Seuraava tarina on hiukan eri tyylillä kirjotettu, millä tavalla en yleensä kirjoita. Siinä on niin sanotusti nopeutettuja kohtauksia, tiiviselmän tapaan. Tämä johdatus minkä julkaisen ensin, on suoraan nähdystä unestani ja sieltä tulee myös tämä nimi Khar. Yleensä unissani kuultut nimen eivät jää mieleen, mutta tämä kohtaus ja nimi jäi jotenkin voimakkaasti pääkoppaani. Tarinassa esiintyvä Sam on henkilöni Lapiksen isä, joka ei ole elossa.


Pakkanen oli pureva ja lumipyry oli sankentunut, kun Sam pysähtyi äkisti ja näytti Kharille pysähtymismerkin.

- He ovat tulleet meitä vastaan. Khar.

Sam sanoi ja tarkkaili etäälle polun toiseen päähän, josta alkoi näkyä keltaisia kiiluvia sudensilmiä. Samin katse kiinnittyi suureen ihmissusi urokseen, joka tuli heitä vastaan varmoin askelin ja nousi takajaloilleen seisomaan. Samassa Sam tunsi viiltävän kivun, selässään ja katsoi vatsaansa, josta keihäs oli tullut lävitse, Sam yskäisi ja kuuli kuinka ihmissusi nauroi.

- Khar…

Sam sanoi ja kääntyi Kharin päin, joka katsoi Samia kylmänä, mutta Sam huomasi katseessa suurta häpeää. Khar otti vyötäisiltään suuren tikarin ja kohdisti sen Samiin, Sam katsoi vain Kharia silmiin ja tuli lähemmäksi. Khar säpsähti, mutta piti paikkansa käsien hiukan vapisten. Sam otti Kharia tikari kädestä kiinni ja laittoi tikarin kärjen itseään vasten.

- Minä en kuollut vielä.

Sam sanoi rauhallisella äänellään ja lävisti itsensä. Khar oli päästää irti, mutta Sam sulki Kharin kädet otteeseensa ja veti Kharin luokseen ja katsoi häntä syvälle silmiin.

- Minä tiesin, että sinä olet se joka riistää minulta hengen.

Sam sanoi ja nosti kätensä Kharin kasvoille ja otti suuta peittäneen huivin pois. Kharin ilme oli surullinen ja häpeällinen, hän olisi halunnut kääntää katseensa, mutta ei voinut irrottaa katsettaan Samista. Sam katsoi tarkkaan Kharin vaurioitunutta suuta, nahat puuttuivat toiselta poskelta tuoden esiin suden torahampaat, arvet ylsivät kaulalle saakka ja nousivat poskipäille. Sam siveli arpia kylmin sormin.

- Tiesin sinun olevan ihmissusi, tiesin sen alusta asti kun tapasimme ensi kertaa. Tiesin kohtaloni opettaessani sinulle taitoni. Siksi opetin sinulle kaiken, sillä tiesin että sinä suojelisit poikaani, kasvattaisit hänestä hyväsydämisen ja oikeudenmukaisen. Niin kuin minä kasvatin sinut oikealle polulle, vaikka olemme saman ikäiset. Rakastan sinua.

Sam sanoi ja suukotti Kharia poskelle ja valahti sitten kuolleena Kharin käsivarsille. Khar oli hiljaa ja järkyttynyt, kyyneleet kirposivat silmä kulmille ja Khar rojahti polvilleen maahan pidellen tiukasti Samin elotonta ruumista sylissään. Ihmissusi uros tuli Kharin luokse hymyillen voittoisasti.

- Nyt kun Sam, kylän suojelija on poissa, vie meidät kylään, poikani. Kylä on tuleva minun.

Ihmissusi sanoi ja katsoi Kharia kun hän hitaasti nousi ylös pääpainoksissa. Khar katsoi Samia surullisena.

- Miksi… miksi hyväksyit minut vaikka tiesit… miksi annoit minulle anteeksi tekoni sinua kohtaan. Minähän petin sinut ja kylän…

Khar sanoi hiljaa kuiskaten kähisevällä äänellä ja katsoi ihmissutta kulmiensa alta ja otti tikarista tiukan otteen ja pyyhki kyyneleet poskilta ja asetti huivin takaisin kasvoilleen.

- En vie teitä kylääni.

Khar sanoi muuntautuessaan ihmissudeksi ja hyökkäsi ihmissuden kimppuun raivoisasti.