Nyt olisi luvassa pinetä tarinan pätkää. Kaksi tarinaa tulee ja ne liittyvät henkilööni Daisuceen ja toinen tarinoista lukeutuu otsikoihin Daisucen muutos, kolmas näytös.

Tarinat tuntvat tulevan hassusti väärässä järjestyksessä, mutta sen on tarkoitus tullakkin :D

Mutta palatanpa hiukan Daisuceen itseesä, että tämän tarinan tilanne aukeaa teille hiukan. Daisuce sai toisessa muutoksessa ristin rintaan, mikä muutti häntä vielä lisää.

Daisuce löysi lopulta ristin laittajan Darknessin linnalta, mutta siitä vasta alkoikin uusi seikkailu Daisucelle. Daisucen voimat heräsivät kokonaisuudessaan, kun risti irrotettiin. Daisuce vei ristin laittajan Rubyn pois Darknessin linnalta sisarensa Dicarun avulla. Dicaru ja Rain kohtavsivat, mutta eivät hyvissä merkeissä ja veri lensi ja Daisuce näki Dicarun vampyri puolen. Lopulta Daisuce joutui palaamaan linnalle ja pelasti teljetyn oikean Darknessin, varjonsa vallan alta ja löysi uuden rakkauden kohteen, Rubyn.

Tilanne on sitten sellainen, että Daisuce on päättänyt ottaa sukunsa päämiehen paikan, mutta siitä paikasta ei Daisucen isä halua luopua.


Daisucen muutos, kolmas näytös.

Istun tummapintaisen, hyvin vanhan tammi pöydän takana. Pöydän pinta kiilsi, sen pintaan laitettu vaha tuoksuu vienosti huoneessa, se on lähiaikoina huollettu. Katson siihen sumeasti peilautuvaa peilikuvaani, varaan päätäni toisen käden selkäpuoleen, joka on vasten yhtä vanhaa tuolia vasten, kuin tammi pöytä. Tuolin käsisijat ovat kuluneet, hioutuneet käytöstä vaalean kuultavaksi, kuluneet raapimisesta terävien kynsien. Huoneessa vallitsee pelokas ja jännittynyt ilma. Katson huoneessa olioita rauhallisesti, kauhusta jäykkänä seisovia hovimiehiä, itkuisia, nuoria sisäkköjä ja Rubya, joka seisoo täristen, hartiat kasassa, puristaen käsillään käsivarsiansa ja tuijottavan keskellä huonetta makaavaa isäni ruumista. Kuulen raskaan henkäisyn takanani ja sen, kun hän kääntyy rinnalleni rykäisten.

- Olkaa hiljaa sisäköt. Teillä ei ole mitään itkettävää, olette nähneet tämän ennenkin.

Setäni sanoi matalalla äänellänsä ja sisäköt ryhdistäytyivät. Kuulin setäni äänessä pelkoa, hän pelkäsi minua, jopa aistin sen huokuvan hänestä, mutta hän pyrki olla näyttämättä sitä. Vanha sisäkkö tuli luokseni ja alkoi pyyhkiä verisiä kynsiäni ja nuoremmat alkoivat kerätä pöydältä viskottuja tavaroita takaisin paikoilleen.

- Onneksi olkoon Daisuce. Sinusta tuli juuri sukusi perijä ja uusi pääherramme.

Setä sanoi ja laski käden hartialleni onnitellen, loin setääni kylmän katseen ja hän nosti kätensä pois.

- Varmaan muistat, että minulla on silti oikeus asua suku kartanolla, vaikka en voi vaikuttaa enää asioihin…

Setä sanoi varovasti, varmistaen paikkansa kartanolla. Nousi tuolista ja kaikki kavahtivat läheltäni askeleen etäämmäksi, kuljin isäni ruumiin viereen. Hänen päänsä lepäsi ruumiin vierellä, siististi leikkaantuneena ja naaman vihasta vääntyneenä. Hänestä ei ollut minulle lainkaan vastusta, voima eromme oli suuri ja hän kaatui lähes saman tien. Katsoin isäni ruumista ylimielisesti ja varjoni nousi lattialta ja iski pitkät ja terävät kyntensä isäni sydämeen ja ruumis varisi tuhkana lattialle päätä myöten. Varjo laskeutui paikoillensa ja käänsi päätäni niin, että näin setäni silmäkulmastani.

- Tiedän sen. Mutta varo tekojasi, tai sinulle käy samoin. Uurnatkaa tuhkat.

Sanoin ja menin Rubyn luokse, nostin hänen katseensa minuun, nostaen hellästi leuasta, hän tärisi entistä enemmän. Huomasin hänen vajonneen taas muistoihinsa ja löin häntä poskelle ärtyneenä, mikä havahdutti hänet takaisin todellisuuteen, laskin käden pehmeästi lyödylle kohdalle ja sivelin Rubyn poskea.

- Älä vajoa sinne… et kuulu siihen maailmaan enää. Minä olen nyt elämäsi.

Sanoin ja otin Ruby syleilyyni ja varjo nieli meidät näkyvistä.

Huoneen jännitteisyys laantui hiukan ja setä otti tukea pöydän kulmalta.

- En tiedä, kumpi on pelottavampi… veljeni vai hänen poikansa…Daisuce hallitsee varjoa ja hänellä on vieläpä veren valta. 

Setä sanoi ja vanhin hovimiehistä meni suuren muotokuva taulun luokse nyökäten.

- Hänen voimansa ovat juuri heränneet täydellisesti ja hänellä on voimakas veri, mikä kuohuaa ja etsii vielä paikkaansa.

Hovimestari sano ja siirsi taulun sivuun, joka aukesi saranoillansa. Hovimestari viilsi sormeensa haavan ja roiskautti veret siitä kiviselle laatalle, mikä oli taulun takana seinällä. Veri imeytyi tauluun, ja seinän takana alkoi kuulua vahojen rattaiden ääniä, mitkä aukaisivat seinän, paljastaen sen salaisuuden. Setä katsoi sitä uteliaana, niin kuin aina sen nähdessään.

- Mitähän salaisuuksia se huone mahtaakaan kätkeä. Se ärsyttää eniten, että isoisämme sinetöi sen kielletyksi vampyyriverisiltä.

Setä sanoi harmissaan ja katsoi vasemman käden nimetöntä ja keskisormea, joiden päät olivat mustuneen ja kuivuneen, muistellen yrittäessään käydä huoneessa. Setä katsoi, kun hovimestari hävisi yötäkin mustempaan huoneeseen, tullen hetken päästä sieltä kantaen hyvin koristeellista uurnaa ja toi sen sisäköille, jotka olivat lakaisseen tuhkat talteen.

- Se selviää aikanaan sinullekin, veljesi pääsee tutustumaan siihen viimein.

Hovimestari sanoi hiukan huvittuneena ja otti täytetyn uurnan sisäköltä ja vei sen huoneeseen. Hovimestari sulki huoneen ja painoi taulun takaisin paikalleen ja katsoi entistä herraansa silmiin.

- Täytyy tilata maalaaja. Herramme Dominic Johansson Dark on poistunut valtaistuimeltaan ja siirtynyt suvun oksille. Uusi herramme Daisuce Dark on ottanut hänelle kuuluvan paikkansa suvussa, joten, älkää tuottako pettymystä nuorelle herrallemme.

Hovimestari sanoi kääntyneenä muiden henkilökunnan suuntaan, kaikki nyökkäsivät ja poistuivat sitten huoneesta.