Tämä tarina on kirjotettu vuonna 2011 ja se oli ennen nimeltään Katkeruus. Mutta se ei kuulostanut enää hyvältä nimeltä ja muutin sen Hiljaisuudessa kuuluva helähdys nimiseksi. Tarina on aika nopeatempoinen ja yhyt, saatan ehkä kirjoittaa sen joskus uudelleenkin. Sillä olen yleensä tyytymätön vanhoihin tarinoihini ja kirjotn ne uudelleen parannellen ja pitkittäen kohtauksia. Mutta tässä tämä tarina kokonaisuudessa.


Hän on nopea, hiljainen, ovela ja sekä varas… Hänet tunnetaan nimellä Hiljainen Myrsky… mutta hän tulee kokemaan häviön, vihan ja rakkauden.


Ilta hiipi hiljentäen kaupungin kadut, poliisi pari kulkee hiljaisuuden keskellä valvoen kaupunkia. Kuuluu heleä särähdys ja lasin kilinä. Poliisit valpastuvat ja kiirehtivät kilinän suuntaan ja hämmästyvät.

- Seis!! Liikkumatta Myrsky!!

Poliisi huutaa ja osoittaa aseella tumanruskeaa hoikka rakenteista siivekästä oriita. Ori hymyilee vinosti poliiseille.

- Iltaa hyvät herrat, kaunis ilta tänään. En viivy kauan seurassanne, joten poistun.

Myrsky sanoi ja levitti suuret nahkaiset siipensä poliisien edessä ja nousi lentoon. Poliisit huusivat Myrskyn perään ja toinen lentokykyinen mustavalkoinen lisko nousi lentoon, aloittaen taka-ajon. Toinen ratsain kulkeva poliisi seurasi heitä katuja pitkin ilmoittaen radiopuhelimellaan lisäjoukkoja. Myrsky naureskeli itsekseen ja liisi rauhallisesti pakoon, poliisin saavuttaessa häntä. Juuri kuin poliisi oli ampumassa verkko pyydyksen, niin Myrsky katosi. Poliisi pysähtyi hämillään ja huusi toiselle poliisille tarkkailevan katuja tarkoin. Lisävoimat saapuivat ja paikalla olleet poliisit kertoivat nopeasti tilanteen ja levittäytyivät sitten eri puolille. Myrsky kulki varjoissa omahyväisenä ja tyytyväisenä, aivan poliisi joukkojen likeltä, hiljaisin askelin. Myrsky nousi kaukana poliiseista ilmaan ja katsoi kaupunkia, joka vilisi poliiseja. Sitten Myrsky katsoi saalistaan, paljon kimaltelevia timantteja, smaragdeja, rubiineja, opaaleja ja timanttia. Myrsky jatkoi matkaansa ja kaartoi pitkän matkaa metsän halki, ääneti ja huomaamattomasti ja saapui pienelle talolle aukion laidalle. Myrsky laskeutui talon eteen ja muuttui ihmiseksi ja asteli sisään.


Aamulla kaupungilla oli hälinää ryöstetyn koruliikkeen edessä, kaikki puhuivat Myrskystä, Hiljaisesta Myrskystä, jolta ei jää yksikään haluamansa esine varastettua, Myrsky murtautui paikkaan kuin paikkaan. Ryöstäen kaiken hiljaa ja huomaamatta, mutta usein tahallaan äänekkäästi saaden huomiota ja huvia, antaa poliisien tulla ihan lähelle ja kadota sitten. Poliisien riesa ja fanien ihailema. Nainen piirsi nopean luonnoksen rikkoutuneesta ikkunasta ja kuvaili siihen Myrskyn. Naisen nimi on Suell ja hän oli piirtäjä, Suell rakasti piirtämistä ja haaveili piirtävänsä Myrskyn joskus luonnossa. Suell oli piirtänyt kaikki Myrskyn rikoksen ja teki niitä pieniä, yhden kuvan sarjoja lehteen. Tapahtumia jossa poliisit jahtasivat Myrskyä, tapahtumia jossa Myrsky seisoi vain hiljaisuuden keskellä. Suell lähti hymyillen pois paikalta piirtääkseen kuvan loppuun puistossa. Suell meni paikkaan, jossa oli aina istunut piirtämässä, puiston pienen lammen äärellä, pienen puron varrella. Suell istuutui ja otti hiili kynänsä esille ja alkoi piirtää isolle paperille luonnostaan.

Hetken piirrettyään Suell hätkähti kuullessaan kevyen, omahyväisen naurahduksen ja kääntyi taakseen katsoen. Mies katsoi Suellin piirustusta, jossa Myrsky oli levittänyt siipensä särkyneen ikkunan edessä.

- Ihan jyvin piirrät, mutta tuosta puuttuu silti jotain.

Mies sanoi omahyväisesti ja otti piirustuksen Suellilta, Suell hämmästyi ja nousi ottamaan takaisin piirustustaan.

- Anna tänne se, se on vielä kesken!

Suell huudahti ja yritti ottaa taas piirustusta, mutta mies nosti sen korkealle Suellin ulomattomiin.

- Otan tämän, pidän tästä vaikka ei ole täydellinen.

Mies sanoi ja katsoi Suellia. Suell katsoi pahasti miestä ja sanoi närkästyneenä

- Et voi ottaa sitä, toisten omaa ei voi ottaa.

Mies naurahti ja laittoi piirustuksen rullalle ja lähti kävelemään, Suell lähti perään ja oli juuri ottamassa miestä kädestä kun tämä pyörähti kevyesti sivummalle ja Suell horjahti maahan mahalleen ja ynähtäen ilmojen iskeydyttyä pois keuhkoista. Suell nousi nopeasti pystyyn, mutta ei nähnyt miestä missään vaikka kuinka katseli ympärilleen. Suellia harmitti hirveästi, iso työ hukkaan, mutta se mies jäi Suellin mieltä askarruttamaan, mies näytti jotenkin tutulta.

Suell sai miehestä uutta intoa ja paljon eri piirustus aiheita pyöri päässä, Suell kierteli kaupungilla ja katseli näyteikkunoita ja liikkeitä, jotka saattaisi kiinnostaa Hiljaista Myrskyä. Suell pysähtyi koruliikkeen eteen ihastelemaan kaunista, kimaltelevaa keskiarvokasta kaulakorua, joka oli tuotu näytille näyteikkunaan. Koru oli pienen lasikuvun alla ja rautahäkin sisällä. Suell ajatteli mielessään, että kauppias pelkäsi Myrskyn ryöstön uhriksi jäämistä ja oli turvannut kaulakorun. Kun Suell lähti liikkeen edestä ja oli kääntymässä toiselle kujalle, niin Suell näki taas sen saman miehen joka vei piirustuksen, seisomassa saman näyteikkunan edessä jossa hetki sitten itse seisoi. Suell katsoi miestä hämillään ja sai hullun ja päättömän ajatuksen. Voisiko hän olla se, Suell ajatteli ja ravisteli päätään ja katsoi taas ikkunalle, mies oli hävinnyt, taas…


Suell seisoskeli paljon liikkeen lähellä iltaisin ja odotti kolme yötä, kunnes neljäntenä yönä se tapahtui. Suell tunsi kuinka joku hengitti hänen niskaansa, Suell kääntyi nopeasti mutta ei nähnyt mitään. Suell kuuli ikkunan kirskunnan ja kääntyi näyteikkunalle ja katsoi Myrskyä suoraan tumman ruskeisiin uhkaaviin silmiin ja henkäisi syvään. Myrsky katsoi Suellia hymyillen koru hampaissaan ja pyöreä lasin palanen helähti rikki Myrskyn jaloissa. Suell ja Myrsky tuijottivat hetken toisiaan kaupungin hiljaisuudessa, pieni tuulen puuska pölläytti Suellin hiukset hänen katseensa tielle ja Suell käänsi päätänsä ja siirsi kädellään hiukset sivuun ja näyteikkuna oli tyhjä. Suell katsoi rikkoutunutta lasin palasta hiljaa ja vakavana, Suell oli saanut todisteen sen miehen henkilöllisyydestä, se mies joka vei piirustuksen ja katosi aina hetkessä näkyvistä oli Myrsky. Suell oli huojentunut, hetken maassa istuttuaan Suell lähti kotiin ja piirsi koko yön.


Päiviä Suell etsi Myrskyä ja aina nähdessään hänet Suell yritti tavoittaa hänet, kerran sattumalta vastakkain kohdatessaan Suell tarttui Myrskyä kädestä ja kuiskasi.

- Tiedän kuka olet…

Myrsky katsoi Suellia epäillen, mutta veti hänet sen jälkeen syrjään hämärälle kadulle painaen seinää vasten vakava ilme kasvoillaan.

- Et voi todistaa sitä. Et hyödy siitä mitään.

Myrsky sanoi ja painoi kätensä Suellin kaulalle, Suell katsoi Myrskyä haltioissaan.

- Haluan olla tyttöystäväsi. Jos et ota niin kerron sinusta poliisille.

Suell sanoa paukautti, Myrsky loittoni ja katsoi nenänvartta pitkin Suellia.

- En ottas ikinä tuollaista naista itselleni. Etkä varmasti uskalla.

Myrsky sanoi ja puristi tiukasti Suellia käsi varresta ja katosi. Suell inahti kivusta ja hieroi käsivarttaan. Illalla Suell katsoi kättään peilistä, siihen oli jäänyt iso kämmenen muotoinen mustelma, Suell ei harmitellut sitä kauan ja alkoi luonnostella piirustusta innoissaan.


Viikkoja vieri ja Suell oli useammalla rikospaikalla missä Myrsky teki rikoksensa ja näki sen ja piirsi tapahtuman tarkasti paperille. Myrsky huomasi aina Suellin, mutta ei välittänyt hänestä, kunnes yksi kohtalokas ilta muutti sen.

Myrsky oli kuullut poliisien hankkineen hiukan raskaampaa kalustoa hänen kiinni ottamiseen ja Myrsky oli utelias ja halusi tietää mikä se muka voisi olla. Kukaan ei pystyisi ottamaan häntä kiinni. Myrsky saapui illalla tulevalle rikospaikalleen ja huomasi Suellin taas odottavan piirustuslehtiö kädessään nurkan takana. Myrsky tuhahti ja viilsi siiven kärjellä lasiin ja siitä tippui palanen, Myrsky oli juuri ottamassa suuritimanttista kulta sormusta kun kuuli askeleita selkänsä takana. Myrsky kääntyi nopeasti ympäri ja katsoi muutamaa palkkamurhaajaa.

- Kas, kuuntelinkin että sieltä tulee roskasakkaa.

Myrsky sanoi nauraen, toinen miehistä raivostui, mutta toinen rauhoitti hänet.

- Meille on annettu määräys päästäsi, joko elävänä tai kuolleena.

Mies sanoi ja kummatkin palkkamurhaajat osoittivat aseilla Myrskyä ja laukaisivat. Myrsky näki kuinka Suell oli lähtenyt juoksemaan häntä kohti kauhuissaan nähtyään palkkamurhaajat. Myrsky liikkui nopeasti, sillä Suell oli suoraan tulilinjan edessä. Piirustus lehtiö lensi verisenä ilmaan ja Suell mätkähti selälleen maahan kauhuissaan. Myrsky oli tönäissyt Suellin pois saaden luotisateen etujalkaansa, Myrsky katsoi palkkamurhaajia vihaisena ja purren hammasta jalassa polttavasta kivusta.

- Vai ihan happo luoteja, taidatte viedä minut palasina.

Myrsky sanoi ja katsoi miehiä, miehet valmistautuivat ampumaan uudelleen, Myrsky lehahti ilmaan ja sai uudet osumat takajalkaansa, ilmassa kaikui Myrskyn tuskainen parahdus ja kova mätkähdys.

Seuraavan kerran kun Myrsky avasi silmänsä, hänen päätänsä ja kehoaan särki. Myrsky yritti nousta, mutta kävi takaisin makaamaan kivusta ja kykenettömyydestä nousta ylös. Myrsky katsoi kättään, se oli poissa… Myrsky katsoi jalkaansa, se oli poissa, Myrsky järkyttyi.

- Mitä helvettiä!!!!!

Myrsky huusi ja pari hoitajaa tuli rauhoittamaan Myrskyä.

- Minä tapan sen naisen!! Tämä on sen naisen syytä!!!

Myrsky karjui ja Myrskylle annettiin rauhoittavia, Myrsky rauhoittui pian lääkkeen vaikutuksesta ja makasi hiljaa ja vihaisena sängyllä.


Päiviä vieri ja poliisipäällikkö oli käynyt juttelemassa Myrskyn kanssa ja Myrsky oli kertonut korujen piilopaikan, vastineeksi Myrsky sai hyvälaatuiset automailit. Uutiset kertoivat paljon juttuja Myrskystä ja sen kiinni jäämisestä. Kiinni ottaminen kerrottiin valheellisesti, niissä ei kerrottu mitään palkkamurhaajista, eikä Suellista. Suell ei välittänyt siitä ja kävi usein katsomassa Myrskyä sairaalassa, ensimmäisestä käynnistä nousi valtava häly ja Myrsky jouduttiin rauhoittamaan taas.

Kun Myrskyn kuntoutus aloitettiin, monet hoitajat toisensa perään kieltäytyivät hoitamasta Myrskyä. Myrsky oli ilkeä ja pelotti hoitajia, mutta eräänä päivänä kun Suell tuli sairaalaan, niin Suell kuuli keskustelun.

- Emme voi pitää häntä täällä enää, hänelle ei ole hoitajia. Monet hoitajat eivät halua hoitaa häntä, hän on hankala.

Lääkäri puhui poliisipäällikön kanssa, poliisipäällikkö oli neuvoton.

- Ette voi jättää häntä hoitamatta, hänellä on oikeutensa kuntoutukseen.

Poliisipäällikkö sanoi.

- Niin mutta..

- Minä voin hoitaa häntä.

Suell sanoi keskeyttäen lääkärin lauseen. Lääkäri ja poliisipäällikkö katsoivat Suellia.

- Olet Suell, oletan?

Poliisipäällikkö kysyi, Suell nyökkäs.

- Kuulin keskustelunne ja uskon pärjääväni Myrskyn kanssa.

Suell sanoi hymyillen, poliisipäällikkö ja lääkäri keskustelivat asiasta ja suostuivat Suellin ehdotukseen. Suell sai avukseen yhden poliisin, jos tulisi hankaluuksia. Myrsky ei ollut asiasta mielissään ja riehui taas, ja sai taas rauhoittavia.


Viikkoja vierähti taas ja Myrsky ei ollut puhunut mitään Suelille, Suell sen puolestaan puhui paljon ja oli iloinen aina, Myrskyä häiritsi se. Myrsky pääsi pian sairaalasta ja joutui opettelemaan tavalliset asiat uudelleen automail osillaan.

<- Miksi en voi lyödä häntä, olenhan lyönyt hoitajiakin… se ei johdu tuon kyttäävästä poliisista… Miksi edes pelastin hänet silloin. Olen sekoamassa…>

Myrsky ajatteli ja katseli Suellia kun hän piirsi ja höpötti taas jostain, Myrskyn huulille nousi pieni hymy ja oli alkoi tuntua rennolta.

- Mikä hymyilyttää noin?

Suell kysyi hymyillen Myrskyltä, Myrsky käänsi katseensa pois ja näytti nyrpeää naamaansa. Suell naurahti.

- Olet hassu.

Suell sanoi ja jatkoi.


Vuosi meni, Myrskylle oli jouduttiin tekemään leikkaus, tulehtuneesta luusta siivessä ja ne jouduttiin poistamaan. Myrsky oli allapäin ja sulkeutui muista, Myrskyn maailma oli romahtanut. Hän ei voinut juosta kovaa ja hiljaa, hän ei voinut lentää ja pyrähdellä salamannopeasti. Hänestä oli tullut tavallinen… ja sen naisen takia, jota hän vihasi… ja rakasti.

Suell oli pysynyt Myrskyn rinnalla koko vuoden, poliisi oli otettu pois tehtävästään. Myrsky asui Suellin luona, sillä hänen talonsa oli takavarikoitu ja myyty.


Eräänä päivänä Myrskyltä särkyi lasi käsiin, Suell riensi Myrskyn luo.

- Satutitko itsesi?

Suell kysyi ja katsoi Myrskyn käsiä, Myrsky oli hiljaa ja katsoi Suellin käsiä, jotka pitivät hänestä kiinni. Myrsky puristi kätensä Suellin käsiin hellästi, Suell katsoi Myrskyä.

- Mitä nyt… onko kaikki hyvin?

Suell kysyi ja samassa Myrsky suuteli Suellia pitkään ja painoi hänet seinää vasten. Suell oli ihmeissään, mutta vastasi suudelmaan intohimoisesti.

- Suell… rakastan sinua… älä jätä minua yksin… en pärjää enää yksin…

Myrsky sanoi ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen, Suell silitti Myrskyn poskea ja hymyili.

- En jätä, rakas…

Suell sanoi ja suuteli uudelleen Myrskyä, Myrsky paljasti Suellin olkapään ja suuteli sitä, Suell henkäisi ja he menivät makuuhuoneeseen.

Päivien päästä, aamulla Suell heräsi haukotellen Myrskyn vierestä ja hymyili. Suell nousi istumaan ja katsoi onnellisena sormusta sormessaan ja häämekkoa lattialla rutussa ja kaivautui takaisin Myrskyn viereen.

Myrksy

IMG_1891.jpg