Tämä on toinen Daisucen kokema muutos, mikä on tapahtunut Daisucelle Hänen oikeassa elämässä, eli vihkokirjottelussa. Tässä tapahtumassa Dausuce saa ristin rintaansa, jonka juuret kietoutuvat pikku hiljaa sydämmen ympärille. Tästä rististä kerron sitten varsinaisesti kun esittelen Daisucen kokonaisuudessaan. Vihkokirjoittelussa tällä hetkellä Daisuce on löytänyt ristin laittajan ja vaatii Häntä poistamaan sen. Tarinassa esiintyvät muut hammot ovat: Anna(T henkilö) ja Rain(My henkilö), joka on Daisucen serkku, joka vihaa Daisucen nössöilyä ja veren hylkimistä. Ja Darknes on siskoni henkilö, joka omistaa suuren vampyyri linnan ja on voimakas vampyyri Jamesin rinnalla.


Inhoan itseäni… vihaan itseäni… olen muuttunut puhtaaksi vampyyriksi vasten tahtoani. Itse inhoni tekee minut surulliseksi, välinpitämättömäksi.

Olen Annan henkivartija, hän on valkoistenlohikäärmeiden soturi prinsessa, pyysin sitä itse. Tarvitsin silloin ensimmäisen muutoksen jälkeen lohikäärmeen verta pitääkseni janon poissa ja voimani kunnossa, en sietänyt juoda muuta verta. Koin palvelijana olemisen ainoaksi keinoksi saada verta säännöllisesti, se toi minun elämääni tarkoituksenkin. Annasta on tullut minulle hyvin tärkeä ja rakas henkilö, haluan suojella häntä. Jos hän ei olisi ottanut minua palvelijakseen, olisin halunnut kuolla, mutta pelkään kuolemaa… Olen niin epätasapainoinen itseni kanssa, en ajattele mitään, kuuntelen vain Annan veren ääntä. Mitä se minulle kertoo hänestä ja mitä hän tuntee, tiedän Annasta kaiken, veri ei säästele salaisuuksiaankaan. Voin tietää kaiken henkilöstä juomalla hänen vertaan, voin aistia hänet missä vain, tiedän heti jos häntä uhkaa vaara. Olin hiukan tyytyväinen siihen tilanteeseeni, mutta inhosin itseäni. En halua olla verta janoava vampyyri, joka tappaa toisen pysyäkseen itse elossa. Suuri määrä lohikäärmeen tuoksua sekoitti päätäni, se oli rankkaa pitää janon himo loitolla. Rain, serkkuni oli löytänyt minut ja halveksi minua, hän ei sietänyt yhtään etten antanut kaikkien voimieni tulla esiin, että estin veren himoni. Rain halusi minusta Jamesin kaltaisen, puhtaan ja voimakkaan vampyyrin, en halunnut sitä. Anna ihmetteli valintaani, minusta tulisi jotain suurta, minusta tulisi täysiverinen vampyyri… en halunnut sitä… Maailmani romahti todella pojalle sinä kohtalokkaana yönä.

Olin harjoittelemassa klaanin harjoituskentällä yöllä, silloin kukaan ei huomannut minua, pysyttelin aina piilossa. Moni ei tiennyt minun palvelevan Annaa, en ole varma moniko tiesi minusta, vai tiesikö kukaan. Kuulin jonkun lähestyvän kenttää ja katsoin tulijaa, hän oli Annan ystävätär. Hän kysyi miksi olen vielä niin myöhään valveilla, kerroin etten nuku öisin ja päivän valo ei häiritse minua. Hän sanoi ihmettelevän suuresti miksi Anna oli ottanut minun laiseni tänne klaaniin ja sitten hän poistui paikalta. Samassa ympärilleni kietoutui yötäkin synkempi pimeys, se esti liikkumiseni, pyristelin vastaan. Huomasin kaapuun pukeutuneen hahmon ilmestyneen luokseni. Käskin häntä poistumaan ja jättämään minut rauhaan, mutta hahmo otti jotain taskustaan ja tuli aivan eteeni.

 – Tämä kirpaisee vähän, Daisuce. Hahmo sanoi, hän tiesi nimeni… Rintaani painettiin jotain, se sattui ja hän juotti minulle verta, yritin pyristellä vastaan. – Mitä sinä teit minulle… olet Darknesin palvelijoita!! Huusin hänelle, mutta hän katosi. Rintaani sattui ja se kipu vei jalkani alta, huusin kivusta. Makasin jo melkein maassa kivusta, rintaani poltteli ja tunsin kuinka polttava risti otti tiukan otteen rinnastani ja se muutti minua. Tuntui kun se olisi kaivautunut syvälle sisimpääni ja nostaen jotain esiin sieltä, kietoutuen tiukasti sydämeni ympärille. Huusin kivusta, kipu oli yhtä julmaa kuin ensimmäisellä kerralla, siipeni tulivat esiin ja verta alkoi valua suustani. En halunnut sitä, jokin voima heräsi sisälläni, risti toi sen väkisin esiin. Siipeni pöllyttivät hiekkaa, en hallinnut niiden liikkeitä, yritin nousta ylös, minun oli päästävä pois, pelkäsin Annan olevan vaarassa takiani. Yritin repiä ristiä irti, tunsin kuinka kehoni muuttui, hiukseni kasvoivat pitkiksi, kuulin kuinka Klaanin sotilaat tulivat luokseni ja hämmästelivät, klaanin alueella oli vampyyri. Yritin nousta lentoon ja päästä pois tilanteesta, mutta kipu oli lamaannuttava. Klaanilaiset ajoivat minut johtajansa eteen, tunsin Annan olevan lähelläni. Johtaja oli vihainen, nousin polvilleni ja kumarsin syvään kivusta huolimatta ja pahoittelin aiheuttamaani kaaosta. Hän nosti katseeni sauvallaan ja puhutteli minua ankarasti, hän luuli minun vietelleen tyttärensä. Sanoin hänelle etten ole vietellyt häntä, tein sopimuksen ja kerroin olevani hänen palvelijansa ja suojelevani häntä hengelläni. Kipu alkoi hiipua, vain hiukan… Johtaja käski viedä minut pois, nousin mutta menetin tajuntani, mutta virkosin nopeasti, he eivät olleet ehtineet viedä minua kauaksi ja pakenin vartijoiden otteesta. En mennyt kauaksi, olin sekaisin, mitä minä nyt teen, en voi jättää Annaa, tein lupauksen. Laskeuduin hänen huoneensa yläpuolelle, lähetin pienen lepakon hänen luokseen, en tiennyt miten tein sen tai miten osasin sen ylipäätänsä, mutta Annan luona lepakko muuttui kaksoisolennokseni. Kumarruin Annan eteen ja pyysin anteeksi, mitä olin hänelle aiheuttanut. Hän sanoi ettei voinut pitää minua täällä, mutta sanoin hänelle olevani aina uskollinen hänelle ja pitäväni lupaukseni, hän suuttui, hän oli kai turhautunut kaaoksesta. Sanoin olevani aina hänen lähellään jos hän tarvitsi minua, sen sanottuani lähdin pois klaanin alueelta. Lähdin etsimään sitä ristin laittanutta, tiesin mistä etsiä häntä. Minun oli palattava Darknesin linnalle, siihen hirveään paikkaan, paikkaan missä rakkaani James asui.. halusin ristin pois ja selvyyden miksi se oli laitettu minulle. Oloni oli outo, tunsin olevani voimakas ja erilainen. Ulkomuotoni oli muuttunut, en ollut tunnistaa itseäni, itse inhoni kasvoi… Ajattelin tappavani itseni, mutta uskollisuuteni Annaa kohtaan piti minut elon rippeissä kiinni. Mieleni oli tyyni, mutta kehossani myllersi… Olin muuttunut täysiveriseksi vampyyriksi, en tiedä vielä osaanko hallita voimiani ja millaisia voimia minulla on… Olenko voimakkaampi kuin James tai Darkness… ja palaudunko koskaan ennalleni…