläni ja tunsin hänen lämpimän hengityksen kasvoillani. Lämmin veri valui hänen suupielistä rinnuksilleni, olin pelosta jäykkänä, mutta halusin koskea häntä. Halusin koskea kuumeisesti hänen pikimustaa turkkia, mikä oli veren tahrima. Olin painautunut takasin selälleni ja vain katsoin pedon keltaisiin silmiin lumoutuneena, se ei tehnyt mitään, vain seisoi paikoillaan ja katsoi minua tarkkaillen, kuin syövän minua katseellaan. Se sai ihoni värisemään ja sydämen takomaan rinnassani hurjana. Nostin käteni ja kosketin varovasti hänen poskeansa, hän oli kookas, hänen päänsä oli valtava, kuin suurella härällä ja nostin toisen käden toiselle poskelle ja painoin käteni syvälle pehmeään turkkiin. Pedon silmät sulkeutuivat melkein ja hän katsoi minua viirumaisilla silmillä, hänen kokonsa muuttui, hän kutistui hiukan ja oli nyt vain kookkaan miehen kokoinen. Haroin hänen turkkiansa, mikä tunti mukavalta käsissäni, en pelännyt häntä, vaan jostain syytä halusin häntä. Ylläni seisoi pelätyin olento, mutta se vain katsoi minua tyynesti, kuin miettien, mitä tekisi. Ojensin käsiäni ja ylsin koskettamaan hänen korviansa ja sivelin niiden takusta, mikä sai hänet painautuman lähes paljasta ihoani vasten, hän oli lämmin ja turkki tuntui pehmeältä, tunsin kun hän kietoi kätensä ympärilleni ja nuolaisi pitkän nuolaisun vatsasta kaulalleni, se sai päästämään suustani henkäisyn, se tuntui hyvältä. Huomasin pedon kääntävän korviansa taakse päin ja samassa kuulimme kiljaisun. – Poliisi!!! Kutsukaa joku poliisi!! Kuului naisen ääni ladon edustalta, sen jälkeen, en muista mitään.