Ajattelin tässä välissä julkaista lyhyen, henkilöidemme oikeassa maailmassa käyneen tapahtuman, josta olen kirjoittanut lyhyehkön tarinan. Tarinassa esiintyvä James Mc`Mahon on ystäväni henkilö, Vampyyri ruhtinas. Daisuce on minun henkilöni ja on homo poika, puoli vampyyri, Daisucella on myös kaksois-sisko Dicaru, joka on siskoni henkilö. Daisucen äiti on enkeli ja isä on vampyyri, mistä tulee puoliverisyys, mutta Daisucen sisällä uinuu voimakas vampyyri veri joka nousee kuoleman porteilla henkiin. Daisuce kykenee syömään normaalia ruokaa äitinsä veren ansiosta, mutta tarvitsee verta parantuakseensa ja on välttämätöntä hengissä pysymiseksi, mutta Daisuce vihaa ja inhoaa veren juomista ja usein oksentaa ne pois juotuaan. Daisucella oli nuorena taipumusta masennukseen, josta johtuen söi tyynyjä demonieläin muodossaan ahdistukseen.

Tarina sisältää raakaa väkivaltaa.

IMG_1797.jpg

Daisuce muutoksen jälkeen(rinnan risti ei ole vielä tässä tarinassa)             Daisuce ennen muutosta

 

Lähes täysiveriseksi vampyyriksi muuttuminen ei ole kovin tuskatonta, jos on puoliksi enkeli…. Kokemani kipu oli sietämätöntä… ja sen mukana tullut jano, se on repiä minut hajalle.

Valmistaudun lähtemään bileisiin ystävättärieni kanssa, lupasin tulla Dragoniin puoli kymmeneksi, en viihdy muutenkaan linnalla, siellä haisee veri, se tulee kellarista isosta lähteestä. Mutta asun siellä rakkaan Jamesini luona, rakastan häntä paljon.  Puin ylleni parhaimman mekkoni ja nostin aaltoilevaksi nutturaksi hiukset niskaan, vilaus peiliin ja tein sitten matkaa baariin. En jättänyt mitään lappua missä olin, oli perjantai-ilta ja lähden yleensä ulos, James tietää sen.  Olinkin pian Dragonissa ja menin sisään, siellä oli jo hyvä meininki ja menin tiskille tilamaan. Tilattuani etsin ystäväni ja liityin heidän seuraan juhlimaan. Tanssimme ja nauroimme paljon, kiusasin minua iskemään tulleita miehiä ja nauroin kavereideni kanssa heidän huomattuaan olevani mies. Minulla oli rakkaita ystäviä, he pitivät minut porukassa, he eivät iljenneet minua, transua. Jotkut eivät vieläkään tahtoneet uskoa minua mieheksi, olin heidän mielestä niin naisen näköinen, rinnattoman naisen, se huvitti minua paljon, rakastin heitä. Ilta vieri nopeasti, olin niin tunnelmissa että olin juonut liika, olin tosi humalassa, kikattelin ja horjuin. Ystävättäreni nauroivat minulle.

– Daisuce.. olet hiukan liikaa juonut, ei sinun tapaista. hih.. 

Yksi ystävistäni sanoi, nauroin, olo tuntui jotenkin hyvälle, mutta päätä särki.

- Niin…  taidan lähteä kotiin..

Sanoin ääni hiukan sammaltaen, hyvästelin ystävättäreni ja lähdin, he olivat huolissaan miten uskalsin lähteä yksin, sanoin että olen kulkenut useasti yksin. Käveltyäni jonkun matkaa, seuraani liittyi kolme miestä, kysyin heiltä mitä halusivat, yksi miehistä hymyili minulle jotenkin pahaenteisesti.  Mies kysyi minulta muistinko hänet, tapasimme tunti sitten baarissa, katsoin miestä ja pudistin päätäni, sanoin että olen hiukan humalassa ja en muista hyvin kasvoja, naurahdin. Mies pysäytti minut kovakouraisesti, hän sanoi että olin loukannut ja pistänyt minut naurun alaiseksi. Pelästyin sitä, sanoin etten muistanut ja pyytelin anteeksi, hän sanoi ettei se riitä. Pelkäsin, lähdin pakenemaan, he lähtivät perääni, juoksin henkeni edestä. Ajattelin kaikkea kauheaa, olin kauhun vallassa.  Juoksin jonnekin, en muista minne, mutta yhtäkkiä huomasin olevani alamaailmassa, järkytyin hirveästi, nojauduin seinää vasten ja kävelin eteenpäin tukea ottaen, huohotin. Minua väsytti ja silmissä heitti, oksensin… Vilkuilin taakseni, en nähnyt ketään, taisin eksyttää heidät. Katsoin mekkoani, se oli riekaleina, minua pelotti… olin vain muutaman kerran käynyt alamaailmassa, en tuntenut paikkaa hyvin. Tunsin kovan iskun päässäni, kaaduin maahan, polveni ja kämmeneni aukesivat. Miehet olivat löytäneet minut, kuulin heidän nauravan, halusin pois, halusin Jamesin luo. Anoin heitä päästämään minut, mutta he vaan nauroivat, haukkuivat huoraksi. He repivät vaatteitani, hiuksiani, he hakkasivat minua ja potkivat.  Makasin maassa itkien, minuun koski joka paikkaan. Mies nosti minut ylös siivestäni, se teki kipeää, parahdin. Anoin heitä udelleen, sanoin heille tekeväni mitä vaan etteivät tappaisi minua, päästäisivät minut. Mies riuhtaisi siivestäni ja iski takaisin maahan, he sanoivat jättävänsä minut tänne kuolemaan, hän sylkäisi päälleni. Toinen mies otti hiuksistani kiinni ja leikkasi ne puukolla poikki, hän ripotteli ne päälleni, pitkät punaiset hiukseni.  Toivoin heidän jo lähtevän, tunsin kuinka puukko upposi vatsaani, olin niin järkyttynyt etten saanut sanaa suustani, kokeilin vatsaani, siinä oli iso haava. Kuulin kuinka he puhuivat ja nauroivat jotain, sitten he lähtivät. Jäin yksin… En pystynyt liikkumaan, kipu oli kova, en jakanut pitää silmiä auki, minua heikotti hirveästi, tunsin kuinka päässäni jyskytti, kuulin oman sydämen lyönnit, tunsin kuinka sisälläni myllersi. Uskoin kuolevani, mutta päässäni alkoi jyskyttää lujemmin, tunsin outoa janoa, se yltyi… ruumistani poltteli, korvissa humisi, sitten minut valtasi suunnaton kipu, kipu oli niin kova etten pystynyt huutamaan, tunsin kuinka siipeni luut muokkautuivat, tunsin kuinka ne vetäytyivät sisään, olin peloissani. Sitten en muista kuin kivun, en muista mitään ja miten kauan makasin siinä maassa sen jälkeen. Kun vihdoin avasin silmäni, kivun hälvettyä, oloni oli väsynyt, kehoni tuntui puutuneelta, suutani kuivasi, yllätyin tuntiessani kuinka kulmahampaani olivat kasvaneet, kokeilin niitä sormilla, ne olivat terävät… mitä minulle on tapahtunut… nousin istumaan, päässä alkoi jyskyttää. Minulle tuli outo tunne, hirveä jano… ei mikä tahansa jano, vaan veren himo… olin järkyttynyt. Nousin ylös ja menin lähimmän ikkunan luo ja katsoin siitä itseäni, järkytyin entistä enemmän… olin muuttunut… hiukseni, kehoni… katsoin käsiäni, kynnet olivat terävät… siivet olivat hävinneet, silmissäni oli kylmä katse, mutta niissä oli janon loiste. Tarvitsin verta… mutta miten pystyyn juomaan, kun siitä tulee huono-olo ja oksennan ne ulos… Loikkasin katolle ketterästi, kuin liitäen… vampyyri voimani olivat kasvaneet, lähdin etsimään verta…