Niin, meinas vielä varoitukset unohtua. Tarina sisältä seksiä ja väivaltaa, joten luokitus on k 18


Tosiaankin, treenit olivat rankat ja niissä keskityttiin minun pelaamiseen. Miten liikuin, missä olin hyvä ja missä meni kestävyyteni raja, sekä se tiedon määrä, mitä kuulin muista tiimiin kuulujista ja heidän toiminta tavoista. Voisi sanoa, että sain täyden infopaketin kaikista ja siinä ei ollut edes vieläpä kaikki. Istuin puuskuttaen vaihtopenkillä ja Hiida kavereineen kyselivät kaikkea mahdollista yleisökaiteen takaa ja jaksoivat kannustaa. – Antakaa hänelle nyt hetken rauha, treeneissä on jo riittämiin. Kovu sanoi ärähtäen ja hääti tytöt pois läheltäni ja tuli sitten vierelleni ja läimäytti käden hartialle. – Mutta kyllä on myönnettävä, että olemme saaneet aika lahjakkuuden joukkueeseen. Kovu sanoi, hymähdin ja join pitkän kulauksen juomapullostani ja pyyhin suupieleni. – Ei uskoisi sinun olevan norsudemoni, kun ole tuollainen kukkakeppi. Kovu sanoi virnistäen, hymähdin. – Ei sinunkaan ulkonäöstä uskoisi luotipallon pelaajaksi. Sanoin hymyillen ja nousin lähteäkseni suihkuun muiden perässä, kun olin saanut tarpeeksi voimia kerättyä, illalla uni tulee varmasti saman tien. Pyyhkäisin kävellessäni hiukan poskeani, sillä tuntui kun jotain hyvin tahmeaa valuisi ja niin sitä valuikin. Meikkivoiteeni oli alkanut antaa periksi hikoillessani niin voimakkaasti. Peilasin naamani lasioven pintaan, merkki ei ollut tullut näkyviin ja samassa huomasin koulumme rehtorin Anastasian ja opettaja Derekin, kulkevan kahden hyvin pukeutuneen miehen kanssa ja suuntasivat kohti pienenpää luokkaa. Tervehdin käden huiskauksella rehtoria, kun hän huomasi minut ja hymyili lämpimästi. – Treenipäivä selkeästi. Anastasia sanoi, nyökkäsin. – Odotamme joukkueeltasi paljon, kerro kapteenille lämpimät terveiset. Anastasia sanoi ja sulki perässään sitten oven, samassa mieleeni juolahti, kuka yksi niistä miehistä oli, hän oli yksi kuningattaren neuvostoon kuuluva virkamies. Hänen rinnassaan oli kuningattaren merkki, valkoinen kruunu, jos en muista väärin olin joskus isälläkin nähneeni sellaisen merkin jossain. Jatkoin pukkarille ja sanoin saman oven avauksessa Nicille heipat, sillä hänen oli kiirehdittävä muille menoille, istahdin vaatekaappini kohdalle potkin kengät pois jalastani. Kuulin Leon ja Kovun painivan pukkaririvin toisella puolella ja naljailevan toisilleen, muut joukkuetoverit lähtivät lopulta yksitellen ja Kovukin lähti käyden vielä hiukan härnäämässä minuakin vetämällä tukkani ananas nutturaksi pään päälle, kun olin riisumassa housujani pois, Leo nauroi makeasti nähdessään nutturani, kun olin ottamassa sitä pois naama punaisena. – Onko Kovu aina tuollainen? Kysyin kun laitoin pompulani hyllylle ja kaivoin pyyhkeen naulasta roikkumasta. – Joo, hän on hiukan vitsikäs tyyppi. Vaikka joskus hänen sanoma kuulostaa ilkeältä, ei hän sitä oikeasti tarkoita. Leo sanoi ja meni takaisin kaapillensa, menin suihkuun. Pesin ensimmäisenä meikkivoiteen kasvoiltani hankaamalla sitä sienellä, se ei oikein muuten lähtenyt pelkällä meikinpostoaineella, kallista voidetta se on, mutta en luottanut siihen, että peite taika pysyy siinä. Meidän entisessä koulussa oli kiusaajia, jotka purkivat uhallaan toisten peitetaikoja, jos jollakin sellainen oli peittämään jotain, itsekin pelkäsin sitä ja käytän siksi meikkiä. Peseydyin loppuun ja huiluttelin lopuksi kylmällä vedellä jalkojani, kotona pitää pyytää Elisabetia tai Reneä hieromaan pohkeitani, tuntuvat hiukan kireältä. – Tarvitseeko niitä hieroa? Leo kysyi, kurkkien suihkuseinän yläpuolelta, säikähdin ja olin liukastua, mutta sain pidettyä tasapainon ja katsoin, varovasti ylöspäin, niin että vasen silmä ei näkynyt. Leon sormet näkyivät reunalta, kun hän oli kyyristynyt nauramaan säikähtämistäni ja kurkkasi uudelleen yli. – Luulin että olit lähtenyt… Sanoin ja Leo pudottautui sitten alas. – Minulla on liikuntahallin avain, joten minun on lähdettävä viimeisenä, olimme vika ryhmä tänään. Leo sanoi seinän takaa, sammutin hanan ja otin pyyhkeen naulasta ja kuivasin hiuksiani. – Ai en tiennytkään, mutta Anastasia on kokoustamassa pienessä luokkahuoneessa opettaja Derekin kanssa ja kahden muun miehen kanssa, toinen kuului kuningattaren neuvostoon. Sanoin muistaessani mitä näin ja kerroin myös, että Anastasia oli lähettänyt terveisiä. – Voi olla, että suunnittelevat jotain kisoja varten, kun täällä kokoustavat. Derekillä on myös tapana jäädä joskus koulun jälkeen tekemään koulutehtäviä atk luokkaan. Leo sanoi ja meni sitten pukuhuoneen puolelle. Kuivattelin loppuun ja menin peilin ääreen levittämään uuden meikkivoiteen merkille, en jaksanut viimeisellä sitä, kunhan vain merkki peittyi ja menin itsekin pukkarin puolelle, pyyhe lanteilla. – Älä laita pitkiä housuja jalkaan, voin hieroa pohkeesi ennen kuin lähdetään. Leo sanoi, nyökkäsin ja rupesin pukemaan päälleni. – Tule sitten tänne takalaitaan, täällä on hierontapöytä. Leo huusi pukkarikaappien takaa, huusin vastaukseksi ja kuivasin vielä hetken hiuksiani ja pistin pyyhkeen nutturaksi hiusten ympärille ja menin Leon luokse, joka tirskahti minut nähdessään. – Kyllä, näytän huvittavalta nuttura päässä, mutta kun on pitkät hiukset. Sanoin hiukan närkästyneenä ja kävin makaamaan hierontapöydälle ja ristin kädet kaulani alle nojaten niihin. Leo alkoi hieroa pohkeitani, ynhähdin sillä ne tuntuivat tosi kireiltä. – Huomaa että et ole tainnut liikkua näin reippaasti pitkään aikaan. Leo sanoi ja hieroi napakoin ottein. – Muuton takia on tullut pidettyä vain peruskuntoa yllä. Sanoin ja suljin silmäni, sillä hierominen tuntui hyvältä, kun lihakset alkoivat rentoutua. – Olet tainnut hieroa ennenkin? Kysyin, sillä Leon otteet oli ammattimaiset. – Joo, hieron paljon joukkue tovereitani, sillä haluan heidän pysyvän kunnossa ja käyn itsekin säännöllisesti hierottavana. Leo sanoi ja tarrasi yllättäen takareidestäni polven yläpuolelta kiinni ja suustani pääsi yllättänyt älähdys, Leo pysäytti liikkeensä ja katsoi minua hiukan hölmistyneenä. – Aivan kuin vinkulelua koskisi. Leo sanoi ja alkoi nauraa lopulta ja jatkoi hieromista. – Yllätyin… en odottanut sinun hierovat takareisiä… enkä ole tottunut hieromiseen. Sanoin ja painoin naamani käsiäni vasten, joka oli helahtanut tulipunaiseksi noloudesta. – Et ole ollut hierottavana ennen? Leo kysyi virnistellen. – Ihan vain muutaman kerran klassisessa hieronnassa, äidin raahaamana. Sanoin ja otin nutturan pois hiuksistani ja ravistin hiukan päätäni, jotta hiukset levittäytyisivät.

Anastasian ja Derekin kokous loppui ja he kättelivät virkamiehiä vielä. - Kuningatar tulee olemaan kiitollinen tulevasta yhteistyöstämme Herra Winston, hän on hyvin vakuuttunut tietotekniikka taidoistanne ja olisi utelias päästä näkemään taidonnäyteitänne. Kuningattaren neuvostoon kuulunut mies sanoi hymyillen ja jätti vielä käyntikorttinsa ja poistui sitten. – Tämä on kyllä suuri kunnia saada huomiota itse Kuningattarelta, koulun maineemme tulee parantumaan huomattavasti. Anastasia sanoi hymyillen Derekille ja lähti sitten toisen virkamiehen kanssa samassa oven avauksessa. Derek jäi katsomaan sopimuspapereitaan kädessään ja hymyili varovasti. – Vai tuli sinusta nyt Dragon Nestin yksi pääohjelmoijista. Onneksi olkoon. Yuko sanoi kahmaisten Derekin kainaloonsa, Derek hiukan yllättyi. – Mitä sinä täällä teet? Derek kysyi ja työnsi Yukoa loitommalle ja vilkuili ympärilleen. – Täällä ei ole enää ketään ja näin aikaisemmin sinun tulevan tänne heidän kanssaan, niin ajattelin tulla vierailulle. Yuko sanoi virnistellen. – Et voi olla varma siitä onko täällä enää ketään, minun pitää tarkistaa tilat ja lukita ovet, koska luotipallo joukkue on varmaan jo poistunut. Derek sanoi ja laittoi sopimus paperit laukkuunsa ja nosti sen olalleen sammuttaen luokasta valot. – En halua, että meitä nähdään koulun alueella kahdestaan, joten voisitko lähteä edeltä. Derek sanoi ja kurkkasi atk luokkaan ja lukitsi oven ja lähti suuntaamaan pukuhuoneita kohden. – Miksi, pieni jännitys on vain pieni lisä. Yuko sanoi ja nappasi Derekiä hännän tyvestä, Derek inahti yllätyksestä ja käänsi selkänsä poispäin Yukosta ja peitti kädellään hännän tyven. – Lopeta tuo… Derek sanoi korvat luimussa ja poskien hiukan punottaessa, Yuko vain virnisti tyytyväisenä.

Leo lopetti hieromisen ja jäi kuuntelemaan, käänsin päätäni ihmeissäni. – Mitä nyt? Kysyin ja nousin istumaan, kun kuulin myös puheen sorinaa käytävältä. – Joku on tulossa. Sanoin ja nousi jaloilleni ja lähin rientämään kaapilleni, laittaakseni pitkät housut jalkaan, mutta Leo pysäytti ja painoi minut pukkarin päätyseinustaa vasten ja painoi käden suulleni. – Ole ihan hiljaa. Leo sanoi kuiskaten korvaani, mikä nostatti ihoni kananlihalle, hän oli painautunut ihan lähelle minua ja se sai naamani hiukan punoittaman. - Onko täällä enää ketään! Derek huudahti ja kuunteli. – Kaikki on jo lähteneet, ei täällä ole kuin me kaksi. Yuko sanoi ja hieroi Derekin korvan lehteä, Derek peitti korvansa ja katsoi Yukoa. – Lopeta. Derek sanoi äänen särkyessä. Katsoimme Leon kanssa toisiamme yllättyneenä, kun tunnistimme, ketä oli tullut. Tämän takia Leo pysäytti minut. – Noh, älä nyt, pidetään hiukan hauskaa. Yuko sanoi virnistäen ja suuteli Derekiä, joka yritti työntää häntä pois. – Yuko lopeta! Ei täällä… Derek sanoi, mutta Yuko painoi Derekin seinää vasten ja näykkäs kaulasta. – Innostuit kuitenkin. Yuko sanoi virnistäen ja hyväili Derekin kalua, joka pullotti housun etumuksesta. – Sinun syy… Derek sanoi henkäisten ja kietoi kädet Yukon hartioille ja suuteli Yukoa. Katsoin kysyvästi Leoa, sillä en meinannut uskoa, mitä me kuulimme, luin Leon huulilta voitin vedon ja painoin sitten katseen lattiaan, sillä naamani helahti aivan tulipunaiseksi. En ollut koskaan aikeisemmin kuullut toisten muhinointia ja en ehkä välttämättä haluaisi kuulakkaa, nyt oikein korviakin kuumottaa heidän kuunteleminen. Halusin painaa kämmenet korvilleni, mutta Leo esti käsieni nostamisen ja pudisti päätänsä virnistäen, hän koettelee minua uhallansa. En pystynyt katsomaan Leoa, sillä minulla oli kova työ pitää itseni tyynenä, heidän ääntely oli hyvin eroottista ja idolini läheisyys ei tehnyt oloani yhtään sen helpommaksi. Sydän hakkasi rinnassa, tuntui kun se pyrkisi ulos ja hengitykseni kävi tiheämmäksi, suljin silmäni pysyäkseni rauhallisena, Leoa ei selkeästi heidän kuuntelu vaikuttanut, onko hän ollut jonkun kanssa, en tiennyt hänen yksityis elämästä kovin paljoa. Nostin kädet väliimme Leon rintaa vasten ja työnsin häntä vähän loitommalle, hän tuoksui niin hyvälle ja se teki vielä enemmän pahaa, mutta Leo painautui vain lähemmäksi virnistäen ja koski kaulaani, mikä sai päästämään, suutani yllättävän äänähdyksen ja Leo painoi käden suulleni yllättyneenä. En katsonut Leoa, mutta tunsin hänen yllättyneen katseen minussa ja puristin käteni nyrkkiin puristaen hänen paitansa nyrkkeihini. Pyöristin hiukan selkäni, sillä en voinut sille enää mitään ja minulla alkoi seista, en halunnut sen koskevan Leoa. Naamani hehkui punaisena korvia myöten ja tunsin kun veri jyskytti päässäni ja alapäässäni. Puuskutin Leon sormien lävitse ja Leo raotti kättänsä suultani ja purin huultani, jottei huohotukseni kuuluisi, sillä en voinut hallita enää hengittämistäni ja painoin kasvoni Leon rinta vasten pudistaen päätäni. Kuulimme heidän nyt juttelevan ja pukeutuvan, hetken päästä pukkareilta sammui valot ja jäimme pimeyteen. – Sori, mutta tuo kai pitää hoitaa nyt pois alta. Leo sanoi hiukan virnistäen vakavana, kuin pidätellen hengitystänsä, pudistin päätäni ja työnsin voimakkaasti Leon kauemmaksi. – Ei… ei tarvitse… voin hoitaa sen itse… Teit tämän tahallasi… Sanoin tärisevällä äänellä kääntäen selän Leolle mennäkseni vessaan, mutta Leo painoi minut kaappia vasten ja ujutti kätensä alushousuihini ja tarttui kaluuni. Päästin voimakkaan äänen ja Leo painautui aivan selkääni kiinni ja alkoi liikuttaa kättänsä. – Kyllä, härnäsin sinua uhallani ja hoidan kyllä vastuuni loppuun. Leo kuiskasi korvaani huohottaen, mikä sai kylmät väreet kulkemaan selkänahassani. En odottanut tallaista iltaa, mutta tuntui liian hyvälle ja samassa Leo iski hampaansa niskaani ja puri, parahdin siitä henkäisten voimakkaasti. Tunsin, kuinka hänenkin kalunsa oli kovettunut ja painoi pakaroitani, tunsin myös, kuinka hänen kyntensä olivat tulleet esille ja ne pistivät hiukan selkääni ja hänen kurkustaan kuului matala, ihmissudelle tyypillinen urina. – Leo… Sain sanottua voihkeeni seasta ja hän lakkasi puremasta minua ja painoi otsansa selkääni vasten. Leo siirsi kätensä rintani puolelle paidan alle ja painoi minua itseänsä vasten irrottaen meidät kaapista. Leo nosti kätensä kaulalle ja taivutti päätäni taakse päin, hänen painaessa kasvonsa kaulaani vasten ja tunsin, kun hän nuoli purema haavaani. – Minä tulen… Sanoin huohottaen ja tartuin Leon kädestä kiinni ja laukesin. Leo piti minua tiukasti sylissään, tunsin hänen kalunsa sykkivän pakaroitani vasten, mutta hän päästi irti minusta ja valahdin lattialle polvilleni ja nojauduin eteen huohottaen, Leo etääntyi minusta. – Sori… ei ollut tarkoitus… menen katkasemaan hälytyksen, että päästään pois, pue sillä aikaa päällesi… Leo sanoi hiukan puuskuttaen hampaidensa välistä ja kuulin askelten loittonevan. Nousin ylös ja vedin alushousuni kunnolla ylös ja haparoin kaapilleni, siistin itsenäni pyyhkeeseen ja kaivoi loput vaatteet kaapistani ja puin ylleni. Otin laukusta verkatakkini ja vedin sen kauluksen tiukasti ylös asti, en tiedä miten paha haava oli, mutta tunsin kun se valui hiukan selkääni pitkin ja siihen koski. Leo tuli minua vastaan ovella ja ohitti mitään sanomatta, hän haki tavaransa ja johdatti minut sitten takaovelle, sillä hän näki pimeässä paremmin. – Mene edeltä, käyn laittaa hälyt takaisin… nähdään huomenna koulussa. Leo sanoi vaitonaisesti, hän oli selkeästi rauhoittunut, nyökkäsin ja lähdin sitten kohti pääportteja. Kaivoin puhelimeni esille ja huomasin että Elisabet oli yrittänyt tavoitella minua aika hanakasti. Tosiaan meidän piti hakea koulupukuni tänään ja käydä siellä koruliikkeessä, mutta liikkeet ovat menneet jo kiinni ja iltakin alkanut hämärtyä. Soitin Elisabetille takaisin. – Lapis missä sinä olet ollut?! Miksi et ole vastannut puhelimeen?! Olin hyvin huolissani! Elisabet sanoi hätääntyneenä puhelimeen. – Anteeksi, harkat venähtivät pitkäksi ja jäimme vielä… En pystynyt sanomaan loppuun, en voinut kertoa mitä oli tapahtunut äsken ja painoin käden haavan päälle, siihen koski nyt todella paljon. – Missä olet? Tulen hakemaan sinut. Elisabet sanoi jämäkästi ja kerroin odottavani Areenan porteilla. Seisoin porttien ulkopuolella ja Leo tuli portista ulos ja katsoi minua sanomatta sanakaan, en katsonut Leoa ja hän lähti sitten kotiaan kohden. Miten pystyn enää katsomaan häntä… tai olemaan edes harkoissa… Leo selkeästi katui, mitä oli tehnyt, mutta en ole kovin yllättynyt hänen kiihkeydestä, sillä hän oli sentään ihmissusi. Tällainen käytös on hyvin tyypillistä ihmissusilla, mutta ei yleensä vasta, kuin täysi-ikäisenä. Hetken päästä Elisabet ajoi autollansa eteeni ja nousi autosta ja riensi halaamaan minua. – Hei… olen kyllä ihan kunnossa olin vain harkoissa… Sanoin ja inahdin hiukan Elisabetin osuessa haavaani ja hän raotti kaulustani ja kauhistui. – Mitä tämä on?! Kero heti mitä on tapahtunut. Elisabet sanoi ja katsoi minua, painoin katseeni maahan ja poskiani alkoi kuumottaa. – En täällä… mennään ensin kotiin, mutta vanhemmille ei saa kertoa. Sanoin ja katsoi Elisabetia vakavana, Elisabetilla oli jämerä ilme, mutta hän nyökkäsi lopulta. – Mutta jos se on paha, kerron vanhemmille. Elisabet sanoi ja nyökkäsin.

Kotiin päästyäni luikin saman tien huoneeseeni, kuuliin äidin kysyvän perääni, Elisabet sanoi äidille harkkojen kestäneen hiukan pitkään, koska oli kuitenkin kisat tulossa, missä olin mukana ja halusin mennä saman tien nukkumaan. Menin kylpyhuoneen puolelle ja riisuin takin pois, mikä oli mennyt hiukan vereen ja katsoin sitä. – Saakohan sitä enää puhtaaksi. Tuumin, kuulin Elisabetin tulevan luokseni ja katsoi takkia. – Veri ei lähde pesussa pois. Joudut heittää sen pois, niin kuin paitasikin. Elisabet sanoi ja odotti että heitin paidat pois, että pääsisi näkemään haavan. Katsoin sitä peilin kautta, kun Elisabet puhdisti veriä siitä ja tutki haavaani. – Kuka sinua puri? Nämä näyttävät vähän pedon hampaan jäljiltä. Elisabet kysyi ja katsoi minua peilin kautta. Laskin katseeni sivulle ja naamani helotti punaisena. – Lapis… kerro minulle mitä on tapahtunut. Elisabet sanoi ja samassa hän huomasi pienet pisto haavat selässäni. – Mitä? Sinulla on selässäkin jälkiä. Elisabet sanoi hämmästyneenä ja taivutti minua eteenpäin, että näki paremmassa valossa. – Kuka teki nämä sinulle… ei kai sinua… Elisabet sanoi kauhuissaan, kun oli haistanut minussa vieraan hajun ja käännyin Elisabetiin päin hiukan järkyttyneenä. – Ei! Ei minulle tehty mitään väkisin… ei mitään sellaista… Sanoin hiukan hätäisesti ja peitin kasvoni kädelläni, minua niin hävetti olla sisareni edessä ja kertoa hänelle. – Se oli… se oli pelkkä käteen veto… ei mitään sen pahempaa. Sanoin käsieni takaa ja olin aivan punainen häpeästä, mutta Elisabet halasi minua. – Voi Lapis… voit aina kertoa kaiken minulle, sinulla ei ole mitään hätään, eikä hävettävää. Elisabet sanoi ja halasin häntä nyökäten. – Kuka teki tämän sinulle? Elisabet kysyi, pudistin päätäni. – En halua kertoa… Sanoin hiljaa ja Elisabet halasi vain tiukemmin ja otti minut sitten käsien mitan päähän ja katsoi minua silmiin. – Annan tämän asian olla tällä kertaa, mutta en halua, että sinulle käy näin toiste. Haava ei ole onneksi paha ja sen voi parantaa kotona. Käyn hakemassa puhdistusaineita, ennen kun paranna sen Elisabet sanoi suukottaen minua otsalle ja lähti hakemaan puhdistus tarpeita. Jäin nojaaman lavuaarin reunaa ja kiedoin käteni ympärille, minua väsytti niin, tämä päivä oli raskas monelta osalta. Käänsin päätäni nähdäkseni jäljet selässäni, siellä oli pienet pistojäljet Leon kynsistä, mitkä painautuivat hänen painaessaan minua silloin kaappia vasten. Katsoin itseäni peilistä ja otin kaapista meikinpuhdistus aineet ja sienen ja pesin meikkivoiteen pois, mikä lähti helposti, koska se oli vaan sutaistu siihen. Katsoin itseäni silmiin. – Miten minä voin kohdata hänet enää koulussa… Sanoin hiljaa ja istuin tuolille odottamaan Elisabetia, joka hetken päästä tulikin. – Olipa tiukalla, ettei Rene huomannut minua. Hän on hyvin tarkkasilmäinen, joten ole varovainen, ettei hän huomaa verisiä vaatteitasi. Elisabet sanoi ja alkoi puhdistaa haavaa, mikä kirveli hiukan, sitten Elisabet laski kämmenen lähelle haavaani ja pienet pinkit kipinöinnit alkoivat pomppia haavallani ja haava alkoi umpeutua. – Kävitkö hakemassa koulupukuni? Kysyin, kun Elisabet oli melkein valmis ja pyyhki haavan pintaa, nähdäkseen menikö se umpeen. – Kävin, se roikkuu henkarissa vaatehuoneessasi. Jos se ei istu, niin pitää käydä uudelleen liikkeessä. Elisabet sanoi ja katsoi sitten minua huokaisten. – Älä joudu enää vaikeuksiin. Elisabet sanoi hymyillen, nyökkäsin hymyillen ja jäin sitten yksin huoneeseeni. Menin katsoman koulupukua, se oli kyllä upea ja sovitin sitä vielä. Mallasin itseäni pukeutumispeilistä ja puku istui hyvin päälle, ei tarvitse käydä liikkeessä, pitää laitta heille viestiä, että puku istuu hyvin ja se on upea. Riisuin puvun yltäni ja ripustin sen takaisin henkariin ja kaaduin sängylleni varoen kaulani haavaa, sen alue oli vielä hiukan arka, mutta se katoaisi parinpäivän sisään. Tuijotin kattoa ja ei sekuntiakkaan, kun nukahdin.