Talviloma meni kuin madellen, en käynyt missään, sillä Siro ei halunnut olla seurassani, enkä minä kyennyt edes pyytämään häntä ulos, en sen jälkeen, kun torjuin hänet. Rintani raastoi palata kouluun ja nähdä Siron, joka käänsi vain selkänsä minulle. Olen satuttanut häntä, mutta en kyennyt mennä pyytämään anteeksi, välimme tuskin tulee parantumaan, mutta jospa näin oli parasta. Kukaan ei edes kysellyt meiltä, mikä meidän välille olit tullut, kaikki tiesivät kyllä, että olimme hyviä ystäviä keskenään, mutta Sirolla oli muitakin kavereita, joiden kanssa olla. Harkkoihinkaan meno ei ollut sen helpompaa, tästä vuodesta tulisi rankka.

 

Uusi lukukausi alkoi harmaissa tunnelmissa ja vietin aikaa paljon yksin, myös omasta tahdostani, en vain halunnut olla muiden seurassa. Minusta tuntui, että kaikki puhuivat vain paha selkäni takana ja en halunnut kuunnella sitä. – Onko kaikki hyvin? Kuulin Neron kysyvän viereltäni. En edes vilkaissut häntä. – On. Sanoin yksinkertaisesti ja nousin sidottua kenkäni kiinni. Nero tarttui olkapäästäni kiinni. – Sinusta huomaa, ettei ole. Nero sanoi ja katsoin Neroa tyynesti, hänen ilmeensä oli huolestunut. – On ihan oikeasti ja vaikka ei olisi, en kertoisi niistä sinulle. Sanoin ja olin poistumassa pukareilta, mutta Nero painoi oven edestäni kiinni. – Ei ole. Etkö näe edes omaa käytöstäsi, sinua ei kiinnosta enää osallistua edes harkkoihin. Istut vain kentän laidalla ja huollat varusteitamme. Mikä sinun on? Nero sanoi ja katsoi minua suoraan silmiin. – Ei kuulu sinulle. Sanoin kurtistaen kulmiani ja yritin työntää Neroa loitommalle, jotta saisin oven auki, mutta Nero painoi sen uudelleen kiinni ja käänsi minut ja suuteli minua. – Haluan että kuuluu. Pidän sinusta niin paljon ja halua tietää mikä painaa mieltäsi. Nero sanoi, katsoin Neroa yllättyneenä ja punastui korviani myöten, se oli ensisuudelmani ja yritin työntää Neron loitommalle, mutta hän kahmaisi minut syleilyyn. – Älä työnnä minua pois. Nero sanoi korvaani. – Älä. Sanoin ja työnsin Neron kauemmaksi voimalla, jolloin hän lensi selälleen. Katsoin Neroa sekavin tuntein ja riensin pois, Rene katsoi kiiruhtamistani ihmeissään ja riensi sitten kanoilleni.