Hyvää itsenäisyyspäivä kaikille :D


Maanantai

 

Heräsin unisena, en jaksanut avata silmiäni, päätäni särki ja minulla oli huono olo. Yhtäkkiä minulle tuli tarve oksentaa ja juoksin vessaan ja oksensin pönttöön. Minulla oli niin huono olo, että olisin voinut kuolla. Nojasin pönttöä vasten ja pyhin suuni vesapaperiin, haroin hiuksiani pois edestä ja katsoin niitä, ne olivat märät ja oksennuksessa, sekä ne olivat pitkät. Säpsähdin ja katsoin itseäni ja huomasin olevani naisena, parahdin ja katsoin ympärilleni. Missä minä olen? Miksi ole naisena ja alasti, mitä on tapahtunut. Minua alkoi pelotta ja kuulin huoneesta ääniä, jotka tulivat kylpyhuoneen ovelle. Katsoin Leoa järkyttyneenä, hän tuli päätänsä pidellen ja pussilakana vyötäisillään ovelle ja katsoi minua. Olin järkyttynyt ja yritin nousta, mutta jalkani eivät kantaneet ja aloin itkeä. Leo tuli luokseni ja kietoi lakanan ympärilleen ja kävi hakemassa bokserit jalkaansa. – Ei mitään hätää Lapis… luulisin. Leo sanoi lohduttavasti ja auttoi minut istumaan pöntön päälle. – Muistatko mitään illasta? Leo kysyi, pudistin päätäni itkien. – Autan sinua peseytymään, niin kerron sitten mitä on tapahtunut, mitä itse muistan. Leo sanoi, pudistin päätäni ja yritin työntää Leoa pois, mutta Leo ei loitonnut, hän otti minua käsivarsista kiinni ja auttoi suihkuun ja avasi hanan. – Olet märkä ja oksennuksessa. En halua, että tulet kipeäksi. Leo sanoi, minä vain itkin ja löin Leoa rintaan, mistä hän ei olut kovin moksiskaan. – Mitä jos minä olen raskaana!!! Huusin itkuisena, Leo ei sanonut mitään ja auttoi minua peseytymään.

Suihkun jälkeen istuin pyyhkeeseen kietoutuneena sängyllä ja katsoin käsiäni. Leo peseytyi myös ja tuli pukeutuneena luokseni ja istui vierelleni ja veti peiton vielä ylleni, etten palelisi. – Otan kaiken vastuun, mitä sinulle tapahtui. Minähän sinulle alkoholia annoin. Leo sanoi, en katsonut Leoa, minulla oli niin paha olla ja olin alkaa itkemään uudelleen, mutta pidättelin sitä. – Siinä juomassa oli jotain. Halua nähdä sen etiketin uudelleen. Sanoin vaisusti. – Et ymmärrä lukea sitä, mutta voin näyttää sen, minulla on luultavasti kuva siitä. Leo sanoi ja haki puhelimensa ja selasi kuvia ja löysi yhden kuvan, mistä näki pullon etiketin. Katsoin kuvaa ja näin siinä tutun kuvan ja kännykkä putosi käsistäni, painoin kädet kasvoilleni ja olin purskahtaa uudelleen itkuun, mutta sain pidäteltyä sitä. – Mitä nyt? Leo kysyi yllättyneenä ja otti puhelimensa lattialta ja katsoi kuvaa. Pudistin päätäni, en pystynyt vielä sanomaan sitä, en halunnut itkeä. Meni hetki, että sain rauhoitettua itseni ja nostin katseeni eteen ja katsoin sitten Leoa. – Tiedätkö mitä tämä merkki tarkoitta? Kysyin ja osoitin silmämerkkiäni, mikä oli näkyvillä, Leo pudisti päätänsä. – Olen oikeasti silkkipeura ja tämä on sukuni tunnus. Sanoin ja Leon ilme oli yllättynyt. – Tiedät sentään silkkipeurat. Sanoin virnistäen, Leo nyökkäsi. – Olen kuullut niistä juttuja laumassani ja tiedän muutaman. Leo sanoi hämillään ja katsoi kuvaa. – Liittyykö tämä juoma silkkipeuroihin sitten? Leo kysyi epäillen, nyökkäsin. – Siinä on silkkipuunlehden merkki, se kertoo, että se on lievästi ekstaasinen valon voiman kantajille. Sanoin poskien punastuessa hiukan, Leon ilme oli vielä yllättyneempi. – Eli se vaikutti sinuun… silleen… Leo sanoi varovasti, nyökkäsin nolosti. – Mutta entä tämä, sinun nais muotosi? Leo kysyi. – Isä on sanonut, että minusta tulee Pyhimys, miksi voimani ovat niin suuret, että voimani menevät sekaisin ja aiheuttaa sekasukupuolisuutta. Tämä on mahdollista silkkipeuroilla, mutta olen syntynyt miehenä. Sanoin, Leo katsoi lattia yrittäen kasata kaikkea kuulemaansa yhteen nippuun. – Nero oli ainut, joka tiesi nais muodostani… ja hän halusi minut itselleen, mutta torjuin hänet joka kerta. Sanoin ja kylmät väreet kulkivat selkä piissäni ajatellessani, mitä olisi voinut tapahtua, jos Leo ei olisi tullut pakalle. – Kiitos kun pelastit minut Nerolta… Sanoin hiljaa, Leo nyökkäsi. – Ihmettelin minne olit kadonnut ja Nez sanoi nähneensä sinun menevän ulos, joten lähdin etsimään sinua. Leo sanoi. – Kysyin henkilökunnalta, mikä tuli minua vastan takaovella, aivan märkänä, ettei ollut nähnyt ketään ulkona ja oli alkanut sataa rankasti. Lähdin etsimään sinua sitten baarin puolelta. Leo sanoi ja katsoi minua. – Miten löysit minut lopulta? Kysyin, Leo osoitti nenäänsä. – Haistoin sinut. Haistoin hajujälkesi voimakkaan takaovella ja muutkin, ketkä olivat ihmissusia tai petoverisiä haistoivat sen oudon hajun, mikä lähti sinusta. Leo sanoi, helahdin tulipunaiseksi ja vedin peiton pääni yli peittäen kasvoni. – Mutta kaikki olivat niin humalassa, etteivät tienneet tai käsittänet hajun alkuperää, mutta minä en voinut jättää asiaa sikseen, et ollut kunnossa. Leo sanoi huolestuneena. – Lähdin sateeseen etsimään sinua ja haistoin hajusi hyvin voimakkaana sateesta huolimatta, roskakatoksesta. Kun astuin sisään, haju iski päin kasvoja, mutta sain pidettyä itseni kasassa ja potkaisin Neroa. Olin muuttua ihmissudeksi ja raadella hänet, mutta sain pidettyä itseni kasassa ja vietyä sinut pois sieltä. Leo sanoi. Laskin peiton pois yltäni ja katsoin Leoa. – Mikä oli tämä haju, mikä lähti sinusta? Se… se sai minut niin kiimaseksi, että pää oli seota. Leo sanoi ja laski kätensä ohimollensa, muistellessaan sitä hajua. – En tiedä… en todellakaan tiedä… Nero hoki sitä myös, haistavansa minusta jotain. Sanoin kietoen käteni ympärilleni ja halasin itseäni tiukasti. – Minua pelotti ihan hirveästi, mutta samalla halusin sitä… Sanoin hiukan nolona. Olimme hetken hiljaa, en tiennyt mitä sanoa enää ja käperryin kyyryn. – Tarvitsen pompulani ja lasini…Sanoin ja tunsin, kun Leo nousi viereltäni. – Lähden etsimään niitä, jää odottaman tänne. Veli saattaa tulla kotiin, mutta uskon, ettei hän liiku näin sateisella kelillä minnekään. Leo sanoi ja lähti sitten ulos sateeseen. Katsoin ikkunasta ulos, siellä satoi vielä rankasti. Nousin ylös ja etsin housuni, jotka löysin olohuoneesta ja otin puhelimen taskusta. Siihen oli tullut viestejä äidiltä ja laitoin hänelle viestin, jossa sanoin odottavani sateen loppumista ystäväni luona. Samassa puhelimeni alkoi soida ja näin näytöllä tekstin äiti. – Miksi soitat… en voi puhua kanssasi nyt, kun ole naisena… Tuskailin itselleni, mutta vastasin. – Kultaseni, oletko kunnossa? Kuului äidin hätäinen ääni, karautin kurkkuani. – Olen. Olen ihan kunnossa, ole nyt kaverin luona kuivattelemassa. Kastuimme hiukan ulkona. Sanoin äidille, puhelun toisessa päässä oli hiljaista. – Lapis, oletko sinä naisena? Kuulin äidin kysyvän järkyttyneen. – En! En ole. Olet niin huolissaan että luulet kuulevasi niin. Huudahdin järkyttyneenä. – Äiti, ei puuta tästä puhelimessa, toiset voi kuulla… Sanoin hiljaa, äiti hiljeni. – Anteeksi rakas. Olen niin huolissani sinusta. Emme voi lähteä hakemaan sinua, sillä liikkumisvaroitus on annettu mudan ja tulvien vuoksi. Kadut lainehtivat tästä rankkasateesta. Äiti sanoi huolestuneena. – Ymmärrän. Odotan sateen loppumista joukkuetoverini luona. Tulen viimeistään huomenna kotia. Sanoin, puhelimessa oli hiljaista. – Ole kiltisti rakas. Äiti sanoi ja sanoimme sitten heipat ja suljin puhelimen. – Kas, mikäs pimu se täällä seisoo, keskellä olkkaria pyyhkeeseen kietoutuneena. Kuulin jonkun sanoivan eteisessä ja näin komean nuoren aikuisen seisovan siellä, aivan märkänä ja katsoen minua uteliaana. Leon isoveli oli tullut kotiin.