Tällä otsikolla aion kertoa henkilöiden lapsuu/menneisyyden tarinoita. Silloin kun he ovat syntyneet tai mitä Heille on tapahtunut ennen nykyistä olo tilaa.

Alkuun kerron Lapiksen synnyintarinan, kun Lapis on tullut esiteltyäkin ja siitä olen kirjotellut paljon tarinoitakin. Julkaisen tämän lyhyissä erissä, että kerkeen katsoa seuraavan tarinan valmmiiksi, onko se minusta julkaisu kelpoinen :F


Lapis Silk

Valkoinen, vihreä vatsainen naaras peura laidunsi pienen metsä aukion reunalla, kuunellen samalla ympäristöään. Peura nosti äkisti päätänsä ja höristi korvia äänen suuntaan ja oli valmiina säntäämään karkuun.

- Minä se vain, rakas.

Kuului hiukan hengästynyt ääni metsästä, laiduntavan peuran luokse tuli uros peura, valkoinen myös, mutta sinivatsainen.

- Sam, minä jo säikähdin, luulin ihmissuden tulevan.

Naaras peura sanoi hymyillen ja kosketti turvallaan Samia, Sam hymyili.

- Voi rakkaani Eeri, en antaisi minkään satuttaa sinua.

Sam sanoi hymyillen ja alkoi myös laiduntaa.

- Oletko käynyt kylässä milloin viimeksi? Onko Silkkipeuran metsästäjiä enää siellä?

Eeri kysyi huolestuneena ja tunsi kuinka vasa potkaisi vatsassa. Sam katsoi Eerin vatsaa huokaisten.

- En ole käynyt, enkä ole saanut viestiä Saaralta. Minua kummastuttaa, mistä ne saivat edes tietoon meidän asuvan Peltokylässä.

Sam sanoi mietteliäänä ja katsoi viimeisillään raskaana olevaa vaimoansa.

He olivat Silkkipeuroja, Heidän karva oli silkkistä ja siitä valmistamalla saatiin korkealaatuista silkkiä, karvan takia Silkkipeuroja metsästettiin pimeille markkinoille, Silkkipeuroilla oli myös voimakas parantamisen taito, joka oli haluttua tavaraa luujauhona. Sam kuului suureen Silkkipeurasukuun ja siitä tunnuksena päänmerkkinä, neliskanttinen kuvio vasemman silmän yli. Eeri oli pienestä suvusta ja muuttanut aikoinaan Peltokylään ja löytänyt Samin, jonka kanssa meni naimisiin, Sam oli syntyjään Peltokyläläinen.


Ilta hiipui mailleen ja Sam johdatti Eeriä turvalliseen paikkaan, jossa oli suojaista ja turvallista jos synnytys alkoi. Eeri kävi makuulle pieneen maanpainaumaan ja huokaisi, Sam seisoi Eerin vierellä ja tarkkaili ympäristöä.

- Muutun norsudemoniksi, silloin isompikaan peto ei lähesty yllättäen.

Sam sanoi ja muuntautui, Eeri katsoi Samia.

- Tuo muotosi on kyllä uskomaton, en millään meinaa tottua siihen.

Eeri sanoi hymyillen, Sam naurahti ja kävi Eerin viereen makaamaan, mutta piti vahtia.

- Tämä on vain sukuni ansiosta, olemme taitavia muodonmuutoksissa.

Sam sanoi hymyillen ja silitti Eeriä hellästi.

- Kunpa voisimme olla kotona… kaipaan niin omaa sänkyä.

Eeri sanoi hiukan haikeana ja väsyneenä.

- Niin, minäkin kaipaan kotiin, mutta joudumme olemaan pakosalla metsästäjien takia.

Sam sanoi ja yö pimeni taivaalle.


Aamu valkeni ja Sam kierteli rauhattomasti ympäriinsä ja piti ympäristöä tarkkaan silmällä.

- Rauhoitu rakas ja tule katsomaan poikaasi.

Eeri sanoi hymyillen ja nuoli yöllä syntynyttä vasaa. Sam tuli Heidän luokse ja kumartui nuolemaan myös poikaa.

- Hän on aivan kuin minun kaksoisolentoni.

Sam sanoi naurahtaen ja katsoi kun vasa katseli uteliaana uutta maailmaa.

- Hänen nimensä on Lapis.

Eeri sanoi hymyillen ja katsoi Samia, joka vastasi hymyllään. Lapis oli aivan isänsä värinen, silmämerkki periytyi täydellisesti, ottamatta äitinsä merkkiä lainkaan. Eeri nousi ylös ja hoputti Lapistakin jaloilleen.

- Meidän on vaihdettava paikkaa, ennen kuin ihmissudet vainuavat jälkeisesi.

Sam sanoi ja hoputti myös Lapista nousemaan. Lapis pääsi jaloilleen monen nousu yrityksen jälkeen ja otti haparoivia, kömpelöitä askelmia äitinsä perään, joka oli mennyt hiukan kauemmaksi seisomaan. Sam seisoi kokoajan Lapiksen rinnalla ja tarkkaili ympäristöä valppaana, Eeri kannusti Lapista, joka päästi hiukan hätääntyneen huudahduksen. Eeri tuli Lapiksen luokse ja nuoli poskesta.

- Höpsö, ei ole mitään hätää. Tule kultaseni, kyllä sinä pystys siihen.

Eeri sanoi ja johdatti Lapista.

Päivä eteni nopeasti ja Lapis oli saanut kävelemisen mausta kiinni ja kirmasi äitinsä vierellä iloisena. Eeri seurasi tarkkaavaisesti Lapista ja kuunteli myös missä Sam meni. Sam meni hiukan etempänä varmistaen reittiä ja johdatti perhettään takaisin Peltokylälle.

- Mennään vain puolenpäivän matkan päähän Peltokylästä, haluan käydä tarkistamassa sen, voidaanko jo palata kotiin.

Sam sanoi päättäväisesti tultuaan Eerin vierelle, Eeri nyökkäsi.