Toinen korppi laskeutui katolle ja raakkui viestin vaunujen vieressä seisovalle korpille. Korppi kumartui vaunujen puoleen.

- Ylhäisyys. Veljenne on lähtenyt liikkeelle.

Korppi sanoi.

- Lähtekäämme Hänen luokse.

Adelei sanoi ja ohjastaja piiskasi kirkujat liikkeelle. Kirskujat karjaisivat ja lähtivät laukkaamaan kylää kohden, vaunut kulkivat sulavasti kirkujien korskeen saattelemina, kuin usva metsän keskellä. Koppi lensi vaunujen päällä ja tähyili eteenpäin.

- Veljeskunta on mukana, He ovat pysähtyneet neuvotteluun, kuultuaan kirkujien huudon.

Korppi sanoi, Adelei katsoi ikkunasta ja oli hermostunut.

- Täydellistä.

Adelei sanoi hiljaa ja hieroi vatsaansa, jossa lapsi liikkui levottomasti.

- Ei mitään hätää pienokainen, kaikki on hyvin, äitiä vain jännittää.

Adelei sanoi ja lapsi rauhoittui.

- Kirkuja vaunut saapuvat tännepäin!

Yksi vikkelä kinttuinen ihmissusi, joka oli paikantamassa vaunujen sijaintia, juoksi huutaen Veljeskunnan luokse, Severus katsoi tulijaa.

- Hienoa. Hän näköjään päätti tulla vastaan.

Severus sanoi hymyillen ja muuntautui takaisin ihmissudeksi.

- Se ei taida tietää meistä, sillä se kulkee tuntematonta reittiä pitkin.

Jordan sanoi hymyillen leveästi ja oli innoissaan, He lähtivät vaunuja vastaan saadakseen hyökkäys edun.

- Se hidastaa! Ne ovat tietoisia meistä!

Severus huudahti, kun huomasi korpin vaunujen yllä. Vaunut pysähtyivät pienelle aukioille kirkujien nousten takajaloilleen ja kirkuen hyytävän huudon ilmaan ja korppi laskeutui vaunujen katolle raakkuen. Ihmissudet olivat valmiudessa ja lähestyivät vaunuja varovasti, sillä tilanne oli liian outo. Kirkujat olivat rauhallisia ja korppi tai ohjastaja eivät tehneet elettäkään hyökätä.

- Ovatko he suunnitelleet ulos tulon… en ole aikaisemmin nähnyt korppien olevan saatossa mukana.

Jordan sanoi, Severus nyökkäsi.

- Tässä on jotain epätavallista, koska Velho Maltroskin sanoi tulevansa. Tässä on nyt jotain meneillään.

Severus sanoi ja lähestyi vaunuja, tuijottaen korppia tuimasti.

- Tule ulos vaunuista, kuka siellä onkaan ja kerro aikomuksesi!!

Jordan huusi karjahtaen, kirkuja korskahti raivoisasti ja nousi takajaloilleen, ohjastaja löi sitä piiskalla. Korppi laskeutui vaunun sivulle ihmisenä ja avasi vanujen oven kumartuneena.

- Sieltä ei taida ihan kuka tahansa tulla… Meillä taitaa olla isompikin vonkale verkoissa…

Jordan sanoi Severukselle huomaten korpin alistuvan käyttäytymisen. Severus vain tuijotti vaunuja silmät järkytyksestä suurina, Jordan katsoi Severusta kummissaan ja tökkäisi kyynärällä Severusta, mikä ei tehnyt vaikutusta.

- Varautukaa, He ovat lähettäneen lumoojan!

Jordan huudahti ja tönäisi Severusta uudelleen. Severus ärähti Jordanille.

- Ei! Se ei ole lumooja… Hän on .. Hän on…

Severus sanoi epävarmasti ja takerrellen, Adelei astui vaunuista ulos.

- Aivan. En ole lumoaja.

Adelei sanoi ja katsoi Severusta silmiin. Kaikki kavahtivat ja eivät olleet uskoa silmiään. Severus muuttui ihmiseksi ja lähestyi varovasti Adeleita.

- Oletko se tosiaan sinä… mitä.. mitä sinulle on tapahtunut, mikä sinusta on tullut….

Severus sopersi ja tuli ihan Adelein eteen, Adelei hymyili lempeästi ja kyynel vierähti poskelle.

- Voin hyvin… Severus, veljeni… minulla on ollut ikävä sinua.

Adelei sanoi ja halasi hämmentynyttä Severusta. Korppi oli valmiudessa ja tarkkaili tilannetta. Severus kietoi käden epäillen Adelein ympärille ja rutisti hellästi ja painoi kasvot Adelein hiuksiin.

- Adelei… rakas siskoni… onko tämä totta, siitä on vuosi…. vuosi… luulimme sinun…

Severus sanoi vapisevin huulin, Jordan lähestyi Heitä varovasi järkyttyneenä.

- Oletko sinä raskaana Adelei?

Jordan sanoi, sillä Hän oli huoannut Adelein pyöreän vatsan, toisetkin lähestyivät Heitä. Severus otti etäisyyttä Adeleista ja katsoi hänen vatsaansa.

- Olen. Minulla on Teille niin paljon kerrottavaa. Haluan ehdottaa rauhaa valon ja pimeän voimien välille.

Adelei sanoi hymyillen ja silitti järkyttynyttä Severusta poskesta. Severus laski käden Adelein vatsalle ja tunsi lapsen liikehdinnän.

- Milloin.. milloin se syntyy, kuka on isä… onko tämä tehty väkisin.

Severus sanoi vakavana ja katsoi Adeleita silmiin, Adelei pudisti päätänsä hymyillen.

- Ei, tämä on tullut rakkaudesta. Demoni veren takia se kasvaa voimakkaasti.

Adelei sanoi ja Severus ja toiset kavahtivat demoni sanaa.

- Velho Maltros on tulossa kylälle, Haluatko tavata Hänet?

Severus kysyi ja istahti maahan, sillä jalat eivät enää kantaneet shokista.

- En voi tavata Häntä, vaikka haluaisin. Se on minulle vaarallista.

Adelei sanoi pettyneenä ja katsoi hiukan surullisesti mieleltään uupunutta Severusta, Jordan katsoi Adeleita.

- Kuka on lapsen isä…

Jordan kysyi, osa Veljeskunnan jäsenistä oli muuttunut ihmiseksi ja tulleet Severuksen ja Jordanin luokse. Adelei avasi suunsa sanoakseen vastauksen, kunnes tunsi sykäyksen sormuksessaan, joka torjui suoja kentällä valkoisen välähdyksen. Severus ja toiset käänsivät katseensa välähdyksen tulo suuntaan, Maltros seisoi siellä järkyttynyt ilme kasvoillaan.

- Adelei… tämä ei voi olla totta. Kannat Demoni kuninkaan lasta.

Maltros sanoi ja Severus nousi vauhdilla jaloilleen ja katsoi Adeleita hyvin järkyttyneenä.

- Mitä!!

Severus huudahti ja oli hyvin sekaisin, Maltros tuli lähemmäksi, Adelei oli jännittynyt.

- Se on Artemiksen, Adeleilla on Hänen sinetti sormuksensa.

Maltros sanoi tunnistaessaan sormuksen, jonka Adelei sulki nyrkkiinsä.

- Niin on, olin Artemiksen palvelijana silmäni puhkomisen jälkeen. Palvelin Häntä monta kuukautta, kunnes kirkuja hyökkäsi kimppuuni.

Adelei sanoi ja näytti arpeutuvia kirkujan tekemiä jälkiä.

- Artemis pelasti minut, paraneminen oli vaikeaa ja tuskallista. Mutta Artemis teki sen rakkaudesta minuun, olen Hänen puolisonsa, Demoni kuningatar. Rakastamme toisiamme ja siksi haluan ehdottaa rauhan neuvotteluja välillemme.

Adelei sanoi ja oli hiukan varuillaan kun Maltros tuli Hänen eteensä rauhallinen ilme kasvoilla. Maltros kosketti arpia ja katsoi Adelein demoni silmää.

- Olet kokenut kovia, lapsukainen, mutta oletko täysin tietoinen mitä teet?

Maltros sanoi ja nosti olkaimen takaisin paikoilleen.

- Olen täysin tietoinen. Uhmasin Artemiksen käskyä tullakseni tapaamaan teitä. Uskon, että minä voin neuvotella kanssanne. Olettehan perheeni.

Adelei sanoi varovasti hymyillen ja laski käden Maltrosin kädelle, Maltros hymyili myös.