Eilenhän tuo Veron tarina piti jo aloittaa, mutta innostuin aloittamaan uutta tarinaa Drachista.... joten päivitys jäi tänne laittamatta... joten tässä olisi. Laitan lyhyissä erissä sillä tulee useampi kuva mukaan aina pätkään liittyen :D

Veron tarina on kertaalleen uudelleen kirjoitettu, kun keksin tarinaan hiukan pikku lisäyksiä ja tarina piteni hiukan. Tarinan ensimmäinen vedos oli vain vajaa kolme sivua pitkä, mikä piteni sitten yhdeksään sivuun. Alku vedoksen kirjotus vuotta en muista, koska en ole laittanut mitään päiväyksiä siihen, en edes kuviin... -_- mutta sinne päin luvun voin heittää, -09 - 10 vuosina, piirustus taidosta päätellen.

IMG_3166.jpg 

Tarinan kansilehti on tälläinen. 10 sivuinen esittelylehtinen, mahtuu yhteensä 20 sivua, kaksipuoleisille sivuille :D Suosin näitä aika paljon, paperi pysyy puhtaana ja se on helppo lukea ja kuvat saa kivasti perälle.

IMG_3173.jpg

Ekaan versioon teen yleensä korjaus muistiinpanot ja piirtelen aina kaikenlaista muistiin :D kuin käsikirjoitus XDXD


Syrjäinen ja rauhallinen kylä, tuuhean sekametsän ympäröimänä Montein vuorien katveessa. Kylä on nimeltään Hopeakajo, siellä asuu hopealuu lohikäärmeet. Heidät tunnetaan taitavasta hopean käsittelystä ja heidän hopeanhohtoisesta luustosta. Kylässä asuu pienenä orvoksi jäänyt Veron, hiljainen nuori poika, Veron poikkesi muista kyläläisistä ulkomuodoltaan, sillä hänen isänsä oli puolilohikäärme. Veronin rakenne oli kuin hevosella, kaula oli vain tavallista pitempi, kuin lohikäärmeellä. Selässä oli kymmenen isoa piikkiä pareittain, joiden ympärillä oli pienempiä, se oli epätavallista hopealuu lohikäärmeillä. Veronilla ei olut myös siipiä, sään kohdalla oli vain suuret luupiikit ja muutama pieniä ja lyhyt tuuhea jouhinen harjas, hopealuu lohikäärmeiden luupiikki harjaksen tilalla. Hännässä Veronilla oli vain neljä lyhyttä iskin luuta, tuuhean luu rykelmä puuttui ja Veron ei kyennyt muuttumaan ihmiseksi. Kylässä asui myös Nuotio jengiksi kutsuttu nuoriso jengi, he pitivät Veronia heidän kiusankohteena, usein Veron sai tuntea sen nahoissaan mustelmina ja haavoina.

Nuotio jengi sai nimensä siitä kun he viettivät aikaa lähes joka ilta kylän syrjäisellä nuotio paikalla ryypäten. Nuotio paikka sijaitsi Pimeän metsän tuntumassa, metsää sanottiin myös Kuoleman metsäksi. Se oli synkkä ja erittäin tuuhea kuusi metsä, aurinko ei paistanut sinne koskaan ja siellä liikkui mitä hirvittävimpiä olentoja ja joskus niiden karjunta kuului jopa kylään asti, joka oli noin puolen kilometrin päästä nuotio paikalta. Kuoleman metsää vartioi myös suuri varjo-olento, joka estää metsän petoja tulemasta kylään, mutta ei estä kulkijaa eksymästä metsään, kuka sinne on eksynyt, ei ole tullut ikinä takaisin.


Oli hämärä ilta, kun Veron käveli hiekkatietä pitkin Kuoleman metsälle päin synkin ajatuksin.

<- Miksi minulla täytyy olla näin kurjaa… kyllähän Päällikkö pitää minusta hyvää huolta, mutta on hänellä omatkin lapset joita hoitaa. Tunnen itseni ulkopuoliseksi.>

Veron ajatteli ja tuli Kuoleman metsän reunalle, Veron katsoi sinne johtavaa hiekkatietä, joka hukkui pimeyteen kuin seinään, metsän viileä ilma hyökyi Veronin kasvoille ja kuuli kuinka metsän sadat pienet pahantahtoiset äänet kuiski tulemaan luokseen.

- Taasko ajattelet lähtemistä?

Kuului karkea ja kahiseva ääni, kuin kuiskaten, karkottaen pienet kuiskivat äänet. Veron nosti katseensa ja näki edessään suuren varjo-olennon, joka katsoi Veronia keltaisilla viiru silmillä ja tuli valoon metsän varjoista. Varjo-olennon ruumis sulautui metsän syvään pimeyteen, varjo-olento oli tullut vain puoliksi esille.

- Tiedät etten uskaltaisi tulla ainakaan sinne… minua pelottaa liikaa.

Veron sanoi ja laski katseensa maahan, varjo-olento katsoi Veronia haikeasti.

- Mutta et pääsisi kylän päätietäkään, Johtaja ei laskisi sinua, hän tietää kuinka masentunut olet. Tule metsään, tule tänne, täällä sinua jo odotetaan.

Varjo-olento sanoi ilkikurisesti hymyillen ja syventyi varjoihin niin, että silmät vain kiiluivat pimeydessä.

- Tiedän ettet tarkoita tuota olento, olet ainoa ystäväni täällä ja minä olen ainoa joka ymmärrän kieltäsi.

Veron sanoi ja katsoi varjo-olentoa, joka tuli takaisin näkyville.

- Tiedän, mutta Metsän läheisyys ei tee sinulle hyvää, se on vielä liian kutsuva sinulle.

Varjo-olento sanoi ja katsoi kylälle päin ja palasi varjoihin sihahtaen.

- Nuotio jengi saapuu juuri.

Varjo-olento sanoi, Veron kääntyi nopeasti katsomaan pelästynyt ilme kasvoillan.

- Miksi et sanonut ajoissa, kuulet heidät jo kaukaa.

Veron tiuskas, varjon nauru vain kuului hiljaa metsän kätköistä. Veron mietti mitä kautta ohittaisi heidät, mutta päätti mennä odottamaan heidän lähtöään yhdelle lempipaikoistaan. Veron meni pusikkoon ja kulki Kuoleman metsän reunaa pitkin kohti leveää virtaa, joka virtasi kylän läpi ja läheltä nuotio paikkaa. Veron kulki varovasti, vanhoja samoja jälkiä pitkin, mitä oli kulkenut useasti aina Nuotio jengin yllättävän saapumisen takia, kun hän oli juttelemassa Kuoleman metsän vartijan kanassa. Veron kuunteli samalla Nuotio jengin tekemisiä, kuinka he kasasivat nuotion ja yksi heistä sytytti nuotion lieskallaan, hän oli yleensä Maximus, joka osasi hallita lieskoja taitavasti ja leveili myös sillä. Jengin johtaja oli Max ja hänen veljensä oli Zero, muut jäsenet olivat Neo, Jonian, Jhonny, Nora ja Nami, Nami oli Maxin tyttöystävä. Veron saapui kiven päälle kaatuneelle puun rungolle, joka teki kielekkeen virran ylle, Veron meni makaamaan rungolle ja katseli hämärästi kuun valossa näkyvää peilikuvaansa, joka vääristyi virrassa.

<- Haluaisin olla kuin muut, en tällainen kummajainen… kunpa voisin muuttua ihmiseksi ja lähteä kylästä.>

Veron ajatteli, kylän Johtaja oli kieltänyt Veronia lähtemästä kylästä ennen kuin oli täysi-ikäinen ja kykeni muuttumaan ihmiseksi, sama sääntö, mikä koski hänen omiakin lapsiaan. Veron huokaisi ja sulki silmänsä kuunnellen ympäriltä kuuluvia ääniä ja uitti häntäänsä virrassa. Veron kuunteli virran verkkaista ääntä ja jengin puhetta ja heidän pullojen kilinä että tölkkien kolahtelua, Kuoleman metsän kaukaista kuisketta ja havinaa. Veron nosti päänsä ja katsoi nuotiolle päin kun kuuli heidän keskustelustaan oman nimensä.

- Taitaapa se konimme olla jossain lähettyvillä.

Zero sanoi ja rytisti tölkin käsissään ja avasi uuden.

- Mistä niin päättelet?

Nora sanoi epäillen ja otti Zeron avaaman tölkin ja Zero joutui ottamaan itselleen uuden.

- Näin kavioiden jälkien johtavan Kuoleman metsälle, mutta ei pois täältä ja ne olivat kohtalaisen tuoreet.

Zero sanoi ja näytti kieltä Noralle, joka tuhahti närkästyneenä kielen näyttämisestä.

- Kyllä olet oikeassa, täällä haisee kaakki.

Tarkkanenäinen Neo sanoi ja haisteli tarkemmin, missä Veron voisi olla.

- Vai sillä lailla, ei kyllä millään jaksaisi etsiä sitä, mutta voihan Veron tulla itse tänne!!

Max sanoi huutaen loppu lauseen.

- Tule vain Veron tänne, ellet halua meidän tulevan hakemaan sinua.

Max huusi uudelleen korostaen meidän sanan, Veron nielaisi ja nousi ylös rungolta. Veron muisti vielä nahoissaan sen kerran kun jätti tulematta esiin paljastuttuaan, häneltä murtui silloin kylkiluu.

Veron asteli hiljaa esiin pusikosta pää painoksissa ja katsoi Nuotio jengiä kulmiensa alta. Max viittoi Veronin tulemaan viereensä.

- Istu siihen ja paina puuta, ei me tehdä sinulle mitään, tänään.

Max sanoi ivallisesti ja avasi yhden oluen ja ojensi sen Veronille.

- Ota huikka, se on hyvää.

Max sanoi ja laski sen Veronin eteen, Veron katsoi pulloa ja pudisti päätänsä.

- En halua juoda sitä.

Veron sanoi hiljaa ja säpsähti kun Zero naurahti äänekkäästi, Zero tuli Veronin luokse ja otti pullon maasta.

- Älä ole pentu, kyllä sinä nyt yhden pullon voit juoda, vai juotammeko sen sinulle.

Zero sanoi ja työnsi pullon ihan Veronin naaman lähelle, Veron katsoi Zeroa hiukan pelästyneenä ja otti pullon hampaisiinsa ja joi sen tyhjäksi. Veron sylkäisi pullon suustaan ja irvisti oluen pahalle maulle, Zero ja muut nauroivat.

Illan aikana, Nuotio jengi oli juottanut Veronille monta olutta ja Veron oli vahvassa humalassa. Veronilta oli muisti hämärtynyt parin oluen jälkeen, kun hänelle oli väliin juotettu väkevämpää. Kun Veron heräsi seuraavan kerran nuotio paikalla, hän makasi omassa oksennuksessa ja maailma pyöri silmissä. Veron kompuroi ylös ja saman tien oksensi.

- Kauhea olo… vatsaan ja päähän sattuu…

Veron sanoi heikosti ja lähti kävelemään horjuen kylää kohti.


Nuotio paikka, kuoleman metsän kupeella. Siinä näkyy myös Veronin kulkureitit metsän reunalla ja nuotio paikalle.

Tämä kuva on uudempi.

IMG_3167.jpg

Tämä kuva on vanhempi.

IMG_3176.jpg