Seuraavan kerran, kun Adelei heräsi, herätys oli lennokas oksennus lattialle. Palvelija auttoi Adeleita pysymään sängyssä ja pyyhkäisi Hänen suutansa liinalla. Toinen palvelija toi Adeleille vettä, jonka Adelei joi varovasti, sillä toinen satsi tuntui kiipeävän kurkkua pitkin.

- Mitä minulle tapahtui… Kauanko olen nukkunut…

Adelei kysyi kun sai oksennuksen pysymän vatsassa.

- Olitte vuoteen omana reilu viikon. Teillä on aamupahoinvointia.

Palvelija sanoi ja auttoi Adelein istumaan. Adelei joi lisää ja huokaisi, olo oli karmea ja joka paikkaa särki.

- Haluan Artemiksen tänne….

Adelei sanoi ja yritti saada tokkuraista oloa kaikkoaman, palvelija pudisti päätänsä.

- Artemis Herralla on vieraita. Teidän täytyy odottaa.

Palvelija sanoi ja lähti hakemaan oloa helpottavia yrttejä. Adelei hieroi päätänsä ja yritti kasata ajatuksiaan kasaan.

- Muistan keskustelleeni Cosmoksen kanssa jostain…

Adelei mietti ja katsoi käsiänsä, kynnet olivat hiukan pitemmät kuin normaalisti ja olo tuntui jotenkin oudolta pahoinvoinnista huolimatta.

- Muistan muuttuneeni ihmissudeksi… muistan sen selvästi, se oli tuskallista.

Adelei sanoi ja katsoi palvelijaa, joka näytti vaivaantuneelta.

- Nyt minä muistan kuka minä olen oikeasti.

Adelei sanoi hämmentyneenä ja nousi sängystä, palvelija yritti estellä.

- Älkää nousko, ette ole toipuneet kunnolla.

Palvelija sanoi ja otti samassa kopin, kaatuvasta Adeleista, joka yritti pysyä horjuen pystyssä. Adelei laski vaistomaisesti käden vatsalleen kuin suojellen jotain, jotain mikä kasvoi Hänen sisällään. Adelei tunnusteli vatsaansa ja katsoi sitä, se oli selvästi pyöristynyt.

- Olen raskaana …

Adelei sanoi hiljaa ja otti tukea sängystä ja palvelijasta.

- Tehtäväni… veljeni… Minun on päästävä puhumaan Artemikselle.

Adelei sanoi ja katsoi komentavasti palvelijaa, palvelija pudisti päätänsä.

- Ette voi häiritä Artemis Herraa, tapaaminen on tärkeä.

Palvelija sanoi, Adelei suuttui.

- Niin on tämäkin tärkeää!! Olen ihmissusi! Minun tehtäväni oli surmata Heidät!! Etkö käsitä!

Adelei huusi murahtaen, kulmahampaat tulivat esiin ja palvelija hätkähti sitä.

- Ja vielä olen raskaana Demoni kuninkaalle!!

Adelei sanoi ja ei huomannut puristavansa palvelijan kättä verille, palvelija nyökkäsi vasten tahtoisesti. Palvelijat auttoivat Adelein pukeutumaan ja laittoivat Hänet hienostuneesti, laittoivat kampauksen ja siistivät kynnet. Adelei katsoi kynsiään mietteliäänä, epävarmuus pyrki esille ja Adeleita pelotti lähteä tapaamaan Artemista.

<- Rakastaako Artemis minua oikeasti… mitä minä olen tekemässä…>

Adelei mietti ja katsoi peilikuvaansa suuresta kampauspöydän peilistä.

- Olette valmis Rouva Adelei.

Palvelija sanoi, Adelei katsoi palvelijaa, hämmentyneenä rouva nimityksestä.

- Niin… olenhan tulevan demoni kuninkaallisen äiti…

Adelei sanoi tuhahtaen, Adeleita kiukutti oma epävarmuus ja epäonnistuminen. Adelei nousi tuoliltaan ja lähti kohti kokous salia, jossa Artemis piti tapaamista. Adelei huomasi kulkiessaan Cosmoksen naisten vetäytyvän piiloon, aivan kuin he pelkäisivät jotain. Cosmos tuli kokous salista hukan näreissään ja huomasi Adelein.

- Adelei.

Cosmos sanoi yllättyneenä katsoien Adeleita ja perääntyi ovea vasten.

- Jos haluat tavata Artemiksen, joudut odottamaan.

Cosmos sanoi ja huomasi muutoksen Adeleissa. Adelei pysähtyi Cosmoksen eteen ja katsoi Häntä vihaisesti.

- Haluan tavata Artemiksen heti!

Adelei sanoi ja ihmissuden piirteet välkähtivät Adelein kasvoilla. Cosmos väisti Adeleita, sillä aisti Hänessä jotain uhkaavaa.

- Jään odottamaan innolla tapahtumaa…

Cosmos sanoi varovaisen vinosti ja sotilaat avasivat Adeleille oven. Adelei astui sisään ja katsoi pöydän ääressä istujia ja tunnisti Heidät, vampyyri sisarukset Night ja Darkness.

- Oi, onpa suloinen rakki. Lähettikö pikku Cosmos koiransa tänne suutuspäissään.

Night sanoi hymyillen ja nousi katsomaan Adeleita, Darkness katsoi Adeleita uteliaana.

- En ole Cosmoksen nainen!

Adelei sanoi uhmakkaasti ja Night tyrmisty Adelein puhuttelu tavasta.

- Tiedätkö koira edes kenelle puhut!?

Night tiuskaisi ja tuli Adelein eteen. Artemis karautti kurkkuaan ja Night kääntyi katsomaan Artemista.

- Hän on puolisoni. Adelei, miksi olet täällä?

Artemis sanoi, Adelei ohitti Nightin tuimasti katsoen Häntä ja meni Artemiksen luokse.

- Meidän on kai parasta jatkaa keskustelua myöhemmin?

Darkness sanoi ja katsoi Artemista kysyvästi.

- Ei. Voimme jatkaa hetken päästä.

Artemis sanoi ja katsoi Adeleita, joka seisoi vihaisena Hänen edessään.

 - Mitä?! Onko tuo ihmissusi sinun vaimosi! Tuohan on se Veljeskunnassa olevan suden sisar.

Night sanoi tyrmistyneen ja hiukan hilpeänä.

- Night, rauhoitu ja anna Heidän keskustella.

Darkness komensi, Night istui paikalleen katsoen Adeleita ylimielisesti.

- Tunnen kyllä teidät, vampyyri sisarukset Darkness ja Night…

Adelei sanoi katsoen Heitä ja käänsi sitten takaisin katseen Artemikseen, joka katsoi Adeleita tuimasti.

- Miksi teit minulle tämän?! Miksi salasit minut itseltäni!! Miksi teit tämän kaiken!

Adelei sanoi korottaen ääntään, kyyneleet alkoivat valua Adelein silmästä.

- Puhutaan myöhemmin, Adelei…

Artemis sanoi ja pyyhkäisi kyyneleen Adelein poskelta. Adelei löi Artemiksen käden pois.

- Ei! Vaadin vastauksia! Minun tehtäväni oli soluttautua tänne! Tehtäväni oli tuhota Teidät! Miksi… miksi tämä kaikki… mitä olet tehnyt minulle…

Adelei sanoi itkuisena, Artemis ei osannut vastasta heti.

- Rakastatko minua edes oikeasti?! Vai olenko vain lapsesi synnyttäjä!

Adelei huusi, Darkness kohotti kulmiaan yllätyksestä.

- Mielenkiintoinen uutinen. Sinusta huokuikin, jokin epätavallinen voima.

Darkness sanoi, Artemiksen kulmat rutistuivat.

- Olet väärässä. Tietenkin rakastan sinua.

Artemis sanoi, Adelei loittoni Artemiksesta itkien.

- En voi uskoa tuota… pidit minua loitsun voimalla tiedottomana itsestäni… ja nyt olen raskaana sinulle.

Adelei sanoi ja ihmissuden piirteet alkoivat tulla esiin.

- Hän ei hallitse tunteitaan. Sinun olisi parasta rauhoittaa Hänet.

Darkness sanoi ja katsoi sekavissa mielentilassa olevaa Adeleita. Artemis lähestyi Adeleita ja oli laskemassa käden Adelein hartialle, kun voimakas voima iski Artemiksen kauemmaksi. Artemis lennähti jaloilleen ja katsoi Adeleita yllättyneenä. Adelei oli painanut kasvonsa kämmeniin yrittäen saada itkua hellittämään.

- Älä… älä koske minuun…

Adelei sanoi, voimakas punertava hehku loisti Adelein ympärillä ja kuin jostain kaukaa olisi kuulunut rauhallista sykkeen ääntä.

- Pojastasi tulee voimakas demoni…

Darkness sanoi ja otti Nightin kanssa etäisyyttä Adeleista. Artemis lähestyi uudelleen Adeleita ja hehku sykki uhmakkaasti Artemikselle.

- Adelei rakas… pyydän rauhoita mielesi…

Artemis sanoi, Adelei nosti katseen Artemikseen ja Adelein puhjenneesta silmästä vuoti verta.

- Mitä sinä olet tehnyt minulle…

Adelei sanoi, Adelein mieli ei ollut enää selkeä ja kaikenlaisia asioita pyöri päässä kuin myrsky. Cosmos katsoi tilannetta oven raosta. Artemis lähestyi Adeleita päättäväisesti ja yritti päästä kosketus etäisyydelle, hehku oli voimakas ja työnsi Artemista kauemmaksi. Adelein sokea silmä oli parantunut ja siihen oli tullut punainen demonin silmä tilalle. Adelei kosketti silmäänsä varovasti, järkyttyneenä ja tuskaisena. Hehku voimistui ja pirstoi koskettaessaan kivipöytää, Artemiksen vaatteet alkoivat repeillä hehkun voimasta, mutta Artemis lähestyi päättäväisesti Adeleita, joka seisoi lasittunein katsein paikoillaan. Adelein oma silmä alkoi vaihtaa hitaasti väriä ja Adelein ulkomuoto alkoi saada demonimaisia piirteitä.

- Adelei! Kuuntele minua! Sinun on rauhoituttava lapsesi takia!

Artemis huusi Adeleille, joka nosti katseensa Artemikseen ja muuttui ihmissudeksi.

- Minusta tuntuu että voisin surmata sinut nyt… saisin tehtäväni suoritettua…

Adelei sanoi kuin lumottu ja ulvahti sarvien kohotessa otsallaan. Cosmos lähestyi Adeleita selän takaa.

- ”Hänet on saatava tainnutettua, muuten hallitsematon voima hajottaa koko paikka.”

Cosmos sanoi ajatuksen voimalla Artemikselle, joka nyökkäsi. Cosmos vislasi, jolloin Adelei kääntyi Cosmoksen päin ja karjaisi voimakkaasti. Artemis sai tilaisuuden ja pääsi puskemaan hehkun voiman läpi Adelein luokse ja iski kyntensä Adelein hartioihin. Adelei karjaisi kivusta ja rojahti polvilleen ja yritti nousta, hehku iski voimakkaasti Artemiksen kasvoille, mutta Artemis piti otteen. Artemiksen vaatteet riekaloituivat ja kiinni olleet, pitkät hiukset aukesivat. Artemis imi Adelein voimia itseensä, mikä muutti Artemiksen ulkomuotoa.

- Hmm.. nyt pääsen näkemään Artemiksen todellisen demoni muodon.

Darkness sanoi hymyillen, Night katsoi Darknessia kysyvästi.

- Todellisen muodon?

Night kysyi, Darkness nyökkäsi ja katsoi odottavasti Artemista. Artemiksen siivet tulivat lehahtaen esiin ja ne löivät lattiaa murskaten kivilaattaa ja suuret kierteelle kaartuvat sarvet kiertyivät korvien takaa, hiukset pitenivät ja muuttuivat valkoisiksi. Artemiksen ihoon piirtyi liekehtien verenpunaiset demoni merkit ja otsasta nousi toiset sarvet, joissa oli riimukirjaimin Hänen arvonsa. Lattia halkeili Artemiksen alla, Hänen voimansa painosta. Cosmos otti etäisyyttä, sillä Artemiksen todellinen voima, pelotti jopa Häntä. Adelein ympärillä oleva hehku alkoi laantua ja Adelei muuntautui takaisin ihmiseksi, Artemis ei irrottanut otetta, vasta kun Adelei oli menettänyt tajunnan uupumuksesta. Lopulta Artemis polvistui Adelein viereen ja nosti Hänet syliinsä ja halasi hellästi.

- Olen pahoillani rakkaani…

Artemis sanoi ja suukotti Adeleita poskelle, Cosmos tuli Heidän luokse ja viskasi Artemiksen ylle viittansa.

- Vaatteesi riekaloituivat kokonaan…

Cosmos sanoi, Darkness tuli Artemiksen luokse.

- Hmm. Voisit useammin näyttää oikeaa ulkomuotoasi, niin pikku pirut ei hyppisi nenille. Olet aika moinen näky, Demoni kuningas.

Darkness sanoi naurahtaen.

- Lähtikö tuo kaikki voima kehittyvästä lapsesta?

Night kysyi ihmeissään ja katsoi Adeleita, jonka otsaan oli jäänyt pienet sarven tyngät.

- Kyllä. Lapsi reagoi voimakkaasti äidin tunteisiin ja suojeli Häntä.

Ovella seisova vanha mies sanoi ja tuli Artemiksen ja Adelein luokse.

- Harmi kun Hän ei ole demoniverinen, teidän korkeutenne.

Vanha mies sanoi Artemikselle.

- Tuo Hänet saliini tutkittavaksi. Tämä raskaus tulee olemaan Hänelle vaikea ja vaarallinen.

Vanha mies sanoi ja poistui, Darkness katsoi vanhan miehen perään.

- Hovi lääkärinnekin on vielä hengissä. Eikö Hänelle ole seuraajaa? Mestari Markal, oli muistaakseni Hänen nimensä?

Darkness kysyi, Cosmos huokaisi.

- Kyllä, se vanha keppi ei suostu luovuttamaan paikkaansa uudelle. Artemis antaa Hänen olla tehtävissään niin pitkään kuin henki pihisee.

Cosmos sanoi ja katsoi kun Artemis lähti viemään Adeleita Markalin hoito saliin.

- Jatketaan keskustelua myöhemmin, Artemis.

Darkness sanoi, Artemis pysähtyi oville, mutta ei kääntynyt katsomaan ja nyökkäsi, sitten Darkness ja Night katosivat paikalta.