Tiistai

Seuraavana aamuna heräsin aikaisin, olin nukkunut kyllä kuin tukki, mutta olin herännyt vessan viiden aikaan ja en malttanut enää nukkua, kun tänään olisi treeni päivä. Isä katsoi minua hyvin yllättyneenä pienen ruokasalin oviaukolta, kun touhusin siellä hovimestarimme Renen kanssa ja olin keittänyt hänelle kahvit ja tehnyt hiukan aamupalaa. Hän nousi aina aikaisin töihin, näin isää yleensä vilahdukselta koulun jälkeen viikolla, mutta viikonloput isä oli tiiviisti kotona. – Huomenta isä. Aamupala on kohta valmis. Sanoin hymyillen, Rene kääntyi isääni päin ja kumarsi kohteliaasti ja toivotti hyvä huomenet. Isä meni pöydän ääreen katsoen minua epäillen. – Koulussa taisi mennä hyvin eilen. Aistin sinusta suurta positiivisuutta. Isä sanoi, nyökkäsin samalla, kun toin täytetyt leivät isän eteen. – Kuulin Eeriltä, että olit päässyt OneShottiin. Sinähän aina haaveilit pääseväsi siihen. Isä sanoi hymyillen, nyökkäsin hiukan nolostuneena. – Pääset idolisi kanssa pelaamaan. Isä sanoi virnistäen, painostaen idoli sanan, mikä sai minut lehahtamaan täysin punaiseksi ja huitaisin kasipyyhkeellä isää päähän, isä vain nauroi. – Noh, kunhan hiukan härnään. Näen sinua niin harvoin, niin tämmöiset aamut ovat kivoja. Isä sanoi hymyillen ja alkoi syödä, liityin myös seuraan ja Rene jatkoi puuhastelujansa ja kattoi pöytään lisää astioita. Hetken päästä äiti tuli ruokasaliin unisena ja antoi suukon isän poskelle ja suukon minun poskelle ja kävi paikallensa pöydän ääreen ja odotti, että Rene kaatoi kahvin kuppiin ja hörppäsi siitä. Katsoimme isän kanssa toisiamme huvittuneena, Rene pidätteli naurun tirskahdusta ja samassa kahvikuppi kolahti pöytään. – Lapis rakas, miten sinä näin ajoissa ylhäällä olet? Äiti sanoi ihmeissään ja katsoi minua hiukan hölmistyneenä ja sitten Reneä. – Nuori herra oli jalkeilla jo melkein ennen minua ja on auttanut sitten aamupalan kanssa. Rene sanoi hymyillen, tirskahdimme nauruun isän kanssa, äiti hymyili naurahtaen. Seurasin hymyillen äidin ja isän keskustelua, Elisabetkin liittyi seuraamme, olo tuntui jotenkin hassulta, niin onnelliselta. Pitäisikö herätä useammin näin aikaisin, niin voisi viettää laatuaikaa vanhempien kanssa. – Kultaseni, sinun uudet korviksesi ovat valmistunut. Sen riimu pitää vielä painattaa korvikseen, mutta muuten ne ovat valmiit. Elisabet tiedät heidän liikkeen, joten käykää tänään koulun jälkeen siellä. Äiti sanoi ja havahduin ajatuksiltani ja laskin käden pois korvikselta, minkä palloa pyörittelin sormien välissä. – Jätä vanha korvis heille, he osaavat hävittää sen oikein. Isä lisäsi, kun oli huomannut minun pyörittelevän palloa, nyökkäsin. – Käyn siellä harkkojen jälkeen, meillä on treeni aina tiistaisin ja torstaisin ja niistä ei saa olla poissa. Liike kerkeää mennä kyllä silloin jo kiinni... Sanoin hiukan epävarmana, äiti nyökkäsi. – Ilmoitan liikkeeseen, että tulette käymään sulkemisajan jälkeen. Äiti sanoi ja lähti sitten tekemään aamu rutiininsa, isäkin nousi ja lähti valmistautumaan päivään. Minä jäin vielä syömään ja juttelemaan Elisabetin kanssa, käteni harhautui taas pyörittelemään korviksen palloa, pyörittelin sitä aina kun vaivuin ajatuksiini. Olen myös miettinyt, että hankkisin toisellekin puolelle korviksen, jotta voisin siirtää lumotun korun toiselle puolelle, tullut niin paha tapa räveltää sitä usein.

Autoin Reneä keittiönpöydän siivoamisessa, vaikka hän kohteliaasti yritti sitä kieltää, mutta halusin olla apuna, sillä meillä ei ollut tällä hetkellä muuta palvelusväkeä kuin hovimestarimme Rene, sillä hän oli myös silkkipeura. Isällä oli työn alla hakea sopivia, sillä he pitivät olla luotettavia pitämään lajimme salaisuus. Lähdin itsekin pakkaamaan repun koulupäivää varten, tänään oli suhkot lyhyt päivä kolme eri ainetta, mutta kaksi niistä oli tuplatunteja. Yksi niistä oli atk, pääsisin vihdoin näkemään sen minotauruksen, sitä odotin innolla. Menin huoneeseeni sanottua heipat isälle, joka kiirehti jo töihin kiireellä, jäätyään hiukan halailemaan äitiä liian pitkäksi aikaa. Valkkasin kaapista vaatteita, vaatteeni olivat kovin samantyylisiä ja lähes jokaisesta löytyi vetoketju tai nyöritys rinnan puolelta, vain ihan sitä varten, jos muutun tytöksi, niin saan löysättyä rintamusta. Tulisin muuten tukehtumaan tiukan paidan takia, miksi rintani täytyvät olla niin suuret, nolottaa jo ihan ajatuskin. Vedin nyörillä sidotun, hihattoman paidan ja laitoin käsiin pitkävartiset käsineet, joissa oli myös nyöritys. Pakkasin urheilulaukkuun myös verkkarit ja tavallisen hihattoman, jos en saa vielä urheiluvaatteita koululta. Minulla on myös mahdollista saada joukkueen omat urheiluvaatteet, kunhan tehdään tilaus ensin, Nici puhui jotain sen tapaista eilen.

Lähdin yhtä matkaa äidin kanssa ja hän kulki kanssani koululle asti, Elisabet oli lähtenyt hiukan ennen meitä. Äiti muistutti vielä, että haemme myös kouluvaatteeni tänään, nyökkäsin myöntävästi. Koulun porteilla äiti suukotti otsalleni ja jatkoi sitten matkaansa kaupungille. Vilkutin äidin perään ja lähdin sitten porteilta suuntaamaan kohti koulun ulko-ovia. – Hän taisi olla äitisi? Olette kyllä hyvin saman näköiset. Kuulin Nicin sanovan vierelläni, yllätyin kysymyksestä, mutta nyökkäsi. – Joo. Sitä samaa kaikki sanoo ja myös, että olen isäni kaksoisolento. Sanoin naurahtaen. – Mitä isäsi tekee työkseen? Nici kysyi uteliaana ja heitti ulkokengät pois jalastaan ja otti kaapistansa sisäkengät. Mietin hetken, sillä en kiinnittänyt isän työhän kovin paljon huomiota, äiti oli kotiäitinä. – Isä oli kai jossain hallituksessa ja sai nyt siirron johonkin tehtävään linnalle. Sanoin miettien ankarasti. Isä oli hyvin menestyvä virkamies ja oli jossain erityisessä ryhmässä, mistä ei saanut puhua, mutta pitää kysyä tarkemmin mitä hän nyt tekee, osoittaa hiukan enemmän mielenkiintoa siihenkin. – Ooo, olet siis aika hyvästä perheestä selkeästikkin. Nici sanoi yllättyneenä ja seurasi liikkeitäni. – Niinkin voi sanoa… Sanoin hiukan vaivaantuneena Nicin tarkkailusta ja laitoin sisäkengät jalkaan. – Taidat itsekkin tulla suhkot hyvästä perheestä… Sanoin viitaten hänen pukeutumiseensa, sillä Nicillä oleva koulupuku oli hyvälaatuinen ja kengät olivat kallista merkkiä. – Joo, äiti on töissä DRV:n pankissa ja isällä on lakitoimisto. Nici sanoi kohauttaen hartioitansa ja lähti sitten suuntaamaan luokkaansa kohden, sanoen heipat minulle. Katsoin hiukan hämmentyneenä Nicin perään, en olisi odottanut ihmissusien olevan noin tärkeissä viroissa, mutta ei se kyllä ihmekään, kun ihmissusi on yksi enemmistö lajeista, lohikäärmeiden rinnalla täällä. Nostin laukun takaisin olalleni, minkä olin laskenut hetkeksi lattialle ja lähdin itsekin suuntaaman luokkaani kohden, kunnes pysähdyin kuullessani sorkkien kopsuvan lattiaan. Ne kuuluivat varmasti sille atk opettajalle, mutta en nähnyt opettajienhuoneelle asti oppilas paljouden takia ja kuulin niiden hälventyneen huoneeseen. Tuhahdin pettyneenä, mutta näkisin hänet myöhemmin atk tunnilla, jostain syystä odotin hirmu mielenkiinnolla, millainen opettaja hän on. Ensin oli parituntia Professoria Kyookain tuntia, ne olivat kuulemma mielenkiintoisia. Luokkaa lähestyessä kuulin kiivasta keskustelua tyttöjen kesken, myös rinnakkaisluokan oppilaita oli tullut ovenpieleen kurkkimaan ja änkeydyin heidän ohitseen ja huomasin yllättäen eri opettajan seisovan luokan edessä juttelemassa muutaman oppilaan kanssa. – Hän on BrokenHeart, lukion ja kermakakun biologian ja maantiedon opettaja. Professori Kyookai oli tuuraamassa häntä useamman kuukauden, kun BH:n piti olla jossain koulutuksessa, shamaani juttuja. Etkö lukenut vielä kouluesitettä? Hiida sanoi eturivistä huomattuaan hämmästykseni ja pudistin päätäni. – Hän on shamaani… Sanoin epävarmana, katsoen hänen kasvojen shamaani merkkejä. – Ja valkoinen ihmissusi. Yllättävä yhdistelmä, mutta hän hallitsee kirottuja sieluja. Hiida lisäsi ja katsoi ovelle, kun kuuli atk:n opettajan häätävän muita oppilaita takaisin omaan luokkaan, käännyin ovelle päin nähdäkseni hänet, mutta näin vain hännän enää vilahtavan ovipielestä. Huokaisin harmistuksissani ja kuulin samassa Hiidan naurahduksen. – Noinko kovasti odotat opettaja Derekin näkemistä. Hiida sanoi katsoen minua hymyillen, nyökkäsi. – Kyllä. En voi uskoa, että minotaurus opettaa koulussa… Sanoin epäuskoisena, Hiida vain naurahti. – Hän ei ole täysin puhdasverinen minotaurus, hänellä on täpliä, mikä tekee hänestä hirmu söötin. Olen myös kuullut huhua, että hän seurustelee jonkun oppilaan kanssa, mutta se on vain kuulopuhetta. Hiida sanoi ja istuin hänen viereen tyhjälle paikalle. – Mutta eikö se ole kiellettyä, opettajan ja oppilaan välinen suhde? Kysyin samalla kaivaen kirjoja laukustani. – Joo, mutta Derek kieltää kaiken ja kuka siitä tietää, niin ei sano mitään. Hiida sanoi ja avasi biologian kirjansa. – Meillä on vetoja kuka voisi olla kyseinen oppilas. Haluatko tulla mukaan vetoon? Hiida kysyi innoissaan, pyöräytin silmiäni, kaikkea ne keksivätkin, mutta sanoin miettiväni asiaa ja keskityin tuntiin, minkä BH aloitti.

Tupla tunti oli mielenkiintoinen, opettaja tiesi hyvin paljon kaikkea, mitä ei lukenut edes kirjassamme ja keskustelut meinasivat lipsua aina shamaani juttuihin, uteliaiden oppilaiden esittävän kysymyksiä hänen reissustaan. Bh oli myös maininnut, että toisella vuodella tulee valinnaiseksi vanhan ajan mystiikka ja luonnon voimat, mitä hän opettaa. Kaikki, joita kiinnostaa shamaani oppi tai luonnon voimien käyttö, kannattaa valita kyseinen kurssi. Kurssin tunnit tultaisiin pitämään Picasson koululla, mikä herätti monen mielenkiinnon aiheeseen. – Oletko käynyt kertaakaan tutustumassa Picasso Magic Schooliin? Hiida kysyi, pudistin päätäni, mutta sanoin isosiskoni opiskelevan siellä ja lukeneeni sen esitteitä vanhassa kotikaupungissani, kun suunnittelimme jatko-opinto paikkoja ja sen, että isä meinasi minut laittaa Unique Goldiin, mutta halusin normaaliin lukioon OneShotin takia. Hiidan ilme oli yllättynyt, kun kerroin siskostani ja halusi kuulla myöhemmin lisää hänestä. – Kohta pääset näkemään koulun söpöimmän opettajan. Hän työskentelee myös DRV:n peliliikkeessäkin suunnittelemassa tietokonepelejä ja kuulemma käy tekemässä iltaisin tietokonehuolto keikkoja. Hiida sanoi. – Tiedät aika paljon opettajista ja heidän yksityiselämästä… Sanoin kuunnellessani Hiida, Hiida nyökkäsi ja pörhensi hiukan rintaansa. – Täytyyhän luokan puheenjohtaja tietää kaikki opettajat ja olen hiukan utelias, mutta siitä puheen ollen! Hiida sanoi innoissaan ja kaivoi laukustaan vihon. – Haluako tulla mukaan meidän pieneen vedonlyöntiin. Leokin on siinä mukana ja hänellä on aika raju veikkaus. Hiida sanoi hymyillen ja kaivoi vihosta oikean aukeaman. Katsoin vihkoa ja selasin nimiä mitä oli ehdotettu. – Onko opettaja miehiin päin? Kysyin kun huomasin monen ehdotetun nimen olevan pojan nimiä, Hiida nyökkäsi. - Niin meistä moni ajattelee, koska hän on niin söpö ja hänet on nähty joskus miehen kanssa kaupungilla. Hiida sanoi hihittäen, hieroin leukaani mietteliäänä. – Tulen mukaan vedonlyöntiin, sanon sitten vaihtoehtoni, kunhan olen nähnyt opettajan ensin. Sanoin ja siirryimme atk luokkaan välituntikellon pirahtaessa. Katsoi areenaa haltioituneena, se oli todellakin suuri ja tämä sivurakennus, missä liikuntasali ja luokat sijaitsivat, oli myös vaikuttava. Hiida istui viereeni, jotta pystyi keskustelemaan kanssani, sillä Derekin tunnit olivat yleensä aika rentoja ja vierustoverin kanssa sai keskustella, kunhan muisti keskittyä tuntiin. Selasin nettiä ja vahtasin välillä luokanovelle, mikä huvitti Hiidaa ja paria muuta tyttöä, jotka chatailivat keskenään. Havahduin koneen ääreltä opettajan rykäistessä ja käskevän kaikkien kirjautua ulos missä olikin ja avata näytölle ilmestyneet tiedostot. Kännyin katsomaan opettajaa ja yllätyin toden teolla, minkä opettaja huomasi. Hänen korvansa meni hiukan luimuun ja poskille nousi pieni puna, mutta hän hymyili minulle. – Te taidattekin olla uusin oppilaamme, Lapis Silk, eikö niin? Opettaja sanoi nostaen lasejansa ja tarkisti kirjautumisesta, nyökkäsin. – Juu olen… Sain sanottua ja käänsin katseeni tietokoneeseen, kuuliin hihitystä luokassa. Hän todellakin oli todella söpö, miespuoliseksi, aivan ehdottomasti miehiin päin. Hänen ihonsa oli täplikäs kuin lehmällä, otsalla oli lyhyet sarvet ja hänen nenänsä oli hiukan kuonomainen. Hän oli lykanrakenteinen häntineen ja sorkkineen ja aivan selkeesti nörtti. – Enkös sanonutkin hänen olevan söpö. Hiida kuiskasi minulle, samalla kun hän alkoi tekemään harjoitusta, minkä opettaja oli jakanut kaikille. - Tavallaan… Sanoin ja vilkuilin opettajaa, joka selitti tehtävän kuvaa näyttäen valkokankaalta kaaviota. – Haluan kuulla hyvät vaihtoehdot seuraavalla välitunnilla. Kuiskasin Hiidalle, joka nyökkäsi hymyillen, keskityimme sitten tuntiin.

Välitunti alkoi ja menimme ulos istumaan, minne moni mukin oli mennyt, aurinkoisella kelillä ja Hiida otti vihon esiin. – Moni on kyllä lyönyt vetoa tytöistäkin, mutta enemmistö veikkaa jotain poikaa viimeiseltä vuodelta. Hiida sanoi ja näytti nimiä ja samalla kertoi niistä jotain ja osoitti heidät, jos he sattuivat olemaan ulkona. Mietin kuumeisesti, halusin veikata jotain, mutta en ollut kyllä yhtään varma, kun en tuntenut ketään tästä koulusta, olinhan vasta toista päivää. – Joku on veikannut myös Leoakin, vain ärsyttääkseen häntä. Hiida sanoi naurahtaen ja katsoin, ketkä olivat sitä veikanneet. – Kovu ja Nici? Sanoin hämmästyneenä ja tirskahdin asialle. – Mutta hurjin veikkaus mitä kukaan on veikannut, on Leo. Hiida sanoi ja osoitti kolmosluokkalaisten joukkoa, jotka norkoilivat koulun varjoisella nurkalla polttamassa tupakkaa. Tupakkaa ei saanut edes polttaa koulun alueella, mutta hän kuului mafia perheeseen, Yuko Honda. Hänen yllään oli ruskea nahkatakki, jonka rinnuksessa oli sukunsa merkki, koulupuvun housut olivat polvista auki ja paidan reuna repsotti housun kauluksesta. Tukka sojotti vähän, minne sattui, oli punainen edestä ja muuten musta. Hän kyllä muistutti aika lailla isäänsä Kadajia, olen nähnyt hänet vain kuvista, isä käsitteli mafiaan liittyvää juttua jokunen vuosi sitten, muistan hänet siitä. – En tiennytkään, että Hondalla olisi ollut vielä yksi poika. Sanoin ajatukseni ääneen, mikä sai Hiidan ja muut tytöt katsomaan minua hiukan ihmeissään. – Tunnetko Hondat? Yksi tytöistä kysyi uteliaana, nyökkäsin varovasti. – Tavallaan, tiedän heidän perheestään hiukan, isä oli mukana jossain jutussa, mikä liittyi heihin, niin sain kuulla siitä paljon kotona. Sanoin muistellen tapausta ja samassa tunsin, kun joku tuli nojaamaan minua takaapäin hartioita vasten, mikä painoi minua kyyryyn. – Mitä te neidit täällä hämmästelette? Ai vedonlyönti juttuja. Leo sanoi niskastani ja katsoi Yukoon päin, minne olimme katselleet. – Ihmettelimme vain sinun valintaasi vedonlyönnissä ja sitä että Lapis tuntee Hondat. Hiida sanoi, yritin suoristaa selkääni, mutta Leo painautui vain alemmas. – Voisitko nousta… painat… Sain sanottua, mutta Leo vain naurahti. – Näh. Tässä on ihan kiva olla, olet juuri sopivalla tasolla. Leo sanoi virnistäen ja ojensi kädet hartioiden yli, jotka sojottivat sitten edessä, paino hartioilta muuttui hiukan mukavammaksi ja sydämeni alkoi hakata nopeammin. – Kuvitelkaa nyt, nehän olis täydellinen pari. Nössö atk opettaja ja rietas mafian pikku pomo, joka vetää häntä kuin pässiä narussa. Leo sanoi virnistäen ja seurasi katsellaan, kun Yuko joukkoineen lampsivat sisälle päin, tumpattuaan tupakat koulun nurkalle. – Me emme usko, että opettaja Derek lähestyisikään tuollaista kaveria, edes koulun ulkopuolella. Turhan raju yhdistelmä, mutta mitä Lapis veikkaisit. Et kyllä tunne ketään täältä, mutta veikkaa nyt jotain. Hiida sanoi ja katsoi minua hiukan huvittuneena, kun Leo rötkötti hartioillani mukavasti. – Veikkaan Leoa. Sanoin ihan uhallani, mikä sai Leon nousemaan pois hartioiltani ja hän lätkäisi minua takaraivoon ja lampsi pois. Hiida ja muut tytöt nauroivat ja kirjoittivat nimeni Leon kohdalle. – Leo ei todellakaan tykkää, että on joutunut listalle, mutta se herättää epäillystä. Hiida sanoi hihittäen, hieroin päätäni ja välitunti kello pirahti ja lähdimme sitten takaisin luokkaan. Tunti meni verkkaisesti, opettaja oli todellakin haka koneiden kanssa ja käsittely aivan uskomatonta, havahduin usein ajatuksistani, kun olin jäänyt kuuntelemaan hänen koneen näppäilyä. - Huomasin muuten, että sinun tehtäväsi on hiukan erilainen kuin minun? Sanoin Hiidalle, kun olin venytellyt hiukan selkää, nojauduttuani selkänojaa vasten. Hiida nyökkäsi. – Niin on. Derek on siitä hyvä, että hän huomioi jokaisen oppilaan tason ja tekee hänelle räätälöidyn tehtävän, kokeen tai testin. Saimme myös kuulla kolmosluokkalaisilta, että se saa tehtyä välitunnin aikana ihan valtavia tehtävä tiedostoja jokaiselle tietylle tunnille. Hiida sanoi hämmästellen. – Hän olisi kultakimpale mafiosolle tai rikollisjärjestöille. Yksi kaveri vierestäni sanoi, se sai minut mietteliääksi, olisikohan pitänyt sittenkin veikata sitä Yukoa. Hänen perheensä hyötyisi paljon, jos tuollainen tietokone guru olisi heidän riveissään. Havahduin ajatuksistani, kun opettaja pyysi palauttamaan tehtävät vartin päästä, ennen kuin tunti loppuisi.

- Lapis! Tule meidän pöytään istumaan. Hiida huudahti, kun kannoin tarjotintani heidän ohitseni, tein uukkarin ja menin heidän pöytään. – Me tullaan tyttöjen kanssa katsomaan harjoituksianne tänään. Hiida sanoi hymyillen, osa tytöistä hihittelivät, nyökkäsin hymyillen ja rupesin syömään ostamaani leipää. Leo tuli Nicin ja Kovun kanssa samaan pöytään ja Hiida oli sitä mieltä, että he eivät kuulu tähän, mutta Leo näytti vain kieltänsä ja istui viereeni. – Haluankin keskustella Lapiksen kanssa, kun teidän. Leo sanoi irvistäen Hiidalle, joka vain tuhahti. Leo kertoi hiukan suunnitelmia, illan harjoituksissa ja mistä aletaan minun kanssani. Ruokatunti menikin vauhdilla, sekä viimeinen tunti ja istuikin jo pukkareilla vaihtamassa urheiluvaatteita ylleni. – Valmistaudu sitten hyvin treeneihin, niin kuin ruokalassa kerrottiin. Haluamme sinun olevan valmis kuukauden päässä oleviin kisoihin. Nici sanoi kopauttaen mailan viereeni penkkiin, mikä yllätti hiukan, katsoin Nicia nyökäten. Hänen ilmeensä oli kovin vakava, joten nämä pelit merkitsivät paljon heille, pitääpä ottaa selvää, mitkä pelit ovat seuraavaksi. Muuton aikana en kerennyt seuraamaan kisakauden etenemistä ja vanhalla kotipaikalla asuessani lopetin niiden seuraamisen tiedettyäni muutosta. Otin mailani kassistani ja jämähdin paikalleni, kylmien väreiden kulkiessa selkä piissäni. Nehän olivat suuret urheilukisat, maailmanlaajuiset yleisurheilu kisat, mitkä alkavat aina vesikisa osuudesta. Pudistin päätäni karistaen ne kisat pois mielestäni ja lähdin suuntaamaan kentälle päin ja jäin hetkeksi katsomaan kentän laidalle aluetta. Dragonvillen kenttä, Dragon nest oli uskomaton ja nyt se olisi minun kotikenttäni. Sen tekniikka oli huippuluokkaa, sillä kenttä mukautui räätälöidysti huippu teknologian ansiosota, mikä on peräisin Monteista. Areenan pelikenttä oli nyt tasaista nurmea, vain harjoituskenttä oli aktivoituna areenan reunassa, minkä Leo oli käynyt jo pyytämässä pääohjaamosta ja liityin joukkueeni seuraan.