Hyvää uutta vuotta kaikille :D

Aloitetaan tämän vuoden tarinoinnit Luotipallon niin sanotusti kakkos osasta, mikä on tosin lyhyt, mutta kertoo pääsääntöisesti mitä Lapiksen ja Neron välillä tapahtui.

Toisen pitemmän tarinan tilanne on vielä hyvin keskeneräinen, mutta sain joululomilla kirjoitettua siihen paljon ja yritän nyt kiristää tahtia ja saada se lopuun. Kuvamateriaaliakin olen yritänyt siihen raapustaa, mutta ihmisten piirtäminen ei nyt taho luonnistua halutulla tavalla -_-

Mutta lähdetään liikkeelle otsikolla Lapis ja luotipallo


Lapis istui koulun penkillä ja selasi korttikokoelmaansa, minkä oli juuri saanut yllätyspussista. Lapiksen kädet tärisi nostaessaan kortin kerrallaan kuoresta. – Toivottavasti tässä on se kortti, minkä haluan…. Lapis mutisi itsekseen ja nosti esiin kultareunuksisen kortin ja pysäytti sen, ennen kuin näki enemmän ja nosti sitä niin, että kulmassa oleva joukkueen tunnus näkyi ja nosti sen vauhdilla esiin eteensä. Lapis katsoi suu ammollaan kultareunusta korttia, jossa oli kuva OneShotin kapteenista, Leo Bitefangista ja hihkui onnesta. – Sain sen vihdoin!!!! Lapis huudahti ja samassa piilotti kortin rintaansa vasten ja vilkuili ympärilleen nolona, kun muut oppilaat katsoivat Lapista ihmeissään. – Mitä sinä täällä kiljut, Lapis? Kuului ääni Lapiksen takaa ja Lapis kääntyi ympärille. – Ai hei, Siro. Katso mitä sain! Sain se viimein! Lapis sanoi ja näytti kultakorttia innoissaan Sirolle, joka katsoi sitä yllättyneenä. – Onnenpekka, olen itse metsästänyt tuota ikuisuuden. Siro sanoi ja katsoi korttia lähempää. – Mutta varo ettei joukkueesi saa tietää. He tuskin ovat mielissään, että fanitat enemmän Dragonvillen joukkuetta kuin omaasi. Siro sanoi virnistäen, Lapiksen posket hiukan punertuivat ja Lapis laittoi kortit reppunsa. – Joo… Lapis sanoi, Siro istui Lapiksen viereen ja he juttelivat kaikenlaista, ennen kuin kello taas pirahti.

Viimeinen tunti vierähti nopeasti ja Lapis kiirehti sitten liikuntasalille, harjoitusten pian alkaessa. Osa joukkueesta oli jo paikalla, sillä he olivat ylempi luokkalaisia ja heidän tunnit olivat loppuneet aikoja sitten. Lapis vaihtoi harjoitusvaatteet ylle ja otti mailansa pukukaapista ja riensi kentälle, jossa oli jo harjoitukset käynnissä.

Harjoitukset sujuivat hyvin, loppu venytyksiä tehdessään valmentaja tuli heidän luokseen. – Näin lukuvuoden alussa, olen päättänyt uudesta kapteenista, vanhan kapteenimme muuttaessa muualle, niin Nero, on valikoitunut äänestyksessä. Valmentaja sanoi, osa oli yllättynyt, mutta Lapis ei, sillä hän oli kiinnittänyt huomiota Neron taitoihin hänen liittyessä joukkueeseen. Nero meni valmentajan luokse hymyillen. – Onneksi olkoon uudesta tittelistä, Nero. Valmentaja sanoi ja ojensi Nerolle kapteenin pelipaidan, Nero katsoi sitä hymyillen leveästi. – Tule pitämään teistä hyvää huolta. Nero sanoi leveästi virnistäen ja siirryimme sitten pukkariin, mutta Lapis jäi vielä venyttelemään ja katsoi muun joukkueen perään ja vaipui sitten ajatuksiinsa. – Lapis olisi kyllä hyvä kapteeni. Hänen taidot ovat hyvät, mutta en pidä hänen naamastansa. – Hän on kyllä hiukan parempi pelaaja kuin Nero, mutta hän on liian tyttömäinen, perustas tyttöjen joukkueen, sinne hän sopisi. Lapis muisteli, mitä oli kuullut parin viikon aikana, muiden keskustelevan uuden kapteenin valinnasta ja se sai Lapiksen surulliseksi. ”- Tiedän ettei minusta pidetä kovin paljoa, koska näytän tytöltä, mutta nuo sanat sattuvat…” Lapis ajatteli ja havahtui, kun kouluttaja laski käden Lapiksen hartialle. – Lähdehän sinäkin suihkuun jo, Lapis. Muut ovat jo kohta menneet. Kouluttaja sanoi hymyillen, Lapis nyökkäsi ja nousi ylös kouluttajan avustuksella ja puisteli takamustansa ja lähti pukkareille. Lapis huomasi kaikkien jo menneen, mutta se ei häntä haitannut, parempi vain niin.

Seisoin suihkun alla ja annoin veden virrata pitkin kasvojani ja kehoani. Tämän päivän treenit olivat kivat ja mietin Neron valintaa kapteeniksemme. Hän oli kylä hyvä ja hän huomasi pelaajien parhaat puolet. Toivottavasti hän ei halua minua kisa joukkueeseen, en halua naamaani tutuksi Volkano joukkueessa. Kiedoin kädet ympärilleni ja halasin itseäni tiukasti. Haluaisin niin kovasti OneShot joukkueeseen, koska idolini pelaa siinä, Leo Bitefang. Pitäisiköhän pyyttä isältä päästä opiskelemaan lukioon Dragonvilleen. Elisabet aloittaa ensi vuonna Picasso Magic schoolissa, joten voisin asua hänen kanssaan. Meinasin uppoutua liikaa ajatuksiini ja peseydyin loppuun, kurkkasin varovasti suihkujen ovelta, ettei ketään ollut enää paikalla ja pukkari oli onneksi tyhjä. Menin vaatteideni luokse ja aloin kuivattelemaa itseäni ja samassa pyyhkeeni tarttui korvikseni ja riuhtasin sen irti. Muutuin naiseksi, mutta kyyristyin pitelemään korvaani, siihen koski julmetusti ja aloin vilkuilla minne korvis putosi. – Helvetin korvis… pyyhe on niin nuhjuinen, että se tarttui siihen… Manasin ja etsin kiireesti korvistani ja ravistelin pyyhettä, roikkuko se siinä vielä ja vilkuilin hermostuksissani pukkarin ovelle. – Toivottavasti ketään ei tule nyt tänne… Mutisin ja löysin korviksen roikkumasta siinä. – Missä pallo on!? Parahdin ja irrotin korviksen ja yritin pujottaa sitä korvaani, mutta olin vielä niin märkä, etten saanut kunnon otetta korvanlehdestäni ja kuivasin sen. Laskiessani pyyhkeen korvaltani, huomasin jonkun seisovan pukarin ovella ja jähmetyin paikoilleni.