Loppuun laitan kuvan Artemiksesta, sen demoni muodossa. :F


Adelei heräsi seuraavana päivänä ja katsoi ympärilleen raukeana. Adelei nousi istumaan ja kosketti silmäänsä muistellen tapahtumia.

- Markal käski sinun pysyä vuoteessa muutaman päivän, liika rasitus ei ole hyväksi kehollesi.

Artemis sanoi istuen Adelein huoneen sohvalla ja katseli räiskyvää tulta takassa. Adelei katsoi Artemista surullisena ja huokasi raskaasti.

- Olin typerä… mitä minä nyt teen… kuinka minun nyt käy.

Adelei sanoi vapisevin huulin ja painoi kasvonsa kämmeniin, Artemis tuli Adelein vierelle ja istui sängylle ottaen Adelein kädet käsiinsä.

- Adelei. Minulla ei ole mitään aikomusta hylätä sinua tai käyttää sinua mihinkään itsekkääseen tekoon. Minä rakastan sinua ja haluan pitää sinut täällä ja ainut pyyntö, mitä haluan sinun noudattavan, on että et rasita itseäsi liikaa. En halua sinun kärsivän.

Artemis sanoi katsoen Adeleita luottavaisin silmin, Adelei hymyili vaisusti.

- Minäkin rakastan sinua ja olen pahoillani että epäilin sinua… mutta sinä olit taikonut mieleni.

Adelei sanoi ja halasi Artemista, Artemis halasi myös ja rutisti hellästi.

- Entä perheeni, Severukselle on saatava viesti, että olen elossa.

Adelei sanoi, Artemis loittoni Adeleista.

- Parasta on että He saavat luulla sinun kuolleen, niin on parasta kummallekin puolelle, tässä ajassa. Olet ollut luonani jo vuoden, uskon että He luulevat sinun kuolleen.

Artemis sanoi, Adelein ilme synkkeni.

- Ei. Haluan muutosta väleihimme ja haluan veljeni tietävän minusta ja mitä minulle tapahtuu.

Adelei sanoi uhmakkaasti, Artemis huokaisi.

- En päästä sinua ulos, en halua vaarantaa terveyttäsi, varsinkin kun olet raskaana.

Artemis sanoi ja laski käden Adelein vatsalle ja tunsi lapsen liikkeet.

- Se kasvaa voimakkaasti demoniveren takia. Kehosi on kovalla koetuksella.

Artemis sanoi ja suuteli Adeleita ja nousi sitten ylös. Adelei tarttui Artemista kädestä kiinni.

- Näytä minulle oikea muotosi, tiedän että käytit sitä minun taltuttamisessa. Kyntesi tuntuvat vieläkin hartioissani…

Adelei sanoi ja hieroi olkapäätänsä, Artemis empi ja otti etäisyyttä.

- Jos niin haluat, rakas.

Artemis sanoi ja suuri voima kertyi Artemiksen ympärille ja muutti Hänen ulkomuotonsa. Adelei katsoi sitä pelonsekaisin tuntein ja nousi sängystä. Artemis ojensi kätensä, jotta Adelei voi ottaa siitä tukea. Adelei epäröi ottaa kädestä kiinni ja laittoi käden varovasti Artemiksen kämmenelle, Artemis veti Adelein rinnalleen ja silitti Adelein poskea.

- Pelotanko minä sinua?

Artemis sanoi katsoen Adeleita pohjattoman valkoisilla silmillään, Adelei nyökkäsi katsoen Artemista silmiin. Artemis levitti hiukan siipiään ja Adelei jäi niiden varjoon, Adelei painautui Artemista vasten ja painoi kasvonsa Hänen rintaansa vasten.

- Olet pelottavan kaunis… uhkut niin suurta voimaa että voisit tuhota Veljeskunnan yhdellä iskulla… jopa Valkoisten velhojen killan…

Adelei sanoi, Artemis kosketti Adelein otsalla olevia sarvia ja ne alkoivat kadota, Adelei tunsi kipua ja halasi tiukasti Artemista.

- Niin, voisin tuhota perheesi, läheisesi ja kaiken minkä ympärillä olet varttunut, mutta Valkoisten velhojen kiltaa en pystyisi tuhoamaan yksin. Niin voimakas en ole, rakkaani.

Artemis sanoi ja hieroi Adelein otsaa sarvien kadottua ja antoi suukon siihen. Adelei tunsi lapsen liikkuvan levottomasti ja katsoi Artemista, Artemis laski käden Adelein vatsalle ja lapsi rauhoittui.

- Tuleva lapsi on periäni, demonien kruunun prinssi. Hänellä on jo voimakas tahto suojella sinua, sillä Se tietää sinun olevat hauras olento, meidän demonien rinnalla.

Artemis sanoi ja muuntautui takaisin ihmismäiseksi.

- Olet minulle hyvin rakas ja haluan vain sinun voivan hyvin, joten annan sinulle luvan käydä tapaamassa veljeäsi, minun ollessa seurassasi.

Artemis sanoi vakavana.

- Haluan nähdä koko Veljenkunnan…. He ovat yhtä lailla perhettäni…

Adelei sanoi, Artemis pudisti päätänsä.

- Se on liian vaarallista. En halua että Valkoisten velho, sinun joukon velho, Maltros saa sinut käsiisi.

Artemis sanoi ja halasi Adeleita.

- Lupaathan ettet lähde tapaamaan Heitä yksin.

Artemis sanoi, Adelei oli sanoa vastaan, mutta nyökkäsi sitten.

- Minä lupaan.

Adelei sanoi hiljaa ja halasi Artemista. Artemis otti sormestaan sormuksen ja pujotti sen Adelein sormeen.

- Tämä on sinetti sormukseni. Sen huokuvasta voimasta, muut demonit tietävät pysyä sinusta loitolla ja muut olennot.

Artemis sanoi ja meni ovelle.

- Minulla on käynti serkkuni luona, asia on kiireellinen. Joten joudut odottamaan.

Artemis sanoi epäilyksen kalvavan mieltä, Adelei hymyili.

- Ei se haittaa rakas. Lupaan jäädä odottamaan ja lepäämään, kunnes palaat.

Adelei sanoi ja Artemis lähti epävarmoin tuntein ja valmistautui lähtemään serkkunsa linnaa kohden, Cosmos joutui lähtemään myös mukaan. Kun Adelei oli varma Artemiksen ja Cosmoksen poistuneen linnasta, Adelei käski laittaa vaunut valmiiksi. Adeleille valmisteltiin vaunut ja ne saapuivat lähtö saliin. Sali oli suuri ja vaunut mahtuivat kääntymään siellä ongelmitta, vaunut pysähtyivät Adelein eteen ja ovi aukeni. Adelei katsoi vielä salia, sen suuret korkeat portit aukenivat pimeään käytävään, jonka pohja lähti loivaan nousuun.

- Olen pahoillani Artemis, mutta minun on päästävä tapaamaan veljeäni…

Adelei sanoi hiukan apeana ja meni vaunuihin, joita ohjasti tummaan pukeutunut vampyyri.


Vaunut nousivat maan pinnalle ja raikas yöilma hulmahti vaunun avonaisista ikkunoista sisään ja Adelei henkäisi sitä keuhkojen pohjasta.

- Kuinka olenkin kaivannut tätä, raikasta yö ilmaa.

Adelei sanoi ja kuuli kuinka vaunuja kiskovat kirkujat, kajauttivat hiljaiseen yöhön kirskuvat kirkaisut, Adeleita puistatti. Vaunut odottivat hetken paikoillaan ja niiden luokse laskeutui suuri musta korppi. Adelei näki hehkun ympärillään, joka välähti singahtaen, Adelei pelästyi sitä ja laski kädet vatsalleen. Korppi rääkäisi ja muuntautui ihmiseksi ja kumartui vaunujen vierelle.

- Teidän ylhäisyys. Valkoisten velhoen kilta on huomannut tulonne pinnalle, Artemis Herran sormus torjui vakoilu auran.

Korppi sanoi selittäen Adeleille, Adelei hämmästeli sitä ja katsoi sormusta.


Artemis nojasi käteensä vaunujen ikkunanpieleen ja avasi silmänsä tuima ilme kasvoilla.

- Hmm? Miksi noin tuima ilme, veliseni?

Cosmos kysyi, joka katsoi huvittuneena Artemiksen ilmettä.

- Adelei on mennyt ulos.

Artemis sanoi ja suoristi asentonsa mietteliäänä.

- Turha meidän on enää kääntyä. Serkusta tulee ärtyisä, jos emme saavu ajoissa Hänen kutsuunsa.

Cosmos sanoi ja nappasi suuhunsa nahkaisesta pussista pienen makeisen.

- Sinetti pitää Hänet kyllä turvassa, vaikka sillä asialla ei ole minulle mitään väliä.

Cosmos sanoi ja käänsi katseensa ulos vino hymy kasvoillaan, kun Artemis loi Häneen vihaisen mulkaisun. Artemis käänsi myös katseensa ulos ja katsoi metsän taakse huolissaan.


Valkoisten velhojen killassa kävi tohina, auran torjunta enteili jotain pahaa.

- Velho Maltros.

Nuori velho sanoi tultuaan Maltroksen luokse, Maltros nosti katseensa kääröstä tulijaan.

- Alueellasi on havaittu voimakkaan demonin liikehdintää. Joku on noussut palatsista Veljesten lisäksi hetki sitten.

Nuori velho sanoi, Maltros oli mietteliäs.

- Taisi torjua vakoilu auramme.

Maltros sanoi mietteliäänä ja meni lumotulle kristallille ja laski kätensä sen päälle, sanoi lyhyen loitsun ja kristalli alkoi hehkua.

- Severus. Minulla on teille uusi tehtävä.

Maltros sanoi ja Severus joi tuopillisensa loppuun ja keskittyi kuuntelemaan mieleensä tulevaa viestiä.

- Niin Velho Maltros, olen kuulolla.

Severus sanoi ja toiset samassa pöydässä olleet lopettivat tekemisensä ja katsoivat jännittyneenä Severusta.

- Voimakas demoni on noussut palatsista, se ei ole kumpikaan Veljeksistä, sillä He lähtivät liikkeelle aikaisemmin. Käykää ottamassa selvää kuka nousi pintaan. Ja jos mahdollista ottakaa kiinni, lähden tulemaan kylälle.

Maltros sanoi ja kristallin hehku sammui. Severus nousi ylös innostunut ilme kasvoillaan.

- Saimme pitkästä aikaa tekemistä, veljet. Demoni on noussut palatsista ja meidän on lähettävä sitä vastaan.

Severus sanoi irvokas hymy kasvoillaan, toiset innostuivat ja lähtivät kiireellä valmistautumaan jahtiin. Majatalon emäntä tuli Severuksen luokse ja toivotti onnea jahtiin.

- Olkaa varoivaisia, minua aina niin pelottaa teidän tehtävät.

Emäntä sanoi ja Severus laski käden emännän hartialle.

- Ei huolta Hilsa, tulemme ehjänä takaisin, niin kuin aina.

Severus sanoi ja lähti sitten itsekin valmistautumaan.



Artemis alkuperäisessä muodossaan. (en jakasanut piirtää kuin yhden siiven näkyviin :P)

artemis.jpg