Nyt tulee toiseksi viimeisin osa. En halua vielä ihan lopettaa tähän, tätä tarinaa, joten ensi viikolla tulee vielä viimeinen pätkä.


Seuraavan kerran kun heräsin, olin kotona tiputuksessa ja lääkäri istui vierelläni tutkien vointiani. – Kas huomenta nuori herra. Lääkäri sanoi hymyille ja kuulin jonkun kiiruhtavan vierelleni nopeasti ja tarttuva käteni. – Lapis rakas. Voi kuinka olin huolissani. Äiti sanoi ja halasi minua, ynähdin hiukan tiukasta halauksesta ja äiti otti etäisyyttä. – Nukuit kolme päivää, pelkäsin menettäväni sinut. Äiti sanoi nyyhkyttäen ja halasi minua uudelleen. – Mitä tapahtui… Kysyi, kun äiti auttoi minut istumaan ja ojensi lasin vettä, mistä otin hörpyn. – Voimasi heräsivät hallitsemattomasti, mutta olen sulkenut ne, sillä niiden ei ole aika vielä herätä. Isä sanoi, tullessaan huoneeseen ja halasi minua varovasti. – Mitä Nerolle kävi? Onko hän kunnossa? Kysyi, muistaessani pätkiä, mitä oli tapahtunut. – Hän on kunnossa, mutta pelkäänpä pahoin, että minun on pyyhittävä hänen muistinsa, sinusta. Hän on nähnyt liika. Isä sanoi, olin hiukan järkyttynyt. – Ei älä, haluan jutella hänen kanssaan… Sanoin hätäisesti, isä loi minuun jyrkän katseen. – Harkitsen sitä, sillä sain kuulla häneltä, että hän aiheutti tämän ja on sitä hyvin pahoillaan. Isä sanoi, olin ymmälläni, sillä en muistanut kunnolla mitä oli tapahtunut. – Haluan kuulla Nerolta itseltä, mitä on tapahtunut, en muista itse siitä mitään. Sanoin ja katsoin lääkäriä, joka nyökkäsi. – Lähimuistissasi voi olla aukkoja, tilanne oli ollut kovin stressaava. Lääkäri sanoi ja lähti sitten, vaihdettuaan vielä muutaman sanan Samin kanssa.

Illasta pihaamme tuli Von Khlennareiden auto, josta ensimmäisenä nousi itse perheen pää, Golron Von Khlennar ja hänen perässään Nero. Sam oli heitä vastassa ja Golron tervehti Samia vakavana. – Tämä on ikävää kuulla, että perheellenne on sattunut tallainen välikohtaus, poikani toimesta. Golron sanoi ja katsoi Neroa sivusilmällä. Sam nyökkäsi ja näytti tietä sisälle. Sam ja Golron siirtyivät juttelemaan Samin toimistoon ja Nero jouti odottaman aulassa. – Jos olisin tiennyt tästä asiasta aikaisemin, olisin voinut ojentaa poikaani. Golron sanoi ja sytytti sikarinsa. – Niin, mutta nuoriso on nykyään niin sisäänpäin kääntyneitä, että Lapiskaan ei kertonut mitä oli meneillä. Hänen sisarellaan oli omat epäilyt ja minun olisi pitänyt kuunnella häntä jo heti alussa. Sam sanoi ja katsoi Golronia. – Nero ei tiedä lajistanne mitään. Hän ei ole edes selvittänyt sitä, vaikka merkin tiedot ovat satavilla helposti. Golron sanoi ja puhalsi savut ulos suustansa. – Se on yllättävää kuulla. Samaa hän on sanonut minulle ja anonut olla pyyhkimättä muistiansa. Sam sanoi ja katsoi Golronia tarkkaavaisesti silmiin. – Niin. Hän haluaa pysyä Lapiksen kanssa väleissä ja siksi ei suostu kertomaan edes painostuksen alla, mitä kolme päivää sitten tapahtui tarkalleen. Golron sanoi kurtistaen kulmiansa. – Se tiedetään, että poikani voimat heräsivät hallitsemattomasti, mutta emme ole saaneet selville, mikä aiheutti sen. Sam sanoi. – Annetaan nuorison selvittää omat välinsä. En toivo perheidemme välille eripuraa. Golron sanoi, Sam katsoi Golronia hiukan yllättyneenä. – Olette pehmentyneen siitä, mitä olitte joskus. Sam sanoi virnistäen, Golron vain naurahti ja tumppasi sikarinsa. – Ikä tekee tehtävänsä. Olen elänyt sinuakin kauemmin ja minulla on vielä paljon tekemättä ja koettava, joten minun on ajateltava terveyttäni. Golron sanoi, Sam hymyili. – Onneksi olkoon perheen lisäyksestä. Olen kuullut, että vaimosi on saanut tytön. Sam sanoi hymyillen, Golron nyökkäsi. – Kiitoksia. Golron sanoi ja he astuivat käytävään, missä Nero odotti. Golron katsoi Neroa hiukan ylimielisesti ja ohitti hänet. – Nero. Sam sanoi ja viittoi Neroa seuraamaan. Sam koputti Lapiksen huoneen ovelle ja astui sitten huoneeseen Neron kanssa. Lapis oli heti hiukan jännittynyt ja katsoi Neroa ja hämmästyi. – Mitä silmällesi on käynyt? Lapis sanoi, sillä Neron vasemman silmän yli meni suuri haava, mikä oli vastikään umpeutunut. – Haluan puhua Lapiksen kanssa kahdestaan. Nero sanoi katsoen Samia. – Isä. Lapis sanoi ja Sam nyökkäsi lopulta ja poistui sitten huoneesta.

Nero jäi seisomaan keskelle huonetta, olimme vain hiljaa, en tiennyt mitä sanoa. – Olen niin pahoillani Lapis… en halunnut niin käyvän, mutta en pystynyt hillitsemään itseäni. Nero sanoi lopulta, mutta hyvin vaisusti. En katsonut Neroa ja tuijotin syliäni. – Mitä välillämme tapahtui? En muista siitä mitään, muistan vain, kuinka peloissani olin… Sanoin ja katsoin Neroa, joka katsoi minua surullisena. Nero oli vain hiljaa, hän empi sanoa, mutta. – Otin korviksesi irti ja kävin sinuun käsiksi… halusin sinua niin kovasti. Olet niin kaunis naisena. Nero sanoi katsoen minua silmiin, se sai selässäni kulkemaan kylmät väreet ja kiedoin käteni ympärilleni. – Haluan pysyä lähelläsi ja tiedän tehneeni väärin, siksi olen todella pahoillani ja pettynyt itseeni, mitä tein sinulle. Nero sanoi surullisena ja oli tulossa lähemmäksi, mutta kielsin. – Älä tule yhtään lähemmäksi… en… en halua sinua lähelleni, pysy kaukana minusta. Sanoin hiukan hätäisenä. – En ole kertonut kenellekään mitä tein sinulle, en suoranaisesti. Lapis anna anteeksi, olen todella pahoillani. Nero aneli, mutta pudistin päätäni. – Lopeta! Älä katso minua, älä puhu minulle!! En halua olla kanssasi missään tekemisisä… mutta en halua lopettaa luotipalloa… Sanoin lopulta melkein kuiskaten, Nero perääntyi hiukan ja painoi kasvonsa maata kohden. – Hyvä on… en lähesty sinua, mutta toivon että annat minulle vielä tilaisuuden. Nähdään harkoissa. Nero sanoi ja avasi huoneeni oven, minkä takana Elisabet oli aikeissa koputtaa ja järkyttyi nähdessään Neron ja samassa käytävässä kajahti kova ääninen läpsäys. Neron katse kääntyi iskusta, mutta hän ei nostanut katsettaan tai sanonut mitään. Silmän iso haava aukesi iskusta ja se alkoi valua norona Neron kaulalle. – Pysy kaukana Lapiksesta. Elisabet sanoi kylmästi ja riensi sitten Lapikse luokse. Sam lähti viemään Neroa sitten ulos. Autoon astuessa Nero oli vain hiljaa, Golron tuhahti. – Sait pitää muistisi, mutta olet saanut näköjään pienen ojennuksen. Golron sanoi piikittävästi virnistäen, mutta Nero oli vain hiljaa ja otti isänsä ojentaman liinan ja painoi sen silmällensä ja he lähtivät kotia.