Elikkäs tässä olisi sille "strippi" tarinalle Minkä on todellisuus? jatko osa, joka sijoittuu sitten suoraan henkilöiden tällä hetkellä tapahtuvaan elämään, ja tämä on sitten pitkä, plussana kuva taistelevista louhista lopussa :D mikä liittyy tarinaan.



Menneisyyden henki

Seison varjopetona, hengittäen pitkiä, hitaita ja raskaita henkäisyjä. En kykene liikkua, siipeni rötköttivät sivuillani kuin märät rätit. En jaksa nostaa päätäni, maistan tervamaisen vereni suussani, ympärilläni on hiljaista, tähyilen varovasti luomien välistä ympäristöäni, tunnen kaulani ympärillä polttelevan valokehän. Huoman että minut on piiritetty, salamantereita, ihmisiä, varjoja… kaikki seisovat ympärilläni, kaikki ovat varuillaan. Näen sinihiuksisen naisen seisovan edessäni kädet ojennettuna, hän hallitsee sinistä valokehää kaulallani, sen käyttö on työlästä hänelle ja hän on hikinen ja uupunut. Näen hänen vierellään seisovan Nemon, hän antaa naiselle lisää voimaa, en muista naisen nimeä. Päähäni sattuu ja sen voimakas kipu aalto saa minut kavahtamaan takajaloilleni, ravistan päätäni voimakkaasti, joku yrittää päästä tajuntaani. Karjun voimakkaasti ja tunnen kuinka valokehä voimistuu, mutta ei hillitse minua täysin, kimppuuni hyökätään järjestelmällisesti. Liikuin vaistomaisesti, tuntuu kuin en hallitsisi kehoani kokonaan ja sen näki kömpelöistä liikkeistäni. Karjuin uudelleen ja yritin saada kehoni tottelemaan, puolet tajunnastani alkoi sumeta.

”- Kas kas… oletkin näin sitkeä tapaus nuori kuningatar.”

Kuulin äänen pääni sisällä, en nähnyt enää kuin toisella silmällä, en hallinnut oikeaa puoltani.

- Kuka olet!? Mitä olet tehnyt minulle?!

Huusin varjokielellä, kukaan ei ymmärtänyt sitä, mutta huomasin Zackin ilmeen värähtävän. Hän huomasi minussa jotain outoa, hän kertoi asiasta Nemolle ja Malikille, Malik oli salamanterina.

”- En ole tehnyt sinulle mitään, otan vain takaisin haltuun sen, mikä on minusta lähtöisin.”

Ääni sanoi kahisevalla ja säröilevällä äänellä, hänen hallinta oli häilyväinen.

”- Osoittauduitkin kovemmaksi palaksi, kuin aikaisemmat jälkeläiseni.”

Ääni sanoi ja olin vähällä menettää tajuntani, mutta sain pidettyä itseni kasassa.

- Mazurka!! Kuuletko minua!!

Kuulin Nemon huutavan ja käänsin katseeni Nemoon, hän ei voinut irrottaa otetta naisesta, tai heidän yhteys katkeaisi ja minua hallintaan yrittävä olento pääsisi valloilleen.

”- Olet terävä päästäsi. Kuulen kaiken mitä ajattelet, olemme yksi ja sama.”

Ääni sanoi naurahtaen.

- Mutta miksi en voi nähdä sinun ajatuksiasi?!

Karjuin varjokielellä ja yritin kääntyä takaisin Nemoon päin, mutta jouduin torjumaan kohti tulleen hyökkäyksen.

”- Koska et ole tarpeeksi vahva torjumaan minua, mustaa louhea.”

Ääni sanoi, yllätyin kuulemastani.

- Louhi! Varjojen kanta isä…

Sanoin ja yritin keskittää kaiken voimani häätämään louhen pois mielestäni, mutta sininen valo kaulassani poltti vietävästi ja häiritsi keskittymistäni.

- Mitä aiot tehdä?! Miksi haluat kehoni?!

Karjuin ja vajosin etujalkojeni polvien varaan, minut iskettiin maahan.

”- Hmm… en mitään erikoista. Vain valtaa, minkä mahdollisuuden menetin kotiplaneetallani aikoja sitten ja vallata tämän planeetan itselleni”

Musta louhi sanoi ja syöksi suullani tervalieskan naista ja Nemoa kohden, mutta Nemo torjui sen jumalvoimillaan, en tiennyt osaavani syöstä tällaisia lieskoja.

”- Olet pidätellyt varjo voimia niin paljon, että et tiedäkään mihin olisit voinut kyetä. Kahden rodun puhdas edustaja. Olet hyvin mielenkiintoinen tapaus, en muista tavanneeni näin erikoista edes koti planeetallani. Voimasi ovat louhen vertaiset, mutta niin heikot. Ihme että ruumiisi on pysynyt edes kasassa, pitäen tallaisen voiman yhdessä sielussa.”

Musta louhi sanoi ja tunsin kuinka mieleni alkoi sumentua taas, mutta Malikin huuto sai minut havahtumaan.

- Mazurka!! Lopeta tämä! Tämä ei ole sinun tapaistasi, et ole tällainen!

Malik huusi ja torjui iskuni, minkä tein siivilläni. Karjuin, mutta en Malikille, yritin saada mustan louhen pois mielestäni, mutta se oli hyvin vaikeaa ja uuvuttava… voimani alkoivat ehtyä. Katoanko minä kokonaan, jos louhi saa minun kehoni?

”- Tietenkin katoat. Tarkoitukseni onkin tuhota sielusi, mutta se osoittautuukin hankalaksi salamanterin kuolemattoman ominaisuudella Sinulla on rautainen keskittyminen pentu, olet selvästikin vanha taistelija.”

Musta louhi sanoi hiukan turhautuneena ja tunsin mielessäni kivuliaan repeämän, aivan kuin paperi olisi revitty halki.

- Miksi tulet nyt vasta esiin? Miksi et ole aikaisemmin vallannut varjo kuningatarta?!

Karjuin varjokielellä ja hyökkäsin Zackin kimppuun, louhi tiesi hänen kuuntelevan minua. Yritin purra Zackia hengiltä, mutta Zack panin kovasti vastaan, joten puremat eivät olleet kuolettavia, olinhan kuningatar ja hän oli poikaseni. Zackilla oli kova työ puolustaa itseään, vaikka hän oli täysikasvuinen varjopeto, Malik iski hampaansa niskaani, mikä irrotti otteeni Zackista.

”- Tämä salamanteri onkin aika voimakas, ikä on tuonut lujuutta.”

Louhi sanoi hymähtäen ja hyökkäsin Malikin kimppuun, mutta Malik oli taitava ja torjui iskut vaivatta.

- Malik!!! Pysy kaukana minusta!

Huusin, mutta eihän Malik ymmärtänyt minua, en halua tappaa isääni… voi ei… menin ajattelemaan sen.

”- Vai on tämä isäsi, ette ole verisukua, ottoisäsi kenties? Jospa hoitelisin hänet pois päiviltä”

Louhi sanoi maireasti ja hyökkäsi voimakkaasti Malikin kimppuun. Järkytyin tilanteesta, louhi hymähti ja samassa valtasi koko mieleni. Vajosin taas tyhjyyteen, mutta kykenin hiukan liikkumaan, en menettänyt henkeäni vielä, se oli hyvä juttu… mutta minun oli pakko päästä palaamaan. Miten tein sen viimeksi… mikä sai minut palaamaan, auttakaa joku…minua pelottaa.

Aloin tuntea itseni hyvin väsyneeksi, tuntui kun erkaantuisin ruumiistani, pimeyden keskelle ilmestyi himmeästi hohtava valo piste, se oli vielä kaukana, mutta läheni hiljalleen.

- Nytkö sinä olet heittämässä henkesi, Mazurka?

Kuulin jonkun sanovan vierelläni, käännyin äänen suuntaan. Cole seisoi edessäni kädet rinnalle ristittynä, hänen ilmeensä oli hiukan yllättynyt, mutta omahyväinen.

- Mitä sinä täällä teet? Kuinka pääsit tänne?

Kysyin, Cole nauroi.

- Olenhan helvetin herra. Olet kuoleman eteisessä, täältä mennään joko ylös tai alas, riippuu minne joutuu.

Cole sanoi ja ojensi minulle kätensä.

- Voin tarjota sinulle hiukan tulisen uuden asuin paikan, Ceer ei ole kerta saapunut vielä, niin minulla on etu lyönti asema viedä sielusi.

Cole sanoi tyytyväisesti hymyillen, katsoin Colea, oliko hän todella poikani.

- Muistan sen ajan kun odotin sinua, se oli tuskallista. Sinuun kertyi niin voimakas pahuus että se oli viedä minun hengen, ellei sinua olisi otettu minusta ulos.

Sanoin hiukan haikeana.

- Mutta en ole vielä valmis kuolemaan, minun on selvitettävä mitä on tapahtumassa. Mitä olen tehnyt ja mistä tämä kaikki on lähtöisin.

Sanoin ja katsoi Colea syvälle silmiin, Cole hymy hyytyi, hän ei pitänyt sanomastani ja tuli lähelleni. Kiedoin käteni Colen ympärille mikä yllätti hänet ja halasin tiukasti.

- Vaikka sinusta on tullut helvetin herra, emmekä ole koskaan syntymäsi jälkeen tavanneet, olet silti minun rakas poikani, joten pyydän Cole… auta minut pois täältä, en ole vielä valmis kuolemaan.

Sanoin ja painoin pääni Colen rintaa vasten, Cole oli hiukan hämillään, mutta lopulta hän laski kätensä hartioille.

- En auta sinua näin helpolla, haluan jotain vastineeksi.

Cole sanoi juonikkaasti hymyillen, loittonin Colesta ja katsoin häntä silmiin.

- Sitten kun tulen taas tänne, kun kuolema korjaa minut oikeasti, tulen luoksesi. Saat sieluni helvettiin.

Sanoin vakavana ja katsoin tiukasti hänen demonin keltaisiin, juonikkaisiin silmiin. Cole oli mietteliäs, mutta hymyili lopulta.

- Hyväksyn tarjouksesi. Äiti.

Cole sanoi koskettaen sormellansa rintaani ja samassa lähdin putoamaan kohti valoa. Kova kipu valtasi taas kehoni, mutta osasin odottaa tätä ja suljin silmäni ja karjuin.


Kavahdin takajaloille karjuen tuskaisesti ja kaaduin vauhdin voimasta selälleni. Nousin vaivoin ylös ja katsoin ympärilleni. Jämähdin järkytyksestä paikoilleni, Malik makasi edessäni raadeltuna ja revittynä, lähes elottomana, mutta näin hänen hengittävän heikosti.

- Mitä olet mennyt tekemään!!!

Karjuin kauhuissani varjokielellä ja samassa, Malikin pojat Shin ja Zorn hyökkäsivät salamantereina kimppuun, he olivat hyvin raivoissaan.

- Sinä senkin kusipää!!!

Shin huusi raivoissaan ja iski hampaansa kurkkuuni, purenta ei tuntunut kunnolla, sillä se oli osunut vatsan panssarilevyihin. Iskin Shinin maahan etujalallani, Zorn käytti siirtoani hyväksi ja iski kyntensä ja hampaansa niskaani polkien takajalalla siipeni päälle, hän oli taitava. Huomasin kuinka Malikin keho kietoutui köynnöksiin, Thomas seisoi hänen vierellään hyvin huolissaan, Windry silitti Malikin päätä, hänen kädet hehkuivat vihreää lempeä valoa, katsoin heitä järkyttyneenä. Louhi yritti vallata mieleni.

”- Taisit saada joltakin apua, säilyt hengissä.”

Louhi sanoi, kuulin hänen äänen sävystään, että hän alkoi olla todella ärtynyt, olen antanut hänelle kovan vastuksen, mutta en tule voittamaan häntä voimillani…

” – Tajuat siis asian itsekin, joten miksi et luovuttaisi. Vain toinen louhi kykenee päihittää minut, mutta niitä ei ole enää. Vain puolikas Galeb josta ei ole mitään hyötyä!”

Louhi sanoi ja kuulin hänen makean naurun korvissani, en ajattele sitä, mutta…

- Zack!! Hae Mondra tänne!

Karjuin Zackille, joka katosi saman tien paikalta.

”- Vai Mondra, katsotaanpas kuka hän onkaan”

Louhi sanoi uteliaasti ja tunsin kuinka hän hyökkäsi mieleni kimppuun, kuin etsien tietoa muististani. Louhi naurahti ja alkoi sitten nauraa remakasti.

”- Luuletko että elementaari voisi pysäyttää minut! Vai salaatko minulta jotain, ajattele vain, niin saan tietää sen heti!”

Louhi karjui sisälläni ja iskin Zornin irti niskastani ja torjuin Shinin hyökkäyksen, huomasin myös että sininen kehä oli kaulaltani hävinnyt, se naisen voimat olivat loppuneet kokonaan.

- Miksi tulit vasta nyt esiin? Miksi et ole tullut aikaisemmin?!

Karjuin louhelle ja silmäilin samalla muita, ketä kaikkea oli paikalla, huomasin Willin.

”- Satuin van heräämään jostain syystä, en ole täysin varma. Aivan kuin olisin tuntenut veljeni täällä, mutta hän kuoli planeetan mukana.”

Louhi sanoi naurahtaen ja katsoi myös Williä.

”- Hmmm, toinen sieluvarjo pentu.”

Louhi sanoi ja hyökkäsi Willin kimppuun.

- Will! Kuunetele! Musta lou…

Karjuntani jäi kesken kun tunsin louhen ottavan äänihuuleni hallintaan. Sain pysäytettyä iskun ja seisahduin Willin eteen puuskuttaen, voiani olivat todella äärirajoilla. Will katsoi minua yllättyneenä ja sulautui varjoihin ja tuli esiin uudelleen Nemon luona. Eikö Nemo kykene tekemään mitään, eikö hän voi lyödä minua maahan?

”- Vai jumalan poika, kai hänellä olisi pieni mahdollisuus, mutta hänen sielunsa pimeys reagoi minuun, joten hän joutuu tukemaan vain muita.”

Louhi sanoi ylimielisesti tuhahtaen ja kaivautui taas mieleni sisään penkoen sieltä tietoa.

”- Hmm, exäsi useampaan otteeseen, sinulla on sekaisia tunteita häntä kohtaan. Ahaa, hänen pimeän puolen kanssa olet tehnyt sieluvarjot, on teillä noita jälkeläisiä tullut muutenkin.

Louhi sanoi naurahtaen, sain louhen työnnettyä pois mielestäni ja yritin hyökätä hänen kimppuun. Louhi hiukan yllättyi mieleni voimakkaasta hyökkäyksestä.

- Älä pengo mieltäni!! Ne eivät kuulu sinulle!!! Ne ovat minun ja vain ainoastaan minun muistojani!!

Karjuin vihaisena ja keskitin kaiken voimani mieleeni, jämähdin seisaalleni ja en välittänyt kehooni kohdistettuihin hyökkäyksiin. Louhi pani vastaan ärhäkästi, ei hänenkään voimat olleet loputtomat, olihan hän pelkkä jäänne entisestä.

”- Olet kyllä ärsyttävän sitkeä naaras!”

Louhi ärähti ja hän alkoi erkaantua kehostani, karjuin, se teki todella kipeää. Luotani peräännyttiin, sillä päästäni lapoihin asti erkaantui pääni tervamainen kopio, joka otti hitaasti nahkaansa ylleen. Rämähdin polvilleni, kipu oli aivan sietämätöntä, se tuntui louhessakin sillä hänkin karjui.

”- Kunhan olen saanut itseni erilleen sinusta, voin surmata sinut leikiten ja kaikki täällä olevat. Jumala nyt saattaa jäädä henkiin.”

Louhi karjui ja samassa Zack saapui Mondra ja Galeb mukanaan, katsoin heitä hiukan helpottuneena, Mondra tosiaan oli muuttunut siitä, millaisena hänet muistin.

”- Tuo poikanenko on Mondra. Onnistuit huijaamaan minua, aistin hänessä jotain hyvin tuttua.”

Louhi sanoi mietteliäästi ja katsoi Galebia, joka oli hyvin hämillään.

- Taidat tunnistaa minut Galeb!! Mutta et voi pysäyttää minua voimillasi, et vaikka olen vajavainen entisestä voimastani!!

Louhi huusi Galebille omahyväisesti ja hänen pään päälle alkoi muodostua louhi kruunu.

- Dominic. Sielun pimeä kaksonen… Kuinka olet pysynyt hengissä nämä vuodet!?

Galeb huusi mustalle louhelle, Louhi naurahti.

- Lähdin kotiplaneetalta puolisoni kanssa, ennen kuin se tuhoutui. Ja nyt aion vallata tämän planeetan omakseni!

Dominic sanoi ja oikea etujalka erkaantui Mazurkasta ja molemmat karjuivat tuskasta. Nemo ilmestyi Mondran ja Galebin luokse, kosketti kumpaakin ja samassa Mondra ja Galeb olivat ajan tasalla, mitä täällä oli tapahtunut.

- Vai niin. Hän on Dominic Sielun pimeä kaksonen, isämme vanhempi veli. Isämme oli Harkles  Sielun valoisa puoli. Dominic oli ahne ja halusi johtaa planeettaamme yksin ja yritti surmata Harklesin, mutta koki katkeran tappion. Muuta en tiedä hänen menneisyydestä, Mondraa ei silloin vielä ollut.

Galeb selitti ja kääntyi Mondran puoleen.

- Sinun on vapautettava louhi voimasi ja päihitettävä Dominic, uskon että kykenet tuhoamaan hänet.

Galeb sanoi ja katsoi hämmentynyttä Mondraa, joka katsoi Mazurkan ja Dominicin erkaantumista hiukan kauhuissaan.

- Sanoitko sinä pentu että hänellä on louhi voimat?! Kuka tämä Mondra on!?

Dominic karjui ja hyökkäsi heidän kimppuun, mutta Mondra suojasi heitä suojakuvulla. Dominic seisahtui suojakuvun eteen ja katsoi tiiviisti Mondraa ja toinen etujalka erkaantui Mazurkasta.

- Mondra on sisareni ja hän on puhdas louhi.

Galeb sanoi ja käski Mondran hyökätä Dominicin kimppuun. Mondra muuttui louheksi ja hänen louhi voima hehkuin hänen ympärillään voimakkaana, se sai Dominicin kavahtamaan.

- Viimeinen louhi… olet selvinnyt yksin planeetan tuhosta… Harkles perkele, tiesit tämän päivän tulevan…

Dominic sanoi vihaisena ja erkaantui Mazurkasta kokonaan, Mazurka karjaisi voimakkaasti ja rojahti tajuttomana maahan, muuttuen salamanteriksi.

- Mazurka!!

Zack huudahti ja oli mennä Mazurkan luokse, mutta Dominic nappasi Mazurkan hännällään ja nosti ilmaan.

- Enpäs anna häntä vielä teille, tarvitsen hänen kuolemattoman lajin voimia.

Cominic sanoi ja hänen kehonsa muokkaantui pikkuhiljaa oikeaan muotoonsa, mutta Mondra hyökkäsi Dominicin kimppuun yllättäen hänet. Dominic torjui vaivatta Mondran hyökkäyksen ja otti etäisyyttä.

- Et hallitse vielä voimiasi. Olet vasta herännyt toisen kerran ja opettelet olemaan louhi.

Dominic sanoi naurahtaen ja hyökkäsi Mondran kimppuun ja puri kaulasta.

- Tältä tuntuu mustan louhen puraisu!

Dominic sanoi ja puri lujaa kaulasta, Mondra karjui tuskaisesti, mutta sai lyötyä Dominicin irti. Mondra ryhdistäytyi ja hieraisi jalallaan kaulaa, puremajälki mustui ja pieni säikeitä levisi siitä ympäriinsä.

- Mitä tämä on?

Mondra sanoi louhikielellä, Dominic naurahti.

- Puremani vahingoittavat sielu, jos olisit tavallinen kuolevainen, olisit kuollut tuohon, mutta kun olet louhi, se paranee sinulla hitaasti.

Dominic sanoi ivallisesti hymyillen.

- Mutta jos saat puremia liikaa, sielusi voi vaurioitua parantumattomasti ja sairastuttaa kehosi.

Dominic sanoi ja hyökkäsi uudelleen.

- Yritä saada Mazurka pois Dominicilta! Hän ei saa viedä Mazurkan voimia!

Galeb huusi Mondralle, joka hyökkäsi Dominicin hännän tyveen kiinni ja puri lujasti, jolloin Dominicin hännän ote Mazurkasta löystyi, mutta ei irronnut. Silloin K käytti tilaisuuttaan ja hyökkäsi aivan Mazurkan lähelle purren häntää, jolloin ote irtosi kokonaan.

- Kas, kas. Musta lohikäärme ja vieläpä hyvin voimakas yksilö.

Dominic sanoi ja iski Mondran maahan siivellään ja iski K:ta hännällänsä, mutta K torjui iskun omilla siivillään.

- Niin… ja osaan muinaista kieltänne.

K sanoi louhikielellä, Dominic yllättyi.

- Ooo, vallan mainiota. Veren perintöni on sentään säilynyt näin kauaksi mustissa liskoissa. Mitä muuta osaat?

Dominic sanoi ja hyökkäsi K:n kimppuun, mutta Mondra hyökkäsi Dominicin selkään purren niskasta.

- Minä olen vastustajasi!!

Mondra karjui ja käytti louhivoimiaan, mikä iski Dominicin maata vasten. Dominicin suusta purskahti verta ja Dominic tarttui hännällään Mondraa kaulasta ja työnsi hännän kärjen haavan sisään. Mondra kavahti takajaloilleen ja yritti tarttua Dominicin häntään.

- Likaista peliä….

Mondra sanoi hampaittensa välistä ja katsoi tuimasti Dominicia silmiin.

- En pelaa koskaan säännöillä, koska minulla on omat.

Dominic sanoi virnistäen ja tunsi kuinka K iski hampaansa häntään ja repi sitä irti Mondrasta.

- Onko viisasta antaa Kristianin taistella Dominicia vastaan?

Nemo kysyi Galebilta, Galeb oli mietteliäs.

- Annetaan hänen vain taistella, pelkään pahoin että Mondra ei ole ihan vielä valmis tällaiseen, hän ei hallitse voimiaan vielä kunnolla. Sinusta ei taida olla apua?

Galeb sanoi hiukan epävarmana ja katsoi Nemoa, joka nyrpisti nenäänsä turhautuneena.

- Jep. Yritin taistella, mutta hän saa sisälläni olevan pahuuden epävakaaksi ja siksi en voi olla avuksi, kuin tukemalla muita voimillani…

Nemo sanoi turhautuneena. Zack pääsi Mazurkan luokse jonne myös Jonain ilmestyi, Zack katsoi Jonaita tuimasti, mutta käänsi katseensa Mazurkaan.

- Viedään Mazurka turvaan.

Zack sanoi ja Jonain auttoi Mazurkan Zackin selkään ja samassa heidän eteen nousi maan ja köynnösten sekainen seinä, kummatkin katsoivat sitä yllättyneenä. Thomas ilmestyi heidän luokseen ja alkoi kietoa heitä köynnöksiin.

- Pahoittelen jos säikäytin, mutta torjuin louhen iskun.

Thomas sanoi ja samassa suoja seinä murtui uudesta iskusta. Isku oli lähtöisiin Mondrasta, mutta Dominic oli ohjannut sen seinämään.

- Unohdin jo sinut, Maa.

Dominic sanoi nyrpesäti ja hyökkäsi Thomaksen kimppuun.

- Varautukaa yllättävään menoon pojat.

Thomsas sanoi ja samassa Zack, Jonain ja Mazurka katosivat maan sisään ja Thomas otti Dominicin iskun vastaan. Mondra hyökkäsi Dominicin niskaan ja iski hänet uudelleen maahan louhivoimillaan, Mondra oli uupunut, hän ei ollut tottunut taistelemaan. Dominic osasi varautua iskuun ja sai torjuttua sen kömpelösti.

- Luuletko että lankean toista kertaa samaan iskuun, en ole tainnut koskaan taistella, olet heikko.

Dominic sanoi nauraen ja hyökkäsi Mondran kimppuun ja kaatoi hänet maahan ja puri lavasta. Mustat säikeet levisivät nahassa kuin ilotulistus ja Mondra karjaisi tuskaisesti.

- Lohikäärmeen kallo!

Kuului huuto Dominicin takaan ja samassa Dominic tunsi jonkun lävistävän toisen siipensä, koska hän oli väistänyt iskun, isku oli jakanut matkaa ja iskeytynyt myös Mondrasta läpi. Dominic kääntyi iskun suuntaan ja näki Thomaksen erinäköisenä ja pitävän miekkaa kädessään. Dominic katsoi Mondraa, mutta miekka ei ollut tehnyt häneen jälkeäkään.

- Mikä miekka se tämä on? En voi parantaa siipeäni?

Dominic sanoi hiukan ihmeissään ja katkaisi siipensä irti roikkumasta ja heitti sen Thomaksen päälle, Thomas löi sen sivuun.

- Olen puoli jumala, olen perinyt isäni Nemon voimia. Nimeni on Thomas Evans ja olen Maa. Tämä on miekkani Jumalan kuolema, jonka valmistin isääni vastaan, olen käyttänyt sitä kaksi kertaa aikaisemmin ja se tottelee ainoastaan minua.

Thosa sanoi ja valmistautui uuteen iskuun.

- Huomaan yhden näköisyytenne.

Dominici sanoi ivallisesti ja vilkaisi Nemon suuntaan, jonka ilme oli hiukan pahastunut Thomaksen sanoista.

- Joten minun on parasta varoa miekkasi iskuja.

Dominic sanoi ja hyökkäsi Thomaksen kimppuun, Thomas torjui hyökkäyksen miekallaan. Mondra ja K hyökkäsivät Dominicin kimppuun takaa päin, mutta Dominic väisti iskut hyppäämällä sivuun. Dominic sivalsi voimakkaasti hännällään K selkään, mikä iski K:n maahan ja mursi selkärangan, K karjaisi tuskasta, Dominic naurahti.

- Luuletteko poikaset pärjäävänne minulle, kokeneelle taistelijalle!

Dominic karjaisi huvittuneena ja väisti täpärästi Thomaksen miekan iskun ja löi siivellä Thomaksen Mondraan jolloin kummatkin kaatuivat maahan. Windry haki K:n pois samalla parantaen, Galeb liittyi taiteluun mukaan lohikäärmeenä.

- Muta minäpä olen kokenut!

Galeb huusi ja hyökkäsi Dominicin kimppuun, Dominic otti iskun vastaan torjuen.

- Sen huomaa.

Dominic sanoi hymyillen.


Taistelu oli raju ja verinen. Nemo oli tehnyt suojakuvun heidän ympärilleen, etteivät huti lentäneet ammukset vahingoittaneet ympäristöä ja lähiasutuksia.

Sillä paikka, missä koko taistelu oli alkanut, oli Dragonvillen laitamilla. Mazurka oli ilmestynyt yhdestä alamaailman porteista ja vaistomaisesti suunnannut kohti Usvalaumaa ja oikeaa kotiaan. Mazurkan vanhat muistot vilisivät päässä kuin kelaava filmi ja varjo voimat pyrkivät hereille voimakkaasti, mitä voimia Mazurka oli piilotellut sisällään Malikin avulla, haluten unohtaa menneen elämän ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Silloin Mazurka oli vajonnut tiedottomuuteen ja aloittanut oudon seikkailun mielensä sopukoissa ja myös musta louhi oli vallannut Mazurkan kehon varjopetona ja aloittanut kaupunkiin hyökkäämisen, juuri kun uuden kasinon, Korttitalon avajaiset olivat alkaneet.

Nemo oli ensimmäinen, joka alkoi suojella kaupunkia jumalvoimillaan, samalla Mazurkan varjo puoli keräsi muita varjoja ympärilleen, mitkä aistivat kuningattaren oudon käytöksen ja hyökkäsivät kimppuun, kuten tekivät Zack ja Willikin. Usvalaumaan oli tullut hälytys Mazurkan varjon heräämisestä ja sieltä oli lähtenyt joukot selvittämään asiaa, Maxwell olisi lähtenyt myös, mutta hänellä oli tärkeä operaatio menossa ja ei voinut poistua kartanosta. Malik oli hälytetty Korttitalon avajaisista paikan päälle, kun vuorossa ollut apulaispoliisipäällikkö oli neuvoton tässä tilanteessa, koska kyse oli Malikin otto tyttärestä.

Taistelun edeten huonompaan suuntaan, Nemo oli joutunut luopumaan taistelemisesta, koska varjokuningattaren voima, lisänä louhen voima, herätti Nemon pahaa puolta hereille ja Nemo oli käynyt hakemassa Bluelightin apuun, sillä Bluelight hallitsi puhtaan valon, sinisen valon joka vahingoitti varjoja. Heikommat varjot siirtyivät sivummalle, mutta Zack ja Will kestivät valon hohdetta kohtalaisen hyvin ja pysyivät taistelussa. Varjo kuningatar saatiin väsytettyä ja vangittua siniseen kehään, silloin Mazurkan tajunta palasi. Siitä alkoi sitten toinen erä ja otteet kovenivat.


Mondra puuskutti uupuneena, kolmas purema alkoi olla liikaa hänen kunnolle. Sielua vahingoittava purema oli uutta ja sen parantaminen vei voimia, Galeb oli huolissaan ja oli komentanut Mondran olemaan sivussa jonkun aikaa. Windry oli saanut K:n parannettua ja taisteli Galebin rinnalla vahvistaen Galebin iskuja. Dominic alkoi olla ääri rajoillaan ja väisti Thomaksen miekan, mutta se viilsi rintaan syvän viillon, Dominic sähähti.

”- Tarvitsen sen voimakkaan naaraan kuolemattoman ominaisuutta. Koska menetin alkuperäisen kehoni, mieleni ei jaksa kohta enää pitää rippeitäni kasassa, tarvitsen lihaa ja verta olevan kehon.”

Dominic ajatteli ja silmäili samalla ympärilleen.

”- Se iäkäs salamanteri olisi ollut hyvä, louhien veren perintöä kantava laji. Olisin voinut ottaa sen täysin haltuuni, mutta ovat vieneet hänet hyvään piiloon.”

Dominic ähisi ajatuksissaan ja väisti Galebin ja K:n sarja iskun. Dominic katsoi sivulla makaavaa Mondraa, joka nuoli haavojansa parantaen niitä.

”- Veljeni tytär olisi kaikista paras kohde, mutta hän on voimakas… onneksi hän on kokematon taistelija.”

 Dominic ajatteli ja syöksi kidastaan mustan lieskan kohti Thomasta, minkä Thomas torjui miekallansa. Nemo tuli Mondran luokse ja paransi hänet, Mondra katsoi Nemoa.

- Olet todellakin muuttunut siitä, mitä olit ennen.

Mondra sanoi ja nousi jaloillensa, Nemo tuhahti.

- Olen silti se ja sama Nemo kuin ennenkin.

Nemo sanoi naurahtaen ja katsoi mustan louhen purema jälkiä.

- Näitä en voi kunnolla parantaa.

Nemo sanoi, Mondra nyökkäsi kiitollisena ja hyökkäsi yllättäen Dominicin kimppuun ja iski häneen voimakkaan valopallon. Isku oli niin voimakas että se nosti suuren pölypilven taistelijoiden ympärille, kukaan ei nähnyt hetkeen mitään, mutta sitten kun pöly hälveni, he näkivät mitä se oli saanut aikaan. Dominic katsoi pettyneenä lavassaan ammottavaa, lähes koko kehon menevää reikää ja yskäisi suuren määrän verta kidastaan ja rojahti maahan. Galeb oli yllättynyt Mmondran voimakkaasta iskusta ja tuli Mondran vierelle, joka seisoi jo Dominicin edessä.

- Hallitset jo hyvin voimiasi, Mondra.

Galeb sanoi ja muuttui ihmiseksi. Dominic yritti saada henkeä, mutta se oli hyvin vaikeaa yhdellä keuhkolla ja lähes kokonaan kadonneella toisella keuhkolla, Dominic katsoi vihaisesti Mondraa. Mondra laski kuononsa Dominicin poskelle ja hankasi sitä pahoillaan.

- En halunnut tällaista loppu tulosta, mutta en voinut muutakaan. Olen pahoillani Dominic… setä.

Mondra sanoi surullisena ja otti Dominicin sielun haltuunsa, kun Dominic oli vetäissyt viimeisen henkäisynsä ja lysähtänyt elottomana kasaan. Galeb katsoi heidän edessään leijuvaa haaleaa valopalloa joka sykki kevyesti.

- Mitä teet sillä?

Galeb kysyi.

- Näet sitten.

Mondra sanoi lempeästi hymyillen.


Aikaa kului ja kaikki palasivat pikkuhiljaa ennalleen. Malik oli kärsinyt vakavia vammoja, mutta pysynyt elossa ja loikoili nyt Usvalauman hoteissa, hyvässä hoidossa. Mazurka oli toipunut myös, mutta oli muuttunut. Hänen varjo muoto oli saanut louhimaisia piirteitä, sillä Dominicin kuoltua, varjo voimat palautuivat Mazurkalle takaisin, tuoden samalla uudempaa verta. Mazurka oli oppinut hyvin paljon uutta varjoista ja niiden alkuperästä ja oli nyt matkalla Mondran luokse.

Zack ilmestyi Mondran luokse kumartuneena, Mondra katsoi Zackia huokaisten.

- En pidä edelleenkään siitä että kotiini tullaan luvatta.

Mondra sanoi ja tuli Zackin luokse, Zack katsoi Mondraa ivallisesti hymyillen.

- Syvät pahoitteluni arvon Louhi. Saavuin ilmoittamaan että Varjo kuningatar on saapumassa luoksenne vierailulle.

Zack sanoi hiukan ilkkuen, sillä Zack tykkäsi hiukan ärsyttää Mondraa uhallaan, Mondran ilme valpastui.

- Oi, loistavaa, minulla onkin hänelle henkilö esiteltävänä.

Mondra sanoi hymyillen ja lähti ottamaan Mazurkaa vastaan. Mazurka ilmestyi eteishallin varjoisesta nurkasta, varjopetona ja katseli ympärilleen.

- Alan hallita tätä liikkumista.

Mazurka tuumasi itsekseen ja katsoi Mondraa hymyillen huomatessaan hänet ja muuttui ihmiseksi.

- Tervetuloa arvon sisar. Kuinka olet voinut?

Mondra kysyi ja halasi Mazurkaa, joka halasi myös ja huomasi Mondran helmasta kiinni pitävän noin kolme vuotiaan pikku lapsen, joka piiloutui Mondran helmoihin.

- Todella hyvin, mutta kuka se tämä pikkuinen on? Poikasiko?

Mazurka kysyi yllättäen, Mondra naurahti lempeästi.

- Hän on Dominic.

Mondra sanoi hymyillen ja siirsi helmaansa, jotta Dominic tuli näkyviin.

- Älä ujostele turhaan, sano Mazurkalle päivää.

Mondra sanoi hymyillen ja siirsi Dominicin eteensä, Mazurka katsoi Dominicia ihmeissään. Dominic vilkaisi Mazurkaa kulmiensa alta, kumarsi ja pakeni sitten takaisin Mondran taakse piiloon.

- Onko hän se Dominic, joka oli minussa?

Mazurka kysyi ihmeissään ja vilkuili Diminicia, Mondra nyökkäsi.

- Kyllä juuri hän, mutta vain sielu, joka on uudelleen synnytetty. Hän on nyt aivan uusi louhi, hänessä ei ole mitään yhteyttä vanhaan kuin nimi.

Mondra sanoi hymyillen ja silitti Dominicin päätä.

- Kuulin että surmasit hänet, miksi säilytit hänen sielunsa?

Mazurka kysyi samalla kun he alkoivat siirtyä oleskelu tilaan, Mondra oli mietteliäs.

- Siihen on monta syytä. Hän oli setäni, suurlouhi ja tällä hetkellä minun lisäksi ainut puhdas louhi. Enkä halunnut surmata häntä lopullisesti.

Mondra sanoi ja nosti Dominicin syliin.

- Hän on nyt poikani ja kasvatan hänet hyvin.

Mondra sanoi hymyillen ja antoi suukon Dominicin poskelle, Dominic naurahti ja halasi Mondraa kaulasta ja jäi siihen. Mazurka hymyili ja tervehti Galebia joka liittyi heidän seuraansa.


The end

IMG_3361.jpg