Seuraavana aamuna Adelei heräsi ja kääntyi Artemikseen päin, mutta Artemis ei ollut enää Hänen luonaan. Adelei nousi istumaan unisena ja katseli huonettaan, takassa räiskyi tuli ja aamupala oli katettu sen luona olevaan kahvipöydälle. Adelei nousi sängystä, palvelija odotti sängynlaidalla valmiina satiinisen aamutakin kanssa ja puki sen Adelein ylle. Adelei katseli palvelijaa hiukan vaivaantuneena, Adeleista oli outoa olla palveltavana. Adelei meni takan luokse ja katseli mitä oli aamupalaksi. Pöydälle oli tuotu pieniä makeita ja suolaisia leivonnaisia, tuoreelle tuoksuva leipää ja höyryävää kahvia. Adelei katseli paria outoa ruokalautasta ja maistoi niillä olevia ruokia epällen.

- Ei kai tämä vaan ole juustoa ja tämä ohutta leikkelettä…. mitenkä herkullisia.

Adelei sanoi hymyillen ja söi pari siivua suoraan lautaselta ja laittoi sitten juustoa paljon leivälleen ja pari kinkku siivua.

- Tämä se on harvinaista kuninkaallista herkkua.

Adelei sanoi ja hätkähti sitten sanomaansa.

- Mistä minä tuommoista muka tiedän… olen kyllä maistanut näitä joskus, mutta missä?

Adelei tuumi ja söi vatsansa täyteen. Vaatteiden vaihdon jälkeen, Adelei päätti lähteä tutkimaan palatsia hiukan.

Adelei käveli pitkin käytäviä ja katseli seinillä olevia maalauksia ja karttoi täytettyjä ihmissusia kylmin väristyksin.

- Miksi nuo ovat jotenkin niin vastenmielisiä…

Adelei tuumaili ja meni johonkin saliin ja huomasi sen olevan suuri oleskelu huone. Adelei oli aikaisemmin löytänyt kulkiessaan suuren harjoitus salin erilaisineen aseineen ja suojineen, ruokasalin missä olivat ruokailleet, jonkinlaisen kokous salin, missä oli suuri kivinen kauniiksi taottu pöytä, sekä nyt tämän oleskeluhuoneen, mitä tutki uteliaana.

- Mitäpä pidät kodistamme?

Cosmos sanoi nojaten oven pieleen ja katsellen Adeleita. Adelei kääntyi Cosmokseen päin ja oli hiukan varautunut.

- Se on upea, suuri…

Adelei sanoi ja jatkoi huoneen katselemista, Cosmos tuli Adelein vierelle.

- Tässä kuvassa on edesmennyt isämme, Suur-ruhtinas Remes, Demonien kuningas.

Cosmos sanoi ylimielisesti ja katsoi Adeleita kun Hän katsoi muotokuvamaalausta.

- Hän näyttää aivan Artemikselta…

Adelei sanoi, Cosmos tuhahti ja siveli Adelein poskelta, korvan takaa karanneen hiuksen takaisin.

- Olisit heti saanut tällaisen ylellisyyden, jos olisit lähtenyt silloin mukaani.

Cosmos sanoi hiukan harmissaan ja kuuli oven pielessä seisovan sotilaan iskevänsä keihäänsä maata vasten uhmakkaasti, Adelei huomasi sen ja katsoi sitä kummastellen, ottaen etäisyyttä Cosmoksesta. Cosmos katsoi sotilasta silmäkulmastaan nyrpeästi ja huokaisi.

- Artemis on tarkka

Cosmos sanoi tuhahtaen ja ahdisti Adelein seinää vasten, niin että Hän oli Cosmoksen käsien välissä, mutta ei koskenut Adeleihin.

- En saa edes hipasta sinua, tai minulta lähtee pää, mutta himoitsen sinua suunnattomasti. Olet niin viehättävä, pikku hukkanen.

Cosmos sanoi hymyillen, loittoni Adeleista ja meni sohvalle istumaan, palveli toi Cosmokselle viinilasillisen.

- Hukkanen? Mitä tarkoitat sillä?

Adelei sanoi ja tuli Cosmoksen taakse, sohvan selkäpuolelle. Cosmos pyöritteli viiniä lasissa katsoen sitä mietteliäästi.

- Sitä sinun tulisi kysyä rakkaaltasi Artemikselta. Niin… ja tuon silmän olen minä puhkaissut. Harmi kun en saanut silloin poksauttaa aivojasi pellolle.

Cosmos sanoi tyynesti tyytyväinen hymy naamalla ja joi viiniä. Adelei oli hämmentynyt ja tuli Cosmoksen eteen.

- Sinä puhkaissut silmäni? Sehän puhkesi kun vanhempani toivat minut tänne, porteilla ollut peto puhkaisi sen, tappaen vanhempani…

Adelei sanoi hiukan empivästi ja katsoi Cosmosta epäillen, Cosmos nauroi remakasti.

- Tuollaisen tarinanko se on sinulle sepittänyt… ei hyvä Alku Äiti… miten huono selitys.

Cosmos sanoi yrittäen hillitä nauruaan ja nousi ylös, Adelei väisti Cosmosta.

- Eikö se ole totta? Olenko minä joku muu, mikä luulen olevani?

Adelei sanoi ja otti Cosmosta kädestä kiinni, Cosmos katsoi hymyillen Adeleita.

- Olet terävä päästäsi, ei ihme että He laittoivat sinut tehtävälle.

Cosmos sanoi ja riuhtaisi kätensä irti Adelein otteesta ja poistui. Adelei jäi seisomaan paikoilleen hämillään ja pää aivan pyörällä.

- Mistä minä olen kotoisin… ja kuka minä oikeasti olen…

Adelei mietti ja lähti etsimään Artemista saadakseen vastauksia, mutta Adeleita rupesi huimaamaan ja tuli huono-olo. Adelei otti tukea seinästä ja samassa kaksi palvelijaa oli hänen luonaan ja istuttivat hänet tuolille. Adelei hieroi päätänsä ja palvelijat toivat Adeleille rauhoittavan yrtti juoman. Adelei haistoi yrtti juomaa ja nyrpisti nenäänsä.

- Juokaa se Neiti Adelei, se helpottaa oloanne, ette voi hyvin.

Palvelija sanoi ja auttoi Adelein juomaan juoman, Adeleita alkoi väsyttämään, päänsärky yltyi vain.

- Viekää minut huoneeseeni…

Adelei sanoi voipuneena ja palvelijat lähtivät viemään Adeleita huoneeseensa.


Adelei tunsi jonkun silittävän otsaansa ja avasi silmänsä.

- Artemis…

Adelei sanoi tunnistaessaan hahmon.

- Olit pyörtynyt.

Artemis sanoi, Adelei nousi itumaan ja palvelija laittoi lisää tyynyjä Hänen selkänsä taakse tueksi.

- Päätäni alkoi särkeä… Cosmoksen kanssa juttelun jälkeen… Mistähän me edes keskusteltiin…

Adelei sanoi ja yritti muistaa keskustelua.

- Olitte jutelleet isästämme.

Artemis sanoi ja nousi seisomaan.

- Niinhän se oli….

Adelei sanoi muistaen, mutta jokin jäi vaivaamaan Adelein mieltä, aivan kuin olisivat puhuneet jostain muustakin.

- Minulla on tänä yönä hallinnollinen kokoontuminen, suuressa kokous salissa. Pyytäisin ettet liiku silloin linnan käytävillä.

Artemis sanoi ja oli poistumassa.

- Miksi en saa liikkua?

Adelei kysyi ja nousi sängystä, Artemis pysähtyi ovelle.

- Koska vieraani ovat demoneja ja kaikkiin minulla ei ole määräysvaltaa.

Artemis sanoi ja poistui, Adelei harmistui ja palvelija toi Adeleille juomista.

Päivä painui yöksi ja Adelei oli pitkästynyt huoneessaan olemiseen ja kurkki aina huoneensa oven raosta käytävään ja kuuli jostain puheen sorinaa, joka sulkeutui ovien taakse.

- Mistähän He aikovat keskustela.

Adelei tuumi ja meni takan ääreen istumaan ja tuijotti raukeana liekehtivää tulta.

- Millainenhan elämäni ole ennen tänne tulo...

Adelei mietti ja palvelija toi teetä Adeleille. Adelei hörppi sitä ja tuijotti liekkejä mietteliäänä ja ei ollut huomannut nukahtaneensa.