Nyt tuli hiukan lyhyt pätkä :D tarinaa ei ole paljoa enää jäljellä ja sanoisinko, että noin kolme julkaisua tulee vielä.

Mutta pian pääsen kirjoittamaan uutta tarinaa, kun olen saanut siihen vihdoin oikeanlaiset termit ^u^  kovasti siinä auttoi manga nimeltä Beastars :D suosittelen lukemaan.

Minulla olisi toinenkin tarina vireillä, mikä pitäisi saada nyt vain jatkumaan, jotta voisin julkaista sen täällä, mutta muista tarinoista sitten lisää myöhemmin, joten jatketaan Luotipalolla nyt vielä vähän :D

 


 

Päivän harjoitukset menivät hyvin ja seurasimme paljon myös muiden harjoituksia. Nojasin kaidetta vasten ja katsoin kun joukkuetoverini harjoittelivat syöttöjä. Nici tuli vierelleni rätkäisten pyyhkeen hartialle, säpsähdin sitä hiukan. – Tiedätkö miksi Leo on ollut tänään hiukan kärttyinen? Tapahtuiko aikaisemmin jotain? Nici kysyi, katsoin Niciä hiukan kysyvästi. – Kuinka niin? Kysyin. – Leo on vaikuttanut kiukkuselta, sen jälkeen, kun tulitte yhtä aikaa pukkareille. Nici kysyi. – Ei erityisemmin, törmäsin vain vanhaan joukkueeseeni… Sanoin, Nici nyökkäsi. – Voi johtua siitä. Noh, Leo on muutenkin aggressiivisempi näin kisojen aikaan ja pieni ärsyke saa Leon ärtyyntymään herkästi. Nici sanoi naurahtaen, naurahdin myös ja otin pyyhkeen olaltani ja pyyhin sillä otsaani, varoen silmän meikkiä. – Käytätkö muuten jotain meikkiä? Nici kysyi yllättäen, jähmetyin paikalleni ja katsoin pyyhettä, siihen ei ollut jäänyt mitään ja käänsin katseeni Nicin. – En aio udella tämän enempää, mutta ole huomannut joissain pyyhkeissäsi meikkivoidetta. Nici sanoi, kuin rauhoitellen. – Käytän… mutta siihen on syyni, jota en halua sanoa. Sanoin, Nici huokas vain. – Olet kyllä salaperäinen. Nici sanoi hymyillen. – Ja sinä liian tarkkasilmäinen. Sanoin kevyesti virnistäen, Nici naurahti. – Se onkin pieni paheeni. Nici sanoi hymyillen ja lähti sitten harjoitus kentälle.

Kisaviikko alkoi riehakkaiden avajaisten saattelemana, välierät vilisivät silmissä ja keräsimme voittopisteitä Volkano joukkueen kanssa kilpaa. Pärjäsin loistavasti yksilökisoissa ja sijoituin lopulta toiseksi, OnePiecen SandSnake joukkueen jäsen tuli ensimmäiseksi. Tiesin hänen menestyvän yksilökisassa, jos en väärin muista, minulla on hänestä myös profiilikortti kansiossa. Istuin pukkarin penkillä ja katsoin tv:stä päivän tuloksia muista kisoista. – Ibikin joukkue on pärjännyt loistavasti, he sijoittuivat kultapeliin. Sanoin luettua tulokset. – Totta kai, Hanto on ollut nyt kovassa vedossa ja hän johtaa joukkuetta. Kovu sanoi vierestäni, sillä hän oli tullut katsomaan myös tuloksia. – Mutta miltä se tuntuu saada ensimmäinen arvomitali? Kovu kysyi yllättäen, olin pelkkää hymyä ja katsoin kaulassani roikkuvaa hopea mitalia. En ollut ottanut sitä vielä pois, koska halusin fiilistellä sitä vielä. – Todella hienolta. Sanoin hymyillen. Leo saapui pukkareille mairea hymy kasvoillansa. – Noh mikäs noin hymyilyttää? Yksi joukkue tovereista kysyi ja viskasi Leoa sukalla. – Ibiki sanoi että, jos voitetaan, hän vie meidät juhlimaan. Leo sanoi virnistäen ja näytti kädellä juomista. – Eikä?! Mustaa ruusuunko? Kovu kysyi, Leo nyökkäsi, olin hiukan hämilläni. – Musta ruusu? Kysyin, sillä minulla oli jokunen aavistus tästä. Leo otti minun pään kainaloonsa ja nujusimme hetken. – Sellainen paikka missä opetetaan sinut tavoille. Leo sanoi nauraen. Pääsin irti otteesta nauraen ja otimme Leon kanssa kämmen painin. – Sehän on baari… me ollaan alaikäisiä. Sanoin ihmeissäni, mutta minua nauratti. – Niin, siksi sanoinkin, että opetamme sinulle tapoja. Leo sanoi ja sai kaadettua minut mahan. – Se ei taida olla nyt ihan perimmäinen syy. Nici sanoi katsoen nujuamistamme sivusta. – Ei. Vaan se, että heidän joukkue pääse kultapeliin pitkästä aikaan ja Hanto oli sanonut, että se on meidän koutsin ansiota, minkä takia hän sallii meidän tulla vähäksi aikaa. kuin korvaukseksi sitä, että Ibiki ei ole ollut meidän käytettävissä. Leo sanoi virnistäen ja meni kaapillensa. – Vai niin. Nici sanoi virnistäen ja taputti sitten minua olkapäälle. – Joten olet toivomme siloposki. Nici sanoi ja vinkkas silmää minulle, hämmennyin hiukan, mutta keskityin sitten takaisin tulos tauluun ja juttelin Kovun kanssa seuraavista otteluista.

Lauantai

Reilu viikko oli vierähtänyt ja meidän kultapeli ottelu olisi huomenna. Istuin sängylläni tuijottaen kattoa, olo oli loistava ja en meinannut käsittää, että huomenna on suuri päivä. Tulisimme pelaamaan Volkano joukkuetta vastan, mikä oli odotetavissa, olimme voittaneet heidän jo karsinnoissa tiukalla yhden pisteen erolla, onneksi Nero, ei kisannut siinä, mutta tulisin kohtaaman hänet pelikentällä huomenna. Se jännitti minua ja otin puhelimen yöpöydältäni ja selasin keskustelu palstoja, koska olin seurannut koko viikon sitä, siellä keskustelut kävivät kuumana ja olin löytänyt myös keskustelun, missä puhuttiin minusta. Oli levinnyt tieto, että entinen joukkueeni oli Volkano ja sitä, että en pelannut koskaan kisoissa. Siellä puhuttiin myös minun antamasta haastattelusta, yksilökisojen jälkeen, mikä jännitti minua silloin ihan hurjana. Toimittaja oli napannut minut, koska hän ei ollut muistinsa mukaan koskaan aikaisemmin nähnyt minua ja kyseli taustojani. Kerroin asuneeni aikaisemmin Vornarissa, mistä pelihistoriani on alkanut ja että rakastin tätä peliä ja ainainen haaveeni oli päästä OneShottiin, mutta en ollut kerennyt kertoa miksi, kun Leo oli tullut hakemaan minut pois. Se oli tavallaan helpotus, mutta minusta tuntuu, että Leo on ollut jotenkin suojelevainen minua kohtaan koko kisa viikon ajan.