Päivä vierähti iltaan ja Adelei virkosi pidellen päätänsä. Tummatukkainen mies seisoi Adelein vierellä.

- Olet uusi palvelijani, tule.

Tummatukkainen sanoi Adeleille komentavasti ja johdatti Adelein talliin, joka oli rähjäinen ja synkkä. Tallissa oli paha haju, avopilttuissa kuului karjuntaa ja matalaa sähinää.

- Tehtäväsi on hoitaa ja ruokkia ne. Tehtäviisi kuuluu myös tehdä ruokaa minulle ja siivota tarpeen tullen. Sinulle olen Artemis Herra.

Artemis selitti sekavana kuuntelevalle Adeleille, Artemis selitti myös hiukan tarkemmin eläimien hoitotyöt ja mitä ne söivät, ja myös sitä miksi Adeleilta uupui toinen silmä ja olo oli hutera.

- Miksi edellinen hoitaja ei opasta minua, Artemis Herra.

Adelei sanoi hiukan pökerryksissään ja yrittäen nähdä ympärilleen yhdellä silmällä.

- Nuo tappoivat hänet.

Artemis sanoi ja poistui omiin puuhiinsa. Adelei katsoi pilttuissa murisevia Kirkujia hukan järkyttyneenä, mutta aloitti työnsä.


Kului viikkoja ja Adelei oli paremmassa kunnossa ja puuttuva silmä ei ollut enää kipeä, talli työt sujui Adeleilta hyvin. Siivotessaan Artemiksen huonetta, Adelei tutki sitä tarkemmin. Muita huoneita ei ollut, kaikki olivat yhdessä isossa huoneessa. Huone oli hämärä ja ainoa huoneen valo tuli perällä tulevasta uunista ja isosta hiili kasasta, Artemis takoi siellä jotain. Uniin lähellä seinillä roikkui paljon erilaisia sepän tarvikkeita ja puolitiessä olevia aseita, sekä suuria vesi saaveja. Adelei katseli hetken Artemiksen työntekoa ja hänen lihaksikasta vartaloansa. Artemis oli lihaksikas, mutta hoikka ja yllään vain housut ja sepän nahkainen essu, sekä hiukset oli sidottu pompulalle korkealle niskaan nutturalle, Adelei jatkoi siivoamista ja järjesteli hyllyjä. Huoneen keskiosassa oli pikkuruinen keittiö ruokatarvike syvänteellä, ruoka pöytää ei ollut, oli vain pari vanhaa tuolia, jossa Adelei söi aina ruokansa. Huoneen toisessa päässä, oven lähettyvillä oli suuri parivuode, vain katosta roikkuva suuri paksu verho erotti sen muusta tilasta. Adelei sai nukkua Artemiksen sängyssä, sillä he eivät nukkuneet samaan aikaan, Artemis teki töitä paljon tai oli jossain. Adelei meni Artemiksen luokse.

- Olen tehnyt päivän työt, Artemis Herra.

Adelei sanoi niiaten, Artemis ei kääntänyt katsettaan ja jatkoi takomista.

- Voit käydä kylvyssä suuressa salissa, veljeni ei ole siellä. Mutta poistu sieltä heti jos hän saapuu.

Artemis sanoi ja nosti raudan takaisin hiillokselle, Adelei nyökkäsi ja poistui huoneesta. Adelei keräsi peseytymisvälineet ja kulki käytävää pitkin tallien ohi, isoille pari oville.

- Millainenhan se on, en ole ennen käynyt.

Adelei tuumi itsekseen, aikaisemmin hän oli vain peseytynyt tallin puolella pyyhkimällä itseään märällä rätillä. Adelei avasi suuret ovet ja henkäisi syvään, ihastuksesta. Sali oli suuri ja sen yhdestä seinästä, mikä oli kalliota, virtasi putous suureen altaaseen, jossa vesi ylsi lantioon asti. Sali oli pyöreän muotoinen ja noin 20 metrin päässä oli samanlaiset pari ovet, millaisista Adelei oli tullut.

<- Tuolla asuu varmaan Artemis Herran veli.>

Adelei ajatteli katsoen toisia ovia ja käveli allasta kohden ja ihasteli samalla salia. Salin valaisivat suuret valokiristallit, joita oli seinillä ja lattialla tehden kuin polun altaalle, niiden valo oli hempeää valkoista hohdetta, tuoden rauhallisen ilmapiirin saliin. Altaan pohja oli sileä ja sen reuna kivetkin olivat kuin silkin pintaa. Adelei ihmetteli miten ne oli saatu niin sileäksi, hän ei ollut nähnyt ikinä niin sileää ja kaunista kiveä. Altaan pohjalla oli myös valokristalleja, mutta ne olivat yhtä sileitä kuin pohja. Adelei riisuutui ja meni altaaseen, vesi oli lämmintä ja se hiukan höyrysi tuoden mukavan kostean ilman altaaseen ja sen lähettyville. Adelei meni putouksen alle, joka putosi pehmeästi alas, vesi tuntui hyvälle Adelein kasvoilla ja iholla.

- Tuntuu hyvälle, saan pestyä tallin pölyt pois kunnolla.

Adelei sanoi nauttien ja seisoi hetken putouksen alla ja meni sitten altaan reunalle ja otti pesupyyhkeen reunalta ja istui alas.

- Voi kun tämä tuntuu niin pehmeältä ja sopivan karkealta, ihan erilainen kuin kotona.

Adelei sanoi, mutta hänen ilmeensä vakavoitui kun hän mietti sanomaansa.

- Kotona… mistä minä olen kotoisin, millainen minun perheeni oli?

Adelei sanoi hiljaa mietteliäänä ja muisti sitten mitä Artemis oli kertonut. Adelei ei huomannut, kun joku oli tullut toisesta ovesta ja astui altaaseen.

- Oletko viihtynyt Artemiksen luon?

Mies sanoi hymyillen Adeleille, Adelei säpsähti ja katsoi vierellään seisovaa, alastonta miestä, joka oli tullut hänen luokseen.

- Olen Cosmos, Artemiksen kaksoisveli.

Cosmos sanoi hymyillen viekkaasti ja kasteli Adeleita. Adelei peitti itsensä pesupyyhkeellä ja nousi nopeasti altaasta.

- Olen pahoillani Cosmos Herra, poistun paikalta.

Adelei sanoi, mutta Cosmos tarttui Adeleita kädestä ja veti takaisin altaaseen.

- Älähän hoppuile kaunokainen, anna kun katson millainen olet.

Cosmos sanoi tyytyväinen hymy kasvoillaan ja katseli Adeleita joka puolelta.

- Olet todella hyvän näköinen.

Cosmos sanoi ja kietoi kätensä Adelein ympärille ja siveli Adelein lantiota.

- Olet vahvarakenteinen, mutta niin sulava. Mikset tulisi minun naisekseni, saisit ottaa rennosti ja nauttia olostasi. Sinun ei tarvitsisi raataa.

Cosmos sanoi kuiskaten Adelein korvaan, Adelei nousi kananlihalle ja yritti päästä Cosmoksen otteesta.

- Hänestä ei tule orjaasi, Cosmos.

Artemis sanoi kylmästi altaan reunalta ja katsoi Cosmosta tuimasti. Cosmos hymähti ja siveli Adeleita.

- Luonani sinun ei tarvitsisi tehdä mitään, saisit pukeutua kauniiksi.

Cosmos sanoi vietellen, mutta Adelei pudisti päätänsä ja työnsi Cosmoksen pois läheltään, Cosmos tuhahti närkästyneenä.

- Ei sitten, raada itsesi hengiltä.

Cosmos sanoi tuohtuneena ja meni putouksen alle loukkaantuneena torjumisesta. Adelei nousi altaasta ja Artemis vei Adelein pois salista.

- Kuinka…

- Aistin veljeni saapuneen saliin sinun ollessa siellä. Hän ryövää naispalvelijat minulta.

Artemis sanoi keskeyttäen Adelein lauseen.

- Ai…

Adelei sanoi ja jäi tallin puolelle pukeutumaan loppuun. Adelei oli kiskaissut vain aluspaidan ylleen altaan reunalla, ennen kuin Artemis oli lähtenyt viemään häntä pois siletä. Adeleille oli Cosmoksen kohtaamisen jälkeen jäänyt outo tunne rintaan, se teki Adelein levottomaksi ja jotenkin hermostuneeksi. Adelei yritti keskittyä töihinsä, mutta Kirkujien levoton käyttäytyminen lisäsi Adelein levottomuutta entisestään. Adelei otti tukea tallin seinästä, sillä häntä huimasi, jyskyttävä tunne rinnassa halusi purkautua ja Adeleista tuntui kun hän repeäisi nahoistaan. Adelei kaatui maahan tajunnan rajamailla ja tunsi kuinka koko keho tärisi, Adelei voihki tuskasta mikä tuntui koko kehossa ja näki kun Artemis tuli hänen luokseen ja kumartui hänen viereen. Artemis laski kätensä Adelein otsalle ja sanoi jotain, sen jälkeen Adelei ei muistanut mitään.


Päivät vilistivät nopeasti ja Adelei oli saanut kohtauksia muutaman kerran. Adelei oli laskenut kohtausten välin olevan kutakuinkin kuukausi ja oli kysynyt Artemikselta mistä ne voisi johtua, mutta Artemis ei ollut sanonut mitään. Adeleista oli tullut puheliaampi ja rohkeampi, hän uskalsi uhmata yksin Cosmostakin ja hänen viettely yrityksiä aina kylpy salissa. Adelei keskusteli Artemiksen kanssa paljon, aina töidensä ohella, mutta ei saanut lähes olleenkaan vasta kaikua puheilleen, vain muutaman lauseen silloin tällöin. Adelei oli alkanut pitää Artemiksesta, vaikka ei tuntenut häntä laisinkaan ja hän oli demoni ruhtinas, mutta hän oli hiljainen ja oli aina työnsä parissa tai Cosmoksen luona käymässä.

Adelei oli tallilla ruokkimassa Kirkujia, jotka karjuivat Adeleille hänet nähtyään. Adelei oli niiden kanssa aina hyvin varovainen, sillä ne olivat tavallista hevosta suurempia ja niiden purema oli myrkyllistä. Kirkujat muistuttivat rakenteeltaan hevosta, mutta niiden jalat olivat kuin sudella. Kirkujilla oli liskomainen häntä, taikka jouhinen hevosen häntä, niiden pää oli kallomainen hevosen pää suurineen irvistävin torahampain. Adelei väisteli niiden puraisu yrityksiä sulavasti ja joskus potkaisi niitä, jos ne rupesivat riehumaan liikaa. Tavallinen kansa kutsui niitä Pimeyden kirkujiksi, sillä kun ne pääsivät ulos pimeään yöhön, niiden karjunta oli verta hyytävää kiljuntaa. Adelei valmisteli niitä lähtöön, puki valjaat ja suitset metalli putki turvanaan. Vaunujen eteen asettaminen oli työstä vaativin, sillä ne piti siirtää siihen loitsulla, jonka Artemis oli opettanut Adeleille. Adelei ei osannut taikoja, joten loitsun yllä pitäminen sen hetken ajan oli raskasta Adelein mielelle. Adelei sai kiinnitettyä viimeisen kirkujan paikoilleen, kun Artemis jo tuli Adelein luokse ja nousi vaunuihin. Artemis vei vaunut Cosmolle, sillä Adeleilla ei ollut voimaa ja auktoriteettia ohjata niitä. Joskus talliin tuli joku hakemaan vanut, jolloin ne menivät jollekin muulle kuin Cosmokselle. Adelei ei pelännyt kirkujia, paitsi yhtä, Artemiksen yksityistä kirkujaa, jota hän ei saanut ikinä valjastaa taikka hoitaa, muuta kuin ruokkia vain. Artemiksen kirkuja oli suurin tallissa ja aggressiivisin, se vahti aina tarkoin Adeleita, kun hän toi sille ruokaa. Seisoi aina hiljaa paikoillaan tuijottaen verenhimoisesti ja yritti iskeä aina kun Adelei tuli tarpeeksi lähelle. Adelei oli viemässä sille ruokaa ja lähestyi sitä varoen ja tuijottaen sitä silmiin. Adelei huomasi köyden yhden säpeistä olevan rikki, vain ohut köysi sulki vaarallisen kirkujan pilttuunsa, köysissä oli voimakas loitsu ja köyden pystyi avaamaan vain säpistä. Adelei oli varuillaan ja vei lihan nopeasti kirkujan eteen, joka yritti iskeä hampaansa Adeleihin, mutta Adelei väisti ne sulavasti.

- Inhoan tuota kirkujaa… se on niin aggressiivinen… pitää sanoa heti Artemikselle tuosta säpistä, kun hän palaa….

Adelei puhui itsekseen katsoen kirkujaa, joka söi lihan ahnaasti kitoihinsa. Adelei käänsi sille selkänsä ja suuntasi oville, keittiö oli taas siivottava hiili pölystä. Adelei ehti melkein ovelle kun kuuli kirkujan iskeneen hampaansa säppiin ja säppi kolahti rikkinäisenä toiseen seinään, narun varassa. Adelei kauhistui ja näki, kuina kirkuja lähti syöksymään Adeleita kohti. Adelei lähti juoksemaan kohti ovea ja kaatoi mennessään laatikko pinon seinän vierestä joihin kirkuja kompastui. Kirkuja sai melkein raapaistua Adeleita, mutta Adelei kerkesi syöksähtää ovea päin aukaisten ne. Adelei nousi kiireesti ja sulki ovet ja lukitsi ne kiljaisten, sillä kirkuja iskeytyi ovia päin, iskien siihen suuren halkeaman. Artemis oli palaamassa Cosmoksen luota ja kuuli pitkälle käytävään Adelein kirkaisun ja kirkujan karjunnan. Adelei riensi huoneen perälle Artemiksen hiiliuunien luokse etsien turvapaikkaa, kirkuja puski itsensä oven läpi jotka pirstoutuivat palasiksi. Kirkuja ravisteli oven palaset yltään ja syöksyi Adeleita kohti kita ammollaan, Adelei etsi hätäisesti jotain asetta itselleen ja nappasi kuumat pihdit hiililtä. Pihdit polttivat Adelein käsiä pahoin, mutta iski ne kirkujan kitaan ja sai väistettyä kirkujan. Kirkuja kavahti takajaloilleen ja puraisi pihdin rikki, kirkuja karjaisi verenhimoisesti. Adelei huomasi hiilivaraston luukun ja riensi sitä kohti, sen pudotus luukku olisi sopiva piilo paikka. Se oli tarpeeksi pieni minne Adelei mahtuisi menemään, mutta pitäisi kirkujan leuat kaukana. Adelei pääsi juuri luukun suulle kun kirkuja iski hampaansa Adelein olkapäähän, Adelei parahti tuskaisesti sillä kirkuja nosti hänet ilmaan. Artemis syöksähti samassa huoneeseen ja hämmästyi suuresti nähdessään Adelein kirkujan hampaissa.

- Artemis…

Adelei sai sanottua ennen kuin menetti tajuntansa, kirkuja katsoi Artemista vihaisesti ja murisi. Artemis sanoi loitsun jolloin kirkuja jähmettyi paikoilleen ja pudotti Adelein hampaistaan, Adelei mätkähti maahan velttona. Artemis riensi Adelein luokse ja katsoi häntä, Adelein iho oli mennyt kalpeaksi myrkystä ja purema haava oli alkanut tummua. Artemis nosti Adelein syliinsä ja vei sängylle ja rupesi penkomaan yrtti hyllyä. Artemis valmisti nopeasti yrteistä tahnan ja juoman, juoman Artemis kaatoi Adelein suuhun ja hieroi tahnan haavaan, jolloin tahna alkoi heti imeä myrkkyä pois kehosta.

Cosmos palasi reissultaan ja ajoi vaunut talille, kun Artemis ei ollut niitä hakemassa ja halusi udella miksi Artemis ei ollut tullut. Cosmos nousi vaunuista ja katsoi ihmeissään ympärilleen ja huomasin Artemiksen kirkujan seisova hiljaa ja liikkumatta pilttuussaan. Cosmos katsoi sitä ihmeissään ja kulki Artemiksen huonetta kohti.

- Mitä ihmettä täällä on tapahtunut, tainnut kirkuja pitää lystiä.

Cosmos sanoi naurahtaen ja ohitti risaisen oven. Cosmos huomasi Adelein makaavan lähes elottomana sängyllä ja Artemiksen siivoamassa rojuja pois.

- Mitä täällä on tapahtunut?

Cosmos sanoi ja meni sängyn viereen katsomaan Adeleita.

- Kirkuja oli päässyt irti ja hyökännyt Adelein kimppuun.

Artemis sanoi ja kiskaisi Cosmoksen käden irti Adeleista, Cosmos oli katsonut olkapään haavaa.

- Hän on lähes eloton, myrkkyä on mennyt paljon, miksi yrität pelastaa häntä.

Cosmos sanoi nyrpistäen nenäänsä ilkeän näköiselle haavalle, Artemis asetti siteen paikoilleen.

- Etsisit vain uuden itsellesi, luuletko tuon rohdon auttavan häneen, se on demonien lääkettä. Se ei ole tarkoitettu ihmissusille! Kuunteletko Artemis!!

Cosmos sanoi ärähtäen, kun Artemis ei edes kuunnellut Cosmosta.

- Hän on tainnut vallata sydämesi, vai kuinka.

Cosmos sanoi ivallisesti naurahtaen ja katsoi kalpeaa Adeleita.

- Tuo kuolevainen ei elä aamunkoittoon.

Cosmos sanoi hymyillen ja lähti pois. Artemis istui Adelein viereen ja silitti hänen kalpeaa otsaansa.


Kirkuja

kirkuja.jpg