Sam oli viettänyt paljon aikaa pojan luona, joka oli hereillä aika ajoin, mutta nukkui suurimmaksi osaksi. Kivut olivat kovia ja poika ei kyennyt puhumaan, oikeanpuolen poskesta puuttui nahat tuoden esiin purukaluston, silmää aristi pitää auki haavojen yltävän poskipäille ja nieleminen oli tiukkaa, kurkulle ulottuvien syvien haavojen takia. Rinnassa olevat haavat paranivat helpommin ja ei vaikeuttanut hengittämistä. Sam jutteli pojalle paljon ja kyseli kaikenlaista, mutta vastasi niihin aina itse, tajuten ettei poika kyennyt puhumaan.

Poika makasi usean kuukauden sairasvuoteellaan, haluamatta edes nousta, suun kivut olivat tuskallisia, mutta Sam helpotti kipua hohteellaan. Eräänä päivänä poika oli noussut ylös vuoteeltaan, repinyt siteet kasvoiltaan ja katsoi itseään peilistä. Poika kosketti peilikuvaansa ja sai välähdys omaisesti muisti kuvan itsestään.

- Khar..

Poika sanoi rahisevalla epäselvällä äänellä, Sam seisoi pojan vierellä ja katsoi häntä hymyillen.

- Nimesi on siis Khar, onpa upea nimi.

Sam sanoi hymyillen, Khar pelästyi ja käänsi katseen poispäin Samista, mutta Sam otti Kharia olkapäästä kiinni ja käänsi itseensä päin.

- Älä häpeä arpiasi, olen nähnyt ne lukuisia kertoja jo.

Sam sanoi ja ojensi Kharille kankaan palan, jossa oli nyörejä. Khar katsoi kangasta kääntäen hiukan katsettaan Samiin päin.

- Ei hätää, katso peiliin päin ja sulje silmäsi.

Sam sanoi, Khar epäili hetken, mutta sulki sitten silmänsä ja tunsi kun Sam nosti kangaspalan hänen kasvoilleen ja sitoi sen niskan taakse.

- Voit avata silmäsi.

Sam sanoi hymyillen ja katsoi Kharin peilikuvaa. Khar katsoi sitä hämmentyneenä ja kosketti huivia. Huivi peitti hänen suunsa piilottaen arpisen suun, huivi oli alhaalta auki, jotta pystyi syömään ja juomaan heittämättä huivia pois.

- Tein sen omasta silkistäni. Se suojaa suutasi, haavasi eivät vuoda joten et tarvitse siteitä enää, joten ajattelin tehdä sinulle huivin suojaamaan arpiasi.

Sam sanoi hymyillen iloisesti, Khar halasi Samia kiitokseksi.

- Veli…

Khar sanoi epäselvästi, mutta Sam ymmärsi sen hyvin.

- Tarvitset hiukan puheopetusta uudelleen.

Sam sanoi hymyillen ja rutisti Kharia hellästi.


Kaksi talvea tuli ja meni, kevät työnsi elämää esiin vähälumisen talven jälkeen ja Khar katsoi Samin keihäsharjoituksia kentän laidalta. Sam harjoitteli isänsä kanssa, joka oli menettänyt toisen kätensä edellistalven pienessä taistelussa Susi klaania vastaan, suojellessaan Samia ja Kharia yllätys hyökkäykseltä. Harjoittelu päättyi, kun Samin äiti huusi heidät syömään. Sam tuli Kharin luokse hikeä pyyhkien ja auttoi Kharin ylös maasta.

- Illalla harjoitellaan yhdessä keihään käyttöä.

Sam kuiskasi Kharin korvaan ja katsoi ettei isä kuullut.

- Isä kielsi sinun vielä olla rasittamatta itseäsi, mutta minä uskon että olet tarpeeksi terve harjoittelemaan.

Sam sanoi hymyillen ja sitten he riensivät sisälle, jossa äiti odotti jo oven pielessä ja pörötti poikien hiuksia kun he riensivät hänen ohitseen. Pöydässä Khar nosti terveen posken puoleisen huivin reunan ylös, joka helpotti syömistä. Äiti katsoi Kharia hymyillen.

- Kultaseni, voit riisua huivisi kotona, sinun ei tarvitse peitellä itseäsi meidän edessä.

Äiti sanoi lempeästi hymyillen, Khar mietti hetken ja pudisti päätänsä.

- En… en halua riisua sitä, äiti.

Khar sanoi, Kharille teki vielä hankalaa puhuminen ja varsinkin kutsua Samin vanhempia äidiksi ja isäksi, olihan Khar sentään otettu ottopojaksi perheeseen. Sillä Khar ei ollut muistanut sodan edeltävästä ajasta mitään, eikä muistanut mistä oli tullut.


Vuodet vierähtivät ja pojista oli kasvanut ketterät ja vilkkaat nuorukaiset, jotka harjoittelivat keihäillä ahkerasti päivästä toiseen ja viettivät paljon aikaa kahdestaan tai kaveriporukassa. Sam oli puhelias, vilkas ja hyvin iloinen yleensä ja piti muista huolta. Khar oli hiljainen, rauhallinen ja malttoi keskittyä paremmin opiskeluun kuin Sam, mutta hyvin äkkipikainen suuttuessaan. Susi klaanista ei ollut kuulunut vuosiin ja Komentaja oli ajatellut heidän lopettaneen kylän valloitus yritykset. Silti Komentaja oli valmiudessa, sillä kylän mailla nähtiin aika ajoin suden jälkiä, vain yhden suden. Sam ja Khar olivat usein tutkimassa jälkiä ja harjoittelivat metsässä liikkumista, Sam kulki aina edellä ja Khar varmisti selustan, sillä Samista oli tulossa isänsä seuraaja kylän johdossa.

Poikien ollessa kuudentoista, Sam tapasi Eerin ja rakastui häneen. Khar oli Samista mustasukkainen ja osoitti sen yleensä kiusaamalla Eeriä. Eräänä päivänä Eeri esitteli Kharille ystävättärensä, joka oli kiinnostunut Kharista, vaikka hän peitti kasvonsa.

Sam järjesti yks päivä heidät kahdestaan ja meni Eerin kanssa kahdestaan muualle ja pitivät Kharia ja Sirandaa silmällä.

- Mahtaakohan Khar pehmetä Sirandalle?

Sam kysyi Eeriltä, joka oli luottavainen.

- Uskon että Kharillakin on pehmeä puolensa, jörön kuoren alla. Olen huomannut sen, kun olette kahdestaan.

Eeri sanoi hymyillen ja antoi suukon Samin poskelle, Sam hymyili.

- Niin, Khar on maailman paras veli ja hyvin rakas minulle.

Sam sanoi hymyillen ja suukotti Eeriä niskaan.

- Lopeta, meidän piti vakoilla heitä eikä muhinoida…

Eeri sanoi ja työnsi Samia kauemmaksi, joka näytti surkeaa naamaa, Eeri naurahti ja laittoi käden suunsa eteen.

- Shyy… Meidän pitää olla hiljaa, Kharilla on tarkka kuulo.

Sam sanoi naurahtaen ja katsoi Kharia, joka oli hiukan vaivaantunut Sirandan puheliaisuudesta. Siranda puhui paljon ja katsoi Kharia hymyillen.

- Pidän sinusta paljon, vaikka pidät huivia kasvoillasi. Se tuo salaperäisyyttä luonteeseesi.

Siranda sanoi hymyillen ja laski kätensä Kharin kädelle, Khar hiukan punastui.

- Niin.. tuota..

Khar sanoi hiukan vaivaantuneena, Siranda naurahti ja suukotti Kharia poskelle, joka yllätti Kharin. Khar helahti aivan tulipunaiseksi ja poistui paikalta nolostuneen, Sranda naurahti ja jäi penkille istumaan.

- Hän on niin ujo.

Siranda sanoi hymyillen. Samilla oli kova työ pidätellä nauruaan ja Eeri tökkäsi Samia kylkeen.

- Älä naura veljellesi, tytön lähestyminen on yllättävää hänelle.

Eeri sanoi ja riensi sitten Sirandan luokse, joka ilahtui Eerin tulosta. Eeri kertoi Sirandalle katsellen heitä kaukaa, Sianda naurahti ja kertoi kaiken mitä oli sanonut ja kertoi ettei jättäisi Kharia rauhaan.

Kesän lopussa Khar jo seurusteli Sirandan kanssa ja vuoden päästä kosi Sirandaa.