Viikko vierähti ja He saapuivat Peltokylän lähistölle.

- Kylläpäs olimmekin kulkeneet pitkän matkan, pitemmän mitä muistinkaan.

Sam sanoi hiukan nolostuneena.

- Ei se mitään rakas, älä syytä itseäsi. Jäämme tähän odottamaan sinua, tämä on jo niin tuttua seutua minulle että pärjäämme hetken kahdestaan.

Eeri anoi hymyillen ja katsoi Lapista, joka harjoitteli puskemista Samin jalkoja vasten. Sam katsoi Lapista hymyillen, mutta hiukan epäilevästi.

- Mene vain kultaseni, en minäkään nyt ihan niin avuton ole.

Eeri sanoi ja pukkasi Samin liikkeelle.

- Höpsö isä!

Lapis huusi Samin perään, joka sai Samin mielen paremmalle tuulelle, Eeri naurahti. Eeri alkoi sitten opettamaan Lapikselle ihmiseksi muuntautumista, ja neuvomaan muuntautumista, jos Hän tunsi tarvetta muuttua joksikin muuksi, minkä oli isältään perinyt.

Yö oli painunut jo aamun puolelle, mutta vielä monen tunnin päässä auringon noususta. Eeri säpsähti täysin valveille kuullessaan voimakasta ruohon kahinaa, sekä suuren eläimen askeleita. Eeri nousi ylös ja herätti Lapiksen.

- Herätys rakas, norsudemoni on lähettyvillä, ole valmiina pakenemaan.

Eeri sanoi ja pukkasi vauhtia unisena pystyyn kömpivälle Lapikselle.

- Mutta kun minua väsyttää äiti…

Lapis sanoi ja painautui äitinsä jalkoja vasten. Samassa Sam syöksähti Heidän luokse ja komensi.

- Nyt juoskaa!! Norsudemoni hyökkää!!

Sam huudahti ja pukkasi vauhtia Lapikseen, joka oli säikähdyksestä kangistunut. Pukkaisun aikana norsudemoni oli saavuttanut Heidät ja tarttui kärsällään Samia jalasta ja nosti korkealle ilmaan riuhtaisten Samin kauaksi. Eeri lähti viemään pelästynyttä Lapista kohti Peltokylää, hoputtaen Lapista juoksemaan.

- Entä isä…

Lapis huudahti hätäisesti, Eeri katsoi vain eteensä ja johdatti Lapista.

- Älä pysähdy, isä tulee kyllä perässä.

Eeri huudahti ja siirtyi juoksemaan Lapiksen taakse.

- Juokse vain eteen, äiti pitää selustaa!

Eeri sanoi ja tarkkaili sivustoja, muilta hyökkääjiltä. Ei aikaakaan, kun Heidän sivulta hyökkäsi samainen norsudemoni, pahoin haavoittuneena Heidän kimppuunsa. Eeri ei osannut varautua sivulta tulleeseen hyökkäykseen ja pukkasi Lapiksen lennokkaasti kauemmaksi. Norsudemoni seivästi Eerin syöksyhampaisiinsa, ilmassa kiiri vain Eerin tuskainen parahdus. Lapis pyöri hetken ja makasi aivan mahallaan maassa ja katsoi kauhuissaan, kun Hänen äitinsä seivästyi. Norsudemoni yritti riuhtoa Eeriä irti syöksyhampaistaan ja oli talloa Lapiksen jalkoihinsa, mutta samassa Sam syöksähti suojaamaan Lapista norsudemoni muodossaan. Sam oli haavoittunut pahoin ja liikkuminen oli vaivalloista, selässä oli suuri repeämä ja niskassa ja jaloissa oli syöksyhampaiden jättämiä suuria haavoja.

- Lapis!! Liikettä niveliin, nouse ylös!!

Sam huusi Lapikselle ja katsoi kyynel silmissään Eerin kuollut ruhoa, joka repeytyi syöksyhampaista irti. Lapis oli niin kauhuissaan ja järkyttynyt äitinsä kuolemasta, ettei kyennyt liikkumaan, Sam hyökkäsi norsudemonin kimppuun ja sai sen tainnutettua hetkeksi, iskettyään Hänet puuta vasten. Sam tuli Lapiksen luokse peurana ja nosti sarvillaan Lapiksen ylös.

- Nyt liikettä poikani!! Meidän on päästävä Peltokylään!

Sam komensi ankarasti ja sai Lapiksen liikkeelle, joka oli alkanut itkemään vuolaasti.

Juostuaan pitkän matkan He saapuivat Peltokylän laitamalle, Sam pysähtyi hengähtämään pienelle mäelle, josta näkyi Peltokylä.

- Kohta olemme perillä…. aivan kohta…

Sam sanoi puuskuttaen ja taisteli tajuissaan pysymisestä, Sam katsoi Lapista joka nyyhkytti.

- Äiti…..

Lapis sanoi itkuisena ja katsoi voipunutta isäänsä.

- Ole rohkea poikani…

Sam sanoi ja lähti viemään Lapista kylään.

 

Kylän aidan sisäpuolelle päästyä, Sam rojahti voipuneena maahan ja kajautti ilmoille kovan huudahduksen kyläläisille. Lähellä ollut kyläläinen katsoi mikä päästi kovan kajauksen ja hämmentyi suuresti.

- Voi ei, se on Sam!

Kyläläinen huudahti ja komensi lähellään olleen poikansa hakemaan kylänjohtajan. Kyläläinen juoksi Samin luokse ja tutki haavat.

- Norsudemoniko hyökkäsi, missä Eeri? Lähdemmekö etsimään Häntä? Sam koita jaksaa….

Kyläläinen sanoi, Sam pudisti päätänsä puuskuttaen.

-  Eeri kuoli norsudemonin syöksyhampaisiin… rakas Eerini…

Sam sanoi kyynelehtien, samassa kylänjohtaja Saara tuli muiden kyläläisten kanssa ja kauhistui näkemästään.

- Sam!

Saara huudahti ja nosti Samin päänsä syliin.

- Koita jaksaa, parantaja on tulossa…

Saara sanoi ja huomasi pelokkaan Lapiksen.

- Onko hän poikanne?

Saara kysyi, Sam nyökkäsi heikosti.

- Hänen nimensä on Lapis… Lapis näki äitinsä kuoleman… Hän syntyi viikko sitten… Saara… pidä huolta Lapiksesta…

Sam sanoi ja hengitti jo hyvin hitaasti.

- Ei Sam! Sinun täytyy jaksaa, et saa luovuttaa!

Saara sanoi ja näki jo parantajan tulevan.

- Kiireesti!! Menetämme Samin!!

Saara huusi ja parantaja polvistui vauhdilla Samin viereen ja alkoi parantaa.

Kaikki olivat hetken hiljaa ja odottivat jännittyneenä Samin virkoavan, mutta mitään ei tapahtunut. Samin keho oli mennyt veltoksi Saaran sylissä ja parantaja lopetti parantamisen.

- Olen pahoillani, en ehtinyt ajoissa…

Parantaja sanoi ja nousi ylös, Saara alkoi nyyhkyttää ja pyyhki kyyneleitä poskiltaan. Lapis katsoi isäänsä lasittunein silmin ja seisten jäykkänä paikallaan. Saara nousi ylös laskien varovasti Samin pään maahan ja tuli Lapiksen luokse ja laski käden Hänen säälleen.

- Olen pahoillani, emme ehtineet parantaa isääsi…

Saara sanoi ja nosti Lapiksen syliinsä ja samalla Lapis alkoi parkua ja itkeä. Lapis yritti rimpuilla pois sylistä, mutta Saara ei laskenut.

- Noh noh… rauhoitu lapsi rakas.

Saara sanoi ja lähti viemään Lapista kotiinsa.