Nyt tulee tätä tarinaa viimeinen osa :3 ja Kharin kuva lopussa, minkä piirsin toissapäivänä :D ihan ite piirsin ja sen kyllä on näkönen -_-.....


Hankien noustessa korkeiksi kinoksiksi, sota alkoi. Ihmissudet hyökkäsivät kylään maltillisesti ja kylässä vallitsi tuskallinen ja pelokas ilmapiiri. Komentaja oli kuollut myrkkyyn, jonka alkuperää ei tiedetty. Sam seisoi isänsä haudalla hiljaisena ja mietteliäänä, Khar seisoi hiukan Samin takana, katsoen taivaalta satavaa lunta. Pieni peuran vasa, nojautui Samin jalkaa vasten vapisten kylmästä. Sam käänsi katseensa vasaan ja silitti Häntä päälaelta ja kääntyi sitten Kharin puoleen.

- Khar, veisitkö Lapiksen Eerin luokse, Hänellä on kylmä. Minä jään vielä hetkeksi.

Sam sanoi ja Khar haki Lapiksen Samin luota, Lapis katsoi isäänsä surullisena, mutta lähti sitten Kharin mukaan sisälle. Sam katsoi hiljaisena hauta kiveä, hautakivi oli suuri suku kivi, samassa haudassa lepäsi Samin äiti ja isovanhemmat. Sam siveli kiven sammaloitunutta pintaa ja käänsi sitten kasvonsa taivasta kohden ja antoi lumen laskeutua kasvoilleen.

- Lupaan suojella ja rakastaa kylääni. Jos tulen seuraamaan sinua tuonelaan, Khar kasvattakoon poikani, niin kuin sinä kasvatit Hänet.

Sam sanoi ja lähti sitten takaisin kylälle.

Keskitalvella, sota yltyi ja eräänä aikaisena aamuna, kylän laidalle saapui viestin tuoja. Sam ja Khar olivat isoa mustaa suttaa vastassa, sudella oli valkoinen kankaan riekale hapaissaan.

- Kerro asiasi susi!

Sam sanoi jämäkästi, mutta rauhallisesti. Susi istahti maahan ja katsoi Samia hymyillen irvokkaasti.

- Suuri Johtajamme haluaa neuvotella kanssanne, rauhasta.

Susi sanoi hymyillen, Sam katsoi sutta tuimasti.

- Mitkä ovat ehdot.

Sam sanoi, susi nousi ylös lähteäkseen.

- Vain sinä ja veljesi saavat tulla, muuten neuvottelua ei synny.

Susi sanoi ja katosi lumisateeseen. Sam oli mietteliäs.

- He juonivat jotain, Sam. Käsketään sotilaiden seurata meitä kaukaa.

Khar sanoi, Sam pudisti päätänsä.

- Ei, naakat tarkkailevat tilannetta. Neuvotteluja ei muuten synny ja haluan rauhan klaaniemme välille, kun se on mahdollista.

Sam sanoi ja keräsi neuvoston paikalle ja vetäytyi keskustelemaan heidän kanssa, Khar meni kertomaan tilanteesta Eerille.

- Mitä?! Sinä ja Sam menisitte suden pesään kahdestaan!! Ei tule kuuloonkaan, he tappavat teidät siellä!

Eeri huusi järkytyksestä, Khar rauhoitteli Eeriä.

- Eeri, rauhoitu… Ei meille käy kuinkaan, etkö sinä luota taitoihimme, olemme kylän parhaat taistelijat.

Khar sanoi rahisevalla äänellä, Khar puhui vain ainoastaan Eerille ja Samille. Eeri katsoi Kharia vetisillä silmillään.

- Totta kai luotan… en epäilisi taitojanne koskaan… mutta, mutta se on vaarallista…

Eeri sanoi itkuisena, Khar halasi Eeriä lohduttavasti.

- Meille ei käy kuinkaan. Lupaan suojella Samia, en anna Hänelle sattua mitään.

Khar sanoi vakavana ja puri hammasta, Eeri nyökytteli ja alkoi itkeä. Lapis oli kuunnellut Heidän keskusteluaan ja nosti sitten katseensa isäänsä, joka seisoi hiljaisena Lapiksen edessä, katsoen Eeriä ja Kharia.

- Tule Lapis, minulla on sinulle kerrottavaa.

Sam sanoi ja vei Lapiksen toiseen huoneeseen.


Neuvottelu päivä saapui, Sam ja Khar olivat lähtövalmiina ja Eeri itki vuolaasti.

- Lupaattehan tulla elossa takaisin….

Eeri sanoi ja halasi Samia, Sam halasi Eeriä ja silitti Hänen silkkisiä hiuksiaan.

- Totta kai me tulemme elossa. Lupaan sen, rakas.

Sam sanoi ja suuteli Eeriä, sitten Sam kääntyi Lapikseen päin ja kyyristyi Lapiksen luokse ja halasi.

- Rakas poikani, ole äitisi tukena.

Sam sanoi ja katsoi Lapista hymyillen, joka oli hyvin vakavana ja pidätteli itkua. Sam kääntyi Kharin puoleen ja laski käden Hänen hartioilleen.

- Valmiina veliseni?

Sam kysyi lempeästi hymyillen, Khar nyökkäsi ja sitten He lähtivät lumisateiseen aamuun.

Sam ja Khar etenivät isolla polulla ripeästi, Sam meni edeltä ja Khar varmisti selustan. Lumi sade oli sankentunut päivän mittaan ja tuuli oli yltynyt. Sam pysyi tarkasti tutulla polulla, joka johti kauemmaksi kylästä, kohti Susi klaanin aluetta. Sam ja Khar olivat käyneet usein seikkailemassa siellä päin ja tutkineet rajaa, vaikka se oli kielletty. Sam muisteli menneitä hymyillen, Khar kulki vakavana ja hyvin valppaana, Kharin ajatukset olivat selkeät ja asenne päättäväinen. Pienen solan kohdalle päästyä, aivan rajan tuntumaan, Sam pysähtyi äkisti ja näytti käsimerkin Kharille. Khar pysähtyi ripeästi ja valmistautui.

- He ovat tulleet meitä vastaan.

Sam sanoi hymyillen ja nosti eteensä hennon sinisen hohteen, joka valaisi alueen heikosti. Hohteen toisessa päässä näkyi suuret keltaiset, kiiluvat ihmissuden silmät. Silmät kuuluivat Johtaja ihmissudelle, joka nousi kahdelle jalalle hohteeseen, irvokas ja voiton varma hymy kasvoillaan.

- Sam vihdoinkin saavuit. Aikasi on tullut!

Johtaja sanoi hymyillen ja otti askeleen lähemmäksi ja samassa Sam tunsi viiltävän kivun vatsassaan ja katsoi sitä. Keihään kärki oli tullut selästä läpi ja punainen lämmin veri noro alkoi valua valkoiseen maahan. Sam yskäisi verta ja kuuli, kuinka Johtaja susi alkoi nauraa, Sam kääntyi hitaasti Khariin päin ja katsoi Häntä silmiin. Kharin silmät olivat lasittuneet ja kylmät, mutta Sam näki niissä myös suurta häpeää ja tuskaa.

- Khar…

Sam sanoi pehmeällä äänellään, Khar säpsähti sitä hiukan, mutta otti vyöltään suuren tikarin ja kohdisti sen Samin rintaa vasten.

- Tapa Hänet!! Tapa!!

Johtaja susi huusi innokkaana ja hullutta kasvoillaan. Sam katsoi Kharia silmiin ja tarttui tikarista kiinni ja painoi tiukemmin rintaansa vasten.

- Minä en kuollut vielä, täytä tehtäväsi.

Sam sanoi ja samassa Sam veti tikarin rintaansa, Khar oli päästää irti, mutta Sam sulki Kharin kädet käsiinsä pitäen otteen tikarissa. Sam otti hapuilevat askeleet ja tuli aivan Kharin eteen ja nosti kätensä Kharin kasvoille. Khar ei kyennyt liikkumaan Samin katseen alta, ei kyennyt sanomaan sanaakaan.

- Minä tiesin, tiesin että sinä olet se joka vie minulta hengen.

Sam sanoi lempeästi hymyillen ja otti huivin pois Kharin kasvoilta, Khar olisi halunnut kääntää katseensa, mutta ei kyennyt, Sam piti Hänet vallassaan. Sam katsoi Kharin arpista suuta ja siveli niitä kylmin, hapuilevin sormin. Poskesta puuttui suuri pala, näyttäen Kharin ihmissuden hampaat, arvet ylsivät kaulalta poskipäälle asti, kylmä teki kipeää niihin, Sam kosketti Kharin kulmahammasta ja hymyili. Sam katsoi vielä Kharia silmiin, Kharin ilme oli häpeällinen ja surusta tuskainen.

- Tiesin sinun olevan ihmissusi, tiesin sen alusta asti kun tapasimme ensi kertaa. Tiesin kohtaloni opettaessani sinulle taitoni. Siksi opetin sinulle kaiken, sillä tiesin että sinä suojelisit poikaani, kasvattaisit hänestä hyväsydämisen ja oikeudenmukaisen. Niin kuin minä kasvatin sinut oikealle polulle, vaikka olemme saman ikäiset. Et hylkäisi kotia. Rakastan sinua.

Sam sanoi ja antoi suukon Kharin vapisevalle poskelle ja valahti sitten kuolleena Kharin käsivarsille. Khar oli hiljaa ja järkyttynyt, Johtaja lähestyi Heitä. Khar valahti polvilleen ja piti Samin kylmenevää ja kuollutta kehoa tiukasti sylissään, kyyneleet nousivat Kharin silmäkulmiin.

- Miksi… miksi annat minulle anteeksi… miksi hyväksyit minut, vaikka tiesit…

Khar kuiskasi Samiin korvaan itkuisena.

- Nyt kun Sam, kylän suojelija on poissa, vie meidät kylään, poikani. Kylä on tuleva minun.

Johtaja sanoi ja seisoi voittoisasti Kharin edessä ja katsoi kun Khar nousi hitaasti ja varovasti laskien Samin maahan. Khar pidätteli itkua, mutta kyyneleet virtasivat vuolaasti poskilla.

- Petin sinut, mutta hyväksyit minut silti… Sam

Khar sanoi ja katsoi surullisena Samia.

- Khar!! Vie meidät kylään!

Johtaja sanoi jo hiukan ärtyneenä. Khar katsoi Johtajaa kulmiensa alta ja raivo alkoi vallata Kharin mieltä.

- En vie teitä kylään! Sitä ette ikinä saa… MINÄ SUOJELEN KYLÄÄNI!! SE ON VELJENI TAHTO!!

Khar huusi raivoissaan ja hyökkäsi Johtajan kimppuun ihmissutena.


Myrskyn jälkeen, lumi satoi hiljalleen maahan, kevyesti kuin höyhenet. Eeri odotti ulkona peurana, tuijottaen, Samin ja Kharin lähtö suuntaan. Lapis katsoi äitiänsä vaitonaisesti ja nojautui tiukemmin Hänen jalkojaan vasten. Eeri ja osa tarkkakorvaisista kyläläisistä olivat kuulleet susien hurjaa taistelun ääntä kaukaa, myrskytuulien kantamana. Eerillä oli siitä levoton olo ja seisoi siksi pihalla odottaen, milloin näkisi taas rakkaansa kasvot. Ilta alkoi olla jo pitkällä, yksi kyläläisistä tuli pyytämään Eeriä sisälle lämmittelemään ja lepäämään välillä, mutta Eeri oli kieltäytynyt, Lapiskaan ei halunnut poistua äitinsä viereltä. Eeri säpsähti, sillä Hän näki jonkun saapuvan lumisateen takaa, tulijan raskas ja rohiseva hengitys nosti Eerin karvat pystyyn. Eeri oli huutaa sotilaat, sillä heidän luo oli tulossa kookas ihmissusi. Ihmissusi oli pahoin raadeltu ja verinen, näky oli karmaiseva, mutta huuto jäi Eerin kurkkuun, Lapis katsoi peloissaan ihmissutta.

- Sam…

Eeri sanoi kuiskaten, sillä ihmissusi kantoi elotonta Samin ruumista. Ihmissusi polvistui Eerin eteen horjuvasti, hengittäen vaivalloisesti ja rohisten, mutta ei laskenut Samin ruumista maahan, vaan piti tiukasti syleilyssään. Kyläläisiä riensi Eerin luokse, kun joku oli huomannut ihmissuden, sotilaat piirittivät suden.

- Senkin peto… Laske mieheni irti…

Eeri sai sanottua, värisevällä äänellään, ihmissusi nosti katseensa Eeriin. Eeri tuijotti ihmissutta silmiin kauhun sekaisena ja oli muuttunut ihmiseksi.

- Tappakaa se…

Eeri sanoi, mutta Lapis syöksähti sotilaiden ja ihmissuden väliin ja esti heidät sinisellä kuvulla.

- Lapis mitä sinä teet!?

Eeri huudahti, Lapis pudisti päätänsä.

-  Ei äiti! Etkö tunnista kuka Hän on… Hän on Khar…

Lapis sanoi ja kääntyi katsomaan Kharia. Eeri katsoi ihmissutta tarkemmin ja huomasi Hänen kasvojensa arvet nyt selvästi.

- Ei.. ei Hän saa olla…

Eeri sanoi vapisten ja oli pyörtyä, kyläläinen auttoi Eeriä pysymään pystyssä.

- Miksi annoit Samin kuolla!!

Eeri huusi ja keräsi voimiaan.

- Äiti kuuntele… minulla on isän viimeinen viesti.

Lapis sanoi itkuaan pidellen ja kosketti turvallaan Samin kuollutta kehoa. Samin keho ja Lapis alkoivat hehkua sinistä hohdetta ja Heidän eteensä ilmestyi usvainen Samin hahmo. Sam katsoi Eeriä hymyillen.

- Anteeksi raksa, lupasin tulla elossa takaisin.

Sam sanoi hymyillen, ääni oli kaikuva, mutta pehmeä.

- Älkää tuomitko veljeäni. Tiesin elämäni päättyvän Hänen käden kauttaan, tiesin tämän päivän tapahtuvan. Tiesin jo alusta asti että Khar oli ihmissusi.

Sam sanoi puhuen rauhallisesti ja hymyillen kaikille lempeästi, Eeri alkoi itkeä. Sam kääntyi Kharin puoleen ja laski kätensä Hänen väsymyksestä painoksissa olevalle päälleen.

- Anna anteeksi Khar, käytin sinua itsekkäisiin tarkoitusperiini. Mutta ilman kuolemaani, et olisi surmannut Susi klaanin johtajaa. Luotin sinuun täysin ja uskoin sinun tekevän sen.

Sam sanoi ja silitti Kharin päätä, Khar nosti katseensa Samiin ja kyyneleet valuivat vuolaasti Hänen poskillaan.

- Älkää koskaan unohtako, mitä meidän hehkumme on. Hehkumme on rakkautta lähimmäisiään kohtaan, jopa ventovieraita kohtaan. Nämä sanat, oli isäni sanat, viimeiset sanat. Nyt vasta ymmärsin mitä hän niillä tarkoitti. Rakas Khar…

Sam sanoi ja Khar painoi päänsä maata kohden, Khar oli pahoillaan teoistaan, hyvin pahoillaan ja häpesi itseään.

- En… en ole sinun rakkauden arvoinen… Sam…

Khar sanoi kahisevalla äänellään, Sam hymyili Kharille.

- Väärin, olet hyvin rakas minulle ja toivon että olet yhtä rakas perheelleni. Minä en tuomitse sinua teoistasi, sillä sinä tuomitsit jo itsesi. Joten älkää muutkaan Häntä tuomitko.

Sam sanoi ja katsoi pelokkaita kyläläisiä. Sam kyyristyi Lapiksen luokse ja silitti hänen päätänsä.

- Lapis, rakas poikani, jonka varttumista en näe. Tottele äitiäsi, tottele Kharia. Ole oikeudenmukainen ja rakastava. Älä hylkää pelastusta tarvitsevaa ja auta heikoimpiasi.

Sam sanoi hymyillen, Lapis nyökkäsi hitaasti ja katsoi Kharia, joka tuijotti lasittuneilla silmillään Samin kuollutta ruumista.

- Kylä on turvassa, niin kauan kun Kharin suojelus ja rakkaus peittelee kylän. Khar.

Sam sanoi ja Khar nosti katseensa.

- Khar, rakas Khar. Varjele kylääsi, niin kuin teit aina ennenkin. Vaikka en ole enää rinnallasi, älä kadota rakkauttasi.

Sam sanoi ja katosi sinisen paineaallon saattelemana. Lumisade oli lakannut ja kirkas tähtitaivas aukeni kylän ylle. Lapis pyörtyi isänsä hohteen kadottua, Khar otti hellän kopin ja esti Lapiksen kaatumasta maahan. Eeri tuli Kharin luokse ja polvistui miehensä vierelle ja katsoi elotonta Samia.

- Sam rakkaani… miksi annoit kaiken tämän tapahtua…

Eeri sanoi ja alkoi itkeä vuolaasti ja nojautui Kharia vasten.


Kevät puhkesi loistoonsa kylmän talven jälkeen, Lapis kirmasi muitten kylän lasten kanssa torin ympärillä nauraen ja pitäen hauskaa. Eeri keräsi kevään ensimmäisiä kukkia ja teki niistä pienen kimpun ja tuli Kharin viereen. Khar katsoi Samin hautaa haikeana ja huokaisi, kun Eeri otti Kharin käden käteensä. Eeri katsoi Kharia hymyillen ja laski kimpun haudalle ja pyyhkäisi roskat pois teksteiltä.

- Sinulle on myös varattu paikka tähän kiveen.

Eeri sanoi ja Khar kääntyi katsomaan Eeriä hiukan yllättyneenä.

- Niin, olithan Samille kuin veli. Sam rakasti sinua hyvin paljon, sen näki kun Hän jutteli sinulle aina.

Eeri sanoi hymyillen ja tarttui uudelleen Kharin kädestä.

- Tule, ruoka on valmista. Lapis pitää hakea vielä torilta leikkimästä.

Eeri sanoi hymyillen ja He lähtivät yhdessä pois haudoilta. Sinihohtoinen välähdys kävi ilmassa haudan yläpuolella ja lämmin tuuli alkoi puhaltaa.

IMG_1858.jpg