lauantai, 4. huhtikuu 2020

Toiseksi viimeisin osa

Nyt tulee toiseksi viimeisin osa. En halua vielä ihan lopettaa tähän, tätä tarinaa, joten ensi viikolla tulee vielä viimeinen pätkä.


Seuraavan kerran kun heräsin, olin kotona tiputuksessa ja lääkäri istui vierelläni tutkien vointiani. – Kas huomenta nuori herra. Lääkäri sanoi hymyille ja kuulin jonkun kiiruhtavan vierelleni nopeasti ja tarttuva käteni. – Lapis rakas. Voi kuinka olin huolissani. Äiti sanoi ja halasi minua, ynähdin hiukan tiukasta halauksesta ja äiti otti etäisyyttä. – Nukuit kolme päivää, pelkäsin menettäväni sinut. Äiti sanoi nyyhkyttäen ja halasi minua uudelleen. – Mitä tapahtui… Kysyi, kun äiti auttoi minut istumaan ja ojensi lasin vettä, mistä otin hörpyn. – Voimasi heräsivät hallitsemattomasti, mutta olen sulkenut ne, sillä niiden ei ole aika vielä herätä. Isä sanoi, tullessaan huoneeseen ja halasi minua varovasti. – Mitä Nerolle kävi? Onko hän kunnossa? Kysyi, muistaessani pätkiä, mitä oli tapahtunut. – Hän on kunnossa, mutta pelkäänpä pahoin, että minun on pyyhittävä hänen muistinsa, sinusta. Hän on nähnyt liika. Isä sanoi, olin hiukan järkyttynyt. – Ei älä, haluan jutella hänen kanssaan… Sanoin hätäisesti, isä loi minuun jyrkän katseen. – Harkitsen sitä, sillä sain kuulla häneltä, että hän aiheutti tämän ja on sitä hyvin pahoillaan. Isä sanoi, olin ymmälläni, sillä en muistanut kunnolla mitä oli tapahtunut. – Haluan kuulla Nerolta itseltä, mitä on tapahtunut, en muista itse siitä mitään. Sanoin ja katsoin lääkäriä, joka nyökkäsi. – Lähimuistissasi voi olla aukkoja, tilanne oli ollut kovin stressaava. Lääkäri sanoi ja lähti sitten, vaihdettuaan vielä muutaman sanan Samin kanssa.

Illasta pihaamme tuli Von Khlennareiden auto, josta ensimmäisenä nousi itse perheen pää, Golron Von Khlennar ja hänen perässään Nero. Sam oli heitä vastassa ja Golron tervehti Samia vakavana. – Tämä on ikävää kuulla, että perheellenne on sattunut tallainen välikohtaus, poikani toimesta. Golron sanoi ja katsoi Neroa sivusilmällä. Sam nyökkäsi ja näytti tietä sisälle. Sam ja Golron siirtyivät juttelemaan Samin toimistoon ja Nero jouti odottaman aulassa. – Jos olisin tiennyt tästä asiasta aikaisemin, olisin voinut ojentaa poikaani. Golron sanoi ja sytytti sikarinsa. – Niin, mutta nuoriso on nykyään niin sisäänpäin kääntyneitä, että Lapiskaan ei kertonut mitä oli meneillä. Hänen sisarellaan oli omat epäilyt ja minun olisi pitänyt kuunnella häntä jo heti alussa. Sam sanoi ja katsoi Golronia. – Nero ei tiedä lajistanne mitään. Hän ei ole edes selvittänyt sitä, vaikka merkin tiedot ovat satavilla helposti. Golron sanoi ja puhalsi savut ulos suustansa. – Se on yllättävää kuulla. Samaa hän on sanonut minulle ja anonut olla pyyhkimättä muistiansa. Sam sanoi ja katsoi Golronia tarkkaavaisesti silmiin. – Niin. Hän haluaa pysyä Lapiksen kanssa väleissä ja siksi ei suostu kertomaan edes painostuksen alla, mitä kolme päivää sitten tapahtui tarkalleen. Golron sanoi kurtistaen kulmiansa. – Se tiedetään, että poikani voimat heräsivät hallitsemattomasti, mutta emme ole saaneet selville, mikä aiheutti sen. Sam sanoi. – Annetaan nuorison selvittää omat välinsä. En toivo perheidemme välille eripuraa. Golron sanoi, Sam katsoi Golronia hiukan yllättyneenä. – Olette pehmentyneen siitä, mitä olitte joskus. Sam sanoi virnistäen, Golron vain naurahti ja tumppasi sikarinsa. – Ikä tekee tehtävänsä. Olen elänyt sinuakin kauemmin ja minulla on vielä paljon tekemättä ja koettava, joten minun on ajateltava terveyttäni. Golron sanoi, Sam hymyili. – Onneksi olkoon perheen lisäyksestä. Olen kuullut, että vaimosi on saanut tytön. Sam sanoi hymyillen, Golron nyökkäsi. – Kiitoksia. Golron sanoi ja he astuivat käytävään, missä Nero odotti. Golron katsoi Neroa hiukan ylimielisesti ja ohitti hänet. – Nero. Sam sanoi ja viittoi Neroa seuraamaan. Sam koputti Lapiksen huoneen ovelle ja astui sitten huoneeseen Neron kanssa. Lapis oli heti hiukan jännittynyt ja katsoi Neroa ja hämmästyi. – Mitä silmällesi on käynyt? Lapis sanoi, sillä Neron vasemman silmän yli meni suuri haava, mikä oli vastikään umpeutunut. – Haluan puhua Lapiksen kanssa kahdestaan. Nero sanoi katsoen Samia. – Isä. Lapis sanoi ja Sam nyökkäsi lopulta ja poistui sitten huoneesta.

Nero jäi seisomaan keskelle huonetta, olimme vain hiljaa, en tiennyt mitä sanoa. – Olen niin pahoillani Lapis… en halunnut niin käyvän, mutta en pystynyt hillitsemään itseäni. Nero sanoi lopulta, mutta hyvin vaisusti. En katsonut Neroa ja tuijotin syliäni. – Mitä välillämme tapahtui? En muista siitä mitään, muistan vain, kuinka peloissani olin… Sanoin ja katsoin Neroa, joka katsoi minua surullisena. Nero oli vain hiljaa, hän empi sanoa, mutta. – Otin korviksesi irti ja kävin sinuun käsiksi… halusin sinua niin kovasti. Olet niin kaunis naisena. Nero sanoi katsoen minua silmiin, se sai selässäni kulkemaan kylmät väreet ja kiedoin käteni ympärilleni. – Haluan pysyä lähelläsi ja tiedän tehneeni väärin, siksi olen todella pahoillani ja pettynyt itseeni, mitä tein sinulle. Nero sanoi surullisena ja oli tulossa lähemmäksi, mutta kielsin. – Älä tule yhtään lähemmäksi… en… en halua sinua lähelleni, pysy kaukana minusta. Sanoin hiukan hätäisenä. – En ole kertonut kenellekään mitä tein sinulle, en suoranaisesti. Lapis anna anteeksi, olen todella pahoillani. Nero aneli, mutta pudistin päätäni. – Lopeta! Älä katso minua, älä puhu minulle!! En halua olla kanssasi missään tekemisisä… mutta en halua lopettaa luotipalloa… Sanoin lopulta melkein kuiskaten, Nero perääntyi hiukan ja painoi kasvonsa maata kohden. – Hyvä on… en lähesty sinua, mutta toivon että annat minulle vielä tilaisuuden. Nähdään harkoissa. Nero sanoi ja avasi huoneeni oven, minkä takana Elisabet oli aikeissa koputtaa ja järkyttyi nähdessään Neron ja samassa käytävässä kajahti kova ääninen läpsäys. Neron katse kääntyi iskusta, mutta hän ei nostanut katsettaan tai sanonut mitään. Silmän iso haava aukesi iskusta ja se alkoi valua norona Neron kaulalle. – Pysy kaukana Lapiksesta. Elisabet sanoi kylmästi ja riensi sitten Lapikse luokse. Sam lähti viemään Neroa sitten ulos. Autoon astuessa Nero oli vain hiljaa, Golron tuhahti. – Sait pitää muistisi, mutta olet saanut näköjään pienen ojennuksen. Golron sanoi piikittävästi virnistäen, mutta Nero oli vain hiljaa ja otti isänsä ojentaman liinan ja painoi sen silmällensä ja he lähtivät kotia.

tiistai, 31. maaliskuu 2020

Pientä viivettä...

Pahoitteluni parin viikon hiljais elosta...

Päivitän tarinaa tulevana viikonloppuna, joten saatte tyytyä nyt vielä tähän.

Pieniä kuulumisia, missä mennään. Ensinnäkin koronan takia joudun lomautetuksi useaksi viikoksi työpaikaltani, mikä oli odotettavissa, mutta kovin harmillista. Väliaikaisia töitä koitan löytää, "ehkä" pitemmälle jatkuvan lomautuksen takia, mutta näin vapaa aikaa "saadessa" aion panostaa seuraavan julkaistavan tarinan kirjoittamiseen, mitä ei olisi enää hirveän paljon jäljellä, sekä uuden tarinan aloitus.

 

sunnuntai, 15. maaliskuu 2020

Lapis ja luotipallo osa ?...

Enää muutama päivitys ja tämä tarina tulee päätökseen.

Yritän parhaillani saada seuraavan tarinan päätökseen, jotten joutuisi taukoa pitämään julkaisujen puutteessa.


Viikot vierivät ja Nero näytti entistä enemmän, kuinka hän halusi olla rinnallani ja meistä alettiin levittää jo huhuja koulussa. Se sai minut vetäytymään entistä enemmän kuoreeni ja lakkasin jo puhumasta vanhemmilleni. Kävin harkoissa, sillä en edelleenkään halunnut lopettaa sitä, se oli ainut asia, mikä piti minut enää kasassa, kaiken tämän yksinäisyyden keskellä.

Havahduin ajatuksistani puhelime soimiseen ja vastasin siihen. – Olen pahoillani nuori herra, mutta tuloni viivästyy hiukan tämän markkinaruuhkan takia. Rene sanoi puhelimeen. – Selvä, odotan sinua hallilla. Sanoin ja suljin puhelimen, kaupungissamme oli markkina päivät ja ne olivat joka vuosi vain suuremmat ja suuremmat. Jäin istumaan pukkarin penkille pimeyteen, kun kaikki muut olivat menneet, sillä viimeinen oli sammuttanut tahallaan kaikki valot sieltä. Kuuntelin hiljaisuutta ja rauhallisia sydämen lyöntejäni, mitkä kuulin pääni sisällä, kunnes havahduin askeliin ja käänsin kasvoni äänen suuntaan. Nero seisoi aivan edessäni ja hän kyyristyi eteeni, tunsin kun hän laski kätensä polvelleni. – Lapis kiltti, antaisit minulle mahdollisuuden. Nero sanoi rauhallisesti ja tunsin kun hän hiveli polveani. Nousin ylös ja loittonin Nerosta. – En, en halua olla kanssani. Sanoin ja suuntasin kohti ovea, mutta Nero pysäytti minut kaappia vasten. – Miksi? Onko sinulla joku toinen? Nero sanoi kääntäen kasvoni hänen suuntaan ja painoi minut kevyesti kaappia vasten. – Entä jos on? Mitä se sinulle kuuluu. Sanoi topakasti ja yritin työntää Neroa pois. – Haluan sinut itselleni. Nero sanoi ja otti korviksestani kiinni ja nappasi pallon irti, korvis irtosi helposti ja muutuin naiseksi, en kerennyt reagoimaan siihen ja katsoin hämärässä Neroa hiukan kauhulla. – Kuulin että hovimestarillasi kestää hiukan. Nero sanoi ja kuulin, kun korvis kilahti lattialle Nero painautui aivan minuun kiinni ja nosti minut syliinsä. Yllätyin sitä ja tartuin häntä hartioista kiinni ja yritin työntää häntä loitommalle, mutta Nero painoi kasvonsa kaulalleni ja antoi suukon solisluuhuni. Kehollani kulki kylmät väreet ja suustani pääsi inahdus, kaulani oli todella herkkä ja en pitänyt, että siihen koskettiin. – Miksi et halua seurustella kanssani… Nero sanoi ja suuteli minua, purin Neroa huulesta ja se sai hänet hiukan loittonemaan. Nero nuolaisi huultansa ja katsoi minua mustilla, pimeydessä kiiluvilla silmillä. – Haluat olla vaikeasti tavoiteltava. Nero sanoi ja suuteli minua uudelleen ja irrotti meidän kaapista. Kiedoin kädet Neron ympärille, sillä pelkäsin kaatuvani. – Lopeta, laske minut alas. Sanoin ja tunsin, kun Nero laski minut pöydälle ja kaatoi minut sitä vasten. – Käykö tämä. Nero sanoi virnistäen ja ujutti kätensä paitani alle ja kouraisi minua rinnoistani, ynähdin kosketuksesta. – Lopeta! Huusin ja samassa huone kylmeni, mutta Nero ei välittänyt siitä ja suuteli minua uudelleen, samassa ympäriltäni iskeytyi jäiset piikit kohti Neroa, mutta hän torjui ne siivillänsä ja hän katsoi minua hämillään. Olin itsekin yllättynyt sitä mitä olin tehnyt ja yritin työntää Neron pois. – Sinulta löytyy jäisiä kykyjä, mutta ne ei pärjää minun kuumuudelle. Nero sanoi ja kohotti rumiin lämpönsä, jolloin jää suli ympäriltämme, olin hämilläni mitä olin tehnyt, mutta Nero ei lopettanut. Huusin, mutta Nero painoi kämmenen suulleni ja samassa välissämme räjähti kylmä paineaalto ja se sai Neron lentämään yltäni, valahdin jalkojeni varaan nojaten pöytää ja katsoin, kun Nero kömpi ylös. – Mitä ihmettä tapahtuu… Sanoin ja kohotin käden kohti Neroa, kun hän lähestyi minua ja Nero alkoi jäätymään, mutta se suli sitä mukaa hänen kuuman kehon ympäriltä. – Pysy loitommalla! Älä tule lähemmäksi! Huusin itkuisena, sillä tilanne pelotti minua hirveästi ja en tiennyt mitä tein, teinkö edes tätä itse, mutta minua pelotti, silmäni olivat alkaneet hohtaa sinisenä ja kuulin jostain kaukaisuudesta tuulen ujelluksen. Huone alkoi kiteytyä jään peittoon ja kuulin samassa Renen huutavan käytävästä. Nero pysähtyi lopulta ja katsoi ympärille, kun koko huone oli jäässä ja joka puolelta alkoi kohota jää piikkejä. – Lapis! Mitä sinä teet!? Nero huusi ja yritti lähestyä, mutta välillemme kohosi jäinen seinämä. – En tiedä… minuna pelottaa… Sanoin itkuisena, kuulin Renen yrittävän huutaa jotain, mutta en kuullut paukkuvan jään takia mitään. Väliimme kohonnut jää seinä suli ja Nero yritti lähestyä minua, mutta häntä kohden iskeytyi jääpiikkejä, mitkä Nero torjui. – Lapis! Hillitse itsesi! Jäädytät koko hallin! Nero sanoi, katsoin kauhuissani ympärilleni ja katsoin sitten Neroa, joka torjui jääpiikin puhaltamalla siihen lieskan. – Auta…. minua pelottaa… Sanoin itkuisena ja kurotin kohti Neroa, mutta huoneen ilma alkoi olla niin kylmä, ettei Neron voimat enää riittänyt pitämään jäätä loitolla itsestään. Nero yritti sulattaa itseään ja hän alkoi etsiä jotain ja sulatti lattiaa. – Korviksesi! Tarvitsemme korviksesi. Nero sanoi, mutta hänen jalkansa alkoivat jäätyä ja Neron liike pysähtyi. Kompuroin Neron luokse ja yritin särkeä jäätä. – Ei… älä jäädy… mitä minä teen… Sanoin paniikissa ja katsoin Neroa, kun hän jäätyi kokonaan ja samassa tunsin hyvin painostavan voiman, se tuntui kuristavan kurkkuani ja puristavan rintaani, vajosin polvilleni ja kuulin jonkun tulevan jään läpi. – Ihan rauhassa Lapis, ei ole enää mitään hätää. Kuulin isän sanat takaani ja tunsin, kun hän solmi hiukseni pompulalle ja muutuin mieheksi, menettäen tajuntani.

sunnuntai, 8. maaliskuu 2020

Lapis ja luotipallo, seuraava pätkä

Talviloma meni kuin madellen, en käynyt missään, sillä Siro ei halunnut olla seurassani, enkä minä kyennyt edes pyytämään häntä ulos, en sen jälkeen, kun torjuin hänet. Rintani raastoi palata kouluun ja nähdä Siron, joka käänsi vain selkänsä minulle. Olen satuttanut häntä, mutta en kyennyt mennä pyytämään anteeksi, välimme tuskin tulee parantumaan, mutta jospa näin oli parasta. Kukaan ei edes kysellyt meiltä, mikä meidän välille olit tullut, kaikki tiesivät kyllä, että olimme hyviä ystäviä keskenään, mutta Sirolla oli muitakin kavereita, joiden kanssa olla. Harkkoihinkaan meno ei ollut sen helpompaa, tästä vuodesta tulisi rankka.

 

Uusi lukukausi alkoi harmaissa tunnelmissa ja vietin aikaa paljon yksin, myös omasta tahdostani, en vain halunnut olla muiden seurassa. Minusta tuntui, että kaikki puhuivat vain paha selkäni takana ja en halunnut kuunnella sitä. – Onko kaikki hyvin? Kuulin Neron kysyvän viereltäni. En edes vilkaissut häntä. – On. Sanoin yksinkertaisesti ja nousin sidottua kenkäni kiinni. Nero tarttui olkapäästäni kiinni. – Sinusta huomaa, ettei ole. Nero sanoi ja katsoin Neroa tyynesti, hänen ilmeensä oli huolestunut. – On ihan oikeasti ja vaikka ei olisi, en kertoisi niistä sinulle. Sanoin ja olin poistumassa pukareilta, mutta Nero painoi oven edestäni kiinni. – Ei ole. Etkö näe edes omaa käytöstäsi, sinua ei kiinnosta enää osallistua edes harkkoihin. Istut vain kentän laidalla ja huollat varusteitamme. Mikä sinun on? Nero sanoi ja katsoi minua suoraan silmiin. – Ei kuulu sinulle. Sanoin kurtistaen kulmiani ja yritin työntää Neroa loitommalle, jotta saisin oven auki, mutta Nero painoi sen uudelleen kiinni ja käänsi minut ja suuteli minua. – Haluan että kuuluu. Pidän sinusta niin paljon ja halua tietää mikä painaa mieltäsi. Nero sanoi, katsoin Neroa yllättyneenä ja punastui korviani myöten, se oli ensisuudelmani ja yritin työntää Neron loitommalle, mutta hän kahmaisi minut syleilyyn. – Älä työnnä minua pois. Nero sanoi korvaani. – Älä. Sanoin ja työnsin Neron kauemmaksi voimalla, jolloin hän lensi selälleen. Katsoin Neroa sekavin tuntein ja riensin pois, Rene katsoi kiiruhtamistani ihmeissään ja riensi sitten kanoilleni.

sunnuntai, 1. maaliskuu 2020

Flunssan kourissa

Joo... assyt meni hienosti ja mitä käteen jäi, niin oli influenssa A. Tarina päivitys tulee sitten ensivikolla, kun siihen on jaksamista keskittyä. Pahoitteluni.

Kuume kävi 39 asteessa ja en ole koskaan kokenut niin kovaa kuumeestaa johtuvaa vapinaa, mitä koin ti-ke yönä. Yöpaidan lisäksi ylläni oli huppari, pitkät yöhousut, villasukat ja kaksi peittoa, joista toinen oli paksu ja silti palelti aivan vietävästi, niin että hampaat kalisi. Siskon kanssa käyttiin työterveydessä hakemassa saikkulaput, sillä hän oli myös kuumeinen ja siellä hoitaja halusi testata influenssan, oireideni perustella. Minulla todettiin sitten influenssa A ja sain siihen sitten särkylääkettä ja flunssalääkettä ja sisko selvis perus flunssalla. Nyt vaan toivotaan ettei tule mitään jälkitauteja, keuhkokuumetta tai korvatulehdusta...

Videnpäivän resepti nappuloita, lepoa ja nestettä, sekä yksi hyvin huolissaan hoomanistaan oleva Vincent kissa, joka vahti koko ajan turvallisuuttani ja sitä että hengitinkö, nukkumalla aivan sposkessa kiinni ja tarkistaen ilman kulkuani -_- henkilökohtainen karvainen hoitaja kävi välillä hermoille. Siskoa se oli käynyt vain vilkaisemassa, että elossa se on ja tullut sitten takaisin minua vahtimaan. Vincent on aina tullut hoivaamaan ja vahtimaan minua, kun olen ollut kumeessa tai minuun on koskenut paljon. Mamman oma pieni valkotakki (Vincki on valkoinen kissa).