Hatake seurasi katseellansa, kuinka Lapis palasi kaupunki asuntoonsa yön pimeydessä. Kauhuisena, mekon helma risaisena, itkuisena ja järkyttyneenä. Hatake katsoi, kun Lapis otti tukea kerrostalon seinästä ja itki vuolaasti. Hatake puristi kämmenet nyrkkiinsä, hänen olisi tehnyt mieli mennä Lapiksen luokse ja sulkea hänet syleilyynsä. Lapiksen todellinen olemus oli herännyt viimein ja Hatakelle palasi katkelma kirjeestä, missä Sam oli kertonut tämän tuleva tapahtumaan, mutta ei muistanut muuta kirjeestä. Hatake käänsi katseensa, sillä ei kestänyt katsoa kärsivää Lapista ja lähti sitten muualle. Hatake kulki torin laitamilla ja näki pariskunnan tulevan ravintolasta ulos. He puhuivat asiallisesti, mikä ei kuulostanut aidon pariskunnan keskustelulta. Pariskunta suuntasi syrjäiselle kadulle, mikä kiinnitti Hataken huomion, varsinkin se, kun Hatake huomasi pienen lohikäärmeen lentävän kattojen yläpuolella seuraten pariskunta, sekä kahden muun miehen lähtevän seuraamaan heitä. Hataken uteliaisuus heräsi ja pieni huoli naisen turvallisuudesta ja lähti seuraamaan pariskuntaa ja piti tiukasti silmällä lohikäärmettä. Nainen pysäytti miehen kujalle jäämällä jälkeen, mies pysähtyi keskeyttäen lauseensa ja ilme synkkeni.

- Tämä olikin odotettavissa Naruto. Otaksunko oikein?

Mies sanoi virnistäen vinosti, nainen naurahti kevyesti ja muuntautui. Hiukset tummenivat oranssiksi, otsatukka mustaksi ja silmät vaihtuivat sinisestä keltaisiksi.

- Olet tarkkasilmäinen, herra Griffors.

Naruto sanoi virnistäen ja kuuli askelia selän takaa, mies naurahti makeasti.

- Luulitko etten olisi varautunut turvamiehillä. Et pääse pakenemaan, huoran pentu.

Mies sanoi ja otti povitaskustansa aseen ja osoitti sillä Narutoa, mutta nosti sitten aseen osoittamaan Naruton ohi. Naruto yllättyi ja käänsi päätänsä nähdäkseen, ketä Griffors osoitti pelästyneenä.

- Sinä et ole miehiäni! Kuka olet! Onko tämä jengiläisesi.

Griffors huusi ja otti varmistimen pois, Naruto meni sivummalle, katsoen Hatakea, joka lähestyi miestä hullun katse silmillään. Hataken kädet olivat veren peittämät ja niistä tippui tuore ja lämmin veri kylmään maahan.

- Ei hän ole miehiäni, mutta ei hullumpi.

Naruto sanoi hymyillen ja katsoi kun pelko oli jähmettänyt Grifforsin. Griffors ampui Hatakea kohti, mutta Hatake väisti sen muuntautuessaan predatoriksi ja hyökkäsi ahnaasti Grifforsin kurkkuun. Naruto perääntyi seinää vasten ja katsoi Hataken teurastusta niskavillat pystyssä, Inouva laskeutui Naruton olkapäälle.

- Tämä mies lähti seuraamaan sinua, kun poistuitte ravintolasta. Se tappoi kaksi Grifforsin henkivartijaa yhdellä iskulla… aika brutaali mies…

Inouva sanoi ja katsoi Hatakea nyrpistäen nenäänsä. Hatake repi Grifforsin ruhon palasiksi ja alkoi latkia verta maasta.

- Se syö sen… Varaudu, se voi hyökätä kimppuuni.

Naruto sanoi ja Inouva nousi katon rajaan turvaan ja tarkkaili tilannetta siellä. Hatake nuoli veret viimeistä pisaraa myöten ja nosti päänsä taivasta kohden.

- Aaah… tämä ei täytä… tämä ei täytä alkuunkaan…

Hatake sanoi ja kääntyi mennäkseen syömään tappamansa miehet, mutta naulitsi katseensa Narutoon, joka seisoi liikkumatta seinää vasten ja katsoi uteliailla silmillä, ilman pelkoa Hatakea. Hatake lähestyi Narutoa tarkkaillen ahneesti, veren sekainen kuola valui suupielistä, kun Hatake nosti katseensa Naruton katsetta vasten. Naruto ei hievahtanutkaan, vain hengitti rauhallisesti ja katsoi syvälle Hataken silmiin. Hatake nuuhkaisi Narutoa ja lipaisi suupieliänsä mietteliäänä.

- Sinä et tunne pelkoa lainkaan… sinä naaras olento… aaahh… sinä joka et tunne kipua… sinä joka et kuole yksin… rraahhh…

Hatake sanoi ja kääntyi sitten kuolleiden miesten puoleen ja alkoi syödä niitä.

 

Lehdistä sai lukea kolmen miehen ja naisen kadonneen mystisesti, silmin näkijöiden mukaan heistä kaksi oli nähty kuolleena torin laitamilla, mutta poliisin saavuttua tapahtuma paikalle, kuolleista ei ollut mitään jäljellä. Silminnäkijät olivat olleet shokissa ja selvisi lopulta, että heidän muistiansa oli ronkittu, joten tutkimuksia ei voitu jatkaa. Naruto luki lehteä mietteliäänä, Inouva laskeutui olalle ja luki myös otsikot.

- En ole nähnyt kenenkään olevan noin brutaali ja saaden jälkensä siivottua noin tarkoin, siinä miehessä on jotain outoa.

Inouva sanoi ja Dimir pysähtyi Naruton taakse.

- Jaa, oletko kiinnostunut uudesta jäsenestä? Onko tuo sen yhden tekemä?

Dimir sanoi, kurkkien lehteä Naruton olan yli, Naruto nyökkäsi.

- Kyllä. Hän teki kyllä siistiä jälkeä syömällä tappamansa ruumiit. Ei hän vaikuta ihan täys järkiseltä, mutta hän tietää asioita, mitä ei pitäisi tietää.

Naruto sanoi, Dimir nosti kulmiansa.

- Mitäs se ties sitten? Inouvastako?

Dimir heitti lonkalta ja yllättyi Naruton nyökkäisystä.

- Tavallaan. Hän tiesi, että en tunne kipua ja en voi kuolla tällä ruumiilla.

Naruto sanoi ja katsoi Inouvaa mietteliäänä.

- Haluan hänet jengiini. Lähtekää etsimään Xinin kanssa hänet. Uskon että hän liikkuu jossain Dragonvillessä. Minulla on taas kiireisiä menoja.

Naruto sanoi taitellen lehteä kasaan ja nousi pöydän ääreltä.

- Olkaa varovaisia, emme tiedä hänestä mitään ja miten hän reagoi, jos tilanne menee uhkaavaksi.

Naruto sanoi ja lähti omille asioille.

 

Hatake istui Lapiksen parvekkeella, kuunnellen kun Lapis puhui itsekseen. Kuunteli, kuinka Lapis mietti mitä tekisi tässä olomuodossa, naisena, miksi oli muuttunut sen pelottavan maagikon luona. Ilta meni levottomissa tunnelmissa, Hatake vain kuunteli silmät kiinni Lapista, kunnes sisällä hiljeni, Lapiksen nukahdettua levottomasti. Hatake raotti silmiänsä raukeana ja nousi, avasi parvekkeen oven varovasti ja meni sisälle. Hatake kuunteli hiljaisuutta, hiljaisuutta missä kuului vain Lapiksen levoton kääntyily sängyssä. Hatake meni Lapiksen sängyn viereen ja kumartui Lapiksen ylle, niin lähelle, että tunsi hänen ihosta huokuvan lämmön. Hatake väisti Lapiksen kääntymistä ja katsoi painajaisesta vääntyileviä kasvoja, joissa näkyi pelko. Hatake kosketti Lapiksen uusia, täyteläisiä huulia, siihen jäin hentoisia kiteitä, mitkä rauhoittivat, Lapiksen unen ja Lapis kävi levollisemmin nukkumaan. Hatake katseli Lapista hetken, uutta ulkomuotoa, joka oli hyvin kaunis. Pitkiä kiharoita hiuksia, jotka olivat levällään tyynyllä, vaaleaa ihoa, joka oli lähes kalvakka. Hatake laski kämmenen lähelle Lapiksen povea, mikä oli uhkea, rinnat olivat suuret ja täyteläiset, hänen olisi tehnyt mieli koskea. Tuntea Lapiksen ihon lämmön omallaan, omia tämä kaunis olento kokonaan itselleen ja viedä pois, kauaksi pois kivistä kohtalon polkua, mikä oli hänelle määräytynyt. Hatake perääntyi lopulta Lapiksen luota ja poistui sitten asunnosta, sulkien oven tarkoin. Hataken sisällä kuohusi ja ei tiennyt mitä sille olisi tehnyt, mieli oli täynnä ristiriitaisia tunteita ja Hatake laahusti pitkin Dragonvillen katuja, kuin haamu. Hän ei tiennyt mitä tekisi, hän ei halunnut palata mökkiin, missä olisi yksin ja kaukana Lapiksesta. Hän ei osannut tehdä muuta, kuin kyhjöttää pimeydessä ja odottaa, milloin menisi katsomaan Lapista uudelleen. Hän ei osannut muuta kuin teurastaa menetettyään hallintansa mieleen, nauttia lihan repeytymisestä ja uhrin tuskan huudosta ja siitä kuinka lämmin tuore veri hiveli suupieliä.

- Hei sinä sinitukkainen siinä! Odota.

Hatake havahtui kuullessaan jonkun huudahtavan hänen perään, Hatake ei liikahtanutkaan paikoiltaan, mihin oli pysähtynyt hetki sitten. Hatake nojasi hartiallansa seinää vasten, kuin huumattuna ja kääntyi selkä seinää vasten, että näki, ketkä olivat hänen perään huutaneet. Hatake katsoi kahta miestä, jotka pysyttelivät etäämmällä, mutta näkyvillä. Hatake aisti toisen olevan levoton, mutta ei pelosta vaan luonteeltaan. Hänen hiukset olivat ruskealilat ja sojottivat joka suuntaan, hänellä oli kasvoissaan tulisusien tunnus. Toinen miehistä oli hiukan lyhyempi, mutta huomattavasti lihaksikkaampi kuin tulisusi. Hatake ei aistinut hänessä mikä hän oli lajiltaan, tai nähnyt ulkoisia merkkejä. Hatake suoristautui suoralle selälle ja mittasi miehiä katseellaan.

- Haluamme puhua kanssasi, viikko sitten sattuneesta välikohtauksesta, mutta ole huoleti, emme ole virkavaltaa.

Tulisusi sanoi hymyillen, hänen virneensä oli huoleton ja itsevarma. Hatake muisteli tapahtumaa ja hymyili maireasti, Hataken selkäpiissä kulki kylmät väreet, kun hän muisteli sitä veren makua suussaan ja nosti käden predator poskelle ja siveli sen reunoja ja kulmahammastansa. Dimir ja Xin kastoivat varautuneesti toisiansa, kun huomasivat Hataken muuttuneen käytöksen, Hatake lähestyi heitä, mutta pysähtyi parinmetrin päähän heistä.

- Se nainen haluaa keskustella kanssanne. Kuulutko johonkin järjestöön tai jengiin?

Dimir kysyi ja tarkkaili Hatakea, jonka ilme muuttui äkisti kylmäksi ja tarkkaavaiseksi.

- Järjestöön… jengiin…. En kuulu mihinkään… olen yksin…kuljen yksin… elän yksin, himoitsen yksin… aaahh… nälkäni kasvaa….

Hatake sanoi kylmällä ja hiljaisella äänellä, muuttuen predatoriksi. Dimir ja Xin ottivat valmius asennon.

- Koitahan rauhoittua. Tarjoamme sinulle ruokaa, jos suostu kuuntelemaan meitä.

Dimir sanoi ja Hatake laski päänsä alas ja lähestyi Dimiriä ja Xiniä.

- Nyt e parane liikkua, mutta heti jos se nostaa päänsä, pakene.

Xin sanoi hiljaa Dimirille ja oli varuillaan, tarkkaillen jokaista Hataken liikettä, Dimir nyökkäisi ja oli valmiina sytyttämään itsensä liekkeihin. Hatake kiersi heidän ympärillä ja tuli aivan vieren, kylkien hipoen heidän vaatteitaan.

- Aaah…. kuulutte sen naisen perheeseen…. rraaahh… pelkoa, en aisti teissä pelkoa… olette taistelijoita… pelkoa, janoan pelkoanne… nälkäni kasvaa…

Hatake sanoi matalalla, murisevalla äänellä, se sai Dimirin niskavillat pystyyn ja Hatake seisahtui äkisti ja Hataken kurkusta kuului matalaa urinaa.

- Hitto, sori Xin.

Dimir sanoi napsauttaen sormiansa ja leimahti liekkeihin estäen Hataken iskemästä hampaitansa kaulaansa ja lähti pakenemaan, nousemalla katolle. Xin otti etäisyyttä, mutta pysyi tyynenä, sillä Hatake tuijotti Xiniä tarkkaavaisesti, menetettyään saaliinsa ja loikkasi aivan Xinin eteen sulkien hänen pakotiensä. Kuola valui Hataken suupielissä janoten verta ja lihaa, Xin tunsi Hataken lämpimän hengityksen kasvoillansa.

- Tule satama alueen kontti varastoille huomen illalla, kun kellotorni lyö kymmenen.

Xin sanoi, Hatake lipaisi huuliansa ja lähti Dimirin perään karjaisten. Xin pyyhkäisi rintamustansa mihin oli valunut Hataken kuolaa ja kaivoi puhelimen taskustansa. Dimir kaivoi puhelimen taskustaan ja vastasi.

- Lähtikö se tulemaan perään?!!

Dimir sanoi ja vilkuili taaksensa.

- Kyllä. Minä en kiinnostanut sitä, arkajalka.

Xin sanoi naurahtaen ja kuuli Dimirin noitumista puhelimesta.

- Johdata se jonnekin missä se voi syödä jotain. Uskonpa että se jättää sinut rauhaan, kun kohtaa jonkun, joka pelkää enemmän.

Xin sanoi ja sulki puhelimen. Dimir laittoi puhelimen taskuunsa ja kuulikin Hataken saavuttavan häntä.

- Helvetti! Se on ihan mielipuoli ja tuo pitäisi ottaa jengiin vieläpä…

Dimir manasi ja loikkasi katutasoon löydettyään jonkun pulin makaamassa maassa. Puliukko säpsähti hereille Dimirin tömähdettyä viereensä ja katsoi Dimiriä kummissaan ja hieroi silmiänsä.

- Sori kamu. Mutta helvettisi päättyy tänään.

Dimir sanoi hiukan säälivästi ja väisti kun Hatake hyökkäsi kohti ja iski hampaansa puliukkoon. Puliukko meni kauhunvaltaan ja yritti huutaa apua, mutta kuoli saamaansa vammaan. Hatake puuskutti ruumis hampaissaan, pudotti sen ja tuijotti tyhjyyteen. Hatake nosti katseensa taivasta kohden ja maisteli verta suussaan.

- Aaaahhh… pelkoa… säilytit henkesi tulisusi…

Hatake sanoi ja alkoi raadella ruumista ja syödä sitä. Dimir katsoi tapahtumaa katon liepeeltä ja lähti sitten pois.

 

Naruton kämppään saapuessa Dimir oli hiljainen ja hiukan poissa oleva.

- Ei tainnut ihan sujua. Harvoin sinun naamalla tuota ilmettä näkee.

Naruto sanoi katsoen Dimirin kalpeaa naamaa.

- Ei ihan. Dimirillä loppui kantti, kun se muuttui predatordragoniksi. Ei se ihan minullekaan helppoa ole, mutta olen nähnyt lukuisia predatordragoneja, joten olen tottunut niiden puheeseen.

Xin sanoi, Dimir istui pöydän ääreen vesilasin kanssa.

- Kenetpä se tappoi? Kuulin Xiniltä mitä oli määrännyt.

Naruto sanoi ja katsoi Dimiriä.

- Jonkun puliukon, joka sattui löytymään sammuneena kadulta. Ei hän kyllä ihan täysjärkinen ole eikä myöskään järjetön. Se tunnisti lajini pelkistä kasvomerkeistä ja tiesi tappaneensa jonkun muun sijastani.

Dimir sanoi, Naruto mietti tyytyväisenä.

- Tämä saa minut vain entistä enemmän haluamaan hänet jengiini. Mitä kätkeytyy hänen taakseen, mikä hän on miehiään ja miten on selvinnyt näin pitkään pois virkavallan käsistä.

Naruto sanoi ja nousi pöydän ääreltä.

- Ensi yöstä tulee mielenkiintoinen. Suostuuko hän liittymään jengiini.

Naruto sanoi hymyillen.

 

Hatake istui lattialla, nojaten pölyistä seinää vasten ja tuijotti katon rajaan uneliaana.

- He haluavat minut jengiinsä… mitä minä merkitsen heille, miksi he haluavat minut…He eivät tunne minua…

Hatake puhui itsekseen hylätyssä asunnossa, Dragonvillen laitamilla. Hatake oli käyttänyt hylättyä taloa asuinsijanaan, se oli lähellä kaupunkia ja sillä alueella ei moni liikkunut. Vain muutama varomaton kulkija, joka joutui Hataken kitaan tullessaan liian lähelle taloa. Hatake havahtui kaulassa roikkuvan korun poltteluun ja nousi ripeästi ylös, kaivoi jauhepussukan ja otti sieltä pienen hyppysellisen jauhetta ja viskasi sen jalkojensa juureen, mikä löi ilmaan sankan savuverhon. Hatake siirtyi sen avulla metsästysmökkiin ja siellä esille tullessaan muuttui predatoriksi ja hyökkäsi tunkeutujan kimppuun, joka laskeutui kellarin rappusia alas ja järkyttyi paikallensa, kun Hatake syöksyi kohti kita ammollaan.

- Siellä on vartija peto! Ampukaa!

Kuului huuto luukun yläpuolelta, Hatake sai niskaansa luotisateen, mutta se ei pysäyttänyt Hatakea ja Hatake nousi ylös ja hyökkäsi kahden muun miehen kimppuun. Hatake tappoi miehet ja söi ne viimeistä pisaraa myöten ja katsoi kylläisenä miehien ratsuja ulkona. Hatake lähestyi niitä uhkaavasti ja hevoset vauhkoontuivat nähdessään Hataken ja yrittivät riuhtoa itseänsä irti puista. Hatake raateli hevoset, mitkä pääsivät sitten pakenemaan ja juoksivat eri suuntiin. Hatake palautui ihmiseksi ja kuuli ihmissusien ulvovan.

- Nuo hoitakoon hevoset.

Hatake sanoi ja palasi sisälle.

 

Seuraava ilta saapui ja tornikello löi kymmenen, Naruto katsoi torille päin.

- Toivottavasti hän nyt saapuu.

Naruto tuumasi, kun kääntyi katsomaan Dimiriä, joka potki pitkästyessään pikkukiviä maassa. Xin nojasi konttia vasten silmät kiinni ja kuunteli tarkkaavaisesti.

- Hän saapuu.

Xin sanoi ja katsoi torille päin, mistä näkivät hahmon lähestyvän. Hatake pysähtyi Naruton eteen, mutta pysyi silti etäällä, Hatake mittasi Narutoa katseellaan ja kallisti päätänsä mietteliäänä.

- Et tunne minua ollenkaan… miksi haluat minut jengiisi?

Hatake kysyi ja käänsi katseensa Xiniin ja siitä Dimiriin, joka tuli muiden luokse käden taskussa.

- Teit minuun hyvin suuren vaikutuksen sinä iltana ja kuulin että sinulla ei ole paikkaa missä olla.

Naruto sanoi päättäväisesti ja tuli lähemmäksi Hatakea, Hatake katsoi Narutoa silmiin siristäen silmiänsä.

- Olet peloton nainen. Ulkoinen kipukynnys tekee sinusta pelottoman… mutta myös kiinnostavan.

Hatake sanoi virnistäen, mikä sai predator posken näyttämään karmaisevalta. Naruto pysähtyi aivan Hataken eteen ja nosti käden kasvojen tasalle, katsoen Hatakea silmiin. Hatake käänsi predator poskensa Narutolle ja Naruto kosketti sen repaleisia reunoja varovasti, pehmeästi sivellen.

- Näen predatordragonin eka kerta näin läheltä. Olette kieltämättä rujon näköisiä, mutta et ole puhdasverinen.

Naruto sanoi varautuneesti ja Hatake otti hiukan etäisyyttä lasittunut katse silmillään.

- En… en ole puhdas… olen se mitä ei pitäisi olla olemassa…

Hatake sanoi nostaen käden predator poskelle ja siveli en rosoista reunaa, Xin laski käden Naruton hartialle ja nyökkäsi varottavasti. Naruto nyökkäsi ymmärtäneensä ja otti Hataken kädestä kiinni ja laski sen pois poskelta, Hatake katsoi Narutoa laajenneilla silmillä, kuin villipedon, joka valmistautuu saalistamaan.

- Ei syytä kiihtyä hyvä ystävä. Haluan sinut jengiini, haluan sinut osaksi kasvavaa perhettäni.

Naruto sanoi hymyillen lempeästi ja Hataken ilme rauhoittui.

- Osaksi perhettä…

Hatake sanoi hiljaa epäillen ja katsoi Narutoa tarkkaavaisesti silmiin, kuin etsien jotain.

- Kyllä. Perheeseen, olet vielä nuori ja tarvitset perheen.

Naruto sanoi ja huomasi Hataken vyöllä kaksi pussukkaa ja selän takana isomman, lukollisen vyölaukun.

- Huomaan että sinulla on jokin tehtävä, otaksun?

Naruto sanoi, Hatake nyökkäsi ja otti etäisyyttä.

- Niin… minulla on tärkeä tehtävä… minulla on tärkeä henkilö… jota haluan suojella… haluan… haluan hänet…

Hatake mutisi ja nosti käden taas predator poskelle ja kurkusta alkoi kuulua matalaa murinaa, mutta Hatake säpsähti Naruton yllättävää huudahdusta.

- Hei! Sinun ei tarvitse lopettaa tehtävääsi, taikka mitään. Haluan sinun kuuluvan vain jengiini.

Naruto sanoi ja ojensi käden Hatakelle. Hatake katsoi Naruton kättä epävarmana ja pelokkaana, mutta lähestyi ja otti Naruton kädestä kiinni, kuin pelokas pikku lapsi. Naruto vetäisi Hataken syleilyynsä ja halasi tiukasti, mutta lempeästi.

- Tervetuloa uuteen perheeseesi, Salamajengiin. Nimesi?

Naruto sanoi ja silitti Hataken päätä.

- Nimeni on Hatake…

Hatake sanoi.

 

 

- Noh, mikä on arviosi hänestä?

Naruto kysyi Xiniltä, joka tuli heidän luokseen.

- Hän on aika nuori, alle parikymppinen, mikä ei ulkoisesti kyllä ole heti huomattavissa.

Xin sanoi ja istui pöydän ääreen ja otti Dimirin tarjoaman kahvin.

- Mielen ailahtelusta päätellen hän on myös viettänyt suurimman osan lapsuudestaan yksin ja se on ollut tuskainen.

Xin sanoi ja hörppäsi mukista.

- Arvet eivät näytä tuoreilta, varsinkaan silmän arpi.

Naruto sanoi, Xin nyökkäsi.

- Silmän arpi on tullut hyvin varhaisessa vaiheessa, sillä se on parantunut hyvin, hartioiden arvet ovat tullee suunnilleen alle kymmenen vuoden sisällä. Sekä hänen predator muoto ei ole tavanomainen.

Xin lisäsi.

- Niin, hänellä oli katkaistut sarvet ja…

- Mutta predatoreilla ei ole tuollaisia pysty sarvia, kuin hirvieläimillä.

Xin sanoi Naruton puheen päälle.

- Hän on selkeästi jokin yhdistelmä, mikä on predatoreilla harvinaista, sillä predator veri on voimakkaasti periytyvä. Huomasin myös, että silmän arven alla on ollut jokin kuvio, miksi arpi on saatettu tuottaa.

Xin sanoi mietteliäänä.

- Kuvio on minulle tuntematon. Hän saa kerto siitä itse, jos haluaa. Hänellä on myös joitakin, voimakkaita taika esineitä mukanaan. Aistin niistä huokuvan puhtaan voiman.

Xin sanoi, Dominic nyökkäsi.

- Minäkin aistin niissä pussukoissa olevan jotain puhdasta voimaa. Luulen että ne ei taida olla edes laillisia…

Dimir sanoi ja katsoi mietteliästä Narutoa.

- Pussukoiden sisältö on otettava jossain vaiheessa puheeksi, en halua, että virkavalta sotkeutuu niihin ja sitä kautta minun asioihin.

Naruto sanoi, Dimir ja Xin nyökkäsi.

 

Seuraavat viikot olivat Hatakelle uuvuttavia, sillä hän sai hyvin paljon virikkeitä mihin ei ollut tottunut. Käyttäytymistä, tapoja ja kaiken uuden opettelua. Hatake kuunteli hiljaisena kaikkia ja välillä paineen kasvaessa Hatake menetti malttinsa, muuttuen predatoriksi, mutta Naruto oli varautunut siihen ja saivat Hataken teljettyä aina panssaroituun huoneeseen.

- Noh? Miten on uusi elämä lähtenyt sujumaan?

Naruto kysyi Hatakelta, joka palasi kaupungilta. Sillä Hatake oli käynyt katsomassa mitä Lapis puuhaa ja oli nähnyt hänen löytäneen keinon, muuttua takaisin mieheksi.

- Hyvin…

Hatake sanoi tyynesti.

- Hienoa.

Naruto sanoi ja pysäytti Hataken laskemalla käden hartialle.

- Minulla on pari sanaa sanottavana noista vyölläsi roikkuvista asioista.

Naruto sanoi, Hataken ilme valpastui, mutta Naruto tiukensi otetta.

- En ole ottamassa niitä sinulta, joten ihan rauhassa. Mutta täällä jokainen aistii, että ne ovat jotain puhdasta ja jotain hyvin kiellettyä vapaalla käytöllä.

Naruto sanoi ja Hatake laski käden pussukoiden päälle mietteliäänä.

- Ne on suojattava häivytysloitsulla tai jätettävä jonnekin säilöön, päätä itse, mutta en halua, että joudut vaikeuksiin niiden takia.

Naruto sanoi ja taputti olkapäälle ja lähti sitten omille hommilleen, Hatake jäi miettimään Naruton sanoja.

 

Hatake sai rintaansa Salamajengin tunnuksen ja asettui toisenlaiseen elämään hyvin. Naruton jengi kasvoi vielä neljällä jäsenellä Hataken tulon jälkeen ja Hataken osuus tehtävissä alkoi muodostua. Hatake toimi yksinäisenä sutena ryöstökeikoissa, sillä epäonnistuneessa ryöstössä tai tutkimisessa Hataken hermot pettävät ja hän hyökkää silmittömästi kaikkien lähellä olevien kimppuun predatordragonina. Xin menetti yhdessä tehtävässä silmänsä ja lähes koko päänsä, Hataken hyökätessä hänen ja vartijan kimppuun. Se tapaus sai Naruton varovaiseksi ja ei halunnut menettää jengiläisiänsä, mutta muut sai kuolla rauhassa.

Hatake rauhoittui myös Lapiksen tarkkailussa, mutta piti häntä silti tarkasti silmällä, sillä Hatake tunsi jotain suurta tulevan. Hatake tunsi tarvetta päästä Lapiksen luokse, tarvetta herättää hänet painajaisesta, Hatake kuuli mielessään Lapiksen vaikeroinnin ja heräsi.

- Lapis tarvitsee minua…

Hatake sanoi ja nousi sängyltänsä, otti pussukasta luujauhoa ja viskasi jalkojensa juureen. Hatake ilmestyi kellariin, sinetin ylle ja huomasi uuden kirjan ilmestyneen lukujalustalle ja meni sen luokse. Hatake siveli sen koristeellista, valkoista kantta ja kirja avautui, sen sivut tuoksuivat uudelle paperille, tuoreelle musteelle ja sen aukeamassa kasvoi uusi ja kaunis sukupuun taimi. Sen juuristossa luki yksi nimi Lapis.

- Lapis…

Hatake luki ja siveli kauniisti kirjattua nimeä, jonka pinta nousi hiukan koholle ja siveli sitten sen alapuolella olevaa tekstiä.

- Valon jumala on herännyt, hän on tuonut mukanaan pyhän eläimensä, Silkkipeura. Naaraan että uroksen, kuolevaisen että kuolemattoman, menneisyyden ja tulevaisuuden. Silkkipeuran, tuon pyhän jumalallisen olennon, joka oli kuolla sukupuuttoon. Nyt se on nousemassa uuteen loistoon, sen veri on puhdas, jolla se tuo uuden alun kolmelle suurelle jälkeläiselle.

Hatake luki tekstin ja siveli sitä, minkä jälkeen Hatake otti vanhan sukupuukirjan ja avasi sen näkyville.

- Kolmelle suurelle jälkeläiselle. Silk, heitä on jäljellä enää neljä puhdasveristä. Von DeerKing, heitä on jäljellä enää kolme puhdasveristä ja Light Forest, heitä on jäljellä enää kaksi puhdasveristä… muutama risteytys.

Hatake puhui itsekseen ja laski kirjan toiselle korokkeelle.

- Minun on suojeltava Lapista… minun on mentävä herättämään hänet painajaisesta…

Hatake sanoi hiljaa itsekseen ja lähti suuntaamaan Lapista kohden.