Elikkäs tässä olisi sitten Mazurkan alku taival tarina, mikä jatkuu Marian tarinasta epäsuorasti :D Sillä Mazurka syntyi edellisen tarinan lopussa ja tässä sitten kerrotaan Mazurka selviytymis tarina.


Heikko, elämästään taisteleva salamanterin poikanen, makasi maassa voimattomana ja huutaen emoaan. Huuto oli hätäistä ja anelevaa, nälkä heikensi entisestään ja poikanen vain nukkui pitkään ja hereillä olo aikansa vain huusi emoaan. Toisen päivän ikäisenä poikanen oli huudoillaan houkutellut luokseen suuren pedon, joka lähestyi poikasta varovasti varautuen pakenemaan, jos emo tulisi paikalle. Kun poikanen huomasi lähestyvän pedon, huuto lakkasi ja poikanen nousi ylös ja hoiperteli petoa kohden luullen emokseen. Poikanen saapui pedon luokse, joka haisteli poikasta ja oli iskeä hampaansa, kunnes toinen samanlainen peto hyökkäsi ensimmäisen tulleen pedon kimppuun, helpon saaliin toivossa. Pedon hyökkäyksestä poikanen sai kovan osuman ensimmäisen pedon jalasta ja lensi etemmäksi tappelevista pedoista. Pedot tappelivat oikeudesta helppoon saaliiseen, mitä poikanen oli säikähtänyt ja lähtenyt pakenemaan. Poikanen juoksi sen minkä heikoista jaloista pääsi ja löysi tiensä kaupunkiin. Kaupungissa poikanen juoksi syrjäiselle ja varjoiselle kadulle, isojen roska konttien taakse ja lösähti sinne väsyneenä ja nukahti tutkimatta ympäristöään.

Seuraavana päivänä poikanen heräsi vaivoin ja ei jaksanut enää huutaa emoaan. Poikanen katsoi makuultaan vierasta maisemaa ja oli peloissaan, sitten hän huomasi katuliskon tonkivan roskista ja syöden sieltä jotain. Poikanen nuuhki ilmaa ja nousi heikoin koivin ja lähestyi liskoa, lisko huomasi poikasen ja sähähti sille varoittavasti. Poikanen perääntyi pelokkaana ja kääntyi takaisin roskikselle, minkä takana oli maannut. Poikanen istahti maahan ja katseli suurta roska konttia kuola valuen ja loikkasi sen päälle vaivoin ja monin yrityksin, kunnes pääsi sisälle ja alkoi tonkia sitä.

Poikanen oli kulkenut viikkoja, vain etsien ruokaa roskiksista selvitäkseen ja vältellen muita kulkukoiria ja liskoja jotka tonkivat myös roskiksia. Poikanen oli laiha ja heikko, ihmiset hyljeksivät sitä pitäen sairaana katuliskona ja lapset kivittivät joskus poikasta, joita poikanen juoksi henkensä kaupalla karkuun. Poikanen oli eksynyt jossain vaiheessa alamaailmaan ja tonki sen roskiksia. Isokokoinen katulisko huomasi roskista tonkivan poikasen ja ajatteli saavansa siitä oivan saaliin, olihan poikanen sitä pienempi ja heiveröisen näköinen. Lisko lähestyi poikasta, jota poikanen ei ollut huomannut ja parahti kivuliaasti kun lisko upotti hampaat sen niskaan. Poikanen löi liskoa siivillään ja sarvillaan, jotta lisko päästäisi irti, otteen irrottua poikanen lähti saman tien säntäämään karkuun heikosti uikuttaen ja juoksi sen minkä kintuista pääsi. Lisko lähti perään ja saavutti poikasta nopeasti, ihmiset yrittivät väistellä ohi kiitäviä elukoita ja viskelivät vihaisina kiviä heidän perään. Poikanen vaistosi jotain ja juoksi sen suuntaan. Lisko oli jo ihan kintereissä kiinni ja juuri kun lisko oli iskeä kyntensä poikasen häntään, poikanen hyppäsi miehen syliin turvaan, minkä luokse vaisto oli ohjannut. Lisko teki nopean pysähdyksen ja oli hyökätä, mutta pakeni miehen hätistäessä sitä pois. Mies katsoi poikasta, joka oli tarrautunut hänen rintamukseen kiinni ja yritti irrottaa sitä.

- Mikäs se sinä olet.

Mies sanoi hämmentyneenä ja kiskoi poikasta irti, mutta poikanen tarrasi tiukemmin kiinni ja painoi päänsä miehen rintaa vasten.

- Noh… älä sitten irrota pikkuinen. Sinäpä olet todella huonossa kunnossa, pieni salamanteri.

Mies sanoi hymyillen ja silitti poikasta ja lähti kävelemään kotia päin. Kotiin päästyä mies yritti irrottaa poikasta uudelleen.

- Voit päästää irti pikkuinen, olemme turvassa nyt…

Mies sanoi ja kiskoi poikasta.

- Hei Malik! Mitä ihmettä sinä toit mukanasi, sinun piti käydä lisää olutta!

Yksi Malikin kavereita sanoi, joka oli juomassa hänen luonaan, kahden muun kanssa.

- Salamanterin poikanen, se juoksi syliini ja ei nyt suostu irrottamaan otettaan, en ole sen emo joksi se minua saattaa luulla.

Malik sanoi ja tutki poikasta.

- Se on todella huonossa kunnossa, varmaan hylätty pian syntymän jälkeen, olisiko noin parin viikon ikäinen.

Malik sanoi arvioiden, kaverit olivat tulleet katsomaan sitä.

- Onhan tuo aika ruipelo, miten se on edes selvinnyt. Onko se pelkkä elukka? Vai onko ihmis-sieluinen?

Mies kysyi juoden oluen loppuun, Malik kohautti hartioitaan.

- Sitä en tiedä vielä, mutta salamanterit on sitkeitä liskoja.

Malik sanoi naurahtaen ja yritti riisua takkinsa ja päällispaidan pois. Kova työhän siinä oli saada kolmeen mieheen väännettyä poikasen kynnet irti yksi kerrallaan, jotka tarrautuivat saman tien takaisin Malikin kylkeen, kun ote irrotettiin jalasta.

- Ai jai jai… on kyllä kova ote vaikka on heikko…

Malik sanoi ja katsoi kylkiään, joista jo veri valuin poikasen tarrattua.

- Onko tämä edes tajuissaan, tämä poikanen, kun sillä on silmät noin kiinni.

Toinen miehistä kysyi ja katsoi poikasen päätä.

- En osaa sanoa…

Malik sanoi ja istahti sohvalle, miehet sanoivat lähtevänsä baariin jatkamaan ryppäämistä. Malik katseli poikasta ja silitteli sitä.

- Kyllä olet laiha… ja likainen, lähetäänpä kuule suihkuun.

Malik sanoi hymyillen ja repi hihattoman pois päältään ja meni suihkuun. Malikin piti varovasti olla suihkussa sillä hän ei halunnut hukuttaa poikasta,pesi itsensä ja poikasen.

- Olethan sinä valkoinen, kun pestiin likakerros pois.

Malik sanoi naurahtaen ja huuhteli poikasen harjaksen hyvin. Lämpimässä vedessä poikanen hellitti hiukan otettaan ja Malik oli helpottunut. Suihkun jälkeen Malik rojahti takaisin sohvalle ja yritti irrottaa poikasta.

- Voisit irrottaa otteesi kokonaankin, kyllä minä pidän sinusta huolen.

Malik sanoi ja alkoi tuntea oloaan hiukan väsyneeksi ja tutki poikasen paremmin oivallettuaan yhden asian.

- Voi vitja… nyt sinä sen teit…

Malik sanoi huokaisten ja katsoi heidän välilleen kasvanutta napanuoraa.

- Oletkin näin heikkona, kun napanuoran kasvatit välillemme, noh niinhän tässä käy, olenhan itsekin salamanteri. Nyt joudun syömään kahden edestä.

Malik sanoi hymyillen ja meni jääkaapille.

Poikanen tuli tajuihinsa muutaman päivän jälkeen ja katseli uutta ympäristöä pelokkaana, viikko myöhemmin poikanen oli tarpeeksi voimissaan ja irrottautui Malikista. Poikanen seurasi Malikia ihan joka paikkaan ja nukkui Malikin vieressä.

Malikin kaverit olivat taas hänen luonaan ryyppäämässä ja viettämässä iltaa. Poikanen oli oppinut tuntemaan heidät ja pyöri ympäriinsä ja härnäsi miehiä välillä iloisena.

- Etkö ala kyllästyä tuohon pentuun, eihän se edes ole sinun. Viskaisin sinne mistä se tulikin… ei se taida olla edes ihmis-sieluinen...

Mies sanoi hermostuneena ja viskasi poikasta tyhjällä tölkillä, jonka poikanen nappasi ilmasta. Malik naurahti ja kutsui poikasen luokseen.

- Mä aion kasvattaa hänet tyttärenäni, olla hänen isänsä. Olemme samaa lajia, joten sen oikein kasvatuksesta tulee helppoa, en tiedä varmaksi vielä, onko se ihmis-sieluinen vai ei, mutta merkkejä ihmis-sieluisuuteen on.

Malik sanoi ja katsoi poikasta, joka katsoi Malikia pää kallellaan, mutta loikkasi sitten leikkimään tyhjillä pulloilla.

- Sinähän vakavalta kuulosta, meinaatko töihinkin palata?

Mies sanoi naurahtaen.

- Kyllä, nyt pitää vaan keksiä hyvä nimi tälle poikaselle.

Malik sanoi mietteliäänä.

- Miten olisi maanvaiva…

Mies sanoi mutisten ja laittoi musiikki kovemmalle. Malik heitti miestä tölkillä.

- Kuulin tuon kyllä.

Malik sanoi naurahtaen ja katsoi musiikin mukaan pomppivaa poikasta, mies ihmetteli kuinka Malik oli kuullut hänen sanomisensa musiikin yli, mutta avasi sitten uuden tölkin.

- Nimesi olkoon Mazurka, se muistuttaa yhtä sävel lajia.

Malik sanoi hymyillen ja katsoi poikasta, joka paukutti jalallaan lattiaa basson tahdissa. Malik nosti poikasen syliin ja sanoi nimen poikasen korvaan. Mazurka hymyili ja nuolaisi Malikia naamasta.

- Nimi taisi kelvata.

Toinen miehistä sanoi naurahtaen.

- Hänen koko nimensä olkoon Mazurka Jean Inaho.

Malik sanoi hymyillen ja laski Mazurkan maahan, joka pomppi iloisena.


Silloin Mazurka sai nimensä ja oppi pian sen jälkeen ihmiseksi muuntautumisen. Mazurka kasvoi koko lapsuutensa alamaailmassa ja kävi aina Malikin kanssa ylämaailmassa, kun Malik kuntoutui Mazurkan ansiosta ja palasi poliisin työhön. Mazurkalle alamaailma oli koti ja hän tunsi jokaisen jengin mitä siellä oli ja jokaisen kapakan. Mazurka oli käynyt lähes jokaisessa kapakassa laulamassa karaokea täytettyään kahdeksan ja viihtyi pitkiäkin aikoja Rosen luona, sillä Rose hemmotteli Mazurkaa. Malik oli myös opettanut Mazurkalle kaikki hänen ninja taitonsa ja rakennus taitonsa, Mazurkasta tuli lahjakas nuori nainen, Mazurka oppi myös muuttumaan eri muotoihin. Kun Mazurka täytti 23 vuotta hänen maailma tuli mullistumaan, sillä hänen oikea isänsä Richard Kent löysi hänet ja kertoi hänen olevan PVSJ:n(planeettojen välinen suojelu järjestö) perillinen ja niihin aikoihin Mazurka tapasi myös Nemo Evansin. Silloin Malik muutti Mazurkan sukunimen Kentiksi, joka se siitä lähtien on ollut muuttumattomana.

Sitten kun Mazurkasta tuli PVSJ:n johtaja, Mazurka muutti sen nimen Usvalaumaksi, sillä suurin osa PVSJ:n joukoista olivat lajeiltaan usvasusia ja jokaiseen laumaan liittyvään istutettiin usvasuden geenejä jolloin heistä tuli usvasusia ja laumaan kuuluvaksi. Usvalauman arki vihollinen on Nuolilauma, joka on ollut vastuksena jo hyvin kauan. Vaikka Mazurka asuu omassa kartanossa laumansa luona, on Malik silti Mazurkalle se tärkein perheen jäsen, jota hän kutsuu mielellään vielä isäkseen, vaikka oikea isä on tiedossa. Mazurkan äidin Marian, ja Mazurkan välit eivät ikinä olleet hyvät, sillä Maria vihasi Mazurkaa, viedessään hänen paikkansa Varjokuningattarena.