Nyt tulee lyhyt pätkä, sillä viiminen on sitten loppu silaus ja pitkä pätkä parilla kuvalla.


Veron juoksi metsässä peloissaan ja itkuisena, yrittäen löytää jotain turvallista paikkaa. Oksat raapivat Veronia joka puolelta, hän kompuroi puiden suuriin juuriin ja kiviin. Kaiken kokoisia varjo-olentoja syöksähti Veronia kohden näykkien Veronin kylkiä ja kaulaa, Veron yritti saada niitä loitommalle potkien ja yrittäen purra niitä. Veron juoksi jalkansa tunnottomaksi, kunnes syöksähti tiheän pusikon läpi ja putosi rinteen alas ja jäi siihen makaamaan kiihkeästi puuskuttaen.

- En jaksaa enää… jättäkää minut rauhaan… antakaa minun olla.

Veron sanoi vaikeroiden ja itki vuolaasti, varjo-olento tuli Veronin luokse.

- Käy lepäämään raukka pieni, me pidämme huolta sinusta.

Varjo-olento sanoi ja kosketti Veronia poskesta, pieniä varjo-olentoja kertyi heidän luokse kuiskien outoa kieltä, Veron katsoi heitä turvonneilla silmillään ja ei aikaakaan kun tuupertui uupumuksestaan.

 

Veron heräsi seuraavana päivänä väsyneenä, vaikka metsän valaistuksesta ei voinut sanoa, oliko päivä vai yö. Varjo-olento seisoi Veronin vierellä ja katsoi häntä hymyillen.

- Tervetuloa Kuoleman metsään, varjo-olentojen kotiin, jonne auringon valo ei yllä ja täällä selviää vain varjojen ehdoin.

Varjo-olento sanoi, Veron nousi ylös ja puisteli itseään.

- Kuinka minä pääsen pois täältä, takaisin en aio palata.

Veron sanoi ja katsoi varjo-olentoa, joka hymyili juonikkaasti.

- Niin kuin olet kuullut, täältä ei kukaan lähde pois, joko kuolet tai tulet osa tätä metsää.

Varjo-olento sanoi ilkikurisesti nauraen ja katosi varjoihin, auringon pilkahdus paistoi rinteen juurelle missä Veron oli. Veron katseli ympärilleen, hän oli pudonnut monta metriä jyrkkää rinnettä pienelle aukiolle, jossa kasvoi heinää. Veron katsoi taivaalle auringon valoa, joka pilkotti suurten kuusten oksien läviste, valaisten pienen aukion.

- En halua kuolla, kuinka selviän täällä?

Veron kysyi ja tähyili varjo-olentoa, joka tuli hiukan näkyviin varjoista.

- Minä autan sinua ystäväiseni, opetan sinut selviämään kodissamme.

Varjo-olento sanoi ja katosi varjoihin. Veron kävi takaisin makuulleen ja puuskahti, hän oli vielä todella uupunut ja jalkoja särki, Veron nuoli haavojaan.

<- Tämä on sopiva paikka minulle, kummajaiselle. Aion oppia kaiken mitä varjo-olento minulle opettaa. Aion vielä näyttää Nuotio jengille… aion selvitä täältä elävänä.>

Veron ajatteli ja kävi taas nukkumaan.


Varjo-olento joka vartioi Kuoleman metsän portilla. Tämä varjo-olento on sielu varjo, Maria Shadowin hallitsija ajalta. Yhdessä sarvessa lukee varjokielellä "Kuoleman metsän vartija".

IMG_3170.jpg