Renjin korva heilahti. ”-Alatko haastaa riitaa pulu??” Renji haukahti. Yllätyin, nytkö tästä riita syntyi? Renji tuli meidän luokse muristen. Jatkoin kävelyä, mutta yksi Renjin porukan miehestä otti minut kiinni ivallisesti nauraen. Potkaisin miestä polveen ja leukaan, että pääsin pakoon. Mies muuttui sudeksi ja kaatoi minut suurella koollaan maahan ja tarttui niskaani ja odotti Renjin käskyä. ”- Taidamme ottaa tytön mukaan…” Renji sanoi. Little Snow valmistautui möyhentämään Renjiä ja hänen pikku porukkaansa, mutta yllättäen Max käveli hiukan huppelissa meidän luokse Demonin ja K:n kanssa. ”- Mitäs minun siskolleni täällä tehdään?” Max kysyi pienessä maistissa ja pääsin suden hampaista. Renji lähti porukkansa kanssa tuhahtaen pois. Hämmennyin ja kysyin miksi Demon ja K oli Maxin mukana. Max kertoi lähtevänsä One Pieceen vähän juhlimaan jonkun Demonin kaimankumminserkunisänlapsen luokse. Minä kerroin, että olimme menossa vuorille. L.Snow:lla oli minulle jotain näytettävää. –” Katso ettet säikäytä salamavalolla hirviä ja poroja…” Max sanoi hymyillen ja sanoi että minun täytyisi olla varovaisempi, vaikka hän tiesi, että pärjäisin kyllä. ”- Muistattehan sitten ehkäisyn…” Max lisäsi hymyillen entistä leveämmin. ”- En ole valmistautunut tulemaan vielä enoksi.” Max sanoi naurahtaen. Löin häntä nolona olkapäähän. ”- No joopa! kuule, en minäkään vielä tädiksi!!” Huudahdin koittaen olla nolostumatta enempää. ”- Sinulla sitä enemmän vientiä on kuin… kuin…vaikka porkkanalla! ” Sanoin nauraen. Max silitti päätäni ja he lähtivät. Hymyilin Snow:lle. ”- Iso veljeni… Max.. ja hänen ystävänsä Demon ja K… oikealta nimeltään Kristian. Kuuluvat Burun jengiin.” Selitin L.Snow:lle.

Nyökkäsin hymyillen, sanoin ettei mitään tappelua ollut tarkoitus aloittaa, en uskonut sen kuulevan mitä sanoin. Toivottavasti hän ei loukkaantunut sanomastani. Menimme Charlotan luo, jäin odottamaan ulos siksi aikaa kun Charlotta kävi lämmintä päälleen, muutuin lumiliskoksi ja istahdin maahan.

Otin kamerani ja lämmintä päälle. Tulin ulos. Yllätyin. – ” Sä olet söpö!” Sanoin Snow:lle tullessani Snow:n luokse. – ”Millä me mennään sinne vuorille?” Kysyin.

Naurahdin ja kävin maahan makaamaan. ”- Minun kyydilläni. Lennän sinne.” Sanoin hymyillen ja ojensin yhden lonkeroistani käsitueksi, että olisi helpompi nousta selkään”

Tartuin lonkeroon. ”- Yäääh..muuten mukavan söpö olet, mutta nämä…. jutut.. pehmeitä.” Sanoin kananlihalle noustessani. Katsoin, että yksi oli vaaleansininen. Istahdin Snow:n selkään. ”- Oooh, penkin lämmitinkin on tässä menopelissä.” Sanoin naurahtaen. Koitin istua rennosti.

Naurahdin ja nousin lentoon, sanoin Charlotalle että sanoo jos vauhti on liian kova.  Lensin aika reipasta tahtia ja noustiin kohtalaisen korkealle Usvavuorta, laskeuduin pienelle laakso aukealle, jonka reunoilta nousi pystysuorat kalliot ja yhdeltä reunalta karu, tiivis metsikkö.  Kävin maahan makaamaan ja käskin Charlotan pysyä selässäni, metsikössä rasahteli ja kuului välillä matalaa raivoisaa murinaa.  Henkäisin matalan ja murahtavan henkäyksen, murina muuttui rauhallisemmaksi.

Pidin kiinni Snow:sta. ”- Mitä tuolla on?” Kysyin. Katsoin ympärille.

Metsiköstä tuli esiin vanha siniturkkinen susi, joka murisi matalasti ja haisteli minua, tunsin kuinka Charlotta jännittyi selässäni, en tiennyt oliko innosta vai pelosta. ”- Ole ihan rauhassa, he eivät tee minulle mitään, olen tuttu niille. ” Sanoin Charlotalle kun esiin tuli muitakin susia”

Olin revetä nahoistani innosta. Halusin pois selästä. Koitin tulla alas. Halusin koskettaa niiden turkkia, rapsutella. Halusin tietää heistä enemmän. Snow ei antanut minun tulla alas. Olisi minulle liian vaarallista.

” – En voi päästä sinua alas, nuoremmat voivat hyökätä kimppuusi, ne ovat aggressiivisempia kuin vanhat. Voit ottaa kuvia niistä jos haluat.” Sanoin hymyillen ja levitin siipeni maahan ja samassa nuorimmat pennut hyökkäsivät niiden kimppuun, naurahdin, niiden pureskelu ei sattunut.

Nyökkäsin. Kaivoin kamerani esille ja otin kuvia. Päätin laittaa ne tekeillä olevaan valokuvakirjaani. –” Eikö sinuun satu, kun nuo nuoremmat järsii sinun siipiäsi?” Kysyin kummissani.

”- Ei, niillä on niin pienet hampaat vielä, harjoittelevat tappelemista, mutta älä näytä hirveemmin niitä kuvia sitten, tämä lauma on varmaan ainoa Sinisusi lauma, se sinun näkemä yksilö metsissä oli varmaan uros joka etsi itselleen laumaa.” Sanoin Charlotalle ja kerroin hiukan laumasta, sitä johti vanha uros, se sama joka tuli ensimmäisenä haistelemaan. Laumassa oli kaiken kaikkiaan hiukan yli viisitoista yksilöä.  Kerroin myös käyneeni piirtämässä täällä paljon, minulla oli monta kuvaa tästä laumasta ja ympäristön eläimistä.

- ”En aijokkaan, ymmärrän.” Sanoin ja hymyilin. Rupesin makaamaan Snow:n selän päälle. Silitin Snow:ta. Katselin samalla lauman tekemisiä.

Katselin itsekin laumaa silmät puoliummessa ja taisin jossain vaiheessa torkaahtaakkin, säpsähdin kun pääni nuokahti.

Hymyilin Snow:n melkein nukahtaessa. Nousin istumaan ja katsoin taivaalle. Alkoi olla jo myöhä, haukottelin pitkään ja makeasti. Kerroin haluavani jo kotiin. Aamulla minun täytyisi käydä vielä kaupassa.

Nyökkäsin ja nousin varovasti, menin kauemmaksi laumasta ja nousin ilmaan parilla siiven iskulla. Nousin korkealle ilmaan niin että allamme näkyi koko Dragonville, ja suuntasin kohti Charlotan kotia.

En itse ensin tajunnut huutavani, mutta huusin minä. Näkymä oli niin upea. Kotini pihaan tullessamme kiitin Snow:ta siitä, että hän oli näyttänyt minulle ne sinisudet. Suukon annettuani Snow:n poskelle  menin sisälle.

Jäin seisomaan paikoilleni hiljaa, olin jähmettynyt… sain suukon Charlotalta, huomasin poskeni punoittavan. Lähdin kotia päin hymyillen.

Sisälle päästyäni huomasin, että talo oli kamalassa kunnossa. Huomen aamulla oli sunnuntai, silloin ei varmasti ollut mitään tekemistä. Siispä siivoaisin. Aamulla heräsin unisena, enkä millään meinannut herätä kunnolla, olin herännyt kauheaan möykkään kun Max ja Demon oli tulleet kotiin humalapäissään. Olin raivonnut heille. Max oli ihan tuiterissa ja pyydellyt anteeksi. Demon taasen yritti iskeä minua. Seuraavana aamuna nousin ylös ja avasin huoneeni verhot. Aurinko paistoi täydellä teholla silmiin. Kömmin keittiöön ja huomasin Demonin jo lähteneen. Max oli nukkumassa, hänen vaimea kuorsaus kantautui keittiöön asti. Menin parvekkeelle ja kastelin amppelissa ja laatikoissa olevia kukkia. Maxin kaverit tunkivat yleensä multaan tupakan tumppejaan mutta kun olin kirjoittanut kyltit, ettei kasvit tupakoi. Siitä lähtien ei tumppeja enää ilmaantunut. Se oli lapsellisen hauska idea. Kun keittämäni kahvi oli tippunut, Max kömpi ylös sängystään ja tuli krapulaisena juomaan sitä. Tulin parvekkeelta pois. Sanoin hyvät huomenet ja lähdin pukemaan muuta vaatetta ylleni. Aikani vaatekaappia tongittuani tulin siihen tulokseen, että puin tosi vanhat verkkarit ja topin päälle. Hiukset olivat nutturalla. Aloin siivoamaan koko huushollia. Laitoin jopa musiikkia soimaan ja basso jytisi. Kurkin alakertaan parvekkeelta jospa Mazurka tai Malik olisi siellä. Mazurka kai nukkui vielä, jatkoin siivoamista ja laulelin. Max oli lähtenyt suihkuun.