Yhdeksäntoista vuotis päivänä, Khar sai kuulla ikävän uutisen. Sam tuli kertomaan että Eerin ja Sirandan kimppuun oli käyty heidän ollessaan uimassa läheisellä lammella, susiklaanilaiset olivat raadelleet Sirandan hengiltä ja Eeri oli vakavasti loukkaantunut ja oli tehovalvonnassa sairastuvalla. Se päivä hiljensi Kharin täysin. Khar vetäytyi omiin oloihinsa viikoiksi ja puhui ainoastaan Samille, Khar kävi katsomassa välillä Eeriä, mutta ei sanonut mitään.

Eeri katsoi surullisena Kharia, joka katsoi ikkunasta sateista maisemaa. Sam piti Eerin kädestä kiinni ja silitti sitä sinisen hohteen hehkuen kosketuksessa.

- Olen pahoillani Khar… minä..

Eeri aloitti, mutta Sam keskeytti laittamalla sormen Eerin suulle. Khar katsoi vinosti Eeriin päin, mutta ei Eeriä.

- Ei se sinun vikasi ollut…

Khar sanoi ja poistui sairastuvasta ja suuntasi metsään, Sam tiesi minne Khar oli menossa ja huokaisi.

- Sirandan menetys oli kova paikka Kharille, Khar oli vasta nyt uskaltanut näyttää kasvonsa Sirandalle ilman huivia, Khar kertoi sen minulle…

Sam sanoi ja Eeri huokaisi surullisena.

- Khar parka, ole hänen tukenaan, en halua että hän sulkeutuu täysin, edes sinulta.

Eeri sanoi ja Sam lähti Kharin perään.

---------------------

Harmaa susi tuli suureen saliin ja kumartui Johtajan eteen. Johtaja ei luonut katsettaan tulijaan, vaan nautti juuri kaadetusta hirvestä.

- Suuri Johtajamme, olen saanut tietoon että poikanne Khar on löytänyt itselleen kumppanin tehtävässään.

Susi sanoi ja odotti Johtajan huomiota.

- Onko havaintoja suunnitelmasta?

Johtaja sanoi lopulta ja nuoli huuliansa kylläisenä.

- Kharin muisti ei ole palautunut vielä. Naakat ovat raportoineen yksittäisistä muisti kuvista, joita Khar on saanut.

Susi sanoi ja kyyristyi alistuvasti lähemmäksi lattia, Johtaja nousi takajaloilleen ja katsoi harmaata sutta raivoisasti.

- Tuokaa tänne se kapinen suden raato!!!

Johtaja karjui vihaisesti ja harmaa susi ja kaksi muuta, saattajina ollutta sutta lähtivät noutamaan lauman vanhaa ja kapista ihmissutta.

Hetken päästä kapinen oli Johtajan edessä, alistuvasti kumarallaan häntä koipien välissä.

- Teidän ylhäisyytenne… mistä moinen raivo?

Kapinen kysyi ja tuli aivan Johtajan jalkojen juureen alistuvasti. Johtaja nosti kapisen suden, ottaen niskasta kiinni kasvojensa eteen.

- On kulunut jo vuosia!! Miksi Kharin muisti ei ole palautunut! Miksi suunnitelmani ei etene?!!

Johtaja huusi ja kapinen susi kavahti pelosta ja alkoi jupista itsekseen laskien käsillään jotain.

- Muisti olisi pitänyt palata, pentunne on liian hellämielinen…. Peuran seura ei tee hyvää palautumiselle…

Kapinen sanoi ja teki laskelmiansa. Johtaja viskasi kapisen maahan, josta kapinen vinkaisi satutettuaan kätensä.

- Poikani on löytänyt naaraan itselleen ja se on vieläpä PEURA!! Kuinka julkeat antaa sen tapahtua!! Sinun työsi on taata rohdon toimivuus, muuten pääset hengestäsi!!

Johtaja karjui jo kuolan tippuen suupielistään, kapinen mateli maassa ja aneli armoa.

- Naaras on surmattava… surmatkaa naaras, sen pitäisi laukaista poikanne muistin pintaan ja hänen tarkan tehtävän…

Kapinen sanoi vikisten ja viestin tuonut harmaa susi liittyi keskusteluun.

- Khar on kylän johtajan ottolapsena. Traaginen sysäys tunteissa voi nostaa peitetyn muistin pintaan ja tilaisuus olisi mitä loistavin.

Susi sanoi alistuvasti, Johtaja rauhoittui ja mietti asiaa.

- Loistavaa, erittäin loistavaa. Viekää viesti pojalleni, muistin palauduttua. Hän surmatkoon vanhan johtajan ja tuokoon Hänen poikansa minun eteen. Haluan nähdä kuinka nuori veri valuu kadotukseen.

Johtaja sanoi ja alkoi nauraa remakasti.

-------------------

Khar käveli metsään sekavin tuntein, mielessä myllersi. Khar repäisi huivin pois kasvoiltaan ja tukeutui puuta vasten, vatsa antoi ylen ja Kharia huimasi. Khar jatkoi matkaansa sivellen puuhun syvät arvet ja lopulta kompuroi itsensä maahan. Khar iski nyrkit maahan ja karjui tuskaansa, kyyneleet virtasivat vuolaana poskilla. Khar itki surusta, itki vihasta, huusi kostoa…

Sam riensi metsän laidalle ja kuuli Kharin tuskaisen huudon.

- Khar…

Sam sanoi hiljaa ja jatkoi matkaansa Kharin luokse. Khar nousi ylös ja iski kyntensä raivolla puun runkoon ja kaatoi sen repien rungon poikki, Khar puuskutti itkuisesti ja katsoi syvälle metsään vihaisesti. Sam saapui Kharin luokse ja katsoi vapisevaa Kharia, kädet puristuivat nyrkkiin ja Khar pudisteli päätänsä ja rojahti taas maahan karjuen vihasta. Sam tuli Kharin vierelle ja laski kätensä Kharin hartioille, Khar puuskutti ja puri hampaitansa yhteen raivosta. Sam kyyristyi Kharin viereen ja halasi tiukasti.

- Anna vain kaikki paha tulla ulos…

Sam sanoi ja Khar halasi Samia itkien.


Ilta hämärtyi, Sam oli vain pitänyt tiukasti Kharia halauksessaan pitkään ja hiljaa paikoillaan. Kharin itkuinen niiskutus kuului hiljaisuudessa, Kharin keho tuntui heikolta, vapisevalta ja uupuneelta Samin syleilyssä.

- Joko olo helpottui?

Sam kysyi. Khar nyökkäsi, mutta ei halunnut nousta vielä, Sam ei aikonut nousta itsekkään ja odotti kun Khar olisi valmis palaamaan kylälle.

- Olet rakas minulle, veli… En halua että vaivut pimeyteen.

Sam sanoi ja katsoi Kharia lempeästi hymyillen. Khar katsoi Samia ja nousi sitten ylös. Sam nousi myös ylös ja kaivoi taskustaan uuden kasvohuivin Kharille, Khar otti liinan käteen ja katsoi sitä hiljaa.

 - Minulla on aina vara huivi mukana.

Sam sanoi hymyillen ja taputti Kharia selkään.

- Pese itkuiset kasvosi ennen kuin laitat sen paikoilleen, minä menen jo edeltä kylään.

Sam sanoi ja lähti, Khar meni pienen puron luokse ja huuhteli itkuiset kasvonsa ja nosti katseensa edessä seisovaan suteen. Susi katsoi Kharia rauhallisesti, mutta jämäkästi.

- Minulla on viesti isältäsi.

Susi sanoi, Khar nousi maasta ja laittoi huivin paikoilleen katsoen sutta.


Kesä vierähti nopeasti ohi ja ensilumi satoi maahan. Ihmissusia alkoi liikkua kylän lähettyvillä, yhä tiheämmin ja kävivät öisin tekemässä tuhojaan kylässä. Komentaja oli kutsunut päämiehet koolle, Sam ja Khar olivat myös kokoontumisessa. Komentaja nousi tuoliltaan seisomaan, jotta saisi äänensä kuuluvaksi.

- Olen saanut tietoon Susi klaanin taas lähteneen sotajalalle. Levotonta liikehdintää on ollut koko syksyn ja näin lumen tultua he ovat tulleet kylään asti.

Komentaja sanoi ja yksi päämiehistä nousi pystyyn.

- Emmekö voi tehdä aloitetta, kun he sitä vähiten odottavat. Saisimme pysäytettyä heidät ennen suurempaa sotaa. Kymmenenvuotta sitten käyty sota oli verinen, emmekä halua kokea sellaista enää uudelleen.

Päämies sanoi ja muissa osallistujien keskuudessa alkoi kiivas keskustelu, Komentaja huokaisi, sitten Sam nousi pystyyn.

- Se olisi meidän Peura klaanin periaatteen vastaista. Olemme rauhaa rakastava kansa, emmekä halua sotia turhaan.

Sam sanoi ja väki hiljeni kuuntelemaan.

- Vaikka sanomasi olisikin loistava suunnitelma, me emme toimi niin. Meidän puhdas hohde likaantuisi pahoista teoista, menettäisimme parantamisen kyvyn. Olemme ylpeitä puhtaasta sydämestä, mikä meille on annettu.

Sam sanoi ja katsoi tarkkaavaisesti huoneessa olevia päämiehiä.

- Jos hyökkäisimme, olisimme vain Susi klaanin kaltaisia, verta janoavia petoja. Meidän on näytettävä Heille, etteivät He tule koskaan valtaamaan kyläämme. Eivät tulisi koskaan valtaamaan pyhää maatamme. Meidän on näytettävä uljas puolustuksemme.

Sam sanoi ja loi sinisen hohteen huoneeseen.

- Hohteemme on osoitus rakkaudesta ja välittämisestä toisistamme, jopa ventovieraita kohtaan.

Sam sanoi hymyillen ja katsoi Kharia, joka tunsi itsensä hiukan vaivaantuneeksi.

- Muistan viime sodan, vaikka olin vielä pelkkä vasa. Rakastan kylääni ja halusin suojella sitä pahalta, siksi hohteeni oli teitä mahtavampi, mutta rakkauteni ei päättynyt vain kyläämme. Kova tahtoni pelasti myös minulle rakkaaksi tulleen veljeni hengen, veljeni joka sai kärsiä suden kynsissä.

Sam sanoi lempeästi hymyillen laskien käden Kharin olkapäälle, hohde haihtui kevyesti ilmaan ja Khar katsoi hohdetta ja mietti myös ensi tapaamista Samin kanssa. Huoneessa oli hiljaista, kunnes huone täyttyi intoa täynnä olevista huudoista ja kunnian osoituksista Samia kohtaan. Komentaja katsoi Samia hymyillen ja oli ylpeä pojastaan ja laski kätensä Samin harteille. Innostuksen laannuttua, Komentaja laati suunnitelman sodan varalle ja käski kaikkien valmistautua talven tuomaan sotaan.