Ajattelin nyt jukaista Malikin lapsuudesta kertovan tarinan, se alkaa hiukan hassusti, sillä Malik kertoo niin sanotusti sen itse. Tämän tarinan jälkeen esittelen sitten Malikin, Hookin, Hattorun ja Celestin :3


Hei lapsukaiset, ajattelin kertoa teille hiukan lapsuudestani ja siitä millainen elämäni oli ennen nykyhetkeä. Ensinnäkin olen Malik Inaho, Hook Inahon poika ja Inaho klaanista. Klaanini on vanha ninja klaani, jonka juuret yltävät pitkälle entisaikoihin. Klaanimme taidot perustuivat tarkkailuun ja poliisin työhön sekä soluttautumiseen. Useimmat klaanilaiset ryhtyivät poliiseiksi, jos eivät jääneet klaanille, minä kuulun heihin. Sukumme tekniikkana on Suikeni, eli humala taistelu. Vaikka olisin kuinka humalassa, pystyn täydellisiin suorituksiin. Olemme myös vanha salamanteri suku, puhtaita ja sukumme pyrki aina siihen ja eivät katsoneet hyvällä jos puoliso ei ollut salamanteri. Minulla oli myös nuorempi veli Hattoru, hän oli hiljaisempi ja turvautui paljon äitiimme Celestiin, minä olin enemmin isän poika ja harjoittelin jo pienenä paljon, isä oli esikuvani. Muistan kuinka pienenä katsoin isääni, kun hän harjoitteli muiden kanssa, he olivat aina hirveässä humalassa ja nauroivat paljon ja pelleilivät. Harjoittelin heidän kustannuksellani omia taitoja, kuljin varjossa hiljaa ja varmoin askelin. Isäni tai kukaan muu ei huomannut lähestymistäni, menin niin lähelle kuin pääsin, mutta yllättäen tein väistöliikkeen ja ajauduin näkyville. Isäni ja muut katsoivat suuntaani ja olivat yllättyneitä.

- Hoi Malik!! Mitä oikein puuhaat, jos yrität vakoilla meitä tee se huomaamattomasti.

Isäni huusi, kunnes hänkin huomasi mitä väistin, isoisäni tuli varjoista ja kiskaisi kunait seinästä, siitä kohtaa missä minä olin.

- Olet edistynyt huimaa vauhtia Malik. Keskityit kohteeseesi, mutta huomioit silti selustaasi.

Isoisäni sanoi iloisena, kuulin kuinka isäni nauroi ja tuli luokseni ja laski kätensä olkapäälleni.

- Mahtavaa poikani! Sinusta tulee loistava ninja.

Isäni sanoi hymyillen, isoisä tuhahti vain.

- Kunhan hän ei peri tapojasi, saisit olla vähän hillitympi myös poikaasi kohtaan. Hyvät taidot eivät riitä ainoastaan.

Isoisä sanoi ja poistui varjoihin, Isäni naurahti.

- Älä isoisästä välitä, hän on nyt sellainen tiukka pipo, kasvatan sinut sellaiseksi kun haluat.

Isäni sanoi ja otti minut harjoituksiin mukaan.

Myöhemmin äitini tuli veljen kanssa luoksemme, Hattoru roikkui äidin helmassa kiinni, hän oli vielä niin pieni ja arasti vähän kaikkea. Juoksin äidin luo ja kiusasin hiukan Hattorua leikkisästi.

- Ruoka on kohta valmis, käykää peseytymässä ja tulkaa pöytään.

Äiti sanoi ja katsoi isää hymyillen, isä tuli luoksemme ja suuteli äitiä.

- Kyllä rakas.

Äiti oli ainut jonka edessä isä käyttäytyi asiallisesti, mutta silti rakkaudella. Ihailin sitäkin puolta isässä, halusin olla samanlainen, asiallinen, rakastava ja kaikkein paras.

Illemmalla ruuan jälkeen näytin Hattorulle uusia tekniikoita, joita isä oli opettanut aikaisemmin. Hattoru katsoi aina tarkkaavaisesti, vaikka ei ymmärtänyt liikkeitä vielä. Leikimme paljon yhdessä ja jos äitiä ei ollut lähellä, hän turvautui minuun. Olinhan hänen esikuvansa ja se oli velvollisuuteni isoveljenä, niin isäni minulle sanoi kun Hattoru syntyi.

Yöllä heräsin siihen kun kuulin isäni juttelevan äitini kanssa jostain, äitini kuulosti hätäiseltä, menin lähelle heidän makuuhuonetta ja jäin kuuntelemaan.

- Rauhoitu rakkaani, olet aina turvassa täällä, klaanisi ei saa sinua.

Kuulin isäni sanovat, avasin oven varovasti pienelle raolle, että just ja just näin siitä. Näin lattialla nuolen ja kirjeen joka oli tullut nuolen mukana, nuoli oli iskeytynyt lattialle lähelle isäni ja äitini futoneja. Luin kirjeen, hämmästyin siitä, se oli uhkaus kirje äitini klaanilta, Kurasa klaani.

Meidän ja Kurasa klaanit ovat olleet pitkään toistensa vihollisina, en tiedä miksi, minulle ei ole kerrottu. Palasin hioneeseeni ennen kuin isä huomaa minut, ja kävin sängylleni makaamaan, mietin mitä olin lukenut. Kurasa klaani vannoi kostoa ja äitini surmaa, olin kuullut kerrottavan että isä oli pelastanut äidin hänen klaanilaisiltaan. Isä oli ollut tarkkailu tehtävässä Kurasa klaanissa ja tiesi että siellä asui enkelisiipinen nainen. Kurasa klaani ei olut mistään hyvästä päästä, suku oli salamurhan ja sota alan taitureita. Siellä ei siedetty henkilöitä, jotka eivät vannoneet uskollisuutta ja kylmäpäistä raakuutta osakseen, heillä oli myös paljon sisällissotaa alempiarvoisten kesken. Äiti kuului alempaan kastiin ja ylemmän suvun päämiehet halusivat tappaa ”enkelin”, koska hän ei soveltunut klaaniin siipiensä takia ja hellän luonteensa. Isäni oli joutunut välikohtaukseen, jossa Celestin äiti kuoli suojellessaan tytärtään ja isä pelasti Celestin. Isä oli surmannut Kurasa klaanilaisia, heidän joukossa oli ollut ylemmän suvun jäseniä, josta Kurasa klaani on vihaisia. Isoisä oli ollut pitkään isälle vihainen puuttuessaan Kurasa klaanin sisäisiin asioihin. Äitiä ei haluttu myöskään meidän klaaniin, mutta isä esti sen menemällä naimisiin äidin kanssa, jonka takia äidistä tuli osa klaania ja pääsukuun kuuluva. Pian sen jälkeen olin minä kuulemma syntynyt.