Meinasin estää Charlottaa menemästä mutta menin sisälle myös, Fire oli ilahtunut Charlotan vierailusta ja tarjosi hänelle jo heti juoman. Katsoin uhmakkaasti Fireä, Fire katsoi kysyvästi ja hymyili sitten ivallisesti. Fire kysyi miten Charlotta tänne oli eksynyt.

Kerroin, että olin Snow:n kanssa kaupungilla viettämässä aikaa ja nyt tultiin tänne, mutta luultiin, että olisi oltu kahdestaan. Koska Fire kumppaneineen oli ollut täällä kotonaan, niin halusin nähdä Fire:ä. Katsoin Snow:ta huomasin hänen turhautuneen ilmeensä. Katsoin häntä ymmärtäväisen lempeästi.

Fire naurahti, hän halusi näyttää yhden kuvan Charlotalle, yritin sanoa siihen väliin että olisin esitellyt taloa, mutta Fire vei jo Charlottaa… minua hermostutti, taisin tietää mitä minkä kuvan hän aikoi näyttää. Fire vei Charlotan olohuoneeseen ja otti yhdeltä kaveriltaan kuvan kädestä jolle he nauroivat. Yritin mennä ottamaan kuvaa pois mutta, Fire esti pitämällä minua rinnuksista kiinni ja niin kaukana kun käsi ylsi ja näytti kuvan Charlotalle. ”- Eikö Little Snow olekkin suloinen Lolita mekossa ja pinkissä siivissä.”  Fire sanoi hymyillen, olin häpeästä punaisena, Fire kertoi tämän idean tulleen kun olivat juopotelleet ennen muuttoa kavereidensa kanssa asunnossaan ja pukeneet pienen suostuttelu tuokion jälkeen Snow pukemaan mekon ylleen.

Katsoin kuvaa hetken mietteissäni. Otin kuvan itselleni ja laitoin sen laukkuuni. ”- Hän on söpö, mutta sinä varmaan häkissä orrella vielä söpömpi..” Sanoin ivallisesti ja menin Snow:n luokse. ”- Luulitko, että nauraisin?” Kysyin Snow:lta. Hän oli kieltämättä höpsön näköinen, muttei hän ollut nolo. Halusin, että Fire ei kiusaisi Snow:ta enää niin paljon. Halusin tehdä asialle jotain.

Fire naurahti. ”- En ehkä söpö mutta, komeampi olisin. Eikä tuo ollut paha idea.” Fire sanoi hymyillen. ”- Mutta ajattele minkä näköinen Snow olisi sisäkön asussa, hän kun on tuollainen kodin hengetär.” Fire sanoi ja katsoi minua ivallisesti hymyillen, olin yllättynyt Charlotan reaktiosta… luulin hänen nauravan… Otin Charlottaa kädestä kiinni ja olin viemässä häntä huoneeseeni kunnes Fire otti minusta kiinni ja käänsi ympäri. ”- Älä nyt karkaa veli kulta.” Fire sanoi ja kaatoi minut maahan ja käski kavereidensa tuoda puku jota ne rupesivat vääntämään päälleni. Charlottaa estettiin tulemasta apuun, rimpuilin kaikin voimin, Firellä ei tehnyt vaikeuksia pitää minua maassa, mutta muilla oli vaikeuksia pukea minua. Fire otti minua hiuksista kiinni ja painoi poskeni lattiaan ja kuiskasi korvaani. ”- Ihan rauhassa vaan, tai sanon sen mitä sinulta löytyy sinisestä sarvestasi... koko koululle.” Fire sanoi hymyillen ja antoi suukon poskelleni, emmin hiukan… olisin tehnyt mitä vaan ettei Charlotta olisi nähnyt tätä… mutta en… en voi antaa Firen sanoa sitä… en rimpuillut, olin niin turhautunut ja tuijotin vain lattiaa.

Yllätyin ja hämmennyin pahimman kerran. Miten Fire kehtasi? Miksi hän teki tämän kaiken? Kaivoin kamerani laukusta ja sain viskattua sen Firen päähän. – ” Saakelin kusipää äijä! Näinkö osoitat miten pelkuri ja raukkamainen olet oikeasti! Olet kiinnostunut veljestäsi seksuaalisesti ja näin sen meille ilmaiset… !!?? Vitun homo, tule jo kaapista ulos! ”  Huusin niin että kurkkuun koski. ”- Ja turha sinun on Snow:ta homoksi väittää, sinähän hänet olet pukenut, kuin ”äiti”…” Lisäsin pienen vihan noustessa äänen sävyyn.

Fire otti kameran näppärästi kiinni hymyillen. ”- Katos kuin tilauksesta, kamera meiltä puuttuikin, mutta yhdestä asiassa olet väärässä, voin myöntää sen että pidän pojistakin, mutten niin paljon kuin teidänlaisista kaunottarista, mutta veljestäni en ole kiinnostunut silleen, niin kuin luulet. Hän on vain niin nössö, heikko, alistuva ja homon tästä saa varmasti tekemällä.” Fire sanoi ja nauroi makeasti, muutkin nauroivat. ”- Hänellä on myös pikku pikku salaisuus jota hän suojelee, vaikka joutuisi pukeutumaan naiseksi.” Fire sanoi ja silitti päätäni. Minua suututti, minun olisi tehnyt mieli ruveta itkemään, mutta siitähän se ilo vasta olisi irronnut…

-” Lopeta oikeasti, turpa kiinni nyt! Älä leiki hänellä!” Huusin. Oli niin pettynyt ja voimaton olo. Miksi Fire oli niin vahva? Työnsin itseni väkisin porukan läpi Snow:n luokse. –” Jättäisitte hänet jo rauhaan!” Lisäsin ja tönäisin jotakin jätkää, hoiperrellen mies kaatui lattialle persiilleen. – ” Mikä sä luulet Fire olevas?  Koitat ollaan niin kova, kun kuulut Feenixin sukuun…” Sanoin vihaisena.

Fire nousi ja meni Charlotan luo ja otti Charlottaa napakasti leuasta kiinni. ”- Minussa kulkee Feenixin veri, minä voin polttaa kaiken maantasalle, minä voin tehdä muille mitä huvittaa, minä voin mennä minne huvittaa ja mun nenille ei hypi mikään nenäkäs pikkulikka. Minä voisin laittaa sinut tanssimaan vaikka alasti tässä ja heti jos haluan, minulla on vahva kyky hallita toisten ajatuksia ja mieltä. Ja minä voin kiusata veljeäni jos minua huvittaa.” Fire sanoi uhmakkaalla äänellä, nousin ja menin heidän väliin ja käskin Firen lopettamaan… Katsoin Charlottaa ja sanoin kaiken olevan ihan okei, näin on käynyt ennenkin… ei tässä mitään, kunhan se vaan on ohi. Fire tuhahti ja lähti närkästyneenä jenginsä kanssa kaupungille innostuksen laannuttua. Jäimme kahdestaan Charlotan kanssa, tuijotin lattiaa…

- Et sä voi tehdä mitä sä haluat ääliö!! Vaikka kuinka haahka olisit! ” Huusin Firen perään. Halasin Snow:ta.

Halasin Charlottaa hiljaa. Kävin riisumassa vaatteet mitä olivat kerenneet laittaa ja tulin takaisin olohuoneeseen. Kysyin halusiko hän kahvia.

Pudistin päätäni ja hymyilin. ”- Oletsä ok?” Kysyin. ”- Mulle voit kertoa ihan mitä vaan… kaiken… meidän välillä ei pidä olla salaisuuksia.” Sanoin Snow:lle.

Nyökkäsin, laitoin kahvia tippumaan ja istuin pöydän ääreen. ”- Haluan kyllä kertoa sinulle sen salaisuuden… mutta… mä en vaan… pysty sanoo sitä… nä.. näyttämällä ehkä… se on minulle niin arka paikka.. ” Sanoin vaivautuneena.

Naurahdin. No, ei minulla minnekään kiire, tai mitään. En utele ja kaivele pakosta muiden asioita. Annan kuulla Firen kovan sanan kun palaa. En anna jatkossa hänen käyttäytyvän Snow:ta kohtaan noin.

Hymyilin ja meni ottamaan kahvia, katsoin olohuonetta, Fire oli sotkenut kavereineen… Sanoin Charlotalle esitteleväni talon hänelle, keittiön ja olohuoneen hän oli nähnytkin ja näytin seuraavaksi Firen huoneen ja sitten minun huoneen. Firen huone oli hiukan sotkuinen ja peti petaamatta. Näytin sitten loput talosta, pesutilat ja takapihan, oli meillä myös muutama vierashuone… talo oli iso meille kahdelle, ihan sen takia kun en osannut pienentää vielä siipiäni ja tarvitsin liikkumatilaa…

Nyökyttelin Snow:n näyttäessä huoneita. Istahdin sitten olohuoneen sohvalle katselemaan olohuonetta.

Seisoin sohvan vierellä. Minua hermostutti… ”- Se salaisuus on vain eläinmuodossani… ihmishahmossa sitä ei ole, en tiedä miksi minulle on tullut sellainen… se on… miten sen nyt sanois… intiimi asia… ” Sanoin hirmu vaivaantuneena ja punasena noloudesta, mutta halusin sanoa sen Charlotalle…

Katsoin Snow:ta. Hämmennyin. Mitä se olisi. ”- Ei sinun ole pakko kertoa….” Sanoin. En enää halunnut tietää asiasta. Kuulosti oudolta. Nousin ylös ja lähdin etsimään vessaa.

”- Haluan kertoa se sinulle… en halua salata sitä sinulta… ”Sanoin ja sanoin että vessa on kylppärissä. Minua nolostutti, mietin oliko sittenkään hyvä kertoa vielä… mutta tuntui ahdistavalta jos en kertoisi loppuun kun aloitin kerta. Odotin kun Charlotta kävi vessassa.

Tulin vessasta ja tulin Snow:n luokse ja sanoin että kertoisi asiansa.  Halusin keksiä sitten jonkun källin Firelle.

Muutuin eläimeksi ja laskin pääni Charlotan lähelle ja näytin lonkerot sarvistani, otin pinkin lonkeroni varovasti esille sinisestä sarvesta, minua nolotti hirveästi. Pinkki lonkero oli ohuen limaan peitossa, sen pään muoto oli hiukan erilainen kuin muiden viiden sinisen lonkeron. ”- Se on se… kai sinä tajuat…” Sanoin ja odotin jännittyneenä Charlotan reaktiota.

Jähmetyin, repesin mahdottomaan nauruun. Kosketin lonkeron päätä ja tunsin meneväni kananlihalle. Minua alkoi kiihottamaan ja punastuin.

Vendin lonkeroni takaisin, loukkaannuin Charlotan nauramisesta ja muutuin ihmiseksi. ”- Fire käyttää tätä aina hyödyksi kiristäessään minua… en kestäis jos joku sais tietää… edellisessä koulussa hän melkein kertoi sen kaikille, mutta minä kiljuin korkealta, niin että kaikkien korvat vuosivat verta ja ikkunat särkyivät… tein sen vaistomaisesti… yksi melkein kuoli… ” Selitin hiukan hätäisesti, minulle tuli huono-olo… käänsin selkäni Charlotalle.

Olin vaiti ja hymyni hyytyi. Otin kassini ja lähdin. En halunnut loukata häntä enempää. En halunnut, että loukkasin häntä. Lähdin vaistomaisesti juoksuun. En saisi Snow:n ja Firen välejä korjatuksi. En varmasti. Olin loppu peleissä niin heikko henkisesti. Enkä halunnut satuttaa ketään. Olin sekaisin. Huomasin juosseeni kaupunkiin.

Istuin keittiön pöydälle, minua kadutti. Minun olisi tehnyt mieli juosta Charlotan perään… mutta en kyennyt… itkin… en tiedä miksi, mutta minua itketti… minun ei olisi pitänyt kertoa sitä kiljunta tapausta, tiesin että hän ei kestäisi näin paljon outo. Pitääköhän hän minua outona nyt… rupeeko hän välttelemään minua…

Seisahduin väkisin. Hengästyneenä koitin saada happea. Sydämeni ei lakannut hakkaamasta. Snow melkein tappanut jonkun? Miksi… hänellä oli ”Se” siellä?? Kysymyksiä oli muutama miljoona päässäni jotka jyskyttivät vuoronumero kädessään oveen. Istahdin kadunkiveykselle hengästyneenä.

Fire ilmestyi hiljaa Charlotan vierelle. ”- Minä voin kertoa sinulle kultaseni.” Fire sanoi hymyillen, Fire oli yksin.