Juuu... eilen en ehtinyt tehdä päivityksiä, pahoitteluni, mutta tänään julkaisen taas uuden osan tarinaa.


Adelei heräsi omasta sängystä ja nousi istumaan.

- Taisin nukahtaa takan ääreen.

Adelei tuumi ja nousi ylös ja pukeutui palvelijan avustuksella. Adeleille oli tuotu aamupala taas huoneeseen ja Adelei katsoi sitä.

- Missä Artemis on? Haluan syödä Hänen kanssaan.

Adelei sanoi ja palvelija tuli Hänen vierelleen.

- Artemis Herra on palannut verstaaseensa. Hän on jo ruokaillut.

Palvelija sanoi, Adelei harmistui, mutta kävi sitten syömään harmissaan.

Syötyään Adelei päätti lähteä hiukan kävelemään ympäriinsä, huoneessaan nököttäminen kävi pitkäksi ja Adelei halusi jotain tekemistä. Adeleita seurasi pari palvelijaa, jotka olivat olleet Adelein seurassa tänne tulosta lähtien.

<- He taitavat olla minun henkilökohtaisia palvelijoita…>

Adelei tuumi kuullen Heidän kevyet askeleet takanaan. Adelei pysähtyi käytävällä ja katsoi muutamaa naista, jotka istuivat ja polttivat jotain lasisesta astiasta, jossa oli pitkä letkun päässä oleva suulake, naiset olivat pienessä istuin syvennyksessä. Naiset huomasivat Adeleita ja viittoivat Hänet luokseen, Adelei meni Heidän luokseen uteliaana.

- Sinä taidat olla se Artemis Herran nainen, eikö niin?

Yksi naisista kysyi, Hänellä oli todella pitkät ja punaiset hiukset, jotka lainehtivat Hänen rintamuksellaan, peittäen niukasti puettua kehoa, Adelei nyökkäsi.

- Kyllä. Olen Adelei.

Adelei sanoi hymyillen, tummatukkainen nainen nousi punatukkaisen vierestä ja kiersi Adelein ympäri, tutkien Adeleita arvostelevalla katseellaan.

- Hän on aika viehättävä, mutta jotenkin Hänestä puuttuu loisteliaisuus. Mistä olet tänne tullut?

Tummatukkainen sanoi ja otti imaisun pitkäpiippuisesta suulakkeesta ja puhalsi siitä tulleen savun henkäisten ulos.

- Olin Artemiksen palvelijana, Hänen työpajassaan.

Naiset henkäisivät yhteen ääneen.

- Kutsuitko Artemis Herraa pelkällä nimellä, kuinka julkeaa… Pelkkä palvelija tyttö.

Punatukkainen sanoi, Heidän takaa nousi toinen punatukkainen tyttö, nuoren näköinen, lyhyillä kiharilla hiuksilla ja tuli Adelein luokse.

- Et taida olla edes demoniverinen. Et tietenkään, sinussa ei ole demonin piirteitä.

Lyhyt tukkainen sanoi ja huomasi yllättyneenä Adelein merkin olkapäässä ja kertoi kuiskaten siitä muille naisille.

- On epäkohteliasta kuiskia toisten edessä.

Adelei sanoi kulmat kurtussa, punatukkainen nainen katsoi Adeleita mietteliäänä.

- Et taida edes tietää mistä olet kotoisin. Tiedätkö kuka edes olet.

Punantukkainen sanoi ivallisesti naurahtaen.

- Mitä minun asiat teille kuuluu, keitä edes itse olette. Ette ole esittäytyneet.

Adelei sanoi hiukan närkästyneenä.

- Olemme Cosmos Herran naisia, demoneita.

Punatukkainen sanoi hymyillen ja puhalsi savuisen henkäisyn Adelein kasvoille, Adelei yski savusta.

- Sinusta ei ikinä tule kuningatarta. Vaikka Artemis Herra onkin Yön herra, Demonien kunigas, olet pelkkä palvelija!

Lyhyt tukkainen sanoi nauraen ja oli aikeissa riuhtaista Adelein kaulassa roikkuvan helminuhan pois, kun naisen käsi leikkautui poikki. Lyhyt tukkainen nainen huusi tuskasta ja samassa Hän seivästyi miekkaan. Adelei katsoi sotilasta järkyttyneenä, joka oli tullut heidän väliin. Sotilas painoi miekan syvemmälle naisen kehoa ja nainen muuttui tuhkaksi ja varisi lattialle. Toiset naiset olivat painautuneen syvennyksen perälle kauhuissaan, sotilas palasi rauhallisesti paikalleen pylvään toiselle puolelle. Cosmos tuli Heidän luokse nauraen makeasti ja potkaisi tuhka kasaa.

- Veljeni on kovin tarkka valitustaan, muistakaa se naiset. En halua että omaisuuteni varisee tuhkana lattialle typeryyttänne.

Cosmos sanoi naisille hymyillen vinosti ja huomasin Adelein käsimerkin tulleen esille. Adelei katsoi tuhkakasaa järkyttyneenä ja käänsi sitten katseena Cosmokseen.

- Eikö tuo tunnu sinussa missään, Hänhän oli naisesi…

Adelei sanoi, Cosmos naurahti ja käänsi Adelein pois naisten seurasta ja lähti kävelemään Hänen kanssaan pois.

- Ei. Minulla on täällä lukuisi naisia, joista yksi olisi saanut olla sinä. Mutta niin heille käy, jos aikovat koskea sinuun vahingoittaakseen. Ja niin kyllä käy minunkin jos kosken sinua himoiten.

Cosmos sanoi ja katsoi pelästynyttä Adeleita hymyillen.

- Älä rasita itseäsi liikaa. Loitsu alkaa purkaantua.

Cosmos sanoi ja lähti sitten omille teilleen. Adelei jäi seisomaan hämmentyneenä paikoilleen ja katsoi Cosmoksen perään.

- Mikä loitsu…

Adelei mietti ja lähti sitten suuntaamaan Artemiksen luokse.

- Että minä inhoan Cosmosta…. Hän ei sano mitään suoraan, ihme asioita vihjailee.

Adelei tiuski ja Hänelle avautui suuret portit kylpytiloihin. Adelei kulki käytävän läpi ja Hänelle avautui uudet ovet kylpysaliin. Adelei katsoi sitä haltioituneena ja huokaisi.

- Voisin jäädä tänne sittenkin kylpyyn, jos Artemis sattuisi tulemaan omiaan aikojaan takaisin, Hän kyllä huomaa minut.

Adelei sanoi ja samassa palvelijat olivat tuoneet peseytymis tarvikkeet, palvelijat riisuivat Adelein ja auttoivat Hänen veteen. Adelei meni putouksen alle ja antoi veden pudota ylleen.

<-Tulee ensimmäinen kylpyhetkeni täällä mieleen.>

Adelei ajatteli naurahtaen ja nautti virtaavasta vedestä.

Hetken kylvyssä oltuaan Adelei nousi pois ja palvelijat kuivasivat Hänet ja kietoivat ympärille pehmeän kaavun. Adelei katsoi Artemiksen luokse vieviä ovia ja mietti hetken.

- En taida häiritä Häntä, itse asiassa, minua ei huvita mennä tallin läpi.

Adelei sanoi ja muisteli kirkujaa ja kuinka se oli purrut Häntä. Adelei hieroi kädellään kirkujan jättämiä arpia olkapässä ja meni takaisin huoneeseen.

 

Päivät olivat samanlaisia, Adelei liikkui paljon ympäriinsä ja eräänä päivä tuli Cosmoksen luokse, joka istui oleskelusalissa.

- Onko tämä paikka maan alla??

Adelei kysyi, Cosmos loi tyrmistyneen katseen Adeleihin.

- Nytkö sen vasta huomasit. Luulin sinun tienneen sen jo tänne tullessasi.

Cosmos sanoi ja joi viinilasinsa tyhjäksi.

- Anteeksi, mutta en muista kunnolla tänne saapumistani. Muistan vain suuret portit ja pimeän käytävän, joka lähti laskeutumaan alas maan alle… maan alle..

Adelei sanoi ja jäi miettimään sanomaansa, Cosmos kohotti silmäkulmaansa.

- Muistatko jotain muutakin?

Cosmos sanoi ja nousi sohvalta.

- Muistako mikä on tuo merkki olkapäässäsi?

Cosmos sanoi ja nosti Adelein hihaa että merkki näkyi. Adelei katsoi merkkiä kummissaan.

- En ole edes huomannut tuota.

Adelei sanoi hämmentyneenä ja meni suuren peilin eteen ja katsoi merkkiä.

- Mistä se on minulle tullut?

Adelei sanoi ja siveli merkkiä, se oli poltto merkki ja pinta oli siististi arpeutunut.

- Se on poltettu…

Adelei sanoi ja katsoi Cosmosta odottaen jotain vastausta.

- Onko se täällä tullut? Oletko sinä tai Artemis laittanut sen minulle?

Adelei kysyi, Cosmos naurahti ja pudisti päätänsä.

- Ei se ole täällä tullut. Olet itse sen halunnut siihen.

Cosmos sanoi ja Adelei katsoi tyrmistyneenä Cosmosta.

- Sano suoraan! Inhoan kun sanot tuollaisia vihjailevia lauseita!

Adelei ärähti, Adelein äänessä oli murinan vivahde. Palvelija tuli Adelein luokse rauhoitellen.

- Onko täysikuu?

Cosmos kysyi palvelijalta, joka yritti saada yhä kiukustuvaa Adeleita rauhoittumaan.

- On… tämä ei ole hyvä asia… se ei saa nousta pintaan, se ei ole hyväki Hänelle tässä tilassa....

Palvelija sanoi, Cosmos vetäisi palvelijan pois Adelein luota ja vei Hänet huoneen ulkopuolelle.

- Annetaan Hänen kerrankin päästellä höyryjä ulos.

Cosmos sanoi tuumaillen ja palvelija jäi seisomaan levottomana ovien taakse, jotka sotilaat sulkivat Hänen nenän edestä ja jäivät tarkkailemaan Adeleita. Adelei ei enää huomioinut ympäristöään ja sisältä kumpuava voima pyrki ulos raivon vallassa. Adelei tarttui sohvan selkänojasta kiinni ja puristi sitä huohottaen, terävät kynnet työntyivät esiin ja painautuivat kankaan läpi. Adelei karjui ihmissusimaisesti ja kouristeli loitsua vastaan.

- Mitä minulle… tapahtuu… en pääse läpi… se ei pääse läpi…

Adelei vaikeroi ja karjaisi. Sohvan runko katkesi ja Adelei riuhtaisi sen lattiasta ja paiskasi sen voimalla suurta kirjahyllyä vasten, Adelei vajosi kontilleen ja karjui. Kynnet raapivat tammilattiaa ja vaatteet Adelein yltä repeytyivät osittaisen muodonmuutoksen takia, karjunta vavisutti huonetta. Adelei tuijotti tyhjyyttä ja puuskutti suurin, syvin henkäisyin ja keräsi voimia. Adelein keho muuttui vaivalloisesti, loitsun suitsemana ihmissuden hahmoon, muuntautuminen oli tuskallista. Adelei nosti katseen ja ulvoi kattoa kohti ja sai muodonuutoksen loppuun asti. Nahasta lähti suuren energian purkauksen aiheuttamia savu noroja ja loitsun säkenöinnit kirpoilivat turkissa yrittäen kahlita voimia. Artemis seisoi Adelein vierellä hiljaa ja laski käden Adelein hartialle. Adelei katsoi Artemista pelokkain silmin, korvat luimussa ja lipaisten kuolaista kirsuaan, uikuttaen hiljaa, jonka jälkeen menetti tajuntansa.