Nukuin seuraavana aamuna pitkään, heräsin puolenpäivän jälkeen, Lapis oli jo herännyt ja laittoi ruokaa. Sanoin huomenet hänelle katsoen häntä silmiin, Lapis vastasi hymyillen ja sanoi ruuan olevan valmis tunnin päästä. Nyökkäsin hänelle ja menin verstaaseen katsomaan kelkkaa, mitä olin eilen saanut aikaiseksi. Ajattelin siinä korjatessani samalla eilisiltaa, tai tarkalleen yötä, mitä olin nähnyt, ei Lapis nyt mies voinut olla, naisenahan hän keittiössä hääräsi, olin varmaan niin väsynyt silloin ja takan valo vääristää hämärässä, niin sen täytyi olla. Katsoin kelkkaani hiukan kauempaa, se oli niin romuna, metalli romua, mutta siinä oli niin paljon tunnetta, en voinut olla korjaamatta sitä.  Kävin suksen kimppuun, olin tuonut kotoa uuden suksen ja otin kaikki rikkoutuneet osat irti ja laitoin uuden tilalle. Menin sitten kelkan luo ja nostin kelkan nokan korokkeelle, että minulla oli helpompi purkaa etuosaa. Juuri kun pääsin vauhtiin, niin Lapis kutsui minut syömään, meinasin eka olla menemättä, mutta menin silti syömään. Syötyäni kiitin ruuasta ja menin jatkamaan. Jonkun tunnin tehtyäni hommia, huomasin työpöydällä oudon näköisen käsi aseen, katsoin sitä tarkemmin ihmeissäni.

- Käsiaseen varrella varustettu kivääri… onko siinä vieläpä äänenvaimennin… hiukan oudon muotoinen.

Tuumin ääneen ja pyörittelin sitä kädessäni, se oli kevyt mutta jämäkkä rakenteinen. Sen lippaaseen mahtui kymmenen pitkänmallista luotia, en ollut nähnyt sen mallisia luoteja ennen, ne poikkesivat tavallisista. Ase näytti niin epätasapainoiselta mutta se asettui käteen hyvin ja oli tasainen, jotenkin luonnoton yhdistelmä. Sen varressa oli käsivarsituki joka napakoitti aseen istuvuutta käteen, se latautui kuin kivääri, mutta siinä oli lipas… Tähtäsin sillä seinään ja mallailin eri ampuma asentoja. Minun teki mieli testata sitä, mutta kenen se oli, Lapis ei näyttänyt asetta kantavalta. Etsin siihen sopivia luotejakin, mutta mistä olisin etsinyt ja miten se yhtäkkiä oli pöydällänikään. Tätä en ollut nähnyt ennen tavaroissani, päätin mennä Lapikselta kysymään ja kun tulin tuvan puolelle Lapis istui takan ääressä. Menin Lapiksen luo ja juuri kun olin kysymässä, huomasin hänen kasvojensa olevan punaiset ja hän hengitti raskaasti.

- Lapis, mikä sinulla on, otsasi on tuli kuuma…

Sanoin hänelle kokeiltuani samalla hänen otsaansa, Lapis huokaisi väsyneenä.

- Olen vain hiukan kuumeinen… vilustuin kai viime iltana…

Lapis sanoi väsyneenä, hän näyttikin aamulla hiukan vaisulta ja kipeältä. Autoin hänet sänkyynsä ja huomasin hänen aristavan varovasti jalkaansa.

- Jalkasi haava on tainnut tulehtua, tarvitset antibioottia.

Sanoin yhtäkkiä veikkaamalla, näin hänen ilmeensä vakavoituneen, taisin osua oikeaan. Lapiksen jalassa taisi olla isokin haava, joka on nyt tulehtunut. Pyysin nähdä haavan, jotta olisin voinut katsoa miten paha se on. Lapis kieltäytyi näyttämästä sitä, pyysin monta kertaa näyttämään, mutta silti hän kieltäytyi, kunnes lopulta voimakeinoin katsoin hänen jalkaansa. Vasemmassa reidessä oli pahan näköinen pieni haava, aivan kuin siihen olisi osunut tai tökännyt jokin. Haava oli reiden etuosassa ja oli näköjään lähtenyt parantumaan, mutta nyt tulehtunut. Hölläsin otettani Lapiksesta ja samassa hän läimäytti avokämmenellä poskeeni, hiukan suuttuneena ja punastuneena. Tiesin hänen niin tekevän, olinhan koskenut häneen ja nostanut mekon helmaa luvatta, mutta nyt tiesin miten paha haava se oli ja kysyin oliko hänellä mitään antibiootiksi kelpaavaa. Lapis sanoi jotain olevan keittiön lääkekaapissa, menin sinne ja löysin särkylääkettä ja antibioottia, tein niistä sekoituksen ja annoin Lapikselle. Lapis sanoi pärjäävänsä itsekin ja ettei se haava nyt ollut niin iso. Pudistin päätäni ja sanoin hoitavani hänen jalkansa kuntoon ja käskin hänen levätä, jos hän rasittaisi jalkaansa, se ei parantuisi kunnolla. Jätin Lapiksen nukkumaan ja menin jatkamaan töitäni verstaaseen, en viitsinyt nyt kysyä siitä aseesta Lapikselta, ettei hän nyt rasittaisi itseään liikaa. Päivä vierähti iltaan ja olin käynyt jossain vaiheessa syömässä ja vienyt syömistä myös Lapikselle. Menin nukkumaan ihan ajoissa tänä iltana, sillä uni velkaa oli hiukan kertynyt ja minua väsytti. Myöhemmin yöllä heräsin siihen kun minua palelsi, olin unohtanut laittaa takkaan tulen ja lattia lämmitys oli kai mennyt pois päältä, Lapis sanoi sen joskus naksahtavan sammuksiin. Menin tuvan puolelle ja kyyristyin takan äärelle sytyttääkseni sen, puita pitää muistaa hakea aamulla, ajattelin. Takkaan syttyi tuli napakasti paukkuen, katselin sitä hetken kun se syttyi, nousin ylös ja suuntasin huonettani kohti kun huomasin sivusilmällä jonkun menevän Lapiksen huoneeseen.

- Lapis…

Kysyin hiljaa, olinko herättänyt hänet, ovi jäi raolleen, joten ajattelin kurkata huoneeseen ja sulkea oven. Menin ovelle ja kurkkasin oliko Lapis hereillä, Lapis nukkui sängyllään, olin ihmeissäni. Näin varmasti jonkun liikkuvan huoneeseen, katsoin huonetta etsien jotakin, mutta en nähnyt mitään, näinköhän taas omiani. Olin sulkemassa oven kun huomasin yhtäkkiä jonkun tumman hahmon Lapiksen sängyn laidalla, avasin oven kokonaan ja katsoin hahmoa. Se oli kuin iso tumma varjo, sillä ei ollut kasvoja tai ruumiin ääriviivoja, katsoin sitä jähmettyneenä. Huoneessa oli viileää ja näin kun varjosta erkani jokin uloke, se muotoutui kädeksi ja ojentui kohti Lapista. Lapis käänsi kylkeään ja katsoi järkyttyneenä tummaa hahmoa, Lapis oli herännyt. Hahmo sanoi jotain, en saanut siitä selvää, ääni kuulosti kuin se tulisi jostain kaukaa ja sameana, minua alkoi huimata. Kuulin Lapiksen huudahtavan jotain, syöksähdin suojaamaan Lapista vaistomaisesti, en tiennyt miten tuon kanssa olisi tapellut tai lyönyt sitä jollain. Koskin tummaa hahmoa, käteni meni hänestä läpi, käteni tuntui jäätyvän, siihen kihelmöi voimakkaasti. Hahmo loittoni, aivan kuin olisin satuttanut sitä, tunsin kuinka se tuijotti minua, vaikka en nähnyt hänen kasvojaan. Seisoin hänen ja Lapiksen välissä ja tuijotin tummaa hahmoa tuimasti, vaikka olin hämilläni. Se ei hievahtanutkaan, seisomme liikkumatta jonkun aikaa, kunnes tumma hahmo katosi kuin savu. Oli hiljaista, kuulin Lapiksen pelästyneen hengityksen selkäni takaa, käännyin häneen päin, mutta Lapis esti sen tarttumalla käteeni.

- Älä katso… mene nukkumaan, minä olen kunnossa. Mene vain nukkumaan….

Lapis sanoi, meinasin sanoa hänelle jotain, mutta jätin sanomatta, en tiennyt enää mitä sanoa. Olisin halunnut katsoa häntä, tarkistaa oliko hän kunnossa. Loittonin hiukan Lapiksesta ja Lapis laski irti kädestäni ja käännyin saman tien häneen päin. Näin Lapiksen järkyttyneen ilmeen, hän meinasi huudahtaa minulle jotain, hän käänsi kasvonsa poispäin minusta ja veti peiton ylleen. Kiskaisin peiton hänen yltään ja käänsin hänet katsomaan minua, katsoin häntä silmiin, Lapis katsoi minua järkyttyneenä, mutta hiukan pahoillaan. Minulla pyöri kaikenlaisia kysymyksiä päässäni, yritin sanoa niitä ääneen, mutta katsoin Lapista vain suu auki. Hän oli mies… näin hänet ihan selvästi, en ollut enää väsynyt tai unen pöpperöinen, näin hänet selvästi… Irrotin otteeni Lapiksesta, olin sekaisin.

- Ei tämä voi olla totta… miten tämä voi olla mahdollinen… ei.. en usko tätä…

Sanoin sekavana, istahdin tuolille mikä oli huoneen seinää vasten, aristin kättäni kun nojauduin siihen, katsoin sitä. Lapis tuli luokseni ja otti käteni käteensä.

- Pimeys on jäätänyt sitä hiukan, normaali ihminen olisi kuollut siihen kosketukseen, mutta nyt käy nukkumaan, olet väsynyt. Olet niin itsepäinen… puhutaan sitten aamulla.

Lapis sanoi, hänen äänensä oli hiukan karhea, mutta silti niin pehmeä. Katsoin Lapista ja silmäluomeni alkoivat painua kiinni, ei minua äsken väsyttänyt, pääni notkahti rintaani vasten. Katsoin kättäni silmäluomien välistä ja huomasin että se oli jo lähes parantunut, kuulin tutun tiu’un helähdyksen, nukahdin.