Kohta akaa julkaistavat tarinat loppua, mitkä olen läpi kasastanut ja kelpuuttanut tänne julkistavksi. Pitäisi ruveta varmaan käydä niitä läpi, jotta olisi jotain valmista julkaistavaa.....

Mutta nyt olisi vuorossa tarina Maria Shadowista. Maria ei ole kyllä enää henkilökäytössä, mutta tämä tarin jatkuu ovelasti Mazurkan alku taipaleeksi, joten tämä on tarpeellinen ennen sitä. Aikaisemmin ne oli yhtenäinen tarina, mikä muuttui välissä, mutta päätin erottaa ne omiksi, mutta silti toisiinsa kuuluviksi :D

Tarina on lyhyt, sillä Maria ei ollut kovin merkittävä henkilö ja vähällä käytöllä, joten hänen historiasta ei ollut mitään merkitystä vihkokirjoittelussa.


Maria Shadow, neljäs Varjo kuningatar, joka hallitsi varjoja pisimpään. Maria syntyi silloin, kun varjot elivät laumassa ja heitä oli vielä runsaasti. Maria oli jo poikasena hurja luontoinen ja kiivas, hän surmasi oman emonsa syöden hänet, kasvaakseen nopeasti ja saaden paljon voimia sekä Kuningattaren paikan. Maria oli ahne ja rietas ihmishahmossaan, jonka hän oli itselleen kehittänyt syöden metsään eksyneitä. Marian luonne, oli osa syynä vajojen suureen hävitykseen ja jonka takia Maria päätti lopulta piiloutua ihmishahmonsa taakse ja muutti ihmisten kaupunkiin hyläten laumansa, omien halujensa tyydyttämiseksi. Maria rakasti miehiä ja vietti paljon intiimistä aikaa miesten kanssa, mutta samalla hän etsi varjo Kuningasta, tyydyttääkseen suuren himonsa.

Nyky hetki

Maria laittautui kotonaan iltaa varten, hän tiesi millaisen miehen halusi sänkyynsä tänä yönä. Marialla oli pitkät, tuuheat ja mustat kiharat hiukset ja hänen vartalonsa oli solakka ja isopovinen, Marian silmät olivat keltaiset, niin kuin varjoilla yleensä. Maria osasi muokata vartaloaan, jotta sai haluamansa, mutta jos mies torjui hänet, hän sai tuntea sen nahoissaan. Maria jopa tappoi miehen, jos se kieltäytyi. Maria suuntasi vakio ravintola/baariin Dragoniin, missä hän aina vietti alkuillan. Maria astui sisään ja loi nopean katseen ympäri Dragonia, katsastaen mies valikoiman ja seisahtui kuin seinään katse nauliintuneena, tiskin ääressä istuvaan mieheen. Maria ei ollut aikaisemmin tuntenut rinnassaan sellaista tunnetta mikä tuli kun hänen katseensa kohtasi miehen. Mies oli upean lihaksikas, Maria huomasi sen hyvin istuvan puvun alta. Miehen hiukset olivat pitkät violetin väriset ja väljästi kiinni pompulalla, Maria meni tiskin ääreen tarpeeksi etäälle miehestä, mutta näki silti hänen kauniit violetit silmät, jotka veti Mariaa puoleensa. Maria ei edes tajunnut, kun tämä, Marian mielestä niin komea mies, katsoi häntä ja Maria säpsähtäen käänsi katseensa.

-< Hän katsoi minua ja minä vaan tuijotin kuin lahopää häntä.>

Maria ajatteli ja yllättyi, kun mies tuli hänen viereensä.

- Iltaa kaunis neiti, huomasin kuinka katsoitte minua ja ajattelin tulla tervehtimään.

Mies sanoi, Maria punastui.

- Minä vain… tuota..

Marian sanat takkuilivat ja takertuivat kurkkuun.

- Saanko tarjota teille juoman?

Mies kysyi Marialta ja Maria nyökkäsi. Mies tilasi juoman ja silloin Maria huomasi miehen hihassa tunnuksen, PVS.

-< Hän on Planeettojen Välinen Suojelu Joukon riveissä…>

Maria ajatteli ja katsoi miestä haltioissaan.

- Haluaisitko viettää illan kanssani?

Mies kysyi ja Maria oli vastata sydän pakahtuen, mutta hillitsi itsensä.

- Voi, se olisi mukavaa.

Maria sai sanottua, hänen olisi tehnyt viedä mies saman tien sänkyyn ja omia hänet kokonaan itselleen. Maria oli rakastunut mieheen syvästi.

Ilta vieri yöhön ja mies saattoi Marian kotiin, mies oli esittäytynyt Richard Kentiksi.

- Ilta oli oikein mukava, mitenkä olisi illallinen huomenna.

Richad kysyi hymyillen, Maria nyökkäsi.

- Kyllä, ehdottomasti.

Maria sanoi ja punastui sanomisestaan, Richard naurahti.

- Tulen hakemaan sinut kahdeksalta.

Richard sanoi ja suuteli hyvästiksi Mariaa. Maria jäi oven suuhun seisomaan haltioissaan ja katsoi loittonevaa Richardia.

- Uskomatonta että hän ehti ennen minua…

Maria sanoi kevyesti huokaisten ja meni nukkumaan.


Viikkoja vieri ja Maria oli tapaillut Richardia päivittäin ja oli saanut kuulla että hän oli PVS:n johtaja, mutta Maria ei välittänyt siitä, kunhan sai olla rakkaansa vierellä. Maria oli unohtanut yöjuoksunsa, eikä edes vilkaissut muita miehiä sillä silmällä, Maria tunsi hänen tarpeensa tyydytetyksi ja ei edes miettinyt Kuninkaan etsimistä. Maria muutti Richardin luokse asumaan ja vuoden päästä Richard polvistui Marian edessä.

- Maria Shadow, tuletko vaimokseni.

Richard sanoi hymyillen, Maria oli jäykistynyt täysin ja yritti sanoa jotain.

- Tietenkin tulen!

Maria sanoi hymyillen ja halasi Richardia suudelleen.


Vuosia vieri ja Maria eli kuin sadussa, hän ei uskonut käyvän itselleen näin suurta onnea. Heillä oli poika Zamen, joka oli tullut aivan isäänsä lajiaan myöten, salamanteri. Marian laji ei ollut periytynyt mitenkään Zamenille ja Maria oli siitä mielissään, sillä Maria ei ollut kertonut oikeaa lajiaan Richardille. Varjoja oli vielä, mutta ne oli saatu melkein hävitettyä ja Maria pelkäsi Richardin reaktiota, jos saisi tietää hänen olevan itse Kuningatar. 

-< Onneksi salamanteri laji on muuntoverinen ja varjo vereni ei periytynyt hänelle, olisihan varjo muoto jo ilmennyt näissä vuosissa.>

Maria ajatteli ja katsoi kentällä harjoittelevaa Zamenia. Zamen oli ahkera ja nopea oppinen poika, joka tykkäsi paljon harjoitella sotilaiden kanssa. Maria huokaisi ja nojautui parvekkeen kaidetta vasten.

- Sinusta tulee iso poikanen…

Maria sanoi hymähtäen hieroen vatsaansa, Maria oli uudelleen raskaana ja tunsi kun lämpimät kädet kietoutuivat hänen ympärilleen. Richard puhalsi lämpimästi Marian niskaan.

- Älä rasita itseäsi, vatsasi on kyllä jättiläinen. Onkohan sieltä useampi tulossa.

Richard sanoi hymyillen, Maria kääntyi Richardiin päin ja hymyili.

- En rasita, käy Zamen hakemassa sisälle, alkaa olla jo myöhä.

Maria sanoi ja Richard nyökkäsi hymyillen ja lähti. Maria katsoi Richardin perään ja hänen ilmeensä vakavoitui.

-<Mitä minulle tapahtuu… rakkauteni Richardiin alkaa hiipumaan sitä mukaa kun poikanen kasvaa… En halua luopua rakkaastani, nyt kun kaikki on niin hyvin….>

Maria ajatteli ja katsoi Richardia ja Zamenia, jotka tulivat areenalta päin nauraen.

Yöllä Maria ei saanut unta ja katsoi nukkuvaa Richardia ja nosti hiuskiehkuran pois kasvoilta.

-<En halua menettää rakkauttani sinuun, minä niin yritän kovasti… mutta vieras halu kasvaa sydämessäni>

Maria ajatteli huokaisten, antoi pusun Richardin poskelle ja kävi nukkumaan.


Kuukausia vieri ja Marian raskaus oli lopuillaan, Maria oli alkanut taas katselemaan muita miehiä ja ei ollut enää niin halukas olemaan Richardin seurassa. Richard ei huomannut Marian nopeaa muutosta, mutta Zamen huomasi äitinsä muuttuneen käytöksen ja piti äitiään silmällä.

- Isä, minulla on sinulle kerrottavaa.

Zamen sanoi tultuaan Richardin työhuoneeseen, Richard katsoi, jo nuoren aikuisen mittaan kasvanutta Zamenia kysyvästi.

- Asia koskee äitiä, olen saanut selville että hän on varjo.

Zamen sanoi vakavissaan ja huomasi kuinka Richardin ilme muuttui raivoisaksi.

- Kuinka julkeat väittää moista! Omasta äidistäsi!

Richard huusi ja tuli Zamenin luokse.

- Etkö ole muka huomannut hänen käytöstään, hän ei enää välitä sinusta tai minusta. Pelkään pikkusisareni puolesta.

Zamen sanoi ja otti Richardin nyrkin vastaan nopeasti.

- Ei… ei se saa olla niin.. Maria rakastaa minua.

Richard sanoi ja lähti Marian luokse, mutta Mariaa ei löytynyt mistään.

Richard etsi kaikkialta, Zamen ja moni muukin etsi Mariaa.

- Äiti ei ole enää tässä rakennuksessa, äiti on lähtenyt.

Zamen sanoi ja samassa Richard löi Zamenia turpaan.

- Etsikää hänet, hän on vielä raskaana ja hänelle voi sattua vielä jotain!!

Richard huusi hädissään ja raivoissaan, Richard ei halunnut myöntää Zamenin kertomaa tosi asiaa. Richard tunsi kuinka sydämeen iskeytyi tuhat veistä.

- Maria rakas, et voi jättää minua näin… et tällä tavalla...

Richard sanoi itkun sekaisena ja komensi etsintä partion etsimään Marian ja tuomaan hänet kotiin vaikka väkisin.

Mutta, Maria oli jo kaukana, Maria oli tuskainen sillä synnytys oli aivan lähellä.

- Voi Richard… en halunnut että tässä käy näin… rakkauteni sinuun on kadonnut, lukittu laatikkoon, jota en saa kai ikinä auki….

Maria sanoi tuskaisesti ähkien, vatsa painoi ja Maria muuttui varjopedoksi.

Maria hoiperteli usean päivän kuin horroksessa. Marian tunteet ja pää oli sekaisin ja synnytys oli alkanut, Maria karjui tuskasta, tuskasta joka tuli sydämestä ja synnytyksestä.

- Minä kadotan sinut rakas… kadotan kaiken mikä koottiin yhdessä… en muista sinua enää… en nimeä enkä näköä… mitä minulle tapahtuu…

Maria sanoi hiljaa voihkien ja ponnisti. Maria oli menettää tajunnan, mutta sai synnytettyä kaksoset, toinen oli munassa, joka katosi värähtäen ja toinen poikasista makasi maassa heikkona. Maria oli hetken tajuttomana ja herätessään nousi ylös kuin olisi nukkunut vuosia.

- Minuun koskee joka paikkaan… missä olen…

Maria mutisi hiljaa ja muuttui ihmiseksi, istui maahan ja huomasi heikosti hengittelevän salamanterin poikasen.

- Olenko minä synnyttänyt… Miten olen päätynyt edes raskaaksi ja missä helvetissä olen??

Maria sanoi ja nousi ylös ja yritti saada olonsa paremmaksi. Poikanen rääkäisi heikosti ja yritti pyristellä pystyyn. Maria katsoi poikasta ja loittoni siitä nenäänsä nyrpistäen.

- Jääköön tuohon, en halua pitää häntä. En edes tiedä kuka on hänen isänsä.

Maria sanoi ja hieroi ohimoitaan ja yskäisi.

- Päätäni särkee niin kovin, en muista mitään mitä on tapahtunut...

Maria puhui itsekseen ja lähti kävelemään Dragonvilleä kohden, jättäen poikasen selviytymään yksin.

Maria oli unohtanut täysin Richardin ja hänen kanssaan viettämän ajan, rakkauden ja onnen. Maria oli palanut takaisin vanhoihin himoihinsa ja halusta löytää Kuningas, mutta jokin oli silti muuttunut Mariassa. Marian hylkäämä poikanen tulee muuttamaan Marian tulevaisuuden jäädessään eloon ja muutos ei ole Marialle mieleinen.