Viikot vierivät ja Adelein kasvoille alkoi väri palata pikku hiljaa, mutta keho oli riutunut ja kalvakka, luut paistoivat Adelein laihasta kehosta. Artemis antoi lääkettä Adeleille aina iltaisin ja vaihtoi sidettä ja tahnaa, mutta muuten jatkoi töitään.  Adelei ei ollut liikkunut tai näyttänyt mitään muuta elon merkkejä, vain rintakehä liikkui hengittäessä. Artemis ei voinut ruokkia Adeleita, kuin lämpimällä liemellä, mitä Hän kaatoi varovasti Adelein suuhun.

Artemis kaatoi illalla lääkettä Adelein suuhun, kunnes Adelei alkoi yskiä voimakkaasti, Adelei aukaisi silmänsä ja Artemis laski Adelein makuulleen. Artemis haki uuden lääke annoksen ja kaatoi sen varovasti Adelein suuhun, jonka Adelei nieli hitaasti. Artemis meni jatkamaan töitään, Adelei yritti nostaa kätensä ottaakseen kiinni Artemiksesta, mutta ei jaksanut nostaa sitä. Adelei käänsi päänsä nähdäkseen Artemiksen, joka jatkoi takomista.

<- Minun pitäisi olla kuollut…>

Adelei ajatteli ja sulki silmänsä.

<- Artemis pelasti henkeni…. miksi, olenhan vain palvelija, edellinenkin kuoli kirkujan hampaisiin…>

Adelei ajatteli, huokaisi raskaasti ja nukahti.

Adelei ei nukkunut kauaa, kun heräsi huutaen ja kouristellen. Adelein ilme oli kauhuinen ja hän huitoi käsillään ympärilleen. Artemis riensi Adelein luokse ja tarttui häntä käsivarsista ja painoi sänkyä vasten ja odotti kohtauksen ohimenemistä, sillä Artemis ei uskaltanut vahvistaa loitsua Adeleissa, jottei hänen terveytensä heikkene, kun se oli paranemassa. Adelein huuto kuulosti välillä ihmissuden karjunnalta ja silmä vaihtui välillä keltaiseksi ja ihmissuden piirteet välähtelivät Adelein kasvoilla. Artemis haki yrttihyllystä kasvin ja laittoi sen ihan Adelein nenän alle, jolloin Adelei alkoi rauhoittua. Artemis laski kasvin Adelein pään viereen. Kun Adelei oli rauhoittunut kokonaan, Artemis alkoi puhdistaa haavaa, mikä oli auennut vuotamaan. Adelei ynähti kivusta kun Artemis sitoi haavan, Artemis laski Adelein makuulleen ja Adelei nukahti uudelleen, kovan rasituksen uuvuttamana, Cosmos saapui silloin Artemiksen luokse.

 - Sinä se jaksat hoitaa sitä. Aika luurangoksi on riutunut, mutta pitää myöntää että sitkeä Hän on, mutta onko Hän sen arvoinen.

Cosmos sanoi ja katsoi Adeleita.

- Kyllä Hän on. Miekkasi on valmis, se on tuolla pöydällä

Artemis sanoi ja laittoi peittoa Adelein ylle, Cosmos haki miekkansa ja iski pari iskua ilmaan kokeillakseen sen liikerataa.

- Oikein hyvä, edellinen särkyikin kun ne rakit tulivat tielleni.

Cosmos sanoi ja tuli Artemiksen luokse.

- Voisimme maksaa potut pottuina heille, haluaisin niin kokeilla uutta miekkaani, teurastaa tuon heidän nähden.

Cosmos sanoi irvokas hymy kasvoillaan ja osoitti miekalla Adelein kasvoja, Artemis löi miekan pois.

- Häivy!

Artemis huusi komentaen Cosmosta, Cosmos tuhahti pettyneesti ja poistui. Artemis kävi makuulleen Adelein viereen ja katsoi nukkuvaa Adeleita ja silitti hänen päätänsä. Artemis katseli Adeleita pitkän tovin kunnes antoi suukon Adelein otsalle ja kävi itsekin nukkumaan.


Melkein kuukausi vierähti, kunnes Adelei jaksoi olla pitkiä aikoja hereillä ja jaksoi omin avuin nousta istumaan, saatuaan hiukan lihaa luidensa päälle. Adelei keho oli riutunut kovin, tiedottomana olon aikana ja Adelei oli usein hyvin väsynyt, mutta parani koko ajan nopeammin. Adelei tunsi olonsa epämukavaksi ja arasteli aina kun Artemis vaihtoi sidettä. Side piti sitoa nyt rinnan ympäri, että se pysyisi paikoillaan, kun Adelei oli enemmän hereillä ja istuilleen. Adelei oli huomannut Artemiksen katseessa jotain uutta ja Artemiksen kosketukset viipyivät hänen ihollaan.

<- Artemisksen kosketus on niin hellä…>

Adelei mietti hymyillen.


Kohtaus tuli ja meni taas kerran, mutta Artemis oli poistanut sen loitsulla. Adelei oli palautunut lähes entiselleen, saatuaan kunnolla lihaa nahkansa alle ja olo alkoi olla jo hyvä, haava oli parantunut hyvin ja siihen riitti enää sidetarra olkapään molemmin puolin.

Artemis vaihtoi sidettä, irrotti vanhat varovasti ja puhdisti haavat. Artemis vaihtoi siteen ensin taakse ja siirtyi sitten etupuolelle laittamaan toista. Artemis laittoi viimeisen siteen haavalle, mutta ei nostanut Adelein paidan olkainta paikoilleen. Adelei katsoi Artemista ja punastui kun heidän katseet kohtasi, Artemis laski kätensä Adelein käsivarsille ja kumartui suutelemaan Adeleita siteen vieren. Adelei henkäisi Artemiksen huulien kosketuksesta ja iho nousi kananlihalle, Artemis kietoi kätensä hellästi Adelein ympärille ja suukotti Adeleita kaulalle. Adelei nosti kätensä Artemiksen poskille ja suuteli intohimoisesti, Artemis kaatoi Adelein sängylle. He hyväilivät toisiaan kiihkeästi kuin riivattuina, Artemis sai tyydyttää pitkän himonsa, hän oli pitkään halunnut Adeleita. Rakastelu oli kiihkeä ja rajua, Adelei voihki äänekkäästi ja jopa hyvän olon huudot kuulostivat ihmissuden karjunnalta, Adelei tunsi sisällään outoa voimaa, mutta ei antanut sen häiritä. Adelei nautti Artemiksesta ja seksin tuomasta huumasta.  He eivät lopettaneet yhteen kertaan, yö oli pitkä ja uuvuttava, kun he saivat toisistansa tarpeeksi, aamu jo valkeni.

Adelei nukkui vielä, kun Artemis nousi ylös. Artemis meni vesi saville ja huuhteli kasvojansa ja kauhoi vettä selkäänsä huuhtoen veret pois. Adelein ihmissusi piirteitä oli tullut yhdynnän aikana esille ja hän oli raapinut kynsillään Artemiksen selän verille. Haavat olivat parantuneet ja Artemis jäi mietteliäänä saavin ääreen ja katsoi peilikuvaansa. Adelei tuli Artemiksen luokse ja halasi häntä.

 - Mitä mietit rakas?

Adelei kysyi Artemikselta.

- Vien sinut pois täältä parempaan paikkaan, olet rakastajani, joten tämä ei ole arvoisesi paikka enää.

Artemis sanoi ja lähti viemään Adeleita kylpysalia kohti.

- Minne menemme?

Adelei kysyi ja käveli Artemiksen rinnalla.

- Palatsiimme, missä veljeni asuu.

Artemis sanoi, Adelei oli sanomassa jotain, mutta Artemis keskeytti.

- Hänellä ei ole enää lupaa koskea sinuun edes sormenpäälläkään, olet nyt erikoinen minulle ja Hän tietää sen.

Artemis sanoi ja Adelei huokaisi hymyilleen. Artemis ja Adelei saapuivat Cosmoksen ovelle ja astuivat siitä sisään, samassa kun He astuivat ovista, Artemiksen vaatteet muuttuivat ylellisiksi ja hänen kampauksensa ja ihonsa siistiytyivät. Adelei katsoi Artemista yllättyneenä, mutta hymyili.

- Olet todella komea ruhtinaan asussa.

Adelei sanoi ja otti Artemiksen kädestä kiinni. Adelei oli kompastua omiin jalkoihinsa kun he saapuivat toisten isojen ovien jälkeen suureen saliin

- Kuin olisi kuninkaan linnassa…

Adelei sanoi haltioissaan ja katseli siistiä palvelijoista ja sotilaista muodostuvaa riviä, leveän käytävämaton kummallakin puolella. Sotilaat seisoivat ylväästi aseet kädessä liikahtamattakaan ja kaikki palvelijat olivat kumartuneina.

- Kuninkaan linna on pieni meidän linnaamme verrattuna.

Cosmos sanoi kävellessään heitä vastaan.

- Kas kas, ei ole sinuakaan täällä näkynyt pitkään aikaan, sinua ei varmaan haittaakaan jos olen hiukan levitellyt tavaroitani ympärilleni.

Cosmos sanoi ivallisesti hymyillen ja tuli Artemiksen ja Adelein eteen.

- Saat toki vapaasti käyttää heitä, mutta uskon että tuo nainen taitaa riittää sinulle.

Cosmos sanoi hymyillen ja katsoi Adeleita virnistäen, silloin Adelei huomasi seinien vierustoilla ja ovien pielessä juttelevia ja kuiskuttelevia, upeisiin ja paljastaviin asuihin pukeutuneita naisia.

- Vaikene. Häneen sinä tai omaisuutesi ette kajoa tai maksatte siitä hengellänne.

Artemis sanoi ja loi määräävän katseen Cosmokseen, Cosmos nyökkäsi kevyesti ja Artemis huitaisi kädellään palvelijoita tulemaan luokseen.

- Siistikää hänet ja tuokaa ruokasaliin.

Artemis sanoi ja katsoi Adeleita hymyillen, Adelei oli hiukan hämillään ja ei olisi halunnut millään lähteä Artemiksen luota, mutta palvelijat veivät hänet toiseen huoneeseen. Huoneessa odotti jo lämmin kylpy, palvelijoita oli paljon ja jokaisella oli oma tehtävänsä, Adeleista se määrä oli todella outo ja hän tunsi olonsa epämukavaksi. Adeleita ahdisti olla muiden palveltavana kun oli tottunut palvelemaan Artemista monen kuukauden ajan. Adelei oli nopeasti alasti ja hänen vanhat vaatteensa hävitettiin ja Adelei vietiin kylpyyn, palvelijat pesivät hänen ihonsa ja hiuksensa huolellisesti. Kylpy oli tuoksuvaa ja rentouttavaa, Adelein mieli keveni ja olo tuntui jo mukavalta. Hänen haavansa puhdistettiin huolella ja sidottiin kauniilla siteillä ja hänen puuttuvan silmän paikalle laitettiin jalokivin koristeltu suoja. Adelein iho öljyttiin pehmeäksi ja tuoksuvaksi, hiukset kuivattiin ja kammattiin, sekä Adelein ylle puettiin upea leninki ja jalkaan laitettiin sirot pukuun sopivat tossut. Adelei katsoi itseään peilistä haltioituneena ja kosketteli pukua. Puvun kaula-aukko oli avonainen timantein koristeltu ja hihat olivat ihon myötäiset ja ylettyivät kämmenselälle, helma oli kevyt ja sen laahus oli pitkä. Jalassa olevien tossujen reunoja koristivat pienen pienet jalokivet.

- Olen niin erinäköinen… en tunnistaisi itseäni tuosta.

Adelei sanoi ja kosketti silmälappuaan, jonka jalokivet kimmelsivät valossa. Palvelijat johdattivat Adelein suureen saliin, jossa oli pitkä komea ruokapöytä, se oli katettu koristeellisesti ja runsaalla valikoimalla ruokia. Adelei johdatettiin sen toiseen päähän missä Artemis ja Cosmos odottivat häntä, Adelei hymyili Artemiksen nähdessään.

- Sinustahan kuoriutui kaunis näky, niiden ryysyjen jälkeen. Mutta mikään ei vedä vertoja paljaalle ja kauniille vartalollesi.

Cosmos sanoi hymyillen viekkaasti, Artemis loi vihaisen katseen Cosmokseen, Cosmos vain naurahti. Adelei istui Artemiksen viereen hänelle tarkoitetulle paikalle ja aloittivat ruokailun.

Ruokaillessaan Adelei huomasi, miten hienostuneesti Hän osasi syödä.

<- Aivan kuin olisin syönyt tällä tavalla ennenkin… Minulle tulee outoja muisti kuvia… minulle vieraista asioista… mistähän se johtuu.>

Adelei mietti ja söi vatsansa täyteen.

Ruokailun jälkeen Artemis näytti Adeleille Hänen huoneensa, Adelei oli haltioissaan.

- Onko tämä koko huone minun…

Adelei sanoi henkäisten, Artemis nyökkäsi.

- Palvelijat ovat heti luonasi, jos tarvitset jotakin. Sinun ei tarvitse itse tehdä mitään.

Artemis sanoi Adeleille, joka tutki jo huonettaan. Huone oli suuri, siellä oli valtava pylväs-sänky verhotulla katoksella, takka sohvakalusteineen. Isojen ovien takaa löytyi suuri vaatekomero, joka oli täynnä upeita leninkejä ja iso kaunistautumispöytä, jota ympäröi lukuisat korut ja jalokivet.

- Miten minä totun tällaiseen… tunne itseni tänne kuulumattomaksi…

Adelei sanoi ja silitti silkkistä lakanaa sängyllä ja nosti siinä olevan peiton kasvoilleen, tunteakseen sen pehmeyden.

- Mitenkä pehmeää...

Adelei sanoi hymyillen ja tunsi kun Artemis tuli Hänen taakseen laskien kädet lanteille ja suuteli niskaa.

- Totuttele ihan rauhassa, tämä on kotisi nyt, rakas.

Artemis sanoi, Adelei kääntyi ympäri ja suuteli Artemista. Artemis vastasi suudelmaan ja kaatoi Adelein sängylle.