Juu... hiukan venähti päivitys väli, kun en saanut rakosta päivitellä. Mutta nyt olisi tarjolla se tarina Jamesin ja Jennan välisestä suhteesta. James on aika tuore henkilö, vaikka onnkin luotu joskus vuonna nakki ja kivi... mutta hälle ei ollut käyttöä ja ei oikein kunnon luonnetta, minkä sain keksittyä kuin salama taivaalta :D Olihan James jo luonti vaiheessa hiljainen ja kovin apean oloin henkilö ja hyvin läheinen Jennalle, mutta siihen se sitten jäi. Jamesin luonteeksi asettui "hiukan" omistushaluinen Jennaa kohtaan, jonka lähellä kasvoi ja vietti lähes koko elämän, mikä tekin Jennasta koko Jamesin elämän ja intohimon, mikä sitten karkasi käsistä. James on hyvin fiksu kaveri, mikä tekee hänen pakkomielteestä hyvin kipeän ja aran asian ja ymmärtää että se vahingoittaisi Jennaa, jos sen laajuus selviäisi hänelle. Sen takia James pitää tietynlaisen etäisyyen Jennaan, jotta vain saisi nähdä hänen hymynsä aina.

Mutta mennäänpä itse tarinaan :D julkaistaan kahdessa osassa.


Osa1

- Jenna!!! Jenna!!! Veljesi syntyy! Tule pian!

Sisäkkö juoksi kiirehtien, suuren kartanon käytävillä ja syöksyi huoneeseen.

- Veljesi syntyy näillä sekunneilla… halusitte olla ottamassa hänet vastaan…

Sisäkkö sanoi puuskuttaen ja istahti väsyneenä lähimmälle tuolille. Nuori, alle koulu ikäinen tyttö laski suojalasinsa pöydälle ja kääntyi hyvin iloisena sisäkön puolen.

- Näinkö pian! Hänen laskettuun aikansa piti olla vasta viikkojen päähän?

Jenna sanoi iloisena, rientäen sisäkön luokse ja tarrasi häntä käsistä lähtien vetämään mukaansa.

- Meidän on sitten pidettävä kiirettä!

Jenna sanoi intoa pursuten. Sisäkkö pyyhkäisi otsaansa esiliinaan ja juoksi Jennan perässä.

- Äiti on makuuhuoneessa, emme kerenneet siirtää häntä vastaan otolle.

Sisäkkö sanoi ja hoputti Jennan tavarahissiin, mikä vei heidän nopeasti toiseen kerrokseen, aivan makuusalien lähelle. Jenna pinkaisi saman tien käytävälle ovien avauduttua ja riensi äitinsä makuhuoneeseen ja oli törmätä enoonsa.

- Huppista, varovasti nuori neiti.

Eno sanoi ja piti Jennaa pystyssä, mikä oli kaatua selälleen.

- On kiire. Veli syntyy.

Jenna sanoi työntäen enonsa pois edestä ja syöksähti huoneeseen etsien katseellaan äitinsä.

- Kultaseni. Tule katsomaan pientä veljeäsi.

Äiti sanoi uupuneena, mutta hymyillen. Jenna harmistui silmin nähtävästi ja tuli naama kurtussa äitinsä sängyn viereen.

- Olen pahoillani kultaseni, ettet kerennyt veljesi syntymään, hänellä oli vain niin kiire maailmaan.

Äiti sanoi hymyillen ja siirsi harsoa varovasti pienokaisen kasvoilta, jotta Jenna näkisi vauvan. Jennan ilme kirkastui ja hänen hymynsä ylsi korviin asti ja oli huutaa riemusta, mutta laittoi kädet suun eteen.

- Hänellä on harmahtava iho! Niin kuin isoisoisoisällä!! Hän sai sen! Hän sai sen!

Jenna hihkui sängyn vierellä iloisena ja tuli sitten uudelleen vauvan luokse ja kosketti varovasti vauvan poskea. Äiti ja muut hoitohenkilökunta hymyilivät Jennan innolle, eno tuli takaisin heidän luokseen.

- Hän sai sukumme erikoisuuden, harmaan ihon. Se lupaa hänestä älykästä lääketieteilijää. Hän voi ylittää jopa sinut, Jenna.

Eno sanoi pörröttäen Jennan hiuksia, Jenna vain hymyili leveästi.

- Ei aittaa! Hänestä saa tulla viisaampi kuin isoveljestä, hän on tyhmä kuin ameba.

Jenna sanoi, enon naurahti.

- Vai sillä lailla. Annetaan äitisi ja veljesi levätä. Veljesi tarvitsee paljon voimia kasvaakseen, jotta hän kirii oikean painonsa.

Eno sanoi ja istui äidin sängyn vireen, vielä tekemään loppu tarkastuksia kummastakin.

- Entä isi? Joko hän tietää tästä?

Jenna kysyi vielä ovella.

- Ei vielä. Tämä saa olla yllätys, kun hän palaa tänä iltana kotia työkokouksestaan. Älä kerro hänelle mitään, ennen kuin näkee veljesi.

Äiti sanoi hymyillen ja silitti vauvan päätä hellästi, Jenna hymyili innokkaana ja riensi sitten takasin huoneeseensa jatkamaan keskeneräisiä hommiaan.


Ilta saapui nopeasti ja Jenna oli innoissaan ovella ottamassa palvelijoiden kanssa isää vastaan, kun hän saapui kotia. Jenna syöksyi isänsä syliin hänen saavuttua sisälle ja isä nosti Jennan korkealle.

- Oliko kulta mussukalla noin ikävä isiä?

Isä sanoi naurahtaen ja Jenna nyökkäsi reippaana, isä laski Jennan alas.

- Olet tainnut saada kasvu pyrähdyksen, painoa on tullut lisää reilussa viikossa.

Isä sanoi ja tarkasteli Jennaa. Jenna nyökkäsi innoissaan.

- Sain tänään ennen tuloasi kasvupyrähdyksen. Pituutta tuli jopa kymmenen senttiä, se teki hiukan kipeää… mutta ikäluokituksenikin nousi! Voin aloittaa alakoulu opiskeluni!!

Jenna hihkui innoissaan ja hyppi paikoillansa ympäri, isä nauroi ja nosti katseensa sisäkköihin.

- Täällä on tainnut sattua jotain suurta, tunnutte olevan levottomia.

Isä sanoi ja ojensi takkinsa ovimiehelle, sisäköt naurahtivat, mutta eivät sanoneet mitään.

- Vai sillä lailla. Kultaseni, missä äitisi on?

Isä kysyi Jennalta, joka syöksähti halaamaan isää.

- Hän on tee huoneessa ja odottaa sinua.

Jenna sanoi nauraen ja lähti menemään edeltä pidellen käsiään suulla, hänen olisi niin mieli huutaa salaisuus ulos. Jenna juoksi äitinsä viereen, joka imetti vauvaa, äiti katsoi Jennaa hymyilen.

- Isä taisi saapua.

Äiti sanoi ja kuulikin jo ovelta yllättyneen henkäisyn ja askelten äkkinäisen seisahtumisen.

- Tule rakkaani katsomaan poikaasi. Hänellä oli niin kiire maailmaan, että hän syntyi tänään aamuvarhain.

Äiti sanoi hymyillen ja kuuli askelten lähestyvän varovasi häntä ja tunsi sitten käden olkapäällänsä. Äiti käänsi katseen isään, hänen ilmeensä oli hämmästynyt ja sanaton.

- Hän on saanut harmaan ihon!! Hän sai harmaan ihon!!

Jenna hihkui innoissaan kun sai puhua asiasta vihdoin ja viimein.

- Hän on kaunis… suloinen poikani.

Isä sanoi ja kyyristyi äidin viereen ja silitti vauvan päätä varovasti.

- Hän on niin kovin pieni…

Isä sanoi kuin kuiskaten ja katsoi poikaansa haltioituneena.

- Hänellä on samanlainen tukka kuin minulla ja äidillä!! Pinkki!! Pinkki!! Pinkki!!

Jenna hihkui ja äiti hyssytteli Jennalle.

- Rauhoitu rakkaani, ettei veljesi pelästy sinua.

Äiti sanoi ja Jenna pysähtyi ja tuli heidän viereen hiipinen.

- Anteeksi veli.

Jenna sanoi ja katsoi veljeänsä hymyillen.

- Hänen nimekseen tule James Jordan Gallonis.

Isä sanoi ja nousi ylös hymyillen.

- Pikku James…

 Jenna sanoi huokaisten ja jäi tuijottamaan veljeänsä.



Ensimmäinen selkeä muistoni lapsuudesta oli sisareni Jenna ja hänen lämmin ja lempeä hymy, se sai minut aina hymyilemään. Olin tuolloin vajaa vuoden ikäinen, sain kasvupyrähdyksiä voimakkaasti ja tasasin aikavälin. Olin saanut harmaan ihon, mikä oli Gallonis suvun ylpeys ja perimä. Harmaan ihon omaavat jäsenet olivat hyvin älykkäitä ja menestyviä lääketieteen alalla ja tekivät useita läpimurtoja lääketieteessä. Mutta ihon harmaus oli pikkuhiljaa harventunut geeneissämme ja edeltäjäni oli isoisoisoisä, joka nuorella iällä oli saavuttanut tohtorin tutkinnan ja perustanut Dragonvillen pääkeskus-sairaalan. Lähes jokaisessa sairaalassa ja klinikalla työskenteli joku Gallonis sukuun kuuluva henkilö. Joten minulta odotettiin paljon, mutta sitä en osannut odottaa, mitä se tekisi minulle ja mitä minä tulisin tekemään rakkaani takia.



Istuin pinnasängyssäni hiljaa ja katsoin sisareni Jennan selkää, minkä yllä oli liian iso lääkärin takki ja se laahusti pitkällä lattialla. Jenna luki opintokirjojansa pöytänsä äärellä ja puuhasteli siinä ohella jotain, hän hyräili hiljaa keskittyessään. Meni tovi, kunnes Jenna päätti vilkaista selkänsä yli minuun ja tuli iloisena luokseni ja nosti syliin.

- Olet herännyt rakas veljeni.

Jenna sanoi ja hymyili leveästi, se sai minut hymyilemään, mikä puolestaan sai Jennan loistamaan ilosta.

- Voi kuinka rakastan tuota hymyäsi. Olet niin suloinen pallo poski.

Jenna sanoi suukottaen minua poskelle ja lähti kävelemään reippaasti suureen saliin ja sen perälle ja suurista lasi ovista ulos viihtyisälle terassille.

- Äiti! James heräsi.

Jenna sanoi äidillensä, joka hoiti ruukkuistutuksia kodinhoitajan kanssa. Äiti hymyili lempeästi ja otti Jamesin syliinsä.

- Olen pahoillani, kun jouduimme siirtämään veljesi huoneeseesi. Eihän hän häiritse opintojasi?

Äiti kysyi lempeästi ja alkoi imettää Jamesia.

- Ei tietenkään, rakastan veljeäni ja hän saa vaikka asua loppu elämänsä huoneessani.

Jenna sanoi iloisesti ja riensi sitten takaisin huoneeseensa jatkamaan opintojansa. Äiti naurahti ja katsoi Jamesia.

- Nuori herra on tainnut kiintyä kovin sisareensa, taidatte jäädä jopa äitinä toiseksi.

Kodinhoitaja sanoi hymyillen ja katsoi myös Jamesia.

- Niin taidan jäädä. Se harmittaa hiukan, mutta luotan Jennan kykyyn huolehtia veljestänsä. Onhan hän hyvin tunnollinen ja tarkka, vaikka vilkas onkin.

Äiti sanoi hymyillen ja katsoi tyytyväistä poikaansa, joka oli nukahtanut rintaa vasten syötyään vatsansa täyteen. Äiti haroi Jamesin hiuksia ja huomasi hiuksissa olevan raidan tummentuneen taas.

- Kasvupyrähdys on tulossa piakkoin, musta raita on tummentunut.

Äiti sanoi, kodinhoitaja nyökkäsi ja lähti ilmoittamaan asiasta isälle ja myös Jennalle, jotta osaavat varautua kasvupyrähdykseen.

Päivä painui maillensa ja iltapäivän aikana Jenna oli saanut yllättäen voimakkaan kasvupyrähdyksen, minkä takia oli joutunut kotivastaanotolle kipujen vuoksi. Jenna makasi tuskissaan sairasvuoteellaan ja yritti rauhoittaa mielensä, mikä auttoi yleensä kipujen kanssa. Eno tarkkaili Jennan tilaa ja tarkasteli kasvuennusteita paperilla.

- Tämä on yllättävän voimakas kasvu. Tallainen pyrähdys pitäisi ilmestyä vasta lähempänä täysi-ikäisyyttä, voi olla, että petomuotosi kehittyy nyt.

Eno sanoi ja otti Jennaa kädestä, Jenna katsoi pelokkaana enoansa, kyynelten valuen silmiltään.

- Enhän minä kuole siihen….

Jenna sanoi, eno pudisti päätänsä.

- Et tietenkään…

- Mutta olen lukenut, että se on mahdollista… isoäidin pikkuserkku kuoli liian suuressa kasvupyrähdyksessä…

Jenna sanoi pelokkaana ja kouristi voimakkaasti, eno nosti Jennan syliin ja puristi hellästi.

- Et saisi lukea vastaanoton päiväkirjoja… en anna sinun kuolla, olet vahva tyttö, selviät kyllä.

Eno sanoi ja kuuli kun äiti saapui osastolle, joka riensi Jennan luokse ja tarttui häntä kädestä.

- Kaikki on hyvin, kipu on vain hyvin voimakasta ja enteilee petomuodon ilmestymistä.

Eno sanoi rauhoitellen sisartansa, mikä muuttui predator dragoniksi ja kiertyi heidän ympärillensä.

- Ei hätää kultaseni, äiti on tukenasi…

Äiti sanoi pedon äänellä, mikä sai Jennan kasvupyrähdyksen täyteen mittaansa. Eno laski Jennan lattialle ja siirtyi sivummalle muodonmuutoksen alta, sillä se oli kivulias ja Jenna vääntelehti voimakkaasti ympäriinsä. Jennan tuskainen huuto kaikui pitkin vastaanottoa, aivan kartanon puolelle asti. Huuto muuttui karjunnaksi ja yltyi voimakkaaksi. Palvelus väki oli kauhuissaan ja toivoivat kaiken sujuvan hyvin. James kuunteli huutoa hiljaa pinnasängyssään ja alkoi lopulta kitisemään.


Kun aamu taas valkeni, isä oli tullut kotia kaupungin sairaalalta heti, kun oli kuullut asiasta ja tutki äitinsä kylkeä vasten nukkuvaa Jennaa.

- Hänen muotonsa on aika siro, hiukan poikkeuksellinen sukumme predatoreille. Leuka on täyttä luuta, ei ulkopuolista nahkaa.

Isä kirjasi ja avasi Jennan suuta varovasti ja tutki suuta ja kieltä.

- Suun sisäpuoli on normaali, kieli kaksi haarainen, piilokieli alapuolella. Niskassa, viidestä nikamasta työntyvät luupiikit, pituutta viisi senttiä. Saa nähdä saako keho täyteläisyyttä, vai jääkö riutuneen näköiseksi.

Isä sanoi ja katsoi äitiä, joka nuoli Jennaa hoivaavasti.

- Hän muistuttaa kovasti sinua, rakkaani.

Isä sanoi hymyillen ja laski käden äidin kaulalle ja taputti kevyesti. Äiti hymyili, vaikka sitä ei erottanut lähes nahattomasta kallosta ja nuolaisi isää oikein märällä kielellä. Isä meni saman tien hoitokaapin luokse ja kaatoi siellä olevan pullon päällensä.

- Tiedäthän rakas, että sylkesi on lievästi happoinen ja se sulattaa kankaan herkästi…

Isä sanoi ja riisui lääkärintakkinsa, joka oli kerennyt ruveta sulamaan syljestä, mutta päälle kaadettu neutralisoiva neste pysäytti sulamisen. Äiti naurahti ja laski päänsä Jenna ympärille ja kävi lopulta itsekin nukkumaan uupuneena, valvottuaan koko yön Jennan muutosta.

- Tulen katsomaan vointejanne ennen puoltapäivää, älä laske Jennaa liikkumaan minnekään.

Isä sanoi ja lähti hoitohuoneesta. Eno tuli isää vastaan käytävällä ja he alkoivat keskustelemaan Jennasta ja kasvupyrähdyksestä.

James oli saanut yöllä myös kasvupyrähdyksen ja oli jo taaperoikäinen ja kiivennyt pinnasängystänsä pois, hoitajan nukahdettua tuoliinsa. James kurkotti oven kahvaan ja sai sen auki haettuaan tuolin avukseen ja lähti taapertamaan ympäri sisätiloja etisen Jennaa.

- Jena…Jena…

James jokelsi ja kompastui nurin. James makasi naamallansa maassa ja pidätteli itkua, kunnes tunsi jonkun nostavan hänet ylös syliin.

- Noh noh veli poika. Sinähän ahkerana olet, kasvupyrähdyksenkö olet saanut yöllä. Eilen olit vielä imeväinen.

Isoveli sanoi ja pyyhki kyyneleen Jamesin poskelta, James yritti päästä pois sylistä.

- Jena…

James sanoi takellellen ja kyyneleet alkoivat kirvota uudelleen silmille.

- Jennanko perään olet? Siskosi sai yöllä voimakkaan kasvupyrähdyksen ja petomuutoksen. Hän ei ole nyt käytettävissäsi…

Isoveli sanoi ja James alkoi parkua täyttä kurkkua ja rimpuili isoveljen sylissä.

- Hyvä on hyvä on. Käydään katsomassa siskoa.

Isoveli sanoi ja James hiljeni niiskuttamaan. Isoveli vie Jamesin vastaanotolle ja kysyi hoitajalta missä huoneessa Jenna oli, James halusi nähdä Jennan.

- Hän on huoneessa viisi, mutta he nukkuvat molemmat. Äitinne on Jennan seurana ja luulen että nyt ei ole hyvä hetki.

Hoitaja sanoi pahoitellen ja James oli aikeissa taas itkeä, mutta isoveli hyssytteli.

- Käymme silti, ei tätä muuten saa rauhoittumaan.

Isoveli sanoi hiukan närkästyneenä ja meni huoneeseen viisi ja avasi oven varovasti ja yllättyi nähdessään äidin predator muodon.

- Äiti on kyllä todella pelottava predator muodossaan…

Isoveli sanoi tuntiessaan kylmät väreet niskassa ja katsoi Jamesin reaktiota, mikä oli tyyni, mutta itkusta niiskuttava.

- Olet se sinäkin ihmeellinen… näet ekakertaa äitisi predatos dragonina ja et ole moksiskaan, minulla meni kauan tottua äidin predator muotoon ja ylipäätänsä omaanikaan.

Isoveli sanoi tuhahtaen ja meni äitinsä vierelle ja laski Jamesin lattialle. Äiti avasi silmänsä unisena ja nosti sitten päätänsä yllättyneenä.

- Mitä te täällä teette?

Äiti kysyi, isoveli seisahtui ja katsoi äitiänsä varovasti.

- James halusi ehdottomasti tulla Jennan luokse… ja itse asiassa minun uteliaisuus heräsi myös nähdä siskon predator muoto…

Isoveli sanoi ja käänsi sitten katseensa Jennaan, joka nukkui hyvin sikeästi ja näytti lähes kuolleelta, maatessaan liikahtamatta äitinsä vierellä.

- Jenna on todella uupunut, muutos oli hyvin kivulias.

Äiti sanoi ja nuoli Jennan kylkeä. James taapersi Jennan vierelle ja katsoi Jennaa hiukan pää kallellaan ja katsoi sitten äitiänsä kysyvästi.

- Jenna on siinä, hänen predator muoto on tuollainen.

Äiti sanoi hymyillen Jamesille, joka laski kätensä Jennan vatsaa vasteen ja paukutti sitä pari kertaa, isoveli otti Jamesin kauemmaksi.

- Älä tee toin, annetaan hänen levätä.

Isoveli sanoi komentavasti ja James huudahti kiukkuisesti. Jenna mutristi naamaansa ja avasi silmänsä hyvin raukeana, mutta ei jaksanut liikkua muuten.

- Mikä on Jennan pikku kullalla hätänä…

Jenna sanoi sihisevällä äänellä, mutta hiljaa. James kiljahti iloisesti ja rimpuili irti veljensä otteesta ja meni Jennan pään viereen ja laski kätensä Jennan kuonolle ja läpsytti sitä varovasti. Jenna hymyili lempeästi.

- Olet saanut kasvupyrähdyksen… sinusta on tullut jo iso poika.

Jenna sanoi ja sulki silmänsä uudelleen ja nukahti.

- James, anna sisaresi levätä.

Äiti sanoi matalalla äänellä, James katsoi tarkkaavaisesti Jennaa ja kömpi sitten äitinsä ja Jennan väliin ja käpertyi sinne nukkumaan. Äiti huokaisi ja katsoi sitten vanhinta poikaansa.

- Mene vain, James jää tänne nukkuman.

Äiti sanoi, isoveli huokaisi pyöritellen silmiänsä.

- Ihme sisarukset…

Isoveli sanoi ja lähti sitten pois.


Vuodet vierähtivät nopeasti, olin pian viidentoista ja vietin silti kaiken aikani Jennan seurassa. Rakastin tarkkailla sisartani, kun hän keskittyi opintojensa tai tehtäviensä pariin. Hänellä oli tapana hyräillä jotain tai hänellä oli tikkari suussa, sydämen muotoinen. Jenna oli hyvin kaunis, mikä viehätti minua suuresti, hänellä oli aina aikaa huomioida minut ja hän jutteli minulle hyvin iloisena, en muista, että olisin nähnyt koskaan surullisia ilmeitä Jennan kasvoilla. Jenna opiskeli jo lääketieteellisessä ja hänen haaveena oli päästä jonkun suuren lauman tai ryhmän päälääkäriksi tai peräti johtajan henkilääkäriksi. Se oli minusta hiukan kummallinen haave, olihan Jenna hyvin sosiaalinen ja sai paljon huomiota, varsinkin miehiltä. Se ei tuntunut minusta hyvälle ja olisin halunnut seurata Jennaa kaikkialle ja suojella muilta miehiltä. Jenna näytti hyvin herkältä, särkyvältä naiselta, joka kaipasi rinnallensa jonkun vahvan, joka suojelisi häntä kaikelta pahalta. En halunnut, että hänen iloinen ja positiivisuutensa katoaisi jonnekin. Rakastin sisartani suuresti ja hän rakasti minua, olin siitä hyvin iloinen. Jenna vilkaisi minua ja hymyili leveästi, hymyilin takaisin.

- Sinä tuijotat minua taas James. Mikä minussa on niin kiinnostavaa, että jaksat tuijottaa minua päivästä toiseen?

Jenna kysyi, hymyilin vain ja laskin katseeni lattiaan poskieni punottaessa, kuulin kun Jenna naurahti kevyesti ja alkoi taas hyräillä.

- Mitenkä koulussa sujuu? Onko opinnot menneet niin kuin pitää?

Jenna kysyi samalla kun teki merkintöjä lehtiöön, nyökkäsin.

- Ovat menneet niin kuin pitää…

Sanoin ja mieleeni tulikin eräs asia, mikä minun piti näyttää Jennalle ja kaivoin sen laukustani ja ojensin Jennalle. Jenna katsoi lappua kysyvästi ja otti sen käteensä ja luki sen.

- Voi kun upeaa rakas veljeni!! Voit aloittaa jo lääketieteen opinnot!

Jenna sanoi riemuissaan ja tuli halaamaan minua, punastuin siitä, sillä halaus oli yllättävä. Jenna halasi tiukasti ja taputin häntä kyljelle, sillä pääni hautautui hänen suuriin rintoihinsa, Jenna otti etäisyyttä.

- Oi anteeksi… pitää yrittää muistaa, etten tukehduta sinua rintoihini.

Jenna sanoi hymyillen hiukan nolosti, naurahdin. Jennan rinnat olivat todella suuret ja minua hiukan häiritsi, että hän käytti suuri kaula aukkoisia vaatteita, enimmäkseen kotelomekkoja. Jennan pukeutuminen oli yleensä hiukan paljastava, kiusoitteleva enemmän ja se keräsi niitä katseita. Jenna oli hyvin romanttinen ja rakasti kaikkea söpöä ja punaista, varsinkin pinkkiä, sekä kaikkea mikä liittyi romantiikkaan. En kehdannut sanoa hänelle hänen pukeutumisestaan, sillä olin kuullut isoveljen ja Jennan keskustelun hänen vaatteista ja isoveli sanoi aika rumasti Jennalle…

”- Pukeutumisesi alkaa olla hiukan paljastava, siskoseni. Voisit pukeutua hiukan hillitymmin, ettei sinulle tule mitään huoran leimaa ja sukumme maine kärsisi…

Isoveli sanoi vakavana, Jenna nosti kädet lanteillensa ja näytti kieltä isoveljelle.

- Pukeudun niin kuin haluan, kehoni on täydellinen ja haluan näyttää esimerkkiä minua idolina pitäville nuorisolle. Haluan näyttää heille, miltä oikea ja terve nainen näyttää, kun käyn pitämässä kouluissa luentoja terveydestä. Vai häiritseekö muotoni sinua.

Jenna sanoi juonikkaasti hymyillen ja meni lähemmäksi veljeänsä, rintavarustus mahdollisimman näkyvillä. Veli hiukan perääntyi vaivaantuneena, mutta katsoi tiukasti Jennaa silmiin.

- Ei… mutta ajattelen vain sukumme mainetta ja pukeutumisesi ei ole siihen soveltuva.

Isoveli sanoi hiukan vaivaantuneena, Jenna meni lähemmäksi.

- Oiskohan noin.

Jenna sanoi viekoittelevasti ja isoveli käänsi lopulta katseensa sivulle, naaman punertuessa hiukan.

- Kyllä on… minulla on tekemistä.

Isoveli sanoi ja lähti livokkaan tilanteesta, Jenna naurahti iloisesti ja veti puvun vetoketjua hiukan kiinnemmäksi.

- Senkin pervo isoveli.

Jenna sanoi naurahtaen ja lähti sitten huoneeseensa.”

Olin kuullut heidän keskustelunsa, olin samaa mieltä isoveljen kanssa. Jennan pukeutuminen oli aika rujoa, mutta toisaalta se ei haitannut minua täällä kotona.

- Sinä et taaskaan kuunnellut mitä sanoin sinulle.

Havahduin Jennan sanoihin ja koputukseen päälaelle. Katsoin Jennaa hiukan yllättyneenä ja hieroin päätäni.

- Puhuin sinulle vaikka mitä, mutta sinä vain haaveilet siinä. Voi sinun kanssasi.

Jenna sanoi hymyillen ja antoi suukon poskelleni ja pörrötti päätäni.

- Sanoin sinulle, että voin antaa sinulle lisätunteja, jos haluat. Tiedän että olet ahkera ja opit nopeasti. Luulen että sillä tahdilla suoritat lääketieteelliset opinnot vuodessa, nopeammin kuin minä.

Jenna sanoi hymyillen, nyökkäsin myöntävästi.

- Voisit olla kyllä hiukan puheliaampi.

Jenna sanoi hymyillen, mutta huomasin siitä hiukan huolta. Hän oli kai huolissaan puhumattomuudestani, mutta minulla ei ollut vain mitään sanottavaa, tykkäsin enemmän kuunnella ja katsella.



Seisoin lavalla, minua vanhempien päättävien opiskelijoiden kanssa, todistukset kourassa. Olin suorittanut lääketietteellisen vuodessa, niin kuin Jenna oli sanonut. Seitsemäntoista vuotis syntymäpäiviä oli vietetty edellisenä päivänä ja olin hiukan krapulainen. Olin juonut alkoholia salaa juhlissani, olin juonut jo muutaman vuoden ajan salaa kaveriporukassani, joten osasin peittää krapulaisen oloni. Kaverini olivat minua vanhempia, minkä takia olin saanut sitten alkoholia helposti. Huomasin Jennan yleisön joukossa hyvin iloisena ja hän sipsutteli paikallansa, niin innoissaan hän oli valmistujaisistani. Hän oli ainut, joka oli keskeyttänyt työnsä ja tullut valmistujaisiini, isä saapui myöhemmin, kun olimme jo poistumassa koululta.

- Voi, en ehtinyt ajoissa, olen pahoillani James. Onneksi edes Jenna on saapunut paikalle.

Isä sanoi pahoittelevasti ja onnitteli minua.

- Niin. Järjestin jo edellisviikolla työni niin, että tämä päivä on vapaa. Halusin ehdottomasti olla Jamesin valmistujaisissa, niin rakas hän on minulle.

Jenna sanoi ja antoi suukon poskelleni ja halasi tiukasti, isä hymähti.

- Viikonloppuna on järjestettävä sitten uudet juhlat valmistumisesi kunniaksi.

Isä sanoi hymyillen.

- Saanko tarjota Jamesille silloin oikeaa samppanjaa?

Jenna kysyi isältä luottavaisesti, isä mutristi kulmiansa ja katsoi minua miettien.

- Samapa tuo, joihan James jo eilen juhlissansa. Se ei jäänyt minulta huomaamatta.

Isä sanoi hiukan ankarasti, mutta hymyili lopulta nähdessään hiukan tyrmistyneet ilmeemme, minun paljastumisesta ja Jennalla siitä, että join jo alkoholia.

- Mitä?! Juotko sinä alaikäisenä?!

Jenna huudahti yllättyneenä ja katsoi minua, punastuin hiukan ja painoin katseen maahan ja nyökkäsin vaisusti.

- Älä tuomitse veljeäsi, itse olit samanlainen.

Isä sanoi huokaisten ja meni autoonsa ja ajuri sulki oven perässä. Jenna punastui korviansa myöten ja nauroi sitten lopulta.

- Niinhän tuota join.

Jenna sanoi naurahtaen ja halasi minua.


Viikonloppuna juhlissa oli lähes koko suku, jotka kykenivät pääsemään näin lyhyellä ajalla tulemaan. Hälinä oli hirmuinen ja sain valtavasti huomiota, onnitteluja ja valmistujaislahjoja.

- Sinä se kyllä olet todella kuin isoisoisoisämme Johan. Ulkonäöltäsi kuin älyltäsi, olet suvun ylpeys.

Yksi sukulaisista ylisti, sitä samaa kuulin muiltakin ja myöhemmin illalla, olin päässyt siirtymään sivummalle, kun kaikki sukulaiset olivat päässeet käymään luonani. Minua väsytti, sillä päivä oli ollut raskas, sukumme oli valtava… olin myös hyvässä humalassa, alkoholin noustessa päähän. Lähes puolet oli halunnut kilistellä kanssani ja jokunen suvun vanhin halusi tarjota väkevän, mitä en ollut tottunut juomaan. Siirryin takaterassille ja suljin ovet perässäni sulkien juhlahumun sisälle ja menin kaiteelle huokaisten. Ilta oli hämärtynyt ja taivas oli kirkas, syksy läheni ja tuuli puhalsi viileästi. Kuulin ovien avautuvan takanani, mutta en viitsinyt kääntyä katsomaan kuka tuli.

- Voitko hyvin James?

Kuulin Jennan sanovan vierellään ja hänen lämpimän käden käsivarrellani, nyökkäsi. Katsoin Jennaa tyynesti, hän hymyili nähdessään kasvoni kunnolla.

- Näytät hiukan juopuneelta, onko kaikki ihan varmasti kunnossa?

Jenna sanoi huolissan, mutta hymyili lempeästi, katsoin Jennan siroja huulia. Ne oli huolellisesti rajatut ja punattu, hänen meikkinsä oli hyvin yksinkertainen. Hän ei tarvinnut sitä muutenkaan, hänen kasvonsa olivat täydelliset, kauniit, lempeät ja niistä huokui rakkaus. Jennan vartalo oli puolestaan täyteläinen ja rinnat suuret, ylipainoa ei ollut ja kylkiluut näkyivät kauniisti hänen tiukan iltapukuna alta. Nostin käteni Jennan olkapäälle, hänen ihonsa on niin täydellisen pehmeä ja sileä, hänen tuoksunsa on lämmin ja makean vivahteinen. Jenna ei käyttänyt hajusteita ja minun mielestäni ei tarvinnutkaan, rakastin Jennan tuoksua, olin tottunut siihen vauvasta asti. En edes muistanut miltä äiti tuoksuu, olen viettänyt suurimman osan elämästäni Jennan kanssa. Katsoin Jennaa silmiin, levänvihreisiin silmiin. Ne loistivat aina kirkkaana ja rakkautta täynnä. Jenna oli pelkkää rakkautta ja halusin pitää hänet itselläni, en halunnut antaa Jennaa kenellekään. Laskin toisen käteni Jennan lantiolle ja vedin Jennan lähemmäksi ja suutelin häntä, Jenna hämmentyi ja painoi kätensä rintaani vasten yrittäen työntää minua kauemmaksi. En laskenut häntä ja painon Jennan itseäni vasten ja painoin pääni Jennan kaulalle ja haistoin hänen tuoksuaan.

- James…

Jenna sanoi häkeltyneenä syleilyssäni.

- Minä rakastan sinua…

Sanoin kuiskaten ja suukotin kaulalle.

- Niin minäkin sinua… mutta...

Jenna sanoi ja yritti päästä otteestani, mutta tiukensin otettani.

- Tiedän sen...

Sanoin.

- Tämä on jo liikaa James… päästä minut.

Jenna sanoi hiukan komentavasti, pudistin päätäni.

- Haluan sinua…

Sanoin kuiskaten Jennan korvaan ja samassa Jenna sai tönäistyä minut kauemmaksi ja läimäisi minua poskelle. Läimäys kaikui hiljaisessa yössä ja seisoin vain paikallani katse terassin lattiaan.

- Ei! Et sanonut tuota… Et saa sanoa tuollaista…

Jenna sanoi ja tarttui minua poskista ja nosti katseeni.

- James rakas… olet veljeni…

Jenna sanoi ja ensimmäistä kerta näin järkyttyneen ilmeen Jennan kasvoilla. Suupielet olivat alaspäin ja silmät olivat pelokkaat, en tuntenut rakkauden huokua enää ja tartuin Jennaa käsistä ja aloin itkeä.

- Olen pahoillani… anna anteeksi Jenna…. anna anteeksi, en tee tätä enää toiste…älä lähde luotani…

Sanoin hädissäni, pelkäsin karkottavani minulle rakkaan ihmisen luotani, mutta näin sitten Jennan kasvoilla hymyin, helpottuneen hymyn.

- En tietenkään jätä sinua, vaikka tekisit mitä. Olet minulle hyvin rakas veli ja toivon että ymmärrät sen ja sen miten tärkeä olet minulle.

Jenna sanoi ja halasi minua hellästi, halasin takaisin ja nojauduin väsyneenä Jennaa vasten.

- Varmaan olisi parasta, jos menisit nukkumaan, alat olla niin väsynyt.

Jenna sanoi, nyökkäsin vaisusti. Jenna auttoi minut istumaan terassin penkille, sillä jalkani alkoivat pettää altani.

- Käyn hakemassa hiukan kanto apua, palaan pian.

Jenna sanoin ja katsoin poistuvaa Jennan selkää, joka pysähtyi vielä ovelle, ennen kuin meni sisälle.