Enää muutama päivitys ja tämä tarina tulee päätökseen.

Yritän parhaillani saada seuraavan tarinan päätökseen, jotten joutuisi taukoa pitämään julkaisujen puutteessa.


Viikot vierivät ja Nero näytti entistä enemmän, kuinka hän halusi olla rinnallani ja meistä alettiin levittää jo huhuja koulussa. Se sai minut vetäytymään entistä enemmän kuoreeni ja lakkasin jo puhumasta vanhemmilleni. Kävin harkoissa, sillä en edelleenkään halunnut lopettaa sitä, se oli ainut asia, mikä piti minut enää kasassa, kaiken tämän yksinäisyyden keskellä.

Havahduin ajatuksistani puhelime soimiseen ja vastasin siihen. – Olen pahoillani nuori herra, mutta tuloni viivästyy hiukan tämän markkinaruuhkan takia. Rene sanoi puhelimeen. – Selvä, odotan sinua hallilla. Sanoin ja suljin puhelimen, kaupungissamme oli markkina päivät ja ne olivat joka vuosi vain suuremmat ja suuremmat. Jäin istumaan pukkarin penkille pimeyteen, kun kaikki muut olivat menneet, sillä viimeinen oli sammuttanut tahallaan kaikki valot sieltä. Kuuntelin hiljaisuutta ja rauhallisia sydämen lyöntejäni, mitkä kuulin pääni sisällä, kunnes havahduin askeliin ja käänsin kasvoni äänen suuntaan. Nero seisoi aivan edessäni ja hän kyyristyi eteeni, tunsin kun hän laski kätensä polvelleni. – Lapis kiltti, antaisit minulle mahdollisuuden. Nero sanoi rauhallisesti ja tunsin kun hän hiveli polveani. Nousin ylös ja loittonin Nerosta. – En, en halua olla kanssani. Sanoin ja suuntasin kohti ovea, mutta Nero pysäytti minut kaappia vasten. – Miksi? Onko sinulla joku toinen? Nero sanoi kääntäen kasvoni hänen suuntaan ja painoi minut kevyesti kaappia vasten. – Entä jos on? Mitä se sinulle kuuluu. Sanoi topakasti ja yritin työntää Neroa pois. – Haluan sinut itselleni. Nero sanoi ja otti korviksestani kiinni ja nappasi pallon irti, korvis irtosi helposti ja muutuin naiseksi, en kerennyt reagoimaan siihen ja katsoin hämärässä Neroa hiukan kauhulla. – Kuulin että hovimestarillasi kestää hiukan. Nero sanoi ja kuulin, kun korvis kilahti lattialle Nero painautui aivan minuun kiinni ja nosti minut syliinsä. Yllätyin sitä ja tartuin häntä hartioista kiinni ja yritin työntää häntä loitommalle, mutta Nero painoi kasvonsa kaulalleni ja antoi suukon solisluuhuni. Kehollani kulki kylmät väreet ja suustani pääsi inahdus, kaulani oli todella herkkä ja en pitänyt, että siihen koskettiin. – Miksi et halua seurustella kanssani… Nero sanoi ja suuteli minua, purin Neroa huulesta ja se sai hänet hiukan loittonemaan. Nero nuolaisi huultansa ja katsoi minua mustilla, pimeydessä kiiluvilla silmillä. – Haluat olla vaikeasti tavoiteltava. Nero sanoi ja suuteli minua uudelleen ja irrotti meidän kaapista. Kiedoin kädet Neron ympärille, sillä pelkäsin kaatuvani. – Lopeta, laske minut alas. Sanoin ja tunsin, kun Nero laski minut pöydälle ja kaatoi minut sitä vasten. – Käykö tämä. Nero sanoi virnistäen ja ujutti kätensä paitani alle ja kouraisi minua rinnoistani, ynähdin kosketuksesta. – Lopeta! Huusin ja samassa huone kylmeni, mutta Nero ei välittänyt siitä ja suuteli minua uudelleen, samassa ympäriltäni iskeytyi jäiset piikit kohti Neroa, mutta hän torjui ne siivillänsä ja hän katsoi minua hämillään. Olin itsekin yllättynyt sitä mitä olin tehnyt ja yritin työntää Neron pois. – Sinulta löytyy jäisiä kykyjä, mutta ne ei pärjää minun kuumuudelle. Nero sanoi ja kohotti rumiin lämpönsä, jolloin jää suli ympäriltämme, olin hämilläni mitä olin tehnyt, mutta Nero ei lopettanut. Huusin, mutta Nero painoi kämmenen suulleni ja samassa välissämme räjähti kylmä paineaalto ja se sai Neron lentämään yltäni, valahdin jalkojeni varaan nojaten pöytää ja katsoin, kun Nero kömpi ylös. – Mitä ihmettä tapahtuu… Sanoin ja kohotin käden kohti Neroa, kun hän lähestyi minua ja Nero alkoi jäätymään, mutta se suli sitä mukaa hänen kuuman kehon ympäriltä. – Pysy loitommalla! Älä tule lähemmäksi! Huusin itkuisena, sillä tilanne pelotti minua hirveästi ja en tiennyt mitä tein, teinkö edes tätä itse, mutta minua pelotti, silmäni olivat alkaneet hohtaa sinisenä ja kuulin jostain kaukaisuudesta tuulen ujelluksen. Huone alkoi kiteytyä jään peittoon ja kuulin samassa Renen huutavan käytävästä. Nero pysähtyi lopulta ja katsoi ympärille, kun koko huone oli jäässä ja joka puolelta alkoi kohota jää piikkejä. – Lapis! Mitä sinä teet!? Nero huusi ja yritti lähestyä, mutta välillemme kohosi jäinen seinämä. – En tiedä… minuna pelottaa… Sanoin itkuisena, kuulin Renen yrittävän huutaa jotain, mutta en kuullut paukkuvan jään takia mitään. Väliimme kohonnut jää seinä suli ja Nero yritti lähestyä minua, mutta häntä kohden iskeytyi jääpiikkejä, mitkä Nero torjui. – Lapis! Hillitse itsesi! Jäädytät koko hallin! Nero sanoi, katsoin kauhuissani ympärilleni ja katsoin sitten Neroa, joka torjui jääpiikin puhaltamalla siihen lieskan. – Auta…. minua pelottaa… Sanoin itkuisena ja kurotin kohti Neroa, mutta huoneen ilma alkoi olla niin kylmä, ettei Neron voimat enää riittänyt pitämään jäätä loitolla itsestään. Nero yritti sulattaa itseään ja hän alkoi etsiä jotain ja sulatti lattiaa. – Korviksesi! Tarvitsemme korviksesi. Nero sanoi, mutta hänen jalkansa alkoivat jäätyä ja Neron liike pysähtyi. Kompuroin Neron luokse ja yritin särkeä jäätä. – Ei… älä jäädy… mitä minä teen… Sanoin paniikissa ja katsoin Neroa, kun hän jäätyi kokonaan ja samassa tunsin hyvin painostavan voiman, se tuntui kuristavan kurkkuani ja puristavan rintaani, vajosin polvilleni ja kuulin jonkun tulevan jään läpi. – Ihan rauhassa Lapis, ei ole enää mitään hätää. Kuulin isän sanat takaani ja tunsin, kun hän solmi hiukseni pompulalle ja muutuin mieheksi, menettäen tajuntani.