Sunnuntai

Olin nukahtanut edellisenä iltana yllättävän nopeasti, kun olin jäänyt ajattelemaan Leoa ja olin sen takia nähnyt hänestä märkiä unia. Sivosin petiäni nolostuneena, en tiedä miksi siivosin itse, kai siksi, etten halunnut kenenkään ajattelevan mitään. Normaaliahan tämä on ja ei ollut ensimmäinen kertakaan, mutta silti. Koko aamun minusta on tuntunut oudolta, että jotain tulee tapahtumaan, mutta jännitin kai mitallipeliä. Menin alakertaan, missä aamupala odotti jo pöydässä. Äiti käänsi katseensa minuun ja hymyili leveästi. – Huomenta rakas. Äiti sanoi pirteänä. – Huomenta. Vastasin ja kävin syömään. Olin antanut Renelle tarkan ruokavalion, mitä minun piti noudattaa tämän viikkoa, jotta saisin tarpeeksi energiaa peleihin. Söin aamupalan reippaasti ja tein saman tien lähtöä. Äiti tuli luokseni ja antoi suukon otsalleni. – Onnea peliin rakas. Seuraamme peliäsi telkkarista. Äiti sanoi, nyökkäsin kiitokseksi ja lähdin sitten kohti Dragon nestiä.

Nestin ympärillä kävi kova tohina, sillä tämä peli oli koko viikon odotetuin, luotipallo oli kovassa suosiossa ja sitä halusi kaikki seurata. Menin pukkarillemme, missä oli jo lähes kaikki ja tervehdin Leoa iloisena. – Valmiina pieksemään vanha joukkueesi. Leo sanoi virnistäen, hymähdin ja menin kaapilleni. – Todellakin. Sanoin innoissani ja aloin valmistautua.

Tunnit vierähtivät nopeasti ja odotin kisatiimini kanssa peli aitiossa, tiimiimme kuului minun lisäksi, Leo, Kovu, Nici, Jino ja Nez, vaihtopenkillä olivat Rici ja Rei. Kaikki olivat kovia pelaajia ja odotukset olivat korkeat. Minua jännitti hirveästi ja tunsin Leon laskevan käden hartialleni. – Hyvin se tulee menemään. Olemme mestareita, vaikka olemme vajaa tiimi. Leo sanoi hymyillen ja paukautti minua takapuolelle, yllätyin siitä suuresti ja naamani helahti punaiseksi. Puin peli maskin nopeasti päähäni, ettei kukaan huomaisi punastumistani ja valmistauduin menemään kentälle. Meteli oli korvia huumaava ja itse kuningatar oli tullut katomaan kisaa veljensä kanssa ja hän istui Kingaquoiden prinssien kanssa siellä. Vedin syvään henkeä ja kopautin kengän kärkiäni maahan ja otin mailastani tiukan otteen, kun peli vihellettiin alkaneeksi. Kisa oli tiukka ja yritin keskittyä siihen täysin, mutta Neron kohtaamine kasvotusten hermostutti hiukan, pelasimme raunioissa, mikä oli valikoitunut yleisö äänestyksellä suosikki kentäksi, pidin itsekin tästä kentästä enemmän, se toi kivasti lisä haastetta. Peli eteni loistavasti ja vaihdot onnistuivat sujuvasti. Olimme kovilla, sillä olimme vain puolikas tiimi, meillä ei ollut kuin kahdeksan, normaalia kuudentoista pelaajan miehitystä. OneShot oli tunnettu siitä, sillä Leo oli tiukka ja hän ei hyväksynyt tiimin ketä vain, joten ydin tiimi koostui vain meistä. Jino tuli vapauttaman minut vaihtopenkiltä ja syöksyin peliin ja aloimme edetä reippaasti, mutta sitten tapahtui jotain äkkinäistä. Leon syöttö tuli viimetingassa minulle, hänen jalkansa liveten murtuman alta, mitä oli myös havittelemassa yksi Volkano joukkueen jäsen. Heidän kakkos miehen maila löi vasempaan korvaani, rätinä oli julman kuulosta ja tunsin viiltävää kipua korvassa ja havahduin siihen, että olin muuttumassa naiseksi. Keskityin ja muutuin norsudemoniksi, ajatus siitä, että tulisin paiskautumaan raunioihin, hirvitti, mutta ympärilläni kohosi vain korkeat aallot ja upahdin veden alle. Haukoin happea päästyäni pinnalle ja painoin vertavuotavan korvanlehteni kämmeneeni, siihen koski julmetusti ja korvissani soi. En kuullut toisella korvallani mitään, toisella kuulin pelin vihellyksen poikki ja kulutuksen. Olin hämilläni, kun ensiapu yksikkö tuli auttamaa minut pois altaasta ja minut vietiin ensiapu vaunulle. Olin hiukan shokissa ja meni hetki, kun rauhoituin ja korvaani päästiin tutkimaan. – Oliko teillä peiteloitsulla varustettu esine? Kuulin hoitohenkilön kysyvän, nyökkäsin. – Kykenettekö muuntautumaa takaisin ilman sitä. Hän kysyi ja pudistin päätäni. – Selvä. Saatte nyt levätä hetken, tutkimme korvanne ja parannamme se, jos kykenemme. Hoitohenkilö sanoi ja nyökkäsin, kävin makaamaan maahan ja nojasin ylävartaloni tukikaudetta vasten, ohjeiden mukaan, jotta he ylsivät tutkimaan korvani. Kuulin Leon äänen vaunun ulkopuolella ja nostin pääni ylös, samassa kuulin huudahduksen hoitohenkilökunnalta. – Pysykää matalana. Mies sanoi tomerasti. – Joukkuetoverisi haluavat tavata sinut. Kuului naisen ääni vaunun ovilta. – Potilas ei ole nyt tavattavissa. teemme hoitotoimenpidettä. Heidän on odotettava. Mies huusi naiselle, joka meni ulos juttelemaa Leolle. – Hei Lapis. Kuulin hetken päästä tutun äänen ja känsin katsettani oville. – Kerroin joukkue tovereillesi jatkavan peliä, sillä sinulla ei ole mitään hätää. Kai sanoi, tullessaan eteeni. – Olet kyllä uskomattoman komea olento, vai pitäisikö sanoa kaunis. Kai sanoi hymyillen ja meni katsomaan korvani haavaa, punastuin hiukan ja minua alkoi väsyttämään hirveästi. – Maila teki aika kipeän näköistä jälkeä korvallenne, joudumme parantamaa sen kokonaan, jos se ei haittaa sinua? Onko sinulla muuta tapaa lukita muotosi? Kai kysyi ja tuli eteeni katsoen minua. – On… äiti on varmaan tuomassa sitä, hän sanoi katsovansa minua tv:stä… Sanoin unisena ja haukottelin. – Haluatko jotain yläkehosi suojaksi? Kai kysyi, kun hän tarkkaili muotoani, pudistin päätäni. – En… villa on nyt niin pitkää, että se peittää… Vastasin jo silmät kiinni. Tunsin, kun Kai laski käden kupeelleni ja silitti minua. – Turkkisi on kyllä pehmoinen. Tämä on harvinainen tilaisuus nähdä norsudemoni ja tällaisella värimuunnoksella. Kai sanoi uteliaana ja tarkkaili puhtaan valkoista turkkiani, missä meni sinisiä merkkejä, vatsassa, raajoissa ja korvanlehden liuskoissa. Kai tarkasti myös, miten haavan puhdistus etenee. – Joo… isän perimää… Sanoin ja vaivuin sitten uneen.

Heräsin uudelleen säpsähtäen ja kuulin sermin takaa puhetta. Äiti oli tullut ja hän keskusteli Kain kanssa, mitä oli tapahtunut ja millaisen vamman olin saanut. Kai kurkkasi sermin taakse, kuullen minun liikkuvan. – Poikanne heräsi. Kai sanoi ja samassa äiti ilmestyi sermin takaa ja tuli luokseni katsoen minua huolissaan. – Voi Lapis rakkaani. Säikähdin ihan hirveästi, kun näin mailan osuen sinua päähän. Äiti sanoi ja kaivoi laukustansa pompulan minulle. – Onneksi minulla on vielä jemmassa näitä. En löytänyt sitä sinun vara korvistasi mistään, mutta kuulin, että korvisreikä on luultavammin parannettu umpeen. Äiti sanoi ja otin varovasti pompulan äidin kädestä, varoen olla satuttamatta äitiä pitkillä raatelukynsilläni ja kaivoin pitkästä harjaksestani pienen tupon niskastani ja sidoin pompulan siihen. Muutuin saman tien takaisin mieheksi, olin liti märkä ja Kai tuli tarkistaman korvani. – Kyllä, se on mennyt umpeen, mutta se on helppo tehdä uudelleen. Kai sanoi, nyökkäsin ja kosketin korvani, mikä tuntui olevan entisellään. Samassa kentältä kuulu julmettu mylviminen, kultapeli oli ohi ja lähdin rientämään kentälle, kuulin takanani vain äidin huudahduksen, mutta en välittänyt siitä ja juoksin tunkien ihmismassan läpi vaihtopenkille, sydämeni hakkasi lujaa ja näin koko joukkueeni riemuitsevan kentällä, mikä oli muutettu nurmikentäksi ja juoksin heidän luokse. – Me voitettiin!!! Leo huusi, kun hän huomasi minut ja kahmaisi minut runsaaseen halaukseen, kaikki tulivat halaamaan minua, olin onnellinen. Voitto humu oli hurja, olin pyörällä päästäni, todellakin päässäni hiukan pyöri, mutta en antanut sen häiritä. – Olet aivan liti märkä. Kovu sanoi, kun hän katsoi pelipaitansa, mikä kastui minua halatessa. – Leo oli kuin tykki viimeisessä erässä ja meillä oli kova työ pysyä tahdissa, sen jälkeen, kun jouduit ensiapuun. Kovu sanoi ja katsoi Leoa, joka tuuletti joukkueen kanssa kentällä. Leo tuli lopulta luokseni ja halasi vielä kerran. – Harmi, kun et pääsyt kokemaan peliä kanssamme, mutta me voitimme ja pieksimme Volkanon. Leo sanoi pelkkänä hymynä, hymyilin itsekin niin, että poskiin sattui. Vaihdoin vaateet ja seisoimme sitten lopulta palkintojen jaossa ja katsoin kaulassani roikkuvaa kulta mitallia, mikä oli upea. Olin todella ylpeä saavutuksestani.