perjantai, 6. joulukuu 2019

Luotipallo osa 13

Hyvää itsenäisyyspäivä kaikille :D


Maanantai

 

Heräsin unisena, en jaksanut avata silmiäni, päätäni särki ja minulla oli huono olo. Yhtäkkiä minulle tuli tarve oksentaa ja juoksin vessaan ja oksensin pönttöön. Minulla oli niin huono olo, että olisin voinut kuolla. Nojasin pönttöä vasten ja pyhin suuni vesapaperiin, haroin hiuksiani pois edestä ja katsoin niitä, ne olivat märät ja oksennuksessa, sekä ne olivat pitkät. Säpsähdin ja katsoin itseäni ja huomasin olevani naisena, parahdin ja katsoin ympärilleni. Missä minä olen? Miksi ole naisena ja alasti, mitä on tapahtunut. Minua alkoi pelotta ja kuulin huoneesta ääniä, jotka tulivat kylpyhuoneen ovelle. Katsoin Leoa järkyttyneenä, hän tuli päätänsä pidellen ja pussilakana vyötäisillään ovelle ja katsoi minua. Olin järkyttynyt ja yritin nousta, mutta jalkani eivät kantaneet ja aloin itkeä. Leo tuli luokseni ja kietoi lakanan ympärilleen ja kävi hakemassa bokserit jalkaansa. – Ei mitään hätää Lapis… luulisin. Leo sanoi lohduttavasti ja auttoi minut istumaan pöntön päälle. – Muistatko mitään illasta? Leo kysyi, pudistin päätäni itkien. – Autan sinua peseytymään, niin kerron sitten mitä on tapahtunut, mitä itse muistan. Leo sanoi, pudistin päätäni ja yritin työntää Leoa pois, mutta Leo ei loitonnut, hän otti minua käsivarsista kiinni ja auttoi suihkuun ja avasi hanan. – Olet märkä ja oksennuksessa. En halua, että tulet kipeäksi. Leo sanoi, minä vain itkin ja löin Leoa rintaan, mistä hän ei olut kovin moksiskaan. – Mitä jos minä olen raskaana!!! Huusin itkuisena, Leo ei sanonut mitään ja auttoi minua peseytymään.

Suihkun jälkeen istuin pyyhkeeseen kietoutuneena sängyllä ja katsoin käsiäni. Leo peseytyi myös ja tuli pukeutuneena luokseni ja istui vierelleni ja veti peiton vielä ylleni, etten palelisi. – Otan kaiken vastuun, mitä sinulle tapahtui. Minähän sinulle alkoholia annoin. Leo sanoi, en katsonut Leoa, minulla oli niin paha olla ja olin alkaa itkemään uudelleen, mutta pidättelin sitä. – Siinä juomassa oli jotain. Halua nähdä sen etiketin uudelleen. Sanoin vaisusti. – Et ymmärrä lukea sitä, mutta voin näyttää sen, minulla on luultavasti kuva siitä. Leo sanoi ja haki puhelimensa ja selasi kuvia ja löysi yhden kuvan, mistä näki pullon etiketin. Katsoin kuvaa ja näin siinä tutun kuvan ja kännykkä putosi käsistäni, painoin kädet kasvoilleni ja olin purskahtaa uudelleen itkuun, mutta sain pidäteltyä sitä. – Mitä nyt? Leo kysyi yllättyneenä ja otti puhelimensa lattialta ja katsoi kuvaa. Pudistin päätäni, en pystynyt vielä sanomaan sitä, en halunnut itkeä. Meni hetki, että sain rauhoitettua itseni ja nostin katseeni eteen ja katsoin sitten Leoa. – Tiedätkö mitä tämä merkki tarkoitta? Kysyin ja osoitin silmämerkkiäni, mikä oli näkyvillä, Leo pudisti päätänsä. – Olen oikeasti silkkipeura ja tämä on sukuni tunnus. Sanoin ja Leon ilme oli yllättynyt. – Tiedät sentään silkkipeurat. Sanoin virnistäen, Leo nyökkäsi. – Olen kuullut niistä juttuja laumassani ja tiedän muutaman. Leo sanoi hämillään ja katsoi kuvaa. – Liittyykö tämä juoma silkkipeuroihin sitten? Leo kysyi epäillen, nyökkäsin. – Siinä on silkkipuunlehden merkki, se kertoo, että se on lievästi ekstaasinen valon voiman kantajille. Sanoin poskien punastuessa hiukan, Leon ilme oli vielä yllättyneempi. – Eli se vaikutti sinuun… silleen… Leo sanoi varovasti, nyökkäsin nolosti. – Mutta entä tämä, sinun nais muotosi? Leo kysyi. – Isä on sanonut, että minusta tulee Pyhimys, miksi voimani ovat niin suuret, että voimani menevät sekaisin ja aiheuttaa sekasukupuolisuutta. Tämä on mahdollista silkkipeuroilla, mutta olen syntynyt miehenä. Sanoin, Leo katsoi lattia yrittäen kasata kaikkea kuulemaansa yhteen nippuun. – Nero oli ainut, joka tiesi nais muodostani… ja hän halusi minut itselleen, mutta torjuin hänet joka kerta. Sanoin ja kylmät väreet kulkivat selkä piissäni ajatellessani, mitä olisi voinut tapahtua, jos Leo ei olisi tullut pakalle. – Kiitos kun pelastit minut Nerolta… Sanoin hiljaa, Leo nyökkäsi. – Ihmettelin minne olit kadonnut ja Nez sanoi nähneensä sinun menevän ulos, joten lähdin etsimään sinua. Leo sanoi. – Kysyin henkilökunnalta, mikä tuli minua vastan takaovella, aivan märkänä, ettei ollut nähnyt ketään ulkona ja oli alkanut sataa rankasti. Lähdin etsimään sinua sitten baarin puolelta. Leo sanoi ja katsoi minua. – Miten löysit minut lopulta? Kysyin, Leo osoitti nenäänsä. – Haistoin sinut. Haistoin hajujälkesi voimakkaan takaovella ja muutkin, ketkä olivat ihmissusia tai petoverisiä haistoivat sen oudon hajun, mikä lähti sinusta. Leo sanoi, helahdin tulipunaiseksi ja vedin peiton pääni yli peittäen kasvoni. – Mutta kaikki olivat niin humalassa, etteivät tienneet tai käsittänet hajun alkuperää, mutta minä en voinut jättää asiaa sikseen, et ollut kunnossa. Leo sanoi huolestuneena. – Lähdin sateeseen etsimään sinua ja haistoin hajusi hyvin voimakkaana sateesta huolimatta, roskakatoksesta. Kun astuin sisään, haju iski päin kasvoja, mutta sain pidettyä itseni kasassa ja potkaisin Neroa. Olin muuttua ihmissudeksi ja raadella hänet, mutta sain pidettyä itseni kasassa ja vietyä sinut pois sieltä. Leo sanoi. Laskin peiton pois yltäni ja katsoin Leoa. – Mikä oli tämä haju, mikä lähti sinusta? Se… se sai minut niin kiimaseksi, että pää oli seota. Leo sanoi ja laski kätensä ohimollensa, muistellessaan sitä hajua. – En tiedä… en todellakaan tiedä… Nero hoki sitä myös, haistavansa minusta jotain. Sanoin kietoen käteni ympärilleni ja halasin itseäni tiukasti. – Minua pelotti ihan hirveästi, mutta samalla halusin sitä… Sanoin hiukan nolona. Olimme hetken hiljaa, en tiennyt mitä sanoa enää ja käperryin kyyryn. – Tarvitsen pompulani ja lasini…Sanoin ja tunsin, kun Leo nousi viereltäni. – Lähden etsimään niitä, jää odottaman tänne. Veli saattaa tulla kotiin, mutta uskon, ettei hän liiku näin sateisella kelillä minnekään. Leo sanoi ja lähti sitten ulos sateeseen. Katsoin ikkunasta ulos, siellä satoi vielä rankasti. Nousin ylös ja etsin housuni, jotka löysin olohuoneesta ja otin puhelimen taskusta. Siihen oli tullut viestejä äidiltä ja laitoin hänelle viestin, jossa sanoin odottavani sateen loppumista ystäväni luona. Samassa puhelimeni alkoi soida ja näin näytöllä tekstin äiti. – Miksi soitat… en voi puhua kanssasi nyt, kun ole naisena… Tuskailin itselleni, mutta vastasin. – Kultaseni, oletko kunnossa? Kuului äidin hätäinen ääni, karautin kurkkuani. – Olen. Olen ihan kunnossa, ole nyt kaverin luona kuivattelemassa. Kastuimme hiukan ulkona. Sanoin äidille, puhelun toisessa päässä oli hiljaista. – Lapis, oletko sinä naisena? Kuulin äidin kysyvän järkyttyneen. – En! En ole. Olet niin huolissaan että luulet kuulevasi niin. Huudahdin järkyttyneenä. – Äiti, ei puuta tästä puhelimessa, toiset voi kuulla… Sanoin hiljaa, äiti hiljeni. – Anteeksi rakas. Olen niin huolissani sinusta. Emme voi lähteä hakemaan sinua, sillä liikkumisvaroitus on annettu mudan ja tulvien vuoksi. Kadut lainehtivat tästä rankkasateesta. Äiti sanoi huolestuneena. – Ymmärrän. Odotan sateen loppumista joukkuetoverini luona. Tulen viimeistään huomenna kotia. Sanoin, puhelimessa oli hiljaista. – Ole kiltisti rakas. Äiti sanoi ja sanoimme sitten heipat ja suljin puhelimen. – Kas, mikäs pimu se täällä seisoo, keskellä olkkaria pyyhkeeseen kietoutuneena. Kuulin jonkun sanoivan eteisessä ja näin komean nuoren aikuisen seisovan siellä, aivan märkänä ja katsoen minua uteliaana. Leon isoveli oli tullut kotiin.

keskiviikko, 4. joulukuu 2019

Luotipallo osa12

Punaista varoitusta taas k18 kohtauksesta  <3


Nero raahasi minut roskakatokselle, sulatti lukon ja työnsi minut sisälle ja sulki oven perässään. Samassa taivas repesi ja alkoi satamaan kaatamalla, peräännyin peräseinään vasten ja Nero tuli eteeni katsoen minua villi ilme kasvoillaan. – Lapis… tämä on ollut todella vaikeaa minulle, olla pidättäytyväinen, mutta nyt… se on vaikeaa ja en halua enää olla, tuoksusi on huumaava. Nero sanoi ja painoi kädet pääni sivulle, niin että olin loukussa niiden välissä. – Lopeta… Sanoin, sillä minua alkoi hiukan pelottamaan, mutta oloni tuntui todella oudolta ja halusin pois, en voinut huutaa edes apua, koska ulkona oli alkanut satama niin kova ja roskakatos oli suojaisa. Nero siirsi kätensä poskelleni, säpsähdin sitä, se tuntui, kun pieniä neuloja pistelisi alavatsassani, hyvälle, mutta käänsin pääni pois kosketuksesta ja yritin työntää Neroa pois. Nero painoi käteni seinää vasten siivillänsä. – Rakastan sinua Lapis ja halusin sinut itselleni… miksi teet tästä niin vaikeaa. Nero sanoi ja silitti poskeani ja hivutti kätensä niskalleni ja havitteli sormillansa pompulaani. – Älä… lopeta… Sanoin ääni väristen ja ravistelin päätäni, ettei hän saanut pompulastani kiinni. Nero painoi huulensa huulilleni ja suuteli syvän ja pitkän suudelman ja kietoi kätensä lantiolleni. – Jos en saa sinua suosiolla, tee sinusta omani… Nero sanoi kylmän tyynesti ja otti taskustansa veitsen ja painoi sen kurkulleni. – Älä tee mitään typerää nyt. Nero sanoi ja vetäisi hitaasti pompulan pois hiuksistani ja muutuin naiseksi. Inahdin, sillä vaatteeni alkoivat puristaa epämukavasti ja tunsi, kun Nero alkoi avata housujeni vyötä ja aukaisi housuni napit. Se helpotti, mutta halusin pois, hengitykseni oli kiivasta ja purin huultani. – Olet niin kaunis… olet aina olut. Nero sanoi ja siveli pitkiä hiuksiani ja ujutti kätensä paitani alle, hyväilen vyötäröäni. – Olet niin täydellinen. Nero sanoi ja iski hampaansa kaulaani. Parahdin ja vääntelehdin Neron otteessa. Kuulin vaatteideni leikkautuvan auki ja ketjujen menevän rikki. Huohotin, kun Nero painoi kätensä kyljilleni ja siveli kehoani nostaen kätensä rinnoilleni ja hyväilen niitä. Kosketus tuntui liian hyvälle, mutta en halunnut sitä, mitä minulle tapahtuu, mikä on tämä tunne. – Tuoksusi on niin huumaava. Nero sanoi ja painoi kasvonsa kaulaani vasten ja nuoli kaulaani, se sai kehossani kulkemaan väristykset ja kouristelin hyvästä tunteesta. Kaulani oli niin herkkä kosketukselle, mielihyvälle, etten käyttänyt mielellään edes kaulakoruja. – Lopeta… en halua… Sanoin vaikeroiden hyvästä olosta, mutta tunsin vain Neron pudistavan päätänsä ja hivuttavan kätensä alemaksi, hyväillen kylkiäni. Samassa Nero iskeytyi viereiseen roskapönttöön räminällä, olin kaatua mukana, mutta joku otti minusta kiinni ja veti itseänsä vasten. – Juokse. Kuulin jonkun sanovan ja samassa hän kiskoi minut mukaansa, juoksimme sateeseen. Kastuimme saman tien läpimäräksi, en nähnyt eteeni kunnolla sateen ja sen takia, että pudotin lasini jonnekin, juoksin vain henkilön perässä, joka piti ranteestani tiukasti kiinni ja johdatti minut läheisen rappukäytävän. Huohotin juoksemisesta ja kiihkosta, mitä tunsin rinnassani, nojasin seinää vasten ja tunsin, kun henkilö otti minua hartioista kiinni ja johdatti minut toiseen kerrokseen, avasi oven ja ohjasi minut sohvalle istumaan. Olin niin peloissani, että yritin rimpuilla pois sohvalta ja työntää auttajani pois. – Lapis rauhoitu!! Olet turvassa! Kuulin tutun äänen huutavan ja lopetin rimpuilun ja katsoin edessäni, kyyryssä olevaa Leoa, jonka ihmissuden silmät kiiluivat hämmennyksestä ja jännityksestä. – Älä katso! Parahdin ja yritin peittää itseni ja nousta pois sohvalta, mutta olin kaatua. Leo otti minusta kopin ja istutti takaisin sohvalle. – Rauhoitu Lapis… ei mitään hätää. Leo sanoi ja otti sohvalta viltin ja kietoi sen ylleni. – Ei hätää… Leo sanoi. Katsoin Leoa viltin reunan alta, Hän oli puoliksi ihmissutena. Hänen ilmeensä oli todella yllättyneenä ja hänen silmänsä liikkuivat rauhattomasti, kuin käsittääkseen näkemäänsä. – Mitä sinulle on tapahtunut… oletko kunnossa? Leo kysyi ja laski kätensä reisilleni, pudistin päätäni, mutta nyökkäsin lopulta. – Olen ja en ole… minun pitää saada heittää housut pois… ne puristaa… Sanoin ääni väristen. Leo nyökkäsi ja vetäisi housut pois jalastani, yllätyin hiukan ja suustani pääsi yllättävä äänähdys, peitin suuni. Tunsin Leon otteen tiukkenevan käsivarrestani, mistä hän otti kiinni, hänen olemuksensa oli jäykkä, kuin hän pidättelisi jotain. – Miksi tuoksut näin… tältä… Leo sai kysyttyä, kun hän nousi ylös ja painoi käden nenänsä päälle. – En tiedä… tuntuu oudolta… Sanoin ja tartuin Leoa käsistä kiinni. – Auta… Sanoin ja nostin katseeni Leoon, jolloin viltti valahti yltäni. – Tämä tunne saa minut hulluksi… Sanoin ja samassa Leo kävi ylleni tarttuen poskistani huohottaen. – En halua satuttaa sinua… Leo sanoi puuskuttaen ja katsoen minua syvälle silmiin. Tartuin Leo rinnuksista ja vedin hänet lähelleni suudellen häntä. Leo kietoi kätensä ympärilleni ja halasi tiukasti suudellen syvän kielarin. Halusin Leoa, tämä tunne oli huumaava ja pelottava, mutta en voinut estää sitä. Leo kantoi minut huoneeseensa ja riisui minut kokonaan ja itsensä ja tuli ylleni ahnaasti. Hän hyväili herkkää kehoani joka puolelta, intohimoisesti ja iski hampaansa kaulaani. Parahdin, mutta hyvästä tunteesta, tuntui kuin pääni olisi räjähtää tästä tunteesta. Leo hivutti kätensä alas ja työnsi sormensa syvälle sisääni, ynähdin voimakkaasti ja huohotin. Hamusin käsilläni kiinni Leon kalusta ja hyväilin sitä, halusin se sisääni. Leo laukesi, hän puuskutti voimakkaasti ja suuteli minua ja hyväili rintojani. Leo nuoli rintojani, leikitteli kielellä nännilläni, se tunne oli taivaallinen ja hän työnsi sormensa taas sisälleni ja pyöritteli niitä. Voihkin voimakkaasti ja selkäni kaartui niin kaarelle, kuin se kykeni menemään. Leo käänsi minut vatsalleni ja nosti lantioni ylös, tunsin, kuinka hänen jäykkä kalunsa painautui pakaroitani vasten ja alkoi työntyä hitaasti sisälleni. Pidättelin hengitystä ja voihkasin voimakkaasti, kun hän tuuppasi sen syvälle. Puristin tyynyjä rystyset valkoisina, tuntui niin hyvälle. Leo ei liikkunut hetkeen ja tunsin, kuinka hänen kyntensä upposivat kevyesti vyötärölleni, sitten Leo aloitti rahallisilla työnnöillä, mitkä voimistuivat voimakkaiksi ja rajuiksi työnnöiksi. Ääneni oli hallitsematonta ja nautin vain tunteesta, olin seota tunteesta. Leo laukesi sisääni ja kyyristyi ylleni tarttuen hiuksistani ja nostaen pääni tyynyistä ja suuteli minua. Leo käänsi minut ympäri ja nuoli minua kaikkialta, hyväilin Leon päätä, olimme hikisiä ja märkiä sateesta, mutta iltamme ei loppunut vielä siihen kertaan.

maanantai, 2. joulukuu 2019

Luotipallo osa 11

Riemuitsemme voittoamme vielä pukkarissa ja sain muilta joukkue tovereiltani onnitteluja ja huolestuneita kyselyjä iskusta. Sain kuulla myös sen, että minun osunut maila oli ollut vaurioitunut ja räsähtänyt rikki osuessa kypärääni, minkä takia sain raapaisut avonaiseen korvaani. Volkano oli saanut varoituksen huoltamattomista varusteista, se sai virneen naamalleni.

Vihdoin kotiin päästyä, äidin kanssa, Elisabet oli ilolla vastassa, isäkin oli kotona ja onnitteli minua. – Pelasit hienosti, vaikka tuli pieni isku. Isä sanoi ja katsoi korvaani. – Voimme käydä huomenna tekemässä uuden reiän siihen, mutta sinulla taisi olla, vielä menoja tänä iltana? Isä kysyi hymyillen, nyökkäsin. – Joo. Valmentaja lupasi viedä meidät juhliman voittoamme ja meille on varattu myös yöpymispaikka. Sanoin hymyillen. – Olkaahan sitten kiltisti ja muista rakas. Äiti aloitti hymyillen mutta vakavoitui sitten. – Ei alkoholia. Äiti sanoi ja katsoi tiukasti minua silmiin, se sai minut heti hiukan hermostumaan. – Saat ottaa samppanjaa, jos ne tarjoavat sitä sinulle. Isä sanoi hymyillen. – EI! Äiti sanoi ankarasti ja katsoi isää tuimasti. – Rakas. Tämä peli on ollut tärkeä pojallemme, joten yksi pieni annos ei haittaa. Isä sanoi ja antoi suukon äidille, mikä leppyi sitten ja katsoi minua sitten huolestuneena. – Vain yksi annos voittosi kunniaksi, kultaseni. Äiti sanoi, nyökkäsin hymyillen. – Vain yksi annos.  Sanoin hymyillen ja sanoin myös heipat ja lähdin sovittuun paikkaan, torin laidalle. Kaupungilla oli vilskettä ja paljon juhlijoita, kaikki olivat iloisia voitostamme ja myös valopallojoukkueen menestyksestä. Katsoin ihmisiä hymyillen ja vilkutin iloisena Kovulle, joka odotti jo kohtaamispaikalla. – Sieltähän se meidän siloposki saapuu, toiset ovat menneet jo. Kovu sanoi ja kahmaisi minut kainaloonsa ja lähti johdattamaan minua Mustalle ruusulle. – Sori… sain pienen saarnan kotona. Sanoin naurahtaen, Kovu vapautti minut ja katsoi minua virnistäen. – Uudet saarnat tulet saamaan huomenna, kun olet krapulassa. Kovu sanoi leveästi virnistäen ja katsoin häntä varautuneesti, Kovu rävähti nauruun ja pörrötti hiuksiani. – Kunhan pilailin. Emme juota sinua nyt niin pahaan kuntoon. Kovu sanoi virnistäen ja siirryimme sivukadulle, joka oli kapea. Kovu oli kurkannut myös ohimennen yhden talon ikkunaan. – Leo on näköjään jo ruusussa. Ikkunat ovat pimeänä. Kovu sanoi ja ohitimme roskakatoksen ja saavuimme pienelle sisäpihalle, jossa oli penkki ja tuhkakuppi. – Asuko Leo ihan tässä lähellä? Kysyin, tiesin hänen asuvan isoveljensä kanssa kaupungissa, opiskelujen takia, sillä heidän laumansa paikka oli lähellä Lehtometsää, mikä on useamman kymmenen kilometrin päästä tältä. – Kyllä. ihan Mustan ruusun vieressä. Kovu sanoi hiukan kateellisena, naurahdin, Kovu vain nyrpisti nenäänsä ja koputti oveen kolme nopeaa ja lyhyttä koputusta. – Muista tämä koputus, sillä pääset sisään. Kovu sanoi ja ovi aukesi ja Leo katsoi meitä hymyille. – Hienoa! Saavuitte vihdoin. Leo sanoi ja laski meidät sisälle ja johdatti huoneeseen, mikä oli aivan esiintymislavan vieressä. Yökerhossa oli jo kova meno ja tosiaan, siellä oli paljon mies pareja, mikä sai naamani punertumaan hiukan. – Tämä vippi huone on varattu meille koko illaksi, voidaan käydä kylä baarin puolella, mutta omalla vastuulla. Juomia voidaan tilata tänne, niin paljon kun voidaan. Leo selitti samalla kun menimme huoneeseen. – Kohtuudella pentu. Ibiki sanoi virnistäen ja halasi minua. – Onnea voiton johdota ja nyt kun kaikki on paikalla, niin eiköhän oteta malja. Ibiki sanoi virnistäen ja ojensi minulle pienen lasin. Otin se käteen ja haistoin sitä, se haisi ätäkälle ja irvistin, minulle naurettiin. – Se on mietoa, ihan vain sinua varten. Leo sanoi ja kilistelimme ja kippasimme juomansa kurkkuun, minä emmin, mutta Leo otti kädestäni kiinni ja auttoi minua juomaan sen. Yskin ja irvistin, maku oli aivan kamala ja kurkussani tuntui hyvin lämpimältä. Leo nauroi minulle ja siirryimme sivummalle sitten istumaan ja minulle ojennettiin limu, hörppäsin pitkän kulauksen huuhdellakseni pahan maun suustani. – Mitä se juoma oli? Tuntui kun olisin niellyt hiilen palan… Sanoin ja irvistin, maku jäi suuhun. – Se oli kirkasta viinaa, alku shotti. Leo sanoi hymyille ja aloimme juttelemaan kaiken laista. Jutellessamme katselin ympärillemme, meitä oli täällä vain ydin tiimi ja joitakin muita aikuisia, kunnes luoksemme tuli hyvin vaalean sävyisiin ja paljastaviin vaatteisiin pukeutunut mies. – Hei, olen Hanto ja sinä taidat olla meidän tämän illan tähti. Mies sanoi ja kätteli minua lämpimästi. – Hei... Sain vain sanottua, olin niin hämilläni hänen sanoistaan ja punastuin korviani myöten. – Hän on tämän paikan omistaja Hanto McKenny. Leo täsmensi, Hanto hymyili lämpimästi ja istui viereeni. – Kerro vain heti, jo olosi tuntuu pahalta. Talo tarjoa tämän illan, suloposki. Hanto sanoi ja antoi suukon poskelleni, sivelen leukaani ja nousi sitten ja liittyi Ibikin seuraan. Olin aivan tulipunainen ja Leo katsoi minua huvittuneena. – Hanto on hyvin lähelle tuleva. Leo sanoi virnistäen, peitin kasvoni kämmeniin, minua hävetti ihan hirveästi, kun punastuminen näkyi naamastani niin hyvin. – Käydään tilaamassa baarin puolelta, niin voin näyttää sinulle samalla paikkoja. Leo sanoi hymyillen ja veti minua kädestä perässään. Menimme baarin puolelle ja suoraan tiskille. Leo tilasi meille juomat, itselleen oluen ja minulle jonkun värikkään juoma. – Maista, pidät sitä varmasti. Leo sanoi hymyillen. Katsoin juomaa ja haistoin sitä ensin, se tuoksui makealta ja otin sipaisun pillistä. Yllätyin mausta ja otin uuden sipaisun. – Se on todella hyvää, makeaa. Sanoin yllättyneenä ja katsoin Leoa hymyillen. – Arvelinkin sinun tykkäävän makeasta. Leo sanoi hymyillen ja otti huikan juomastansa. Kiertelimme ympäriinsä, paikka oli iso ja poskiani kuumotti hurjana nähdessäni niin… niin paljon erotiikkaa mitä siellä oli. Olko aikuisten huvit tällaista, tai sitten se johtuu vaan siitä, että tämä oli homo yökerho. Katselin ihmisiä ja heidän upeita ja paljastavia pukuja, oma pukeutuminen oli tavan omainen, en osannut pukeutua tänne. Ylläni oli farkut ja hihaton huppari, missä oli korsettimainen punos selässä ja ketjuja edessä. Katsoin Leoa, joka oli törmännyt kai johonkin tuttuun ja jutteli hänen kanssaan. En kuullut, mistä he juttelivat, vaikka seisoin vieressä, musiikin pauhu oli huima ja se sai oloni hiukan oudoksi, se johtui varmaan myös tästä alkoholista, mitä join jo toista lasillista, se oli niin hyvää. Katsoin Leo tyynesti, hän oli pukeutunut hyvin, hänellä oli riekaleinen hihaton paita, mikä istui hänen yllään hiukan tiukasti, mikä toi esiin hänen lihaksikkaan vartalon, jalassaan hänellä oli riekaleiset farkut ja tukka oli pöyhennetty siististi taakse päin, hän näytti komealta. – Eikö hän olekin komea. Kuulin heleän mies äänen viereltäni. Vedin juomaani henkeen ja yskin hiukan ja katsoin, kuka sanoi sen. Nici nojasi vieressäni kaidetta vasten ja hörppäsi juomaansa hymyillen. – E… en tiedä… sanoin änkyttäen ja käänsin katseeni poispäin Nicistä, sillä naamani helahti tulipunaiseksi. – Yritin joskus Leoa, mutta sain häneltä rukkaset. Nici sanoi tyynesti. Käänsin katseeni Nicin, kun sain itseni rauhoitettua. – Ai jaa… Sanoin, niin Nici on homo, sen tietää kaikki koulussa. Nyt kun mietin, että tällä miespuoliset parit ovat tavanomainen näky, toisin kuin vanhassa kotikaupungissa, missä samaa sukupuolta olevia ei katsottu kauhean hyvällä, mutta heidät kyllä hyväksyttiin. Nici tuli aivan viereeni hymyillen. – Et sinäkään kyllä huono valinta olisi. Nici sanoi hymyillen ja lukitsi minut käsiensä väliin ja tuli aivan lähelle. Jähmetyin vähän ja vedin hartioitani kasaan. – Mitä tarkoitan tuolla… Sanoin ja yritin liueta pois, mutta Nici otti leuastani kiinni ja yritti suudella, mutta väliimme tuli käsi, mikä tarttui Niciä poskista kiinni ja veti kauemmaksi. – Rauhassa vain villipeto. Heti kun saat alkoholia, haluat nussia kaikkia mikä liikkuu. Leo sanoi virnistäen ja kahmaisi Nicin kainaloonsa, Nici vaan naurahti. – Kunhan kiusasin siloposkea. Nici sanoi ja pääsi irti Leon otteesta ja hieroi poskiansa. – Ibiki tilasi erikoisen. Tulin sen sanomaan. Nici sanoi ja lähti lähettäen lentosuukon minulle. Leo tuhahti. – Lähetään takaisin. Pääset maistaman parasta viinaa, mitä tästä paikasta saa.  Leo sanoi virnistäen. Menimme vip huoneeseen, jossa oli railakas meno ja Leo meni pöydän ääreen, missä Ibiki oli jo aivan humalassa ja huomatessaan Leon ja minut riemastui vieläkin enemmän. – Tulittehan te takaisin. Ibiki sanoi ja jutteli hetken Leon kanssa. Katsoin pulloa pöydässä, mikä oli jo puoliksi tyhjä. Leo tuli vierelleni ja kaatoi pullosta pariin lasiin ja ojensi toisen minulle. – Tämä on erikoinen juoma sinänsä, sillä se antaa eri vaikutuksen jokaiselle. Hanto ei ole suostunut antamaan selitystä siitä ja kukaan meistä ei osaa lukea pullon etikettiä, mutta uskon sen olevan jotain kiellettyä. Leo sanoi vinkaten silmäänsä ja hörppäsi juomansa ykkösellä alas ja huokaisi äänekkäästi. – Taivallista! Leo sanoi virnistäen. Katsoin omaa juomaani ja aivan kuin se olisi välkähtänyt jotenkin, emmin juoda sen, mutta join sen ykkösellä alas. Olin todella yllättynyt sen mausta. – Todella makea… Sanoin, Leo katsoi minua hiukan yllättyneenä. – Minulle se maistuu hiukan kitkerälle. Leo sanoi yllättyneenä, mutta haki sitten jääkaapista meille juomat.

Ilta luisti hyvin ja minusta tuntui tosi oudolle, rennolle ja hyvälle, hassulle. – Käyn haukkaamassa happea… Sanoin hiukan äänen sammaltaessa, Leo ei kuullut minua, sillä hän keskusteli kiivaasti jonkun kanssa jostain, en ottanut selvää mistä, mutta lähdin sitten ulos. Seisoin ovella ja henkäisin syvän henkeä raikasta ilmaa ja otin kaiteesta tukea. Pääsääni huimasi ja menin istumaan penkille, mikä oli seinä vasten. Valahdin rönöttämään penkille ja painoin pääni selkänojaa vasten ja katsoin taivasta, mikä oli verhoutunut raskaaseen pilveen. – Kohta taitaa sataa… Sanoin itselleni ja huokaisin. Olo alkoi hiukan helpottamaan, mutta alavatsassani ja rinnassani tuntui kuumotusta. Siinä juomassa oli jotain outoa, se aiheuttaa tämän oudon tunteen ja samassa kuulin askeleiden äänen, mutta en jaksanut välittää. Ne tulivat aivan vierelle ja käänsi katseeni nähdäkseni, kuka tuli ja järkytyin. – Arvasin että tämä oli tuoksusi. Nero sanoi hymyillen ja polki jalan vierelleni, estäen ylös nousemiseni, jähmetyin paikalleni. – Tiedätkö kuinka kovasti olen yrittänyt tavoittaa sinua kisojen akana, mutta aina kun pääse lähelle, se piski tulee väliin. Nero sanoi, hän tarkoittaa varmaan Leoa, hän tosin parikertaa sattui pelastaman minut kiperästä tilanteesta. – Mitä haluat… Kysyin ja halusin nousta, mutta Nero esti sen siirtämällä jalkansa haaraväliini, joten pystynyt nousemaan, olin penkin ja Neron jalan välissä ansassa. – Haluan vain jutella. Sitä on niin pitkä aika, kun näimme toisiamme viimeksi. Nero sanoi ja päästi minut nousemaan. Nousin ylös ja ohitin Neron mennäkseni sisälle. – En halua jutella kanssasi. Sanoin, mutta Nero otti minua käsivarresta kiinni, pysäyttäen minut. – Lapis, kiltti. Anna minulle mahdollisuus aloittaa alusta. Emmekö voi tutustua toisiin uudelleen. Nero sanoi ja katsoi minua. Katsoin Neroa kulmat kurtussa ja pitelin päätäni, minua alkoi huimata ja tuntumaa todella oudolta heti, kun Nero koski minuun. – Minun on mentävä nyt… Sanoin pidellen päätäni ja kuulimme jonkun tulevan ovesta ulos, pelastuin, olin huutamassa apua, mutta Nero painoi käden suulleni ja vei minut nurkan taakse.

lauantai, 30. marraskuu 2019

Luotipallo osa 10

Sunnuntai

Olin nukahtanut edellisenä iltana yllättävän nopeasti, kun olin jäänyt ajattelemaan Leoa ja olin sen takia nähnyt hänestä märkiä unia. Sivosin petiäni nolostuneena, en tiedä miksi siivosin itse, kai siksi, etten halunnut kenenkään ajattelevan mitään. Normaaliahan tämä on ja ei ollut ensimmäinen kertakaan, mutta silti. Koko aamun minusta on tuntunut oudolta, että jotain tulee tapahtumaan, mutta jännitin kai mitallipeliä. Menin alakertaan, missä aamupala odotti jo pöydässä. Äiti käänsi katseensa minuun ja hymyili leveästi. – Huomenta rakas. Äiti sanoi pirteänä. – Huomenta. Vastasin ja kävin syömään. Olin antanut Renelle tarkan ruokavalion, mitä minun piti noudattaa tämän viikkoa, jotta saisin tarpeeksi energiaa peleihin. Söin aamupalan reippaasti ja tein saman tien lähtöä. Äiti tuli luokseni ja antoi suukon otsalleni. – Onnea peliin rakas. Seuraamme peliäsi telkkarista. Äiti sanoi, nyökkäsin kiitokseksi ja lähdin sitten kohti Dragon nestiä.

Nestin ympärillä kävi kova tohina, sillä tämä peli oli koko viikon odotetuin, luotipallo oli kovassa suosiossa ja sitä halusi kaikki seurata. Menin pukkarillemme, missä oli jo lähes kaikki ja tervehdin Leoa iloisena. – Valmiina pieksemään vanha joukkueesi. Leo sanoi virnistäen, hymähdin ja menin kaapilleni. – Todellakin. Sanoin innoissani ja aloin valmistautua.

Tunnit vierähtivät nopeasti ja odotin kisatiimini kanssa peli aitiossa, tiimiimme kuului minun lisäksi, Leo, Kovu, Nici, Jino ja Nez, vaihtopenkillä olivat Rici ja Rei. Kaikki olivat kovia pelaajia ja odotukset olivat korkeat. Minua jännitti hirveästi ja tunsin Leon laskevan käden hartialleni. – Hyvin se tulee menemään. Olemme mestareita, vaikka olemme vajaa tiimi. Leo sanoi hymyillen ja paukautti minua takapuolelle, yllätyin siitä suuresti ja naamani helahti punaiseksi. Puin peli maskin nopeasti päähäni, ettei kukaan huomaisi punastumistani ja valmistauduin menemään kentälle. Meteli oli korvia huumaava ja itse kuningatar oli tullut katomaan kisaa veljensä kanssa ja hän istui Kingaquoiden prinssien kanssa siellä. Vedin syvään henkeä ja kopautin kengän kärkiäni maahan ja otin mailastani tiukan otteen, kun peli vihellettiin alkaneeksi. Kisa oli tiukka ja yritin keskittyä siihen täysin, mutta Neron kohtaamine kasvotusten hermostutti hiukan, pelasimme raunioissa, mikä oli valikoitunut yleisö äänestyksellä suosikki kentäksi, pidin itsekin tästä kentästä enemmän, se toi kivasti lisä haastetta. Peli eteni loistavasti ja vaihdot onnistuivat sujuvasti. Olimme kovilla, sillä olimme vain puolikas tiimi, meillä ei ollut kuin kahdeksan, normaalia kuudentoista pelaajan miehitystä. OneShot oli tunnettu siitä, sillä Leo oli tiukka ja hän ei hyväksynyt tiimin ketä vain, joten ydin tiimi koostui vain meistä. Jino tuli vapauttaman minut vaihtopenkiltä ja syöksyin peliin ja aloimme edetä reippaasti, mutta sitten tapahtui jotain äkkinäistä. Leon syöttö tuli viimetingassa minulle, hänen jalkansa liveten murtuman alta, mitä oli myös havittelemassa yksi Volkano joukkueen jäsen. Heidän kakkos miehen maila löi vasempaan korvaani, rätinä oli julman kuulosta ja tunsin viiltävää kipua korvassa ja havahduin siihen, että olin muuttumassa naiseksi. Keskityin ja muutuin norsudemoniksi, ajatus siitä, että tulisin paiskautumaan raunioihin, hirvitti, mutta ympärilläni kohosi vain korkeat aallot ja upahdin veden alle. Haukoin happea päästyäni pinnalle ja painoin vertavuotavan korvanlehteni kämmeneeni, siihen koski julmetusti ja korvissani soi. En kuullut toisella korvallani mitään, toisella kuulin pelin vihellyksen poikki ja kulutuksen. Olin hämilläni, kun ensiapu yksikkö tuli auttamaa minut pois altaasta ja minut vietiin ensiapu vaunulle. Olin hiukan shokissa ja meni hetki, kun rauhoituin ja korvaani päästiin tutkimaan. – Oliko teillä peiteloitsulla varustettu esine? Kuulin hoitohenkilön kysyvän, nyökkäsin. – Kykenettekö muuntautumaa takaisin ilman sitä. Hän kysyi ja pudistin päätäni. – Selvä. Saatte nyt levätä hetken, tutkimme korvanne ja parannamme se, jos kykenemme. Hoitohenkilö sanoi ja nyökkäsin, kävin makaamaan maahan ja nojasin ylävartaloni tukikaudetta vasten, ohjeiden mukaan, jotta he ylsivät tutkimaan korvani. Kuulin Leon äänen vaunun ulkopuolella ja nostin pääni ylös, samassa kuulin huudahduksen hoitohenkilökunnalta. – Pysykää matalana. Mies sanoi tomerasti. – Joukkuetoverisi haluavat tavata sinut. Kuului naisen ääni vaunun ovilta. – Potilas ei ole nyt tavattavissa. teemme hoitotoimenpidettä. Heidän on odotettava. Mies huusi naiselle, joka meni ulos juttelemaa Leolle. – Hei Lapis. Kuulin hetken päästä tutun äänen ja känsin katsettani oville. – Kerroin joukkue tovereillesi jatkavan peliä, sillä sinulla ei ole mitään hätää. Kai sanoi, tullessaan eteeni. – Olet kyllä uskomattoman komea olento, vai pitäisikö sanoa kaunis. Kai sanoi hymyillen ja meni katsomaan korvani haavaa, punastuin hiukan ja minua alkoi väsyttämään hirveästi. – Maila teki aika kipeän näköistä jälkeä korvallenne, joudumme parantamaa sen kokonaan, jos se ei haittaa sinua? Onko sinulla muuta tapaa lukita muotosi? Kai kysyi ja tuli eteeni katsoen minua. – On… äiti on varmaan tuomassa sitä, hän sanoi katsovansa minua tv:stä… Sanoin unisena ja haukottelin. – Haluatko jotain yläkehosi suojaksi? Kai kysyi, kun hän tarkkaili muotoani, pudistin päätäni. – En… villa on nyt niin pitkää, että se peittää… Vastasin jo silmät kiinni. Tunsin, kun Kai laski käden kupeelleni ja silitti minua. – Turkkisi on kyllä pehmoinen. Tämä on harvinainen tilaisuus nähdä norsudemoni ja tällaisella värimuunnoksella. Kai sanoi uteliaana ja tarkkaili puhtaan valkoista turkkiani, missä meni sinisiä merkkejä, vatsassa, raajoissa ja korvanlehden liuskoissa. Kai tarkasti myös, miten haavan puhdistus etenee. – Joo… isän perimää… Sanoin ja vaivuin sitten uneen.

Heräsin uudelleen säpsähtäen ja kuulin sermin takaa puhetta. Äiti oli tullut ja hän keskusteli Kain kanssa, mitä oli tapahtunut ja millaisen vamman olin saanut. Kai kurkkasi sermin taakse, kuullen minun liikkuvan. – Poikanne heräsi. Kai sanoi ja samassa äiti ilmestyi sermin takaa ja tuli luokseni katsoen minua huolissaan. – Voi Lapis rakkaani. Säikähdin ihan hirveästi, kun näin mailan osuen sinua päähän. Äiti sanoi ja kaivoi laukustansa pompulan minulle. – Onneksi minulla on vielä jemmassa näitä. En löytänyt sitä sinun vara korvistasi mistään, mutta kuulin, että korvisreikä on luultavammin parannettu umpeen. Äiti sanoi ja otin varovasti pompulan äidin kädestä, varoen olla satuttamatta äitiä pitkillä raatelukynsilläni ja kaivoin pitkästä harjaksestani pienen tupon niskastani ja sidoin pompulan siihen. Muutuin saman tien takaisin mieheksi, olin liti märkä ja Kai tuli tarkistaman korvani. – Kyllä, se on mennyt umpeen, mutta se on helppo tehdä uudelleen. Kai sanoi, nyökkäsin ja kosketin korvani, mikä tuntui olevan entisellään. Samassa kentältä kuulu julmettu mylviminen, kultapeli oli ohi ja lähdin rientämään kentälle, kuulin takanani vain äidin huudahduksen, mutta en välittänyt siitä ja juoksin tunkien ihmismassan läpi vaihtopenkille, sydämeni hakkasi lujaa ja näin koko joukkueeni riemuitsevan kentällä, mikä oli muutettu nurmikentäksi ja juoksin heidän luokse. – Me voitettiin!!! Leo huusi, kun hän huomasi minut ja kahmaisi minut runsaaseen halaukseen, kaikki tulivat halaamaan minua, olin onnellinen. Voitto humu oli hurja, olin pyörällä päästäni, todellakin päässäni hiukan pyöri, mutta en antanut sen häiritä. – Olet aivan liti märkä. Kovu sanoi, kun hän katsoi pelipaitansa, mikä kastui minua halatessa. – Leo oli kuin tykki viimeisessä erässä ja meillä oli kova työ pysyä tahdissa, sen jälkeen, kun jouduit ensiapuun. Kovu sanoi ja katsoi Leoa, joka tuuletti joukkueen kanssa kentällä. Leo tuli lopulta luokseni ja halasi vielä kerran. – Harmi, kun et pääsyt kokemaan peliä kanssamme, mutta me voitimme ja pieksimme Volkanon. Leo sanoi pelkkänä hymynä, hymyilin itsekin niin, että poskiin sattui. Vaihdoin vaateet ja seisoimme sitten lopulta palkintojen jaossa ja katsoin kaulassani roikkuvaa kulta mitallia, mikä oli upea. Olin todella ylpeä saavutuksestani.

perjantai, 29. marraskuu 2019

zzZZzzz

Hupsista keikaa.... unohdin koko päivityksen eilen, koska olin niin väsynyt sateen takia ja tänään meni asioilla niin pitkään... sorry...

Mutta huomenna tulee taas päivitystä :D