Juu... hiuka venähti tämä päivitys, jonnekkin ne päivät vaan katos..

Mutta mennään suoraan asiaan ja tässä olisi ensimmäinen osa ja vielä yksi hahmo, jonka unohdin esitellä aikaisemmin.

nimet%C3%B6n.jpg

Nero, punainen lohikäärme. Lapiksen entisen joukkueen Volkanon kapteeni, tuleva kouluttaja.


Maanantai

Seisoin uuden koulun edessä, laukun roikkuen olallani ja katsoin, kun muut oppilaat laahustivat kohti luokkia, yläkoululaiset omaan siipeensä ja lukiolaiset omaansa. Alakoulun rakennus oli ison koulurakennuksen takana, vain lasten huuto kuului sen pihalta. Sain paljon katseita ympäriltä, varsinkin, kun astuin koulun sisälle ja vaihdoin sisäkengät jalkaan ja tungin urheilulaukkuni kaappiin ja lähdin etsimään uutta luokkaani. Olin muuttanut vanhempieni kanssa Dragonvilleen, Lohikäärmeiden mantereen pääkaupunkiin, isän töiden takia. Isosiskoni Elisabet oli muuttanut parivuotta aikaisemmin, opintojensa perässä, asuimme aikaisemmin sisämaassa, lähellä päiväntasaajaa, Vornaarin kaupungissa.

Yksi opettajista käveli minua vastaan ja ilahtui näkemisestäni. - Olette ajoissa… Opettaja katsoi papereitansa ja nosti katseensa takaisin minun. – Lapis Silk, olin tulossa teitä juuri vastan. Olen luokanvalvojasi Blood Metal, voit kutsua BM:ksi. Opettaja sanoi ja taputti minua olalle ja viittoi seuraamaan. Seurasin opettajaa ja silmäilin häntä samalla, aistimukseni mukaan hän on joku lohikäärme, mutta hän ei tunnu kuuluvan mihinkään peruslajiin, koska aistin hänessä demoniverisyyttä, en tiennyt hänestä sen enempää kuin nimen, en ole saanut vielä koulun esitettä, mikä olisi pitänyt tulla postissa jo ennakkoon. Heti muutettuamme huomasin jo, miten monipuolinen lajisto pääkaupungissa on, mutta tuskin muita minunlaisiani. Olihan vanhassa kotikaupungissani myös erirotuja, mutta täällä niitä on ihan runsaasti, varsinkin risteytyksiä. Saavuimme luokkaan, jossa oppilaat käyttivät ylimääräisen ajan heti hyödykseen ja sieltä kävi kova keskustelu, joka ei edes hiljentynyt, kun BM astui luokkaan ja meni pöytänsä ääreen ja laski paperit pöydälle. Joku oppilaista huomasi BM saapuneen ja minut myös, juttelu muuttui saman tien kuiskutteluksi ja hiljeni lopulta jokaisen mentyään omalle paikalleen. – Hyvää huomenta luokka. BM sanoi ja oppilaat vastasivat, miten sattuivat, tuijotellen minua uteliaana. – Näin lukuvuoden aluksi saamme myös uuden oppilaamme kouluun ja meidän luokallemme. Hänen nimensä on Lapis Silk, hän muutti vastikään Dragonvilleen, joten pitäkää hänestä hyvää huolta. BM sanoi hymyillen oppilaille ja osoitti minulle paikan. Menin paikalleni ja laskin laukun lattialle, tervehdin vieressään istuva tyttöä, joka tervehti minua iloisesti ja toivotti tervetulleeksi ja kertoi nimekseen Hiida ja olevansa luokan presidentti. –Esittelen sinulle koulua seuraavalla valvojan tunnilla, BM oli pyytänyt tekemään niin. Hiida sanoi, nyökkäsin ja keskityimme sitten alkavaan historian tuntiin. Tapani mukaan en keskittynyt kunnolla tuntiin ja katselin ikkunasta ulos, minkä vieressä istuin ja piirtelin sormenpäällä pulpettiin ajatellen kaikenlaista. Havahduin BM:n kutsuessani nimeäni uudelleen ja käänsin katseeni häneen hiukan yllättyneenä. Kuulin hihitystä luokassa, mutta silmäilin hetken taulua ja vierustoverin kirjan aukeamaa missä oltiin menossa ja vastasin opettajan kysymykseen nappi vastauksen. – Oikein, mutta osoita hiukan enemmän mielenkiinto tuntiin, herra Silk. BM sanoi, nolostuin hiukan nyökäten, etsin kirjasta oikean aukeaman ja otin paremman istuma-asennon ja keskityin.

Tunti tuli päätökseen, se oli todella tylsä, sillä tiesin historiasta hyvin paljon ja käsittelimme tuttua aihetta tunnilla, Veljesten aikakautta. Se tuntui olevan historian tuntien kuuma aihe vuodesta toiseen, olihan se tärkeä ja kipeä aihe historiassa, mutta tiedän siitä kaiken ja vähän muutakin, mitä ei kirjoissa mainita. Hiida tuli luokseni tervehtien. – BM:n tunti on seuraavaksi, vaikka hissan pitikin äsken, niin lähetään kiertämään hiukan koulua ympäri. Hiida sanoi, nyökkäsin ja hän lähti sitten kierrättämään minua ympäri lukio siipeä, näyttäen ensin mistä löytyy opettajainkanslia ja mihin loppui lukion puoli. Yläkoulun ja lukion opettajienhuone oli sama ja se sijaitsi niiden välissä erottaen koulut toisistaan. Lukiossa oli kolme kerrosta, yleiset luokat olivat alemmassa kerroksessa, ylemmissä oli erikois luokkia. Hiida kierrätti kaikki luokat ja kertoi hiukan eri aineiden opettajista. ATK opettaja oli tuorein naama henkilökunnassa ja palannut vastikään hyvin pitkältä sairaslomaltaan, Hiida kertoi myös, että hän on vain meitä muutaman vuoden vanhempi, kunnon nörtti ja nero ja sen, että hän oli minotaurus, koulun ainoa ulkoisesti lykanrakenteinen opettaja. Hiida mainitsi myös, että ATK luokka ja yksi perusluokka sijaitsee urheiluhallimme yhteydessä, koska se oli myös yleisessä käytössä kursseilla ja kokouksissa. Hiida antoi minulle myös koulun esiteen, missä näkyi kaikki opettaja, paitsi tämä uusin opettaja. Mietin millainenhan hän mahtaa olla, minotaurista tulee mieleen vain hirveä köriläs ja eivätkä loista kovin älyllänsäkään, mielenkiinnolla odotan hänen näkemistä. Sain kuulla, että BM oli demoniverinen lohikäärme, ihmekkös aistin hänet hiukan erilaiseksi. – Sitten olisi tämä meidän huikea urheiluhalli, Dragon nest, mikä toimii myös Dragonvillen pääkenttänä, joten viikonloput ovat muiden käytössä kuin koulun. Koulun kerhotoiminnat ovat urheilun puolesta aina viikolla, mutta se ei taida sinua varmaan kiinnostaa. Hiida sanoi silmäillen asuani. Asuni erottui joukosta, tyylini oli hiukan angstinen ja se näkyi tummista vaatteista, ketjuista ja remmeistä asussani ja se että minulla ei ollut vielä koulupukua. – Itse asiassa… se minua kiinnostaa kaikkein eniten. Sanoin, mikä sai Hiidan ilmeen hölmistyneen epäileväksi. – Pelaan Luotipalloa ammattitasolla. Pelasin joukkueessa vanhassa kotikaupungissani, mutta en osallistunut turnauksiin. Sanoin hiukan nolona, mikä sai Hiidan suun loksahtamaan hämmästyksestä. – En olisi millään uskonut, mutta kerron kiinnostuksesi joukkueen kapteenille, Leo Bitefangille Hiida sanoi. Nimi sai minut havahtumaan ja tajusin, että Dragonville on hänen kotikenttänsä, jalkani menivät hiukan veteläksi. Olin nähnyt hänen pelaavan lukuisia kertoja ja tiesin hänen olevan huippupelaaja, siksi ihailin häntä. Hän oli paras lajissa, mutta luonne oli ristiriidassa taitoihin. Hän oli hiukan kapinallinen, mitäpä muuta odottaisi ihmissusilta, mutta jos kyse oli luotipallosta, hän otti asiat vakavasti. Palasimme sisälle ja samassa Hiida sykäisi äkkiä toiselle käytävälle. – Hei Leo!! Sattuipa sopivasti, minulla on sinulle iloisia uutisia! Hiida huusi ja otti rennosti ikkunalautaa nojaavaa oppilasta käsivarresta kiinni innoissaan ja veti mukaansa. Hänen kaverinsa katsoivat huvittuneena heidän perään, joiden kanssa oli jutellut ja lähtivät laahustamaan perässä, kun Hiida oli jo Leon kanssa luonani. – Löysin sinulle uuden pelaajan. Hiida sanoi ja esitteli minut. Leo silmäili minua mittaillen ja minä häntä. Hänellä oli rennon oloinen, paita repsotti housuista, paksu ketju kulki vyölenkistä takataskuun, varmaan lompakko oli kiinni siinä ja hänellä oli lyhyt, ruskea sivusiili ja tummanvihreä irokeesi. Hänellä oli myös useampi korvis, ja leuassa oli lävistys, yksi arpikin meni oikean silmä yli. Yksi hänen kavereista nojautui hänen olkapäätä vasten. – Tuoko muka pelaa luotipalloa, tuollainen angstinen rimppakinttu. Oppilas sanoi naurahtaen ja tuli lähemmäksi minua silmäillen. – Pelaatko tosiaan Luotipalloa? Ensisilmäyksellä ei millään uskoisi, se laji ei ole mitään piirileikkiä. Hän jatkoi, loittonin hänestä hiukan, en pitänyt, jos tultiin liian lähelle. - Testataan koulun jälkeen puhutko totta. Leo sanoi ja lähti sitten pois naureskellen, he eivät selkeästikään ottaneet minua tosissaan, enkä minä mikään ranteenviiltelijä ole, minulla on syyni pukeutua näin. – Olipa tylysti sanottu, Kovu on muutenkin yks idiootti, mutta minä ainakin uskon, että pelaat luotipalloa, mutta lähdetään takaisin luokkaan ennen kuin välitunti loppuu. Hiida sanoi ja palasimme luokkaan. En keskittynyt tuntiin, mielessäni pyöri Leon mietteliäs ilme, mitä hän mietti, pitikö hän minuakin nyhvönä, annoinko huonon ensi vaikutelman… Ei hänkään mitenkään huippupelaajalta näyttänyt, ruskeasivusiili vihreällä irokeesillä, useita lävistyksiä ja näytti aivan perus koulukiusaajalta, mutta ruumiin rakenne oli kuin olla pitää. Hoikka, ketterä, lihaksikas ja ei kasvotkaan mitenkään pahan näköiset ollut, näin livenä nähtynä, havahduin ajatuksistani ja punastuin omille ajatuksilleni. Mitä minä tämmöisiä ajattelen heti ekana koulupäivänä, tunti loppu ja loppu koulupäivä menikin aika nopeasti. Vaihdoin ulkokenkiä ulkovaatekomeroilla, kun kuulin Hiidan tulevan tyttöjoukon kanssa luokseni. – Tulemme katsomaan, kiljotiini ottelusi Leoa vastaan. Hiida sanoi, yllätyin hiukan hänen sanomastaan. – Kiljotiini?... Kysyi ihmeissäni ja varautuneesti.  – Älä säikähdä hurjaa nimitystä. Leolla on tapana ottaa ottelu uuden jäsenen kanssa, minkä jälkeen hän joko hyväksyy tai hylkää uuden. Koko ydin joukkue on Leon valitsema, muitakin on, mutta Leon joukkue pelaa koulujen välisessä ja muissa kisoissa, he ovat ykkös joukkue. Hiida sanoi, nyökkäsin ymmärtäneenä ja otin urheilulaukkuni kaapista, mitä tytöt katsoivat uteliaana, se hymyilytti minua hiukan ja heidän välillä alkoi hirveä kuiskuttelu. Saavuimme hallille, josta kuuluikin kannustus ja hurraa huutoja, siellä selkeästi pelattiin jo. Tytöt menivät katsomoon ja minä jäin seisomaan kentän laidalle, lähelle ovia ja seurain luotipallo ottelua kentällä. Tunnistin kyllä kaikki Leon joukkueen pelaajat, olin seurannut heidän ottelua ja tiesin varmaan tästä joukkueesta enemmän, kuin vanhastani… koska idolini pelaa tässä. Seurasin aina tarkkana heidän peliään, kun vanha joukkueeni pelasi heitä vastaan, muutama uusikin naama oli, keitä en tunnistanut, esim, Kovu, joka arvosteli minua aikaisemmin. Hän oli ruumiin rakenteeltaan isokokoinen, hän muistutti enemmän jotain painon nostajaa kuin luotipallon pelaajaa. Hänellä oli punertavanruskea sivulle muotoiltu, lyhyt tukka ja ihmissuden korvat sekä häntä, hänellä meni myös suhkot iso arpi vasemmassa poskessa.  Minulla ei ollut urheiluvaatteita mukana ja koululta en ollut vielä saanut omiani, irrotin roikkuvat remmit ja ketjut vaatteistani, otin maskini ja mailani kassista ja menin ihan kentän laitaan odottamaan erän päättymistä. Erä päättyi ja pelaajat menivät vaihtopenkin luokse, Kovu tuli luokseni, kun hän huomasi minut ja katsoi mailaani yllättyneenä. – Kas, on sinussa sitenkin jotain viitteitä peliin. Sinulla on peräti oma maila. Kovu sanoi ja Leo tuli sitten luoksemme pyyhkien hikeä naamaltansa. – Sinulla on oma maila ja ihan hyvän laatuinenkin. Leo sanoi katsoen mailaani. - Ottelu on pari. Pelaat Nicin kanssa minua ja Kovua vastaan. Leo sanoi, peliparini tervehti minua ja katsoi kulma koholla Leoa, joka vain virnisti. – Koita pysyä vauhdissani, tulemme häviämään, kun Leo ja Kovu on parina, mutta jos pääset joukkoon, niin taotaan sinustakin hyvä. Nici sanoi selkeästi harmissaan, tuhahdin vain ja valmistauduin erään, minut selkeästi alliarvioitiin. Merkki annettiin, Leo sai luodin aloituksessa ja me päädyimme puolustukseen. Pelattiin täysipitkällä kentällä, mikä oli tarkoitettu joukkuepeliä varten, he testaavat minua ihan kunnolla. Nici sai napattua luodin syötöstä ja sivalsi sen saman tien kohti minua, se oli nopea syöttö, perus heitto tyyli Nicilla, mutta näin sen hyvin ja lähdin kohti maalia. Nici jäi jälkeen, sillä huomasin hänen ilmeestään ja liikkeistään, että hän varautui siihen, että en saisi sitä kiinni ja peli vihellettiin virheestä poikki, minulle tuli liian pitkä kuljetus aika. Peli jatkui ja Nici oli nyt hiukan varautuneempi, mutta minulle tuli taas liian pitkä kuljetus aika, kun Nici jäi niin paljon jälkeen. Pidettiin pieni pelitauko, ja Nici tuli luokseni. – Olet aika vikkelä liikkeissäsi ja ennakoit heittoni, minun pitää ihan tosissani alkaa pelata kanssasi. Nici sanoi naurahtaen ja katsoi Leon suuntaan, joka nyökkäsi pelin jatkuvan. Peli eteni nyt paremmin ja sain nyt itse kiristää tahtiani Nicin alettua pelaaman tosissaan. He pitivät minua oikeasti ihan amatöörinä, mutta pelaaminen tuntui tosi mukavalta. Muuton takia pelaamiseen tuli taukoa, mutta olen hiukan treenannut muuten, ettei pelikuntoni heikkenisi milloinkaan. Nici syötti minulle ja sain täpärästi väistettyä Leon lyönti torjumisen ja katsoimme toisiamme silmiin, Leon ilme oli hyvin arvioiva ja huomasin yleisön villiintyneen ottelumme aikana. Ottelu oli tasainen, mutta Leon joukkue oli lopulta kymmenen pisteen häviöllä, kun peli vihellettiin poikki. – Sä olet kyllä tosi kova kaveri. Huomaa todellakin, että olet pelannut luotipalloa ennenkin, joukkueessa varmaan enemmän. Nici sanoi, nyökkäsin, olen pelannut paripeliä todella harvoin, eniten joukkue ja yksilöpeliä. Leo tuli luokseni Kovun kanssa, joka puhui kiihkeästi Leolle jostain ja käänsi sitten katseeni minuun. – Et todellakaan ole mikään räkänokka. Olen aliarvioinut sinut täysin. Kovu sanoi ja kietoi käsivartensa hartialle ja pörrötti päätäni. – Kaunis poika osaa sittenkin pelata. Kovu lisäsi ja irrottauduin hänen otteestaan naurahtaen. Katsoin sitten Leoa, joka ojensi kätensä minua kohden. – Tervetuloa OneShottiin siloposki. En muistakaan milloin olisin harjoitus pelit hävinnyt kenellekään. Leo sanoi naurahtaen ja kättelimme napakasti. – Ilo oli kokonaan minun puolellani. Sanoin virnistäen, mikä sai Kovun röhähtämään nauruun. – Treenit ovat sitten joka tiistai ja torstai. Ei poikkeuksia. Leo sanoi ja lähti sitten suihkuun. Jäin hetkeksi juttelemaan muun joukkueen kanssa ja katsomosta luoksemme tulleiden tyttöjen.

 

Leo kuivasi hiuksiansa pyyhkeeseen ja kuuli kun Nici tuli hänen luokseen. – Hän on pelannut ennen Volcanon joukkuessa, mutta ei koskaan kisoissa. Nici sanoi, Leo oli mietteliäs. – Ihmekkös en muista nähneeni häntä missään ennen, olemme otelleet Volcanoa vastaan useasti, ei ihme, etten osannut yhdistää häntä siihen, mutta huomaa selkeästi heidän pelityylin yhdistävänä tekijänä. Leo sanoi ja ripusti pyyhkeen kaapin oveen ja alkoi vääntää vaatteita päälleen. – Hän vaikuttaa lähes yhtä taitavalta kuin sinä. Pitäisikö hänet kouluttaa paripeliin sinun kanssasi. Nici sanoi ja kuuli toiselta puolelta kaappi riviä Kovun ärähtävän. – Ai hän veisi minun paikan kapteenin parina! Kovu sanoi ja tuli kaappirivin päätyyn pukien paitaansa päälle. – Varamieheksi korkeintaan. Kovu sanoi ja palasi kaapillensa. Leo naurahti. – Katsotaan nyt ensin pari treeniä, mihin tulokkaalla on kykyjä. Leo anoi ja sulki kaappinsa ja heitti laukkunsa olalle ja lähti kotia mietteliäänä.

 

- Kultaseni, sinähän myöhään tulet kotia? Olitko koululla koko tämän ajan? Äiti kysyi tullessaan teehuoneesta minua vastaan, ynähdin myöntävästi. – Pääsin OneShotin joukkueeseen. Yritin sanoa hillitysti, sillä olin niin innoissani. Olin päässyt ihailemani henkilön joukkueeseen ja äidin ilme kirkastui ilosta. – Siihen luotipallo joukkueeseen. Hienoa rakas. Olin jo huolissani, että täällä ei löydy sinulle uutta joukkuetta. Äiti sanoi huolissaan ja palasi takaisin salin puolelle, huokasin rennosti. Äiti on hiukan höperö, kyllä hän nyt pitäisi tietää, että OneShot on Dragonvillen paras joukkue. Elisabet tuli luokseni ja kahmaisi minut syleilyynsä. – Siitä on niin pitkä aika, kun ollaan nähty. Elisabet sanoi innoissaan ja halasin myös nyökäten. – Käydään huomenna hakemassa kouluvaatteesi, niiden pitäisi olla valmiit. Elisabet sanoi, juttelimme hetken vielä, sillä emme olleet todellakaan nähneet pitkään aika ja minulla oli jo ikävä isosiskoani, tai oikeastaan siskopuolta, Elisabet oli adoptoitu perheeseemme hiukan minun syntymän jälkeen. Menin huoneeseeni ja laskin laukkuni lattialle ja katsoin käsiäni täristen ajatuksen asettuessa päähäni. Olin tosiaan päässyt näin helposti ehkä maailman parhaaseen luotipallo joukkueeseen… joukkueeseen, johon olen aina halunnut, siksi en pelannut entisessä joukkueessa turnauksissa. Haluan, että minut opitaan tuntemaan yhtenä OneShottina. Nostin katseeni huoneessani olevaan isoon pukeutumispeiliin ja katsoin kun hymyni ylsi korviin asti, voisin huutaa ilosta, mutta vakavoiduin sitten. Se tarkoittaisi sitten, että vietämme paljon aikaa porukassa… menin lähemmäksi peiliä ja kosketin oikeassa korvassani olevaa korvista ja otin sen pois. Katsoin itseäni, kun heleä sininen hileily kiersi minut, hiukseni kasvoivat ja kävivät laineille olkapäälle ja siitä pitkin selkää, kasvoihini tuli hiukan pyöreyttä ja poveni kasvoi isoksi. Katsoin naisellista itseäni syvälle silmiin ja painoin kämmenen vasten peilikuvaa. Isän sanoman mukaan, tämä on ihan mahdollinen muutos silkkipeuroilla, koska olemme niin voimallisia olentoja, että voimamme menevät joskus sekaisin ja muuttavat meidän syntymä sukupuolen toiseen. Siksi meidät metsästettiin sukupuuttoon, olemme yksi ainoasta perheistä, mitä on elossa enää ja siksi en saa missään nimessä paljastaa olevani silkkipeura. Isä epäilee minulle olevan varattu yksi hyvin tärkeä kohtalo, mutta hän ei ole vielä puhunut siitä asiasta, koska se ei ole vielä ajankohtainen. Laitoin korviksen takaisin, muuttuen takaisin pojaksi ja puhdistin meikkivoiteen pois kasvoilta paljastaen sukumme silmämerkin. Pitkää, neliskanttista merkkiä, mikä meni vasemman silmän yli. Minun on pyydettävä, äiti tekemään taas veden kestävää meikkivoidetta, ettei hiki ja pelireissulla suihkussa käynti huuhdo sitä pois.

Kävin suihkussa ja syömässä ja nyt makasin sängyssä tuijotellen katonrajaa mietteliäänä. Ensimmäinen koulupäivä oli kyllä mielenkiintoinen ja mikä tärkeintä, onnistuin luomaan itsestäni mielikuvan, että eivät osa yhtään epäillä minun kykenevän muuttuvan naiseksi ja olen hiukan etäinen kaveri. Minun on myös muistettava muuttua norsudemoniksi, jos korvis sattuu putoamaan jossain… ongelmiahan se tulee teettämään, koska norsudemoni on hyvin kookas eläin, mutta en halua paljasta kenellekään olevani myös nainen, se on noloa… Ainoana hyvänä asiana on se, että norsudemoni on merkitty lajikseni.