Nousin. Ei tehnyt mieli nähdä Fire:ä. Olin valmistautunut vetämään häntä turpaan, hakata häntä lujaa naamaan niin että sitä ei tunnistaisi enää kukaan. ”- Ihan sama…” Sanoin. ”- Vituttaa sun käytös, koitat olla joku ylijumala paska!” Tajusin karjuvani.

Fire nauroi. ”- Olet ihana raivostuessasi. Olemmehan Alijumalan poikia. ” Fire sanoi ja pörrötti Charlotan päätä. ” – Me olemme kokeneet kovia Feenix veren takia, Snow ottaa sen raskaammin, koimme erilaisia ruumiinrakenteellisia muutoksia kunnes olimme sellaisia kuin nyt olemme. Snow:lle ei jäänyt ihmishahmoon outoja ruumiin rakenteita, minulle jäi nämä jalat ja kädet.  Snow:lla on ainoastaan taito kirkua erittäin korkealta ja matalalta, niin ettei ihmiskorva kuule sekä hänellä on kuusi lonkeroa päässä ja yksi niistä on kyrpä, jolla hän voi jopa lisääntyä. Snow ei halua kertoa sitä kenellekään ja sillä on hirveän huono omatunto. Sen paljastus kertomuksen sinä taisit kuulla jo.” Fire sanoi ja hymyili. ” – Se taisi olla sinulle liikaa, ylimääräinen kyrpä ja melkein jonkun tappaminen ja monien vakava vahingoittaminen.” Fire sanoi ja nojasi talon seinää vasten kädet puuskassa”

- Mene pois! Minä rakastan häntä, vaikka hän olisi mikä! Mutta sinä! vittu, että mä oikeesti kuristaisin sut siihen paikkaan, jos vaan voisin!! ” Huusin ja olin  valmistautunut vetämään  Fire:ä turpaan. Huutaminen otti kurkkuun, minua oikeasti inhotti, mutta joku sisälläni tuntui haluavan purkautua paineella ja kertoa kuinka hänen ihanan ärsyttävä tapa olla houkutti minua… halusin häntä. Koitin pitää tunteen kurissa, mieleni oli sekaisin. Miksi minua teki mieli suudella häntä? Lähdin kävelemään takaisin Snow:n luokse, koska jos olisin jäänyt tähän….ei, en halua ajatella Fire:ä. Haluan Snow:n luokse…

Fire hymyili ja otti Charlotan syleilyyn ja suuteli pitkään. ” – Minä tiedän mitä haluat, et voi piilottaa ajatuksiasi minulta. ” Fire sanoi kuiskaten Charlotan korvaan ja näykkäs korvasta.

Koitin pistää vastaan. Hitto, ajatukseni. Hän on jumalolento. Miksi sellaisia oli olemassa. Halusin hänen lopettavan, mutta tunteiden myllerrys sai minut ajattelemaan muuta. Koitin saada itseni ajattelemaan Snow:ta.  Sain lyötyä Fire:ä poskelle ja kammettua itseni irti. ”- Saatananhaahkapervo! irti! minä en sinua halua! Vaikka myönnän aluksi ihastuin sinuun, mutta sinä olet vain täynnä itteäs!” Sanoin ja jostain syystä minä aloin itkeä. Olin yksin tuon hurjan kanssa, hän voisi tehdä ihan mitä vain missä vain. Minua pelotti ihan kauheasti.

Fire nauroi. ”- Myönnä pois, houkutus on suuri.” Fire sanoi hymyillen. Nousin tuolilta ja kävin pesemässä kasvoni, minua väsytti, päivän harjoittelu uuvutti tappelemisen lisäksi. Katsoin itseäni peilistä, katsoin silmiäni, huuliani, hiuksiani… koko olemusta, vihasin itseäni… ” – Isä…miksi me olemme tallaisia… miksi… ” Puhuin itsekseni ja menin olohuoneeseen, katsoin ikkunasta ulos ja tunsin piston rinnassani. Minulle tuli jotenkin levoton olo… miksi ihmeessä, onko jotain pahaa tapahtumassa…

Minä en saanut kyyneleitä loppumaan. Halasin Fire:ä ja kyyneleeni lakkasivat. Suutelin Fire:ä ja halasin.

Fire hymyili ja suuteli Charlottaa ja hyväili selkää. Minua väsytti, katsoin kelloo, päivä oli ihan hurahtanut silmissä, oli jo ilta. Menin huoneeseeni ja istuin sängyn laidalle. Mietin etten menisi huomenna kouluun, en kestäis nähdä Charlottaa… en tiedä miten hän suhtautuisi minuun enää… mutta silti haluaisin nähdä hänet, rakastan Charlottaa… Olo on niin levoton etten voi käydä nukkumaan.

Irrottauduin ja lähdin juoksemaan, mitään sanomatta. Pyyhin huuliani ja pudistin päätäni. Juoksin Snow:n ja Fire:n talon eteen. Hengitin niin, että sain sen tasaantumaan. Menin ovelle ja pimputin ovikelloa. Minua huimasi mielentilani äkkinäinen muutos.

Fire hämmästyi hiukan Charlotan nopeaa lähtöä, mutta rupesi sitten nauramaan. ” – Pikku neiti on aivan sekaisin.” Fire sanoi ja hävisi. Säpsähdin ovikellon ääneen ja ihmettelin kuka sieltä tulee, menin ovelle ja avasin. ”- Charlotta…” Sain vain sanotuksi, olin ihmeissäni. En tiennyt mitä tehdä, seisoin vain hiljaa. Sitten vain otin Charlotan syleilyyni, halasin häntä tiukasti, mutta varovasti.

Halasin Snow:ta ja hukutin kasvoni hänen olkapäähän ja hiuksiinsa. Annoin hänen poskelleen suukon. ”- Rakastan sinua, miksi inhoaisin ja pelkäisin sinua?” Kysyin. Mieleni oli nyt jokseenkin kirkastunut, halusin Snow:n.

Hymyilin, olin tosi iloinen. ”- Luulin että rupeat inhoamaan minua… kun lähdit sillä tavalla pois. ” Sanoin ja suutelin Charlottaa.

- En, pysyn nyt ja aina lähelläsi… ” Sanoin ja suukottelin Snow:ta joka paikasta. Huomenna koulussa minua kyllä katsottaisiin pitkään ja kummastellen. Mitä tästä vielä seuraa? Fire keksii varmasti jotain…

Olin niin onnellinen, halasin ja nautin Charlotan suukkottelusta, en halunnut päästää irti. Minun pääni nuokahti, väsymys alkoi puskea läpi, kun oloni oli helpottunut.

Lopetin. Snow näytti väsyneeltä. Harmi, olisin voinut hyväillä häntä vaikka koko yön. Sanoin, että minun olisi varmaan parempi lähteä kotiin.

” – Ei… älä mene, jää yöksi… ” Pyysin, en halunnut että Charlotta olisi lähtenyt.

Jäin yöksi Snow:n kainaloon. Oloni oli jo rauhottunut ja olin onnellinen. Sydäntemme lyönnit kohtasivat ja tunsin sulavani hänen syliinsä.

Heräsin siihen kun Fire tuli herättämään meidät huutamalla että nukutte pommiin ja heitti meidän päälle sankollisen jäitä. Ponkasin pystyyn unisena ja ihmettelin mitä tapahtui.

Ponkaisin istumaan melkein. Katsoin Fire:ä kummissani. Onneksi jäitä, eikä vettä…. Minun piti vielä käydä kotona hakemassa  kouluvermeet.

Fire nauroi ja hävisi kouluun, minä pahoittelin Firen tempausta. Sanoin Charlotalle että se keksii aina jonkun herätyksen jos en ole herännyt ennen sitä, protestoi varmaan sitä kun ei saanut aamupalaa, sanoin naurahtaen.

No eipähän Snow ole syntynyt palvelijaksi tuumin. Nousin ylös ja laitoin enempi vaatetta. ”- Voitko heittää mut kotiin?” Kysyin. Halusin päästä lentämään.

Nyökkäsin hymyillen, otin Charlottaa kädestä kiinni ja vein hänet ulos, otin syliin ja nousin lentoon. Olin korkealla ilmassa parilla siiveniskulla ja tein muutaman huiman kierteen.

Huudahdin kierteen aikana, mutta kotiin päästyäni tempaisin koulu kamppeet ja menin ulos. Halusin, että lennettäisiin kouluun. Menisi vähemmän aikaa. Olihan kello jo kohta kahdeksan.

Naurahdin ja otin Charlotan syliini ja olin hetkessä koulun pihassa. Keräsimme katseita, enhän ollut ennen tullut lentäen kouluun. Kiirehdimme luokkaan, pidin koko ajan Charlottaa kädestä.

Jolkotin  Snow:n perässä hänen pitäessä minua kiinni. Tulimme luokkaan ja tunti alkoi juuri sopivasti. Istahdin pulpettini ääreen ja kaivoin kirjani esiin. Istuin Snow:n vieressä. Hymyilin hänelle kiitokseksi ilmavasta kyydistä.

Huomasin kun Mazurka heitti Charlotalle pikkulapun ja katsoi meitä ihmeissään. Minua hymyilytti, ajattelin jospa täällä koulussa asiat menisivät paremmin kuin vanhassa koulussa.

Katsoin hämmentyneenä Mazurkan antamaa lappua. Varmaan kysyy ollaanko Snow:n kanssa yhessä tai jotain… Avasin lukeakseni lapun.

Kurkotin katsomaan mitä Mazurka oli heittänyt, jotenkin arvasin. Mazurka kysyi mitä meidän välille on tapahtunut kun tultiin yhdessä kouluun ja vieläpä lentäen. Ja Fire oli vihjaillut jotain aamulla muille. Niinpä tietenkin… mitähän kaikkee se on sanonut.

Kirjoitin takaisin. Olevamme yhdessä. Olin rakastunut Snow:hun ja hän minuun. Jostain syystä punastelin. Huomasin muiden oppilaiden katsovan tiuhaan tahtiin supatellen minua ja L. Snow:ta.

Katsoin Charlottaa hymyillen, hän oli punainen, se huvitti minua, mitäpä minä naureskelemaan kun itekkin olin ihan punanen. Sitten Fire sanoa loksautti kaikille luokassa oleville suureen ääneen että minä ja Charlotta seurustellaan ja lässytti kuinka sulosia oltiin kun nukuttiin vierekkäin aamulla. Lehahdin ihan tulipunaiseksi, opettajaa hymyilytti ja hän torui Fireä tunnilla mölyämisestä.  Minua rupesi entistä enemmän hävettämään kun tajusin mitenkä punaseksi olin mennyt, sillä kun pienikin punastus näkyy naamassani kun olen niin kalpea iholtani… Naurahdin.

Olin tyytyväinen, vaikka Fire koitti saada meidät häpeämään. Aloin tottua päivällä siihen kun tyttöjä tuli iloisina kyselemään minusta ja Snow:sta. Minua ei häirinnyt yhtään. En edes välittänyt, muiden sanomisista.

Hirveän moni tuli kyselemään meistä… kaikki evät meinanneet uskoa että meistä olisi tullut pari, moni sanoi sitä että Firestä ja Charlotasta olisi tullut pari. Eikä ihmekään kun Fire kokoajan piirittikin Charlottaa sillon kun tultiin kouluun. Minulle olis riittänyt että muut tulevat härnäämään meistä, mutta Firen täytyi ihan pakolla päästä kiusaamaan minua. Sanomaan millonka otan sen suuren askeleen ja mitä ollaan jo tehty ja mitä meinaan seuraavaksi tehdä jne…. se ärsytti.

Päästyämme koulusta menin kaupassa käymään, teki mieli limpparia. Snow:n olin pyytänyt mukaan.

Kuljin Charlotan mukana ja ostin itselleni energiajuoman, kysyin voinko tulla hänen luona käymään kun kertaakaan en ole käynyt.

Sanoin, että tulkoot. Näkeepähän velikin mun poikaystävän. Naurahdin mielessäni. Mitä lie Max sanoo nähdessään siivekkään mieheni? Mietin Maxin ilmettä. Tirskahdin vahingossa nauruun yksinäni hyllyjen välissä.

Tulin Charlotan luo ja katsoin häntä kysyvästi ja kysyinkin mille hän nauroi.  

Mutta sitten muistinkin mitä Max oli silloin joskus Dragonissa sanonut. Pyörittelin päätäni ja kerroin etten nauranut millekään erityisesti. Ostin kaupasta karkkipussin ja limpparin.

Hymähdin, maksoin ostokseni ja sitten lähdimme Charlotan luokse. Pidin koko matkan Charlottaa kädestä.

Olin onneni kukkuloilla. Hymyillen kapsahdin Snow:n käsivarteen naurahtaen. Mitä vielä keksittiin tehdä ja ties missä me kävisimme. Halusin vielä enemmän tietää Snow:sta.

Katsoin Charlottaa hymyillen, hän näytti onnelliselta. Minä olin onnellinen, tuntui mahtavalta tuntea toisen lämpö lähellä.

The End