- Marc!! Olet asunut luonani jo kaksi vuotta ja silti käyttäydyt kohtaani ilkeästi, vaikka olen ruokkinut ja hoitanut sinua kuin hentoa lasiesinettä. Miksi?

Korbo kysyi Marcilta, jonka vartijat olivat tuoneet taas kartanon ulkopuolelta. Marc katsoi vihaisena Korboa ja käänsi sitten katseen pois.

- Hmp… pidät minua kuin jotain lasiesinettä, en ole muuta sinulle kuin huvia ja mielen tyydytystä.

Marc sanoi rohkeasti. Korbo ilmestyi Marcin eteen ja otti leuasta kiinni ja nosti Marcin katseen silmiinsä tuima katse kasvoilla.

- Miksi sanoit noin Marc? Olen pitänyt sinua rakastettunani ja rakastanut sinua, voisit edes hiukan rakastaa minua ja osoittaa kiitollisuutta.

Korbo sanoi ja kietoi kätensä Marcin selän taakse ja veti vasten itseään.

- Tänään on sinun 12 vuotis syntymäpäiväsi, juhlistakaamme sitä kahdestaan.

Korbo sanoi ja käski kamarinaisten poistua käden heilautuksella ja vei Marckin valmiiksi katettuun pöydän ääreen.

- Syökäämme nyt.

Korbo sanoi ja istui pöydän ääreen. Marc istui myös, mutta oli vielä vihainen.

Korbo jutteli Macille kaiken laista elämänsä ajalta ja kyseli millaista elämää Marc vietti, ennen tänne tuloa. Marcin ärtyisyys laantui ja söi kunnolla, mutta ei sanonut paljon mitään. Syönnin jälkeen Korbo asettui lepäämään lattialle pehmeälle, tyynyin ja patjain tehtyyn lepo paikkaan ja pyysi lempeästi Marcin syliinsä istumaan. Marc tuli vähän vastahakoisesti Korbon eteen seisomaan, Korbo otti Marcia kädestä kiinni ja vetäisi syliinsä. Marc lensi Korbon syliin kevyesti ja Korbo käänsi Marcin katseen itseensä ja suuteli kaulalle.

- Olenko kertonut sinulle kuinka kauniin vaalea ja pehmeä  iho sinulla on ja kuinka tulenpunaiset hiukset?

Korbo kysyi ja painoi pään Marcin päätä vasten ja haistoi Marcin ihanan tuoksun. Marcin poskille nousi puna. Marc nyökkäsi hiljaa, Korbo hymyili.

- Ja tiedäthän kuinka paljon rakastan sinua.

Korbo sanoi ja Marc nyökkäsi taas. Korbo käänsi Marcin nopealla liikkeellä selälleen allensa, Korbo oli polvillaan ja kumartuneen Marcon ylle.

- En halua enää pidätellä halujani sinua kohtaan.

Korbo sanoi vakavalla äänellä, mutta hymyillen ja riisui Marcin. Marc järkyttyi ja yritti estellä, mutta oli heikompi ja ei pystynyt estämään.

- Näytät niin vanhemmalta kuin ikäsi on.

Korbo sanoi ja suuteli Marcia rinta kehästä ja eteni alemmas alavatsaan. Marc tärisi ja puri huultaan.

- Älä jännitä, ota rennosti vain. Olet kyllä tarpeeksi vanha tähän.

Korbo sanoi hymyillen ja hyväili hellästi Marcia. Marc henkäisi äänekkäästi ja puristi tyynyjä rystyset valkoisena.


Sen yön jälkeen Marc muuttui, hänestä tuli hiljainen ja hän kuunteli kaikki käskyt mitä Korbo hänelle sanoi. Korbo oli onnellinen kun Marc pysyi hänen vierellään ja eikä yrittänyt juosta häntä pakoon. Marc vietti paljon aikaansa veden äärellä tuijottaen peilikuvaansa, aina silloin kun ei ollut Korbon vierellä. Marc oli ruvennut tuntemaan outoa vetovoimaa vettä kohtaan jota Korbo oli ruvennut ihmettelemään sitä.

<- Oliko hänen perhe vesiolentoja. Miksi Marcilla olisi sitten tulipunaiset hiukset…>

Korbo mietti ja katseli Marcia ikkunasta kun hän oli puutarhan lähteellä. Korbo ei kuitenkaan sitä kauan miettinyt, sillä hänellä oli muita huolia. Kaupungilla oli levotonta, sillä siellä kiersi huhu, että joku aikoi syöstä Korbon vallastaan. Korbo oli lähdössä kaupungille katkaisemaan kaulan sellaisilta huhuilta ja tuli Marcin luokse. Marc käänsi katseensa Korboon kun hän tuli vierelle.

- Pyyhi tuo ilme kasvoiltasi.

Korbo komensi. Hän ei pitänyt Marcin ilmeestä jonka näki. Kylmät ja tarkkaavaiset silmät, jotka juonittelivat jotain hänen selkänsä takana. Korbo istui Marcin viereen ja otti hänet syleilyyn ja halasi hellästi suukottaen päälaelle.

- Ethän petä minua. Älä jätä minua koskaan yksin…

Korbo sanoi ja nuuhkaisi Marcin suloista tuoksua.

- En..

Marc sanoi hiljaa ja halasi Korboa. Korbo hymyili ja nousi ylös.

- Minun on mentävä kaupungille, odota minua huoneessani.

Korbo sanoi ja lähti, Marc jäi katsomaan Korbon perään kunnes ei enää nähnyt häntä ja nousi ylös. Marc suoristi vaatteidensa helmoja ja meni sisälle. Sisälle mennessään hän sattumoisin kuuli kahden sotilaan keskustelun, he eivät olleet huomanneen Marcia kun hän piiloutui nurkan taakse.

- Tänään kuulemma hyökkäävät tänne.

Yksi sotilaista sanoi.

- Niin kuulemma, keittäjän apulainen kertoi. He ovat saaneet lisä joukkoja naapuri kylistä, heillä on nyt joku tosi voimakas demonin voimat omaava henkilö. Niin kuin Korbon voimat.

Toinen sotilaista sanoi. Marc kuunteli sitä hiukan järkyttyneenä.

<- Kapinoitsijoita on linnan henkilökunnassakin… kyllähän sen tiesin, mutta sotilaita ihan..>

Marc ajatteli ja hiippaili hiukan kauemmaksi ja lampsi sitten reippain askelin sotilaiden näkyville jotka lopettivat keskustelun. Marc käveli heidän ohitseen, mutta pysähtyi hiukan etäämmälle heistä.

- Milloin hyökkäys tapahtuu?

Marc kysyi, mutta oli selin heihin. Sotilaat olivat epävarmoja ja katsoivat toisiaan ja kuiskivat jotain.

- Tänään myöhemmin illalla, kun Korbo saapuu takaisin.

Toinen sotilaista lopulta sanoi. Marc ei vastannut ja jatkoi sitten matkaansa Korbon huoneelle.

Marc seisoi suuren peilin edessä ja katsoi itseään silmiin mietteliäänä, mutta lopulta hänen kasvoilleen tuli päättäväinen ilme.

- Nyt tai ei koskaan.

Marc sanoi hiljaa itsekseen ja samalla Korbo saapui huoneeseen turhautuneena.

- Saastaiset kylä rakit. Kehtaavat juosta karkuun kuin pahaiset piskit.

Korbo jupisi ja kävi lepopaikalle makaamaan ja viittoi Marcin tulemaan luokseen. Marc tuli Korbon viereen ja käpertyi hänen kainaloonsa. Korbo huomasi levottomuutta Marcissa.

- Mikä on? Tunnut olevan jotenkin levoton ja jäykkänä?

Korbo kysyi ja käänsi Marcin katseen itseensä. Marc suuteli Korboa varoen.

- Ne hyökkäävät tänään.

Marc sanoi kuiskaten Korbon korvaan. Marcista tuntui, ettei hän voinut olla varottamatta Korboa, hän ei tiennyt oikein miksi. Korbon ilme vakavoitui ja samassa kartanon ulkopuolelta alkoi kuulua kovaa mekkalaa ja kartanon seinät vavahtelivat. Korbo nousi ylös ja riensi pöydän luokse, jossa oli hänen kaksipäinen, lyhytvartinen terähakkuunsa, sen terät muistutti pientä viikatetta ja sen pystyi ottamaan kaksiosaiseksi. Sen jälkeen Korbo riensi ovelle ja katsoi Marcia.

- Pysy täällä, tulen hakemaan sinut jos tilanne sitä vaatii.

Korbo sanoi ja meni ulos ovesta, mutta Marc seurasi Korboa ovelle.

- Ei Korbo! Minä lähden!

Marc huusi Korbon perään, joka pysähtyi etemmäksi käytävään ja kääntyi katsomaan Marcia.

- Mitä… sinä jätät minut. En salli sitä.

Korbo sanoi järkyttyneenä ja oli tulossa Marcin luokse, mutta silloin katto ja osa seinästä sortuivat heidän välissä. Ulkoa kuului kovaa taistelun ääntä Korbon joukkojen ja kapinoitsijoiden ottaessa yhteen. Marc ja Korbo katsoivat toisiaan raunioiden takaa, kunnes Korbo heitti aseensa Marcille.

- Tarvitset tätä.

Korbo sanoi, Marc otti kopin aseesta ja katsoi sitä.

- Et voi satuttaa minua fyysisesti, mutta henkisesti sinä olet minua murhannut… Mene, minä löydän sinut vielä…

Korbo sanoi ja Marc näki kuinka yksi kyynel vierähti Korbon poskelle. Korbo kääntyi ja juoksi sitten puolustamaan asemaansa. Marc lähti hitaasti liikkeelle ja pakeni seinään tulleesta reiästä. Marc pääsi nopeasti pois kartanon alueelta ja jatkoi juoksemistaan katsomatta taakseen ja puristi tiukasti Korbon asetta käsissään. Marcin poskille alkoi valua kyyneliä, Marc yritti pyyhkiä niitä pois. Jonkin aikaa juostuaan Marc saapui Soleilin rannalle, jonne Marc rojahti polvilleen itkien.

- Mitä minä nyt teen… Korbo… anna anteeksi…

Marc sanoi itkien vuolaasti.