Seuraavat kaksi lajia esittelen omina julkaisuina, sillä niistä tietoa on paljon. Koska tämä salamanteri, josta seuraavaksi kerron on päähenkiöni Mazurkan laji ja myös toinen laji, varjo, mistä kerron salamanterin jälkeen.


Salamanteri

Lajin alkuperä

Salamanterit ovat omaksi rodukseen kehittyneet muinaisista valkoisista Louhista, jotka omivat jalometallien ominaisuudet aseiksensa ja elinvoimakseen. Salamantereilla ei ollut kehityksen alku vaiheilla tiettyä eläin muotoa, salamantereiden nykyinen yleismuoto vakiintui myöhemmin.

Salamantereilla ei ollut myöskään varsinaista sukupuolta, jolloin jokainen pystyi lisääntymään itsenäisesti. Myöhemmin salamanterit huomasivat, ettei se ollut hyväksi lajin jatkuvuudelle, ravinnon ja sairauksien takia, sekä muiden lajien syrjinnän aiheutumista kuolemista. Salamanterit kehittyivät kahdeksi eri sukupuoleksi.

Salamanterit pariutuivat vahvasti ja ottivat uuden, aina nykyisen kumppanin kuoltua.

Salamantereilla oli vakiintuneina muotoina lisko ja ihminen. Salamanterit ovat muuntoverisiä, joka mahdollisti uusien muotojen oppimisen ja risteytyksen, jolloin sulautuivat muiden lajien laumaan, pysyen puhdasverisinä salamantereina.

Salamanterit ovat kestävyydeltään kuolemattoman kaltaisia ja sitkeitä eläjiä, heikkoon kuntoon joutuessaan muuttuvat joko ihmiseksi tai liskoksi. Salamantereiden heikkouksia oli myös oman jalometallin vastakohta, esim. timantille elohopea, elohopealle tiumtitaani, joka tappaa, ellei sitä saanut pois kehosta ja toinen parantanut. Salamantereiden kuolemaksi koituu myös yksi, tuntematon virus, joka tappaa hitaasti ja koomaan vaivuttaen.

Salamanterit ovat yleisluonteeltaan älykkäitä, lempeitä ja rauhallisia, poikasiaan ja läheisiään he puolustavat aggressiivisesti. Salamanterit pyrkivät välttämään vaaratilanteita tai vaaraan joutuessaan he yrittivät päästä puhumalla tai vastapalveluksella. Mutta jos salamanteri jostain syystä kuolee, niin se syntyy uudelleen munasta kuolin paikkaansa tai Salamantereiden planeetalle*.

Ulkonäkö

Rakenne on lohikäärmemäinen, pitkä kaula ja kuusi/neliraajainen. Kuusijalkaisena kahdet eturaajaparit, etummaiset ovat kämmenen kaltaiset, viisisormiset ja lohikäärmemäiset takajalat. Yleinen väri on valkoinen ja vatsa yleensä harjaksen värinen. Tuuhea harjas päälaelta hännänpäähän, väri mukautuu ihmismuodon hiusvärin mukaan tai vaaleansininen ihmismuodon puuttuessa. Salamantereilla on kookkaat sulavarakenteiset nahkasiivet, joiden väri mukautuu harjaksen kanssa, höyhensiipinen harvinainen, joka on kaksivärinen. Siivet voivat vetäytyä kehon sisään, ulkopuolelle jää näkyviin muutamia kookkaita piikkejä. Salamantereilla sarvet ovat joko luumaiset tai nahkan peittämää kallopanssaria. Sarvien takana on, joko korvalehdettömät tai lehdelliset korvat. Kuononpäässä on kaksi pientä sarvea. Kuono on pitkä ja voimakas. Yleisempiä salamanteri lajeja on timantti salamanteri ja elohopea salamanteri, muita on tiumtitaani, hopea, kulta, pronssi, nano ja myöhemmin kehittynyt monimetalli, ottavat kehityksessä herkästi metallit osaksi itseään.

  • Urokset kookkaampia kuin naaraat, n.4 metrinen säkä. Siipiväli noin 23 metriä ja pituus kuonosta hännänpäähän lähes 20 metriä.
  • Naaraiden säkä yli 2,5 metriä, siipiväli noin 22 metriä ja pituus yli 16 metriä.

Lisääntyminen

Salamanterilla ei ole tiettyä lisääntymisjaksoa, mutta voivat matkia muiden nisäkkäiden kiima jaksoa, naaraiden tiineys kestää neljä kuukautta. Naaraat muuttuvat pariviikkoa ennen synnytystä liskomuotoon ja hakeutuvat sopivaan pesään. Salamanterit synnyttävät yhden elävän poikasen ja poikaset oppivat muuntautumisen yli kolmeviikkoisena. Poikanen voi syödä heti kiinteää ruokaa, jonka emo käy saalistamassa. Naaraiden tiineys on erittäin herkkä ulkoiseen ärsykkeeseen ja voi aiheuttaa poikasen kuoleman ja emon sairastumisen, poikasen nopean kehityksen takia. Jos poikanen syntyy heikkona, se kykenee luomaan napanuoramaisen ulokkeen vatsastaan ja kiinnittymään aikuiseen salamanteriin ja jatkaa kehitystä kunnes tervehtyy.

Salamanterit nyt

Salamantereita on enää vähän, mutta ei vielä sukupuuton partaalla. Puhdasrotuisia salamantereita on reippaat 100 jäljellä, risteymä yleinen. Salamantereiden lajin vähyyden aiheutti virus aalto, joka tappoi lukuisia salamantereita tuhansia vuosia sitten. Salamantereiden ulkomuoto muuttui viruksen aiheuttaman geenimuutoksen seurauksena niin että ensimmäinen jalkapari hävisi kokonaan. Tunnetuin salamanteri on Mazurka Kent ja Hänen jälkeläisensä. (Heistä myöhemmin lisää)

Ensimmäinen salamanteri uros, nelijalkainen ja metallinaan oli elohopea. Kykeni vetämään siipensä piiloon.

Kuva0022.jpg

Ensimmäinen salamanateri naaras, kuusijalkainen ja metallinaan oli timantti.

Kuva0023.jpg