Kisajoukkue saatiin kasattua ja heidän harjoitukset olivat nyt etusijalla, minut laitettiin aina vastustaja joukkueeseen ja sain silloin tällöin hiukan köniini. Istuin vaihtopenkillä ja seurasin muiden pelaamista. Miten minusta tuntui, että minusta pidettiin entistä vähemmän tässä joukkueessa ja Nero oli ruvennut juttelemaan kansani enemmän ja puolustamaa minua. Sainko sen takia muun joukkueen vihat niskaani, että tulin juttuun Neron kanssa, mitä en halunnut. Minua hiukan karmii, millä tavalla Nero katsoo minua, kuin hän haluaisi purkaa loitsuni. Havahduin, kun kuulin huudahduksen katsomon ylätasanteelta. Oppilaat tykkäsivät hengailla salin katsomossa paljon ja siellä oli nyt pieni porukka, joka piiritti kahta tyttöä. Seurasin mitä he tekivät, kiusaamisen kohteena olevat tytöt olivat selkeästi peloissaan, kun yksi heitä piirittänyt tytöistä nappasi toista ranteesta ja nosti sen eteensä. Havahduin siihen, että olin joskus aistinut sillä tytöllä olevan joku peiteloitsu kämmen selästä ja samassa huomasin, kun kiusaaja purki loitsun ja tytön käsi muuttui harmaaksi ja rupiseksi. Kuulin kiusaajien mollaavan häntä ja haukkuen häntä. Käänsin katseeni pois ja kosketin poskipäätäni. Tuon takia käytän meikkiä, koulussamme oli paljon sellaisia kiusaajia, jotka purkivat tahallaan toisten peiteloitsuja, jos sellaisen löysivät joltakin. Koulussamme oli useampi, joilla oli jotain kosmeettisia vikoja, tai he halusivat peittää puoliverisyytensä, sillä täällä he olivat usein pilkan kohteena. Se sai mieleni surulliseksi ja havahduin, kun Nero tuli eteni ja katsoi tasanteelle. – Ikävää, mutta voit lähteä. Jatkamme tästä kisajoukkueen kanssa. Nero sanoi ja lähti takaisin kentälle, yllätyin Neron sanoista ja nousin sitten ylös ja lähdin suuntaamaan pukkarille päin. Mitä Nero yrittää, hän on minua kotaan liian ystävällinen, vai yrittääkö hän olla minulle mieliksi, mutta hän ei ole puhunut mitään siitä tapahtumasta. Elisabet odotti minua, tavalliseen tapan aulassa ja lähdimme kävelemään kotia. – Nero on ollut yllättävän kiltti poika. Elisabet sanoi yllättäen, yllätyin sitä hiukan ja katsoi kysyvästi häntä. – Joo… hän ei ole puhunut sitä mitään. Sanoin mietteliäänä. – Ihan hyvä. Elisabet sanoi ja kahmaisi minut kainaloon.

Kuusi viikkoa siihen meni, kunnes Nero tuli luokseni. – Lapis, lähde ulos kanssani. Nero sanoa töksäytti sen ja olin vetää vettä henkeeni, mitä join juomapullostani ja purskautin ne suustani. Pyyhin suupieliäni ja katsoin Neroa yllättyneenä, naama punaisena. - Mitä? Sain sanottua ja katsoin Neroa. – Lähde ulos kanssani. En ole saanut sinua pois mielestäni ja halua tutustua sinuun paremmin. Nero sanoi naama perus lukemilla, yritin lukea hänen kasvoiltaan, mitä hän oikeasti yritti, mutta hän taita olla tosissaan. Vilkuilin ympärilleni ja katsoin Neroa uudelleen. – Älä sano tuollaista ääneen… Sanoin, mutta Nero tarttui minua hartioista kiinni ja tuli lähemmäksi. – Lähde kanssani ulos. Nero toisti edelleen, se sai minut häkeltymän ja työnsin Neron kauemmaksi ja pudistin päätäni. – E...en lähde… Sain sanottua ja työnsin Neron kauemmaksi ja pakenin paikalta. Juoksin pukkareille ja keräsin kamani, sydämeni hakasi hurjana, mitä minä olin kuullut, oliko tämä edes totta… Nero halusi lähteä ulos kanssani… Menin Elisabetin luokse poskieni helottaen tulipunaisena ja Elisabet katsoi minua hiukan huolissaan ja oli sano jotain. – Ei minulla mitään hätää, ei ole sattunut mitään. Sanoin nopeasti ja peitin poskeni kämmenillä ja kävelin Elisabetin ohi, joka yritti saada minulta vastausta koko kotimatkan.

Kotona istuin pöytäni äärellä ja katsoin Leon kultareunuksista keräilykorttia. – Minua pyydettiin ulos… mutta kieltäydyin siitä, koska sinä olet minun idolini, halua vain sinut. Sanoin hymyillen nojautuen käsivarteni päälle pöydälle ja nostin kortin ihan eteeni ja katsoin sitä hymyillen ja haaveillen.