Iltapäivä vieri iltaan rattoisasti majatalossa syödessä ja juodessa sekä huvitellen.

- Hahaa… Sisko onkin sopiva siihen tehtävään, vaikka olisin mennyt itse sinne mieluimmin.

Severus sanoi naureskelle ja hörppäsi tuopista. Adelei naurahti ja ryöväsi Severuksen tuopin ja joi sen loppuun.

- Niin, Adelei on niin sievä ja viattoman näköinen kynittynä.

Adelein vieressä istuva Jordan sanoi ja iski leikkisästi Adeleita kylkeen kyynärpäällä. Adelei tuhahti ja löi takaisin hiukan kovempaa.

- Se on kyllä outo laite, en tuntenut sitä yhtään silmässäni.

Adelei sanoi ja emäntä toi heille pöytään lisää kaljaa.

- Talo tarjoaa. Toivotan onnea teidän suunnitelmalle, toivottavasti se tuo rauhan tänne.

Emäntä sanoi hymyillen, kaikki kiittivät emäntää.

Ilta vieri yön puolelle ja Adelei auttoi kännistä veljeään yläkertaan nukkumaan.

- Olen tosi ylpeä sinusta pikkusisko… olet meistä taitavin ja rauhallisin… ja pääsit suureen tehtävään…

Severus sanoi sammaltaen ja katsoi Adeleita hymyillen.

- Ei olisi pitänyt ottaa sinua mukaan ryhmän kokouksiin ja jahteihin… kun olit pieni…

Severus lisäsi naurahtaen, Adelei hymyili.

- Mutta silloin et olisi tässä nyt rakas veljeni. Muistan kun pelastin sinut pienenä.

Adelei sanoi hymyillen ja auttoi Severuksen sänkyyn.

- Saisit hillitä tuota juomistasi, niin ei tarvitse joka toinen ilta sinua taluttaa sänkyyn.

Adelei sanoi paasaten ja vetäisi saapaat Severuksen jaloista pois, Severus naurahti.

- Plaa plaa… mutta olethan sinä minua suojelemassa…

Severus sanoi ivallisesti hymyillen, Adelei naurahti ja mättäsi tyynyt Severuksen kasvoille.

- Paraskin puhuja, hyvää yötä Severus.

Adelei sanoi ja kävi yöpuulle viereiseen sänkyyn. Severus tuhahti tyytyväisenä ja katsoi kun Adelei nukkui ja kurkotti haromaa Hänen hiuksiaan, sormiensa välissä. Loputa Severuskin nukahti ja alkoi kuorsata. Adelei kääntyi Severukseen päin, sillä hän oli esittänyt nukkuvaa.

-< Voi Severus parka… tiedän että rakastat ja haluat minua… mutta se rakkaus on jo liikaa.>

Adelei ajatteli huokaisten ja nukahti itsekin.


Seuraavana aamuna, Adelei herätteli Severusta muiden odotellen jo ovella unisina.

- Alahan nousta jo Severus, siskosi on jo ihan lähtö kuopissa.

Jordan sanoi haukotellen.

- Alahan jo nousta, herättelin sinua jo tunti sitten.

Adelei sanoi ja Severus nousi venytellen ja haukotellen ylös katsoen ikkunasta.

- Aurikohan vasta nousee… mutta lähdetään vain, olen kyllä hereillä.

Severus sanoi ja liittyi muiden joukkoon. Maltros odotteli heitä jo majatalon ulkopuolella rasia kädessä ja katsoi heitä hymyillen.

- Huomenta kaikki, saitteko nukuttua yönne hyvin?

Maltros kysyi hymyillen, Adelei nyökkäsi ja tuli Maltrosin luokse.

- Severusta nyt sai hiukan herätellä.

Adelei sanoi hymyillen, Severus raapi vain päätänsä naurahtaen. Maltros naurahti ja otti linssin rasiasta ja laittoi sen Adelein vasempaan silmään. Adelei räpytti silmiään muutaman kerran ja katseli ympärilleen.

- Se asettui hyvin.

Adelei sanoi hymyillen, Maltros nyökkäsi.

- Hyvä, sitten voimme mennä suurelle portille.

Maltros sanoi, kaikki nyökkäsivät ja muuntautuivat ihmissusiksi.

Suurille porteille päästyään Severus halasi Adeleita tiukasti.

- Tulekin elävänä ulos…

Severus sanoi, Adelei hymyili ja halasi muitakin.

- Tietenkin tulen, älkää huolehtiko.

Adelei sanoi ja haroi hiuksiaan vielä hiukan sotkuisemmaksi. Adelein hiuksia oli hiukan leikelty huonokuntoisen näköisiksi, että hän näyttäisi karkulaiselta, joka hakee työtä demonilta. Maltros otti Adeleita käsistä kiinni ja puristi hellästi.

- Onnea matkaan Adelei, muista mitä kävimme läpi aikaisemmin. Älä hyökkää Heidän kimppuun yksin, vaan johdata Heidät luoksemme.

Maltros sanoi ja Adelei nyökkäsi ja kääntyi katsomaan luolan suuta, jonka uumenissa maanalainen portti sijaitsi. Toiset jäivät kauemmaksi piiloon ja Adelei aloitti kulkunsa luolalle päin, esittäen hiukan kiirehtivää ja vilkuili ympärilleen. Adelei astui luolaan ja hänen edessään kohosi korkeat ja koristeellisen raskaat ovet. Luolan ilmapiiri karmi Adeleita ja Adelei näki kivien lomassa, yön pieniä olentoja piilossa valolta ja tarkkaillen häntä. Adelei pysähtyi ovien luona, jotka saman tien alkoivat aueta hitaasti jyrähdellen. Adelei odotti liikkumatta ovien pysähtymistä, jotka jättivät hänen mentävän raon, Adelei astui ovista sisään epäilevästi. Heti sisään astuttua ovet painautuivat kiinni ja ovien sisäpuolella olevat soihdut roihahtivat liekkeihin, valaisten suuret portaat, jotka veivät jyrkästi alas. Adelein sydän jyskytti soihtujen leimahduksesta, mutta rauhoittui nopeasti.

-<Nyt olen omillani.>

Adelei ajatteli ja lähti laskeutumaan portaita pitkin alas. Maltros ja muut katsoivat ruudusta Adelein kulkua alas ja olivat jännittyneitä.

- Tiedätkö mitä siellä on? Eihän Adeleille käy kuinkaan…

Codi kysyi jännittyneenä, Maltros pudisti päätänsä.

- En tiedä, en tiedä mitä tuolla on vastassa, kuin vain veljekset. Adelein on nyt itse pärjättävä, hän on taitava ja pärjää kyllä.

Maltros sanoi. Adelei katsoi seinissä olevia pieniä luolia, jotka oli peitetty kalterein. Niistä kuului sihinää ja uhkaavaa murinaa, välillä sieltä syöksyi kaltereita vasten jokin eläin tavoitellen Adeleita. Adelei näki paljon eläimien silmiä, jotka hohtivat keltaisina kaltereiden pimennoista, tarkkailen häntä. Yhtäkkiä eläinten ääntely lakkasi ja ne vetäytyivät luolansa perälle, käytävään tuli painostavan hiljaista. Adelei kuuli jotain ääntä portaiden alapäästä ja pysähtyi kuuntelemaan sitä. Adelei ei nähnyt sinne, sillä soihdut paloivat vain pari kerrallaan hänen kohdalla valaisten pienen alueen.

- Miksi Adelei pysähtyi, mitä hän kuulee tuolla?

Severus kysyi ja kaikki menivät lähemmäksi kameraa nähdäkseen ja samassa kameraa kohden tuli kirkas valo ja ruutu pimeni. Adelei oli kuullut alhaalta jonkun henkilön tuhahtavan turhautuneena, jonka jälkeen häntä kohden oli tullut kirkas valon välähdys. Valo osui Adeleita linssi silmään puhkaisten koko silmän, Adelei kaatui maahan iskien päänsä portaisiin ja meni tajuttomaksi.

- EI ADELEI!!

Severus huudahti järkyttyneenä ja olisi syöksynyt Adelein luokse, mutta toiset estivät häntä. Adelei oli iskenyt päänsä pahasti, päästä ja silmästä vuosi verta portaille norona, joka villitsi kaltereiden takana olleet eläimet hurjaan huutoon. Mutta eläimet hiljenivät kun kaksi hahmoa astui valoon Adelein luokse ja samassa koko käytävä valaistui alas asti. Toisella hahmoista oli lyhyet vaaleat hiukset ja hän oli pukeutunut hyvin ylellisesti, kun toisella oli pitkä tummatukka ja hänen asunsa oli kuin sepällä, nahkaessuineen. Tummatukkainen oli vaalea tukkaista lihaksikkaampi, mutta vaisumman oloinen. Vaaleatukkainen katsoi Adeleita ja repäisi olkaimen irti, katsoen olkapäätä ja purki siinä olevat loitsun, paljastaen poltto merkin.

- Kyllä, Hän on Veljeskunnan naisia, kuuluu jopa siihen ryhmään, joka sotkee asioitamme. Tapan hänet.

Vaaleatukkainen sanoi ja nosti kämmenensä kohti Adelein kasvoja.

- Sääli, Hän olisi niin hyvin käynyt muitten naisteni joukkoon.

Vaaleatukkainen lisäsi ja valmistautui, mutta tummatukkainen siirsi blondin käden pois Adelein kasvoilta.

- Niin on ja siksi otan hänet omaan palvelukseeni. Tuo isku vei luultavasti Hänen muistinsa ja hänelle on helppo uskotella olevan minun palvelija. Sehän ei haittaa sinua, veliseni.

Tummatukkainen sanoi painostavasti loppu lauseen. Blondi tuhahti närkästyneenä ja pyyhki hihaansa.

- Samapa tuo, jos jätät sen vartioimatta niin vien Hänet. Hänellä on hyvät muodot.

Blondi sanoi ja poistui paikalta kadoten. Tummatukkainen paransi Adelein haavoja hiukan, niin että veren vuoto tyrehtyi ja nosti hänet syliinsä ja katosi.


- Päästäkää! Lähden Adelein luokse, hän tarvitsee apua!

Severus huusi tuskaisena ja yritti rimpuilla irti.

- Ei Severus. Adelei voi olla kuollut tai elossa. Jos Hän on elossa ja sinä menet sisään, Hänen tapetaan silloin heti.

Maltros sanoi ottaen Severusta rinnuksista kiinni ja katsoen tuimasti silmiin.

- Rauhoitu, paljastumme muuten jos nyt menet, Meidän on vain nyt odotettava … ja toivottava ettei Hän paljastu.

Maltros sanoi, mutta Severus yritti silti päästä luolalle. Maltros huokaisi ja vaivutti Severuksen unen rajamaille.

- Tämä oli kova paikka Hänelle, niin kuin Meille muillekin. Menkää lepäämään, minun täytyy miettiä tilannetta.

Maltros sanoi ja muut lähtivät kantaen Severusta. Maltros katsoi vielä luolille päin.

- Toivottavasti olet elossa Adelei…

Maltros sanoi hiljaa ja lähti muiden perään, samalla musta varis nousi huomaamatta läheisestä petäjästä ja liisi vuoren taakse.