Seuraavana aamuna heräsin väsyneenä, olin nukkunut niin sikeästi ja se väsytti, ajattelin nukkua vielä mutta nousin ja katsoin millainen keli ulkona oli. Ulkona pyrytti vielä, mutta ei niin napakasti kuin eilen. Puin ylleni ja menin olohuoneeseen katsoen samalla kelloa, se oli melkein puolen päivän.

- Huomenta, saitko hyvin nukuttua?

Lapis kysyi hymyillen, nyökkäsin.

- En muista milloin viimeksi olen nukkunut niin sikeästi, tuntuu kuin en millään heräisi.

Sanoin naurahtaen, Lapis hymähti ja sanoi aamupalan olevan pöydässä ja kahvia on vielä pannussa. Menin ottamaan aamupalaa ja join kahvia. Mietin syödessäni milloin tuo sade loppuisi, en ollut varma, arvasiko Lapis oikein sateen loppumisen illaksi, mutta kelkka olisi hyvä saada suojaan, tässä talossa on varmaankin hyvänkokoinen varasto. Syötyäni kysyin Lapikselta sainko laittaa kelkan varastoon ja Lapis näytti minulle varaston. Ei se iso ollut mutta siellä mahtui korjaamaan kelkan, varastossa oli myös takka, muuta lämmitystä siinä ei ollut. Puin ulkovaatteet ylleni ja menin kelkkani luo, se oli melkein lumen peitossa, mutta yritin käynnistää sen, se lähtikin kerralla käyntiin. Kelkka piti ilkeää ääntä, mutta ajoin sen vaivalla varastoon ja harjasin suurimmat lumet pois kelkasta ja varastosta, mitä tuiskusi sisään. Lapis oli sillä aikaa laittanut takkaan tulet ja varastossa oli nopeasti lämmintä, jonkin aikaa meni että kelkka suli. Iltaan mennessä lumisade laantui ja olin päässyt tutkimaan kelkkani vauriot, ne olivat pahat. En ymmärtänyt miten kanto oli saanut kelkkani niin huonoon kuntoon ja mitenkä se toinen kanto oli onnistunut särkemään muutaman rattaan telasta. Minua suututti ja potkaisin rikkinäisen suksen irti, kelkan korjaamisesta tuli iso työ, se oli romuna. Lapis toi minulle kuumaa kaakaota, otin hörpyn varovasti.

- Voit pitää sitä täällä niin kauan kuin on tarvis, minulla ei ole varastolle käyttöä.

Lapis sanoi, nyökkäsin. Olisin lähtenyt vielä illalla kotia hakemaan työkaluja ja yöpynyt siellä, mutta Lapis pyysi minua jäämään yöksi, kun ulkona oli tullut jo pimeää ja siellä tuuli vielä napakasti. Suostuin jäämään ja menimme tuvan puolelle, olin kyllä kävellyt pitempiäkin matkoja huonommassa kelissä, mutta Lapis alkoi kiinnostaa minua, kuka hän oikein oli ja mistä hän oli kotoisin. Juttelimme takan ääressä jonkin aikaa, kerroin paljon itsestäni Lapiksen kysellessä ja menimme sen jälkeen nukkumaan, kello oli hurahtanut jutellessa melkein puoleen yöhön. Sängyssä maatessani ajattelin kuulemaani, Lapis oli jäänyt orvoksi pienenä ja ei muistanut miten oli tänne seudulle muuttanut, hän ei muistanut paljoa lapsuudesta, vain pelkoa ja yksinäisyyttä. Käännyin kyljelleni ja vedin peiton korviini, minulla juolahti mieleen myös se että Lapis näytti hiukan nilkuttavan, aivan kuin hänellä olisi jalka kipeä ja hän näytti myös hiukan kipeältä. Vaikka sitä ei meinannut huomata hänen valkean heleältä iholtaan ja miksi hän myös piti vasenta silmää peitossa, kaikenlaista pyöri mielessä, hän oli niin salaperäinen ja ei aikaakaan että huomasin seisovani ulkona. Ihmettelin sitä ja katselin ympärilleni, ympärilläni näkyi vain lunta, tasaista lunta. En nähnyt mitään, en taloa enkä puita, ihmettelin mitä tämä oli, kuulin ujellusta kaukaa. Yritin nähdä sinne mutta näin vain muutaman metrin päähän ja sitten tuli pimeää, kuljin ääntä kohti, se kuului kovempaa, pysähdyin. Kuuntelin tarkkaan ja samassa ylleni iski lumimyrsky, tuuli oli kova ja lunta satoi, niin etten meinannut nähdä mitään, kuulin kuisketta tuulen seassa, yritin nähdä mistä se tuli. Tuuli kaatoi minut melkein, käänsin selkäni tuuleen päin ja samassa edessäni seisoi hahmo, hätkähdin sitä. En saanut siitä ensin selvää että mikä se ylipäätänsä oli, sitten se selkeni, kuulin kilinää. Edessäni seisoi Lumenjumala, se katsoi minua hehkuvilla silmillään, muistan tuon hehkun, se oli sama hehku joka oli vasallakin ennen kuin se hukkui lumisateen sekaan. Minua alkoi karmia, ja sitten kun räpäytin silmiäni, edessäni seisoi nuori poika. Hämmästyin sitä ja jotenkin huomasin että lumimyrsky ei haitannut seisomistani vaikka se myrskysi ympärillä, pojan silmät hehkuivat samalla tavalla, en kuullut mitä hän sanoi. Sitten hän muuttui yhtäkkiä Lapikseksi, silmät hehkuivat edelleen ja hän painoi käsiään rintaansa vasten kuin suojellen itseään, hänkin sanoi jotain mutta en kuullut sitä, minä vain seisoin siinä kykenemättä liikkumaan. Lapis kyyristyi maahan ja hän puhui edelleen jotain, hänen takanaan seisoi tumma hahmo joka piti Lapista olkapäästä kiinni, yritin ojentua koskettamaan Lapista, mutta samassa tunsin kylmät kädet poskillani kohotin katseeni ja näin äitini. Olin järkyttynyt, olin nähnyt hänet vain valokuvissa, hän painoi peukalonsa silmilleni kevyesti. Lumimyrsky yltyi ja lakkasi sitten äkisti, kuulin ilmassa vain hiljaisen äitini kaiun ” – Suojelija…”. Nousin äkisti istumaan sängylläni, huohotin hiestä märkänä ja tuijotin jalkopäähän.

- Se oli unta… se oli pelkkää unta…

Sanoi itsekseni ja kävin sängyn laidalle istumaan. Odotin että hengitykseni tasaantui ja menin käymään vessassa, pesin samalla kasvojani. Katsoin kelloa ohimennen, se näytti neljää yöllä, lisäsin muutaman kalikan takan hiillokseen ja katsoin kun se syttyi ja menin sitten takaisin sänkyyn. Mietin mitä ihmettä se painajainen oli ja mitä äiti tarkoitti suojelijalla, olinko minä muka joku suojelija, en miettinyt sitä sen enempää ja kävin nukkumaan.

Seuraavana aamuna olin hirmu väsynyt, painajaisen jälkeen en oikein saanut unta kunnolla. En ymmärtänyt miksi kaikki painajaiset olivat niin samanlaisia ja miksi näin niitä. Valmistauduin lähtemään kotona käymään, en ottanut paljon mitään mukaan ja lähdin kävelemään. Vilkutin heipat Lapikselle, joka saattoi minut ovelle ja vilkutti minulle. Minulla meni suunnilleen tunti kävellessä kotikylääni, kaverit tulivat luokseni minut nähtyään ja ihmettelivät missä kelkkani oli, kerroin heille kommelluksestani ja kelkan särkymisestä ja Lapiksesta, he olivat kuin päähän lyötyjä. Kaverini sanoivat minua onnekkaaksi kun olin päässyt sen naisen luokse ja menisin vielä uudelleen. Menin kotiin ja kasasin mönkkärini kyytiin työvälineitä ja varaosia, kaverini olivat seurassa ja kyselivät kaikenlaista, en jaksanut vastailla heille ja siitähän he innostuivat pilailemaan minun kustannuksellani. Naurahdin vain heidän jutuilleen ja valmistauduin lähtöön, sanoin kavereilleni tulevan kotia kunhan saan kelkan ajokuntoon. Lähdin ajamaan ja katsoin taivaalle kertyviä pilviä, keli oli kerinnyt kirkastua päivän aikana, mutta nyt taitaa tulla taas lumisade. Mönkijällä matka meni hetkessä ja silloin oli ruvennut satamaan, ajoin mönkijäni varaston eteen ja peitin sen hyvin hupulla. Vein tavarat varastoon ja huomasin että Lapis oli tuonut sinne matalan pöydän työpöydäksi, laskin työkalupakkini siihen ja menin tuvan puolelle, Lapista ei näkynyt missään, hän oli kai lähtenyt jonnekin. Katsoin jääkaapista jotain pikku purtavaa ja menin varaston puolelle ja rupesin purkamaan rikkoutuneita osia. Olin tuonut mukanani verstaani pöytäkellon, katsoin sitä ja huomasin ajan taas hurahtaneen yli puolenyön, täällä aika tuntuu juoksevan nopeammin. Väsytti hiukan, mutta jatkoin silti, Lapiskaan ei ollut tullut, varmaankaan, hän olisi varmaan tullut katsomaan minua. Jaksoin tehdä töitä tunnin vielä ja päätin mennä nukkumaan, sammutin verstaasta valon ja menin tuvan puolelle, haukottelin ja hierasin silmiäni väsymyksestä. Tuvan takka oli sammunut ja ajattelin laittaa siihen tulen, kunnes kuulin kun joku tuli ovesta, katsoin sinne, mutta en nähnyt hämärässä kunnolla.

- Ai… olit vielä hereillä, mene vaan nukkumaan, minä laitan tulen siihen.

Lapis sanoi, hänen äänensä kuulosti hiukan karheammalta ja väsyneeltä.

- Oletko kipeä, äänesi kuulostaa karhealta?

Kysyin häneltä, Lapis pysytteli oven suussa, hän oli hetken hiljaa.

- Minulla on hiukan flunssaa, mene vaan nukkumaan niin se ei tartu sinuun…

Lapis sanoi, epäilin hiukan mutta menin sitten nukkumaan. Pistin huoneeni oven kiinni ja jäin kuuntelemaan oven taakse, tuli syttyi takkaan rätisten, kurkkasin varovasti oven raosta. Näin Lapiksen takan valossa, voin vaikka vannoa että hän oli mies… hänen kasvonsa eivät olleet enää niin pyöreät… hän näytti kauniilta pojalta… hän näytti surulliselta… Suljin oven varovasti ja menin maate sänkyyn, hän näytti unessa olleelta pojalta, mitä tämä merkitsee, mitä on tapahtumassa, olin hämilläni ja ajattelin että näen unta ja kävin nukkumaan.