Seuraavana päivänä Eerin ruumis oli käyty etsimässä metsästä ja se oli löytynyt syömättömänä, haaska eläimet eivät olleet vielä löytäneet sitä. Eerin ja Samin haavat oli parsittu kasaan ja ruumiit puhdistettu, Heidät haudattiin hautausmaan silkkipuun juureen. Eeri oli tuonut sen siemenen kotikylästään ja istuttanut koristamaan karua hautausmaata. Lapis ei ollut hautajaisissa, Lapis oli vain itkenyt koko yön ja kyhjöttänyt talon nurkassa, kieltäytynyt syömästä tai juomasta. Meni useampi päivä ennen kuin Lapis toipui vanhempiensa menetyksestä ja alkoi olla hiukan sosiaalisempi, mutta meni usein samaiseen nurkkaan kyhjöttämään.

Lapiksen ollessa viisi vuotias, Lapis oli päässyt vanhempiensa kuoleman yli jotenkuten ja oli iloisempi, mutta pysytteli peurana suurimman ajan. Lapikselle oli jäänyt traumoja, jotka ilmenivät joka öisinä painajaisina. Lapis oli ujo ja hiljainen ja uskalsi puhua kunnolla vain Saaralle, joka kasvatti Hänet. Mutta Lapis oli silti ahkera, Lapis teki kaiken mitä Saara Häneltä pyysi ja eräänä päivänä Lapis toi Saaralle nipun pitkiä karvoja.

- Voitko tehdä näistä lankaa…

Lapis kysyi arasti, Saara otti nipun käteensä hymyillen.

- Voin totta kai tehdä.

Saara sanoi ja Lapis ilahtui siitä ja riensi sitten ihmisenä takapihalle pienelle silkkipuuviljelmälle. Saara katsoi hymyillen Lapiksen perään.

- Eeri taisi kertoa lajistasi ennen kuolemaa, onneksi. Minä kun en tiedä teistä silkkipeuroista oikein mitään.

Saara puhui itsekseen ja meni kehräämään karvan. Lapis kasvatti silkkipuita, joiden siemenet Eeri oli jättänyt Saaran huostaan Lapista varten. Silkkipuun taimia kasvoi kolmessa rivissä ja rivissä oli aina kymmenen tainta. Hetken hoidettuaan puitaan, Lapiksen luokse tuli viiden lapsen ryhmä, neljä poikaa ja yksi tyttö. Lapset olivat Lapista kaksi vuotta vanhempia ja alkoivat kiusata Lapista. Lapis yritti olla rohkea ja estää Heitä repimästä taimia ja vältellä tönimistä. Saara kuuli lasten huutelun ja tuli ovelle katsomaan mitä tapahtui ja komensi lasten lopettamaan Lapiksen kiusaamisen. Lapset lähtivät pois ja Lapis jäi itkien taimien luokse. Saara tuli Lapiksen luokse ja silitti Lapista päästä.

- Olivatpa He ilkeitä sinulle. Rakennetaan aita taimiesi ympärille.

Saara sanoi, Lapis nyökkäsi itkuisena ja meni huoneeseensa ja pysytteli siellä loppu päivän. Jossain vaiheessa Saara toi valmiit langat Lapikselle.

Seuraavana päivänä Lapis tuli aamu tuimaan Saran luokse hyvin iloisena.

- Noh, mikäs noin hymyilyttää?

Saara kysyi ja Lapis näytti hiukan tökerösti tehtyä silkkistä nauhaa.

- Teitkö tämän itse? Niistä langoista?

Saara kysyi.

- Kyllä, omasta karvasta.

Lapis sanoi hymy korvissa asti.

- Mistä sait niin pitkät karvat, hiuksesi eivät ole niin pitkät?

Saara kysyi ihmeissään ja Lapis muuttui jakiksi ja mölähti. Saara naurahti.

- Voi sinua, olet oppinut muuntautumaan. Muistelisin että isäsikin kykeni muuttumaan jakiksi.

Saara sanoi. Isästään kuultua Lapis meni hiljaiseksi, Saara oli pahoillaan ja silitti Lapista.

- Lähdetään näyttämään nauhaa muillekin. Sinusta tulee taitava käsityöläinen.

Saara sanoi ja sitoi nauhan rusetiksi Lapiksen häntään ja Lapis piristyi siitä ja kirmasi jakkina ulos. Torille päästyä Lapis viiletti ympäriinsä iloisena, mikä huvitti kyläläisiä. Pari kyläläistä tuli Saaran luokse.

- Lapis on näköjään oppinut muuntautumaan, kuinka Hän voi muuten?

Vanhempi nainen kysyi Saaralta.

- Niin on, Lapis on tehnyt tuon rusetin itse, omasta karvastaan.

Saara sanoi ja nainen katsoi lapista tarkemmin.

- Hyvinpä on onnistunut. Selvästi perinyt Eerin kädentaidot ja silkkisyyden. Eerillä kun oli niin silkkiset hiukset.

Nainen sanoi, Saara nyökkäsi.

- Lapis on hyvin toipunut, kun on saanut muuta puuhasteltavaa. Lapis on istuttanut Eeriltä saadut taimet ja rakennamme siihen tänään aidan.

Saara sanoi.

- Minäpä taidan komentaa ukkoni rakentamaan sen aidan, sinun ei tarvitse siitä huolehtia.

Vanhemman naisen seurassa tullut nuori nainen sanoi hymyillen.

- Niin, sinähän kihlauduit puuseppämme vanhimman pojan kanssa.

Saara sanoin ja nainen punastui hiukan. Lapis oli noloudesta tulipunainen, sillä moni kehui rusettia ja halusivat katsoa sitä tarkemmin.


Vuosia vieri ja Lapis täytti 11 vuotta. Lapis oli tehnyt paljon silkki töitä Saaralle ja muille kyläläisille, maksuksi Lapis kelpuutti vain mitä pystyi hyödyntämään silkkipuuviljelmällä. Lapis oli oppinut myös norsudemoni muodon, jota aluksi pelkäsi hyvin paljon, mutta huomasi siinä muodossa olevan hyödyksi pelto hommissa ja muissa raskaassa työssä. Lapis rakasti auttaa muita, josta oli tullut suosittu kylässä, sillä Lapis hääti myös kylään hyökänneet ihmissudetkin.

Eräänä päivänä hoitaessaan silkkipuitaan, jotka olivat tehneet makeita silkkisiä kirsikoita, viiden hengen kiusaaja porukka tuli taas Lapiksen luokse. Lapis seurasi jengin ympäriinsä kävelyä hiukan pelokkaan ja jatkoi töitään.

- Puusi ovat jo isoja, niissä on jo marjojakin.

Jengin johtajana oleva Ric sanoi ja taittoi oksan poikki.

- Älkää!! Älkää repikö oksia!!

Lapis huudahti kauhuissaan ja otti oksan Riciltä. Jengiläiset nauroivat ja alkoivat repiä marjoja syötäväksi ja repivät samalla oksia kovakouraisesti. Lapis yritti estää, mutta Hänet tönäistiin vain kauemmaksi. Lapis muuttui norsudemoniksi ja yritti pelotella Heidät pois, Ric vain naurahti.

- Nyt!

Ric huudahti ja yksi lapsista hyppäsi Lapiksen selkään ja laittoi Lapiksen korvan lehtiin renkaat. Renkaat zingahtivat ja niistä tuli selkään hypänneen käsiin pitkät ketjut.

<- Lumotut renkaat…>

Lapis ajatteli kauhuissaan ja joutui kääntämään päätänsä vasempaan, kun ketjusta kiskottiin.

<- Mistä He ovat nämä saaneet.>

Lapis ajatteli ja ei voinut muuta kuin totella.

- He, nehän toimivat. Et sinä ihan tumpelo ole, Kuro.

Ric sanoi Lapiksen selässä olleelle.

- No ei näiden loihtiminen helppoa ollut.

Kuro sanoi ja alkoi ohjata Lapista Heidän majapaikalle.

- Saatiinpa sopiva työjuhta majamme rakentamiseen.

Kuro sanoi. Heidän maja oli kylän reunalla, metsän laidalla ja se oli päässyt ränsistymään. Lapis joutui rakentamaan sen uudelleen ja joutui aika ajoin olemaan jengiläisten työjuhtana. Lapis ei pystynyt itse poistamaan renkaita korvistaan ja ihmiseksi muuttuessaan ne pienenivät korvarenkaiksi. Vaikka Lapis oli vasta 11, silti Lapiksen norsudemoni muoto oli jo lähes täysikasvuisen mitoissa ja sai aina jengiltä pikan niskaansa naispuolisesta norsudemoni muodosta.

Sitten eräänä päivänä, jengiläiset saivat tietoon että Lapisksella on silkkiset hiukset, josta se on niitä silkki töitään tehnyt. Kateellinen Sana, jengin ainut tyttö leikkasi Lapiksen hiukset sängelle asti. Se oli viimeinen teko, mitä Lapis ei voinut enää salata Saaralta ja kertoi itkien mitä toiset ovat Hänelle tehneet. Saara otti puhutteluun jengiläisten vanhemmat ja kertoi mitä heidän jälkikasvu oli Lapikselle tehnyt. Siitä ei seurannut hyvää, ei ainakaan Lapikselle.

Viikko vierähti, Lapis oli saanut olla rauhassa ja luuli että niin jatkuisi, kun Kuro tuli Hänen luokseen. Kurolla oli paljon mustelmia ja Hän kantoi tulisoihtua kädessään ja katsoi Lapista vihaisesti, joka hoiti puitaan.

- Sinun rollisimisen takia sain selkään isältä!! Saat tuntea sen nahoissasi!

Kuro sanoi vihaisena ja sytytti Lapiksen puut tuleen. Lapis katsoi sitä kauhuissaan ja hyökkäsi Kuron kimppuun.

- Ei minun puuni!!

Lapis huudahti ja toiset jengiläiset tulivat juosten paikalle, sillä olivat huomanneet Kuron suuntaavan tänne soihdun kanssa.

- Kuro mitä sinä teet!!?

Ric huusi, mutta Kuro ei kuunnellut ja paini Lapiksen kanssa. Kuro tönäisi Lapiksen kauemmaksi ja otti telineestä hangon ja iski Lapista sillä. Lapis sai väistettyä sitä ja hanko raapaisi vain kyljestä, mutta ilkeästi. Lapis parahti ja samassa Ric tönäisi Kuron nurin.

- Lopeta!

Ric huusi, Kuro nousi ylös ja löi Riciä turpaan.

- En!!

Kuro huusi vihaisen ja otti hangon uudelleen käteensä ja aikoi iskeä maassa makaavaa Lapista uudelleen, Lapis yritti päästä karkuun, kunnes Sana tönäisi Kuroa.

- Ei! Kuro!!

Sana huusi ja Kuron isku osui uudelleen samoihin haavoihin ja Lapis parahti uudelleen. Saara riensi muutaman kyläläisen kanssa Heidän luokse, jolloin Kuro lähti pakenemaan paikalta, toiset jengiläiset jäivät auttamaan Lapista. Lapis vietiin sisälle hoidettavaksi ja parantaja haettiin, mutta puita ei voitu enää pelastaa. Sammutus vaunun saavuttua, puut olivat kerenneet palaa piloille ja niiden annettiin palaa loppuun hallitusti.

Parannuttuaan Lapis keräsi vanhempiensa haudalla olevasta puusta kaikki marjat ja otti niistä talteen kaiken siemenen ja istutti puut uudelleen, kun oli saanut pellon taas kylvö kuntoon. Kuroa ei oltu nähty kylässä sen koommin ja Häntä oli yritetty etsiä, muut jengiläiset olivat olleet pahoillaan teoistaan ja lupasivat auttaa Lapista puiden kanssa, hyvittääkseen tekonsa.


Kun Lapis täytti 17, Hän päätti lähteä isoon kaupunkiin opiskelemaan ja etsimään työtä, mutta lupasi palata aina peltotöiden aikaan auttamaan kyläläisiä. Lapis muutti Dragonvilleen ja perusti pienen ompelimon asuntoonsa. Lapis ei osannut itse oikein karvastaan tehdä lankaa ja oli löytänyt vanhan naisen, jota oli auttanut eräs päivä. Nainen lupasi tehdä langat, sillä Lapis auttoi Häntä paljon. Lapis auttoi mielellään apua tarvitsevia peuran muodossa ja sai sitten aina vastapalveluksia. Lapis häpesi hiukan ulkomuotoaan ja oli vielä kovin ujo, sillä Lapiksella oli hyvin naiseliset kasvot ja norsudemoni muoto oli naaras eläin. Mutta kaupungilla asuessaan Lapis oli oppinut uuden ja erikoisen taidon, Hän oppi eri tuoksut helposti ja tuottamaan niitä, sekä pystyi eri tuoksuilla vaikuttamaan toisten uniin.

Mutta eräänä päivänä, Lapiksen palatessa takaisin isoon kaupunkiin kevät kylvöjen jälkeen. Lapis tulee kokemaan suuren ja mullistavan muutoksen. Lapis tulee kohtaamaan matkallaan salaperäisen miehen, miehen joka nostaa Lapiksen sisältä jotain kaunista. Mutta tämän tarinan tulette kuulemaan toiste, uudessa tarinassa.